Muistat lähes oikein. Ehdotin ALV:n laskemista siksi, että siten tuki löytäisi tiensä kaikille toimiville yrityksille. Mitä en maininnut on, että se olisi myös elvytys -logiikan kannalta järkevää tekemistä kahdesta syystä:
1. Se loisi oikeata taloudellista toimeliaisuutta. Kuvitellaanpa liike, joka myy hilavitkuttimia. Sellaisessa tukimallissa, jossa valtio antaa liikkeelle tuen suoraan rahana, liike maksaa ulkomailla oleville toimittajilleen jo tilatut hilavitkuttimet, jotka jäävät sitten varastoon makaamaan, koska ostajia on niukasti liikkeellä. Tämä varasto nostaa yrityksen taseen arvoa, joka näyttäytyy tilinpäätöksessä voittona, josta yritys joutuu maksamaan veroja (ellei puliveivaa inventaariota). Tämä voi pahimmassa tapauksessa kaataa yrityksen jo tilanteen parannuttua. Jos taas asiakkailla on enemmän rahaa ja seurauksena myynnit nousevat, luo tuki oikeaa taloudellista toimeliaisuutta ja pistää tavaran kiertoon eikä taseeseen.
2. Jos ALV:a lasketaan kaksi prosenttiyksikköä (pääsääntöisesti 22 prossaan) ja tämä saa aikaan myynnin nousua viidellä prosentilla (luku tietysti hatusta vedetty), tapahtuu seuraavaa. 1000 euron myynnistä valtio vie alvina 240, laskun jälkeen vain 220. Mutta nytpä myynti onkin 1050 euroa, josta ALV:in osuus uudella verokannalla 231 euroa. Siten valtio ei todellisuudessa häviäisi koko maksamaansa tukisummaa, vaan osa rahasta tulisi takaisin. Suoran tuen skenariossa rahat matkustaisivat suoraan maasta ja koska myynnit eivät kasvaisi tuen avulla mitenkään, yrittäjät todennäköisesti lomauttaisivat/irtisanoisivat työntekijöitä tuesta huolimatta.
@Cobol voi minua paremmin kansantaloustiedettä ymmärtävänä varmaankin avata lisää syistä siihen, miksi ALV-kannan väliaikainen lasku olisi nyt valittuja tukimuotoja parempi menettely.