No vähän tässä logiikassa pettää se, että Kokoomuksella ei ollut mahdollisuutta mihinkään, mutta Keskusta sai kaiken haluamansa. Ihan samanlainen vaa'an kieli asema Kokoomuksella olisi ollut. Toki varmasti demareille Kepun maakuntahömpötykset oli helpompi hyväksyä kuin Kokoomuksen talousasiat.
ec.europa.eu
Tämä varmaan ehkä yrittää olla jonkun sortin huumoria siinä onnistumatta, mutta faktaa on että 90-luvun vaihteen ja Holkerin jälkeen kokoomus on ollut pm-puolue ainoastaan yhdellä vaalikaudella eli six-pack vuosina, jolloin se tunnetusti persujen ja keskustan oppositioon vetäytymisen ansiosta oli rampa ankka. Fakta siis on, että emme ole nähneet minkälaisia uudistuksia talouteen kokoomus olisi ajanut, jos se olisi päässyt samaan asemaan kuin SDP ja Kepu ovat usein päässeet. Nähdäkseni olisi aika, joskin toivottavaa olisi että pääministerinä olisi silloin Elina Lepomäki. Ei tässä maassa kovin montaa taloudesta yhtä paljon ymmärtävää poliitikkoa ole.
www.is.fi
Lepomäki olisi rautaa. Heinäluoman pitäisi taistella itsensä takaisin maanpaosta ja nujertaa vasemmistolaisvoimat (Rinne/Marin) SDP:n sisällä. Kokoomus kaipaisi hallitukseen puolueen, joka ei ole niin ”aatteen” vanki, tai osaa ajatella muutakin kuin perunoita. Demarit olisi paras kandidaatti, jos saisivat oman sisäisen vallankumouksensa kautta vasemmistosiipensä kuriin. Tämä ei kuitenkaan näytä kovin realistiselta toiveelta. Lindtman on käsittääkseni Heinäluoman leiriä, ja olisiko Urpilainenkin ollut, mutta Rinne erotti näppärällä tavalla kolmikon kauas toisistaan. Joten Marin lienee SDP:n tulevaisuus vähän aikaa, eikä Marin lämpene Kokoomukselle.
Ei 100 miljoonaa vuodesaa ole paha, koska tänne menee vielä enemmän ja loppuun vielä pienoinen kepulainen olkiukko:
Lepomäki vaikuttaa myös varmasti monille omahyväiseltä ja ylimieliseltä, mikä voi kaventaa mahdollisuuksia kerätä kokoomukselle laajempaa äänipohjaa ja vaikeuttaa yhteistyötä muiden puolueiden kanssa. Nykytilanteessa olisi vaikea nähdä Lepomäen kokoomuksen saavan enemmän eduskuntavaaliääniä kuin Orpon kokoomuksen, vaikka vaaliohjelma olisi laadittu selkeästi mahdollisimaan laajan yhteisen hyvän vinkkelistä. Mielikuvat juurtuvat helposti tiukkaan ja ovat enää vaikeasti muutettavissa tietyn pisteen jälkeen. Mutta tämä kaikki enemmän kokoomuksen oman ketjun asioita.
Ei sillä ole mitään merkitystä että että onko isoin puolue yhden vai viiden paikan erolla, vaan sillä että minkälaisia apupuolueita on ollut saatavilla. Jos demareilla on apupuolueinaan vasurit ja ohisalon virheät, niin hehän on talousasioissa ihan kumileimasimia. Myös korpikommunisti Kulmuni olisi ollut unelmakumppani, jos häntä ei olisi oma puolue suitsinut niin tiukasti. Tässä on iso merkitys sillä, että kuka milloinkin on puoluejohtaja. Esim Marinin ja Lipposen demarit eivät ole edes sama puolue, jos mietitään heidän sopivuuttaan esim kokoomuksen kumppaneiksi.
Se on erikoista että jos valtaosalta suomalaisista kysytään että mikä on ollut maan 2000-luvun paras hallitus, niin olen melko varma että Lipposen&Niinistön -kombo voittaisi. Kuitenkaan tätä voittajareseptiä ei ole haluttu toistaa valitsemalla demareiden johtoon oikeistodemaria ja kokoomuksen johtoon sopivaa markkinatalouden lainalaisuudet ymmärtävää hyvinvointivaltion kannattajaa. Jälkimmäisen pitää lukea: melkein ketä tahansa muuta kuin Petteri Orpoa.
Juu, en tiedä sitten miten olisi toi Lipponen&Niinistö kombo näissä kriiseissä toiminut. Hyvähkö oli omana aikanaan. Itelle uutta että Marin olis hirveen vihanen kokoomukselle. Rinteestä onneks päästiin kuitenkin.
En minä tiedä että onko hän kokoomukselle sen enempää vihainen, vaikka nyt Orpon kanssa onkin ainakin näennäisesti sapeleitaan kalistellut. Pidän sitä aika arkipäiväisenä päivänpolitiikkana. Kuitenkin mitä Marin on, niin erittäin vasemmistolainen demari, joka ei hyväksy markkinatalouden tosiasioita, vaan on ideologisesta kuplassaan valtion kaikkivoipaisuudesta.
Eikös tämä ole juuri nyt kuuminta hottia, että luotetaan (liitto)valtion keskusjohtoiseen järjestelmään ja siihen, että valtioiden yhteismitoitetut (rahoitus)markkinaoperaatiot ja setelirahoitus ratkaisee talouden ongelmat ja elvyttää talouden.
