Suomen pandemian hoidostahan on hehkutettu kokonaistulosta, eli kuolleisuuslukuja suhteessa talouden siedettävään tilaan. Siinä lienee ihan totta, että Suomi on maailman parhaimmistoa. Ainakin näin on uutisoitu kansainvälisesti pandemian alusta asti (ks. esim.
Why is Finland coping so well with the coronavirus crisis? | DW | 19.11.2020 ). Merkille pantavaa on, että vaikka Suomen rajoitustoimenpiteet olivat tehokkaita, niillä oli varsin pienet taloudelliset vaikutukset useisiin verrokkimaihin nähden. Yksittäisistä epäloogisuuksista huolimatta Suomelle voinee antaa aika hyvän kokonaisarvosanan.
Ei Suomi heikkoa arvosanaa saa, mutta aivan naurattava tuo DW:n juttukin on (ja pieneltä osin hehkutuksen ennenaikaisuus). Siinä on nostettu toiseksi tärkeimmäksi asiaksi APPin, joka oli täysin floppi. Todellisuudessa Suomen erinomaisuus muodostui mm. seuraavista asioista (järjestys vapaa):
-virus saapui tänne viimeisten joukossa, joten meillä oli enemmän aikaa reagoida ja pystyimme hyödyntämään muiden tietoja kokemuksia
-meidän elinkeinorakenteemme on merkittävässä määrin teollisuuspainotteinen, jossa etätyö oli/on mahdollista
-keskimääräistä parempi kriiseihin varautuminen kiitos itänaapurin
-varmasti myös kansanluonteella sisältäen auktoriteettien kunnioituksen ja voimakkaan yhteisöllisyyden oli voimakas merkitys (tästä toki pitää poliitikoille antaa kiitosta)
Jälkimmäinen kommentti taas on mielestäni älyllisesti epärehellinen. Koronapandemia alkoi vasta v. 2020 ja sitä edelsi Suomen talouden jos ei nyt vapaapudotus, niin hyvin vaikea vuosikymmen. Ruotsi taas takoi kovaa tulosta koko saman ajan. Edes teoreettisen todellisuuden täysin optimaalisilla toimenpiteillä emme olisi voineet saada Ruotsin etumatkaa kiinni kahden vuoden pandemian aikana. Suomen talouden ryömimisvuosien hallitukset olivat 3x keskustan ja 2x kokoomuksen pääministerikausia (tyngät mukaan laskettuna) ja demareiden painajaishallitus on elänyt muutamaa kuukautta lukuun ottamatta pelkkää poikkeusaikaa.
Meillä on nyt erilainen historiakirja. On totta, että vuodet 2008-2018 olivat vaikeat, mutta Suomen valtio oli Sipilän hallituskauden aikana saatu voimakkaaseen talouskasvuun, työllisyyden parantamiseen ja velkaantumisen taittumiseen. Ei tietenkään tarkoitus ole sanoa, että Ruotsi olisi pitänyt saada kiinni tai päästä 35% velkaantumisasteeseen, mutta siinä missä Ruotsissa päästiin/oletettavasti päästään vuonna 2022 koronaa edeltävälle tasolle, niin Suomessa jäämme siitäkin kauas. Ero kasvaa entisestään reippaasti Ruotsin hyväksi. Oltaisi nyt edes hävitty edes vähän, niin siihenkin voitaisiin olla tyytyväisiä, mutta kun hävittiin ihan pystyyn.
Pöytäkirjaan pyydän merkittäväksi, että Ruotsissahan covidista kärsittiin paljon pahemmin kuin Suomessa (osittain silloisen hallituksen isojen virheiden takia). Ei siis varmasti ole poliittisesti korrektia, että kokonaisuudessa he hoitivat tilanteen paremmin (ja hakkaavat meidän myös terveydellisillä mittareilla kun katsotaan koko vuosikymmentä eli huomioidaan myös hoitovelat ja muut taloudesta aiheutuneet säästöt terveydenhuoltoon).
Samalla huomioidaan, että verrokkimaihimme nähden olemme olleet myös epäonnisia. Venäjän toiminta vaikuttaa meihin keskimääräistä enemmän. Eurokriisiä edelsi vielä kaiken lisäksi tuo Nokian tilanne, niin onhan tässä aika kuoppaista tietä ajeltu menemään.
Tästä ei nyt isoa erimielisyyttä ole, mutta osittain sanoisin niinkuin jääkiekossa, että hyvä onni ansaitaan. En nyt jaksa pidemmin lähteä siihen hommaan, mutta esim teollisuutemme riippuvuus Venäjästä on vanhaa neuvostoperua ja voitaisiin nyt ainakin lopettaa se YYA-paskan opettaminen koulussa, että sotakorvaukset olivat onni kun niiden avulla teollisuutemme kehittyi. Kehittyi tekemään paskaa joka kelpaa vaan neukuille ja jonka takia teollisuusrakenteemme on köyhä ja yksipuolinen eikä markkinointiosaamista ole kehittynyt.
/img-s3.ilcdn.fi/d172b045fc1df804f79072f1a23cb2b7a32c3f6ee516c21745b9520a1b776350.jpg)
