Itse en osta tuota selitystä, että työttömyys on ymmärrettävää, jos asuu skutsissa jossa ei oman alan töitä löydy. Perinteistä vasemmistolaista ajattelua, jossa yksilön vastuu ulkoistetaan yhteiskunnalle ja sen nojalla koetaan oikeutusta olla tekemättä asioilleen mitään. Jos Kihniössä asuu työtön vyöhyketerapeutti ja kylästä ei ole vuosiin löytynyt yhtäkään avointa paikkaa ko. ammattiin, niin eikö nyt hiukan yksinkertaisempikin organismi ymmärtäisi joko a) muuttaa paikkakunnalle, jossa kysyntää omaa työtä kohtaan on, b) opiskella ammatti, jolle löytyy kysyntää nyklyisellä asuinpaikkakunnalla tai c) työllistää itsensä yrittäjänä.
Otan ihan arkipäivän esimerkin omasta perheestäni: muutettiin joitakin vuosia sitten vaimon kanssa opiskelupaikkakunnalta takaisin kotipuoleen (Pori). Opiskelupaikkakunta oli Suomen mittakaavalla suuri kaupunki, jossa kummallekkin löytyi työmarkkinoilta kysyntää. Kumpikin olimme myös taholtamme olleet joitakin vuosia työelämässä ja olimme työllistettyinä paikallisissa yrityksissä. Muuttoa harkitessa tiedostettiin, että Porissa tilanne olisi eri ja se vaatisi tiettyjä järjestelyjä. Itse vaihdoin työnantajaa sellaiseen, jolta löytyy hyvin työtarjontaa myös Porin seudulta, kun taas vaimo on yhä saman työnantajan palveluksessa ja hänen tapauksessaan tämä tarkoitti ennen koronaa paria lähipäivää viikossa, kahden tunnin ajomatkan päässä.
Oma työni on projektipainotteista ja pari vuotta sitten oli edessä tilanne, jossa Porin seudulta ei nykyisen työnantajan alaisuudesta löytynyt projektia. Kukaan ei sitä ääneen sanonut, mutta todellisuudessa tilanne oli, että jos en olisi suostunut lähtemään puoleksitoista vuodeksi sadan kilometrin päässä vedettävään projektiin, niin lomautuslappu olisi napsahtanut kouraan. Mielestäni tuossa tilanteessa pitäisi jokaiselle ihmiselle olla itsestäänselvää, että silloin joko vaihdetaan työnantajaa tai lähdetään reissuhommiin. Itse valitsin jälkimmäisen, sillä viihdyn tämänhetkisen työnantajan leivissä ja projekti oli hyvin mielenkiintoinen.
Me emme vaimoni kanssa ole mitään varajeesuksia sen takia, että emme kumpainenkaan ole jääneet työttömiksi silloin, kun työtä on joutunut tekemään myös pidemmän matkan päässä. Se on valintakysymys, joka pitää hyväksyä silloin, kun päättää ottaa satoja tuhansia lainaa ja rakentaa tönönsä muuttotappiosta kärsivän ja demarien saastuttaman kaupungin savimaatontille. Silloin hyväksytään se, että joskus tarttee hiukan reissata ja jos se ei sovi pirtaan, niin muutetaan jonkun kasvukeskuksen alueelle, joissa ei tarvi. Täysin itsestäänselvä asia.