Sanna Marinin hallitus

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Itse en osta tuota selitystä, että työttömyys on ymmärrettävää, jos asuu skutsissa jossa ei oman alan töitä löydy. Perinteistä vasemmistolaista ajattelua, jossa yksilön vastuu ulkoistetaan yhteiskunnalle ja sen nojalla koetaan oikeutusta olla tekemättä asioilleen mitään. Jos Kihniössä asuu työtön vyöhyketerapeutti ja kylästä ei ole vuosiin löytynyt yhtäkään avointa paikkaa ko. ammattiin, niin eikö nyt hiukan yksinkertaisempikin organismi ymmärtäisi joko a) muuttaa paikkakunnalle, jossa kysyntää omaa työtä kohtaan on, b) opiskella ammatti, jolle löytyy kysyntää nyklyisellä asuinpaikkakunnalla tai c) työllistää itsensä yrittäjänä.

Otan ihan arkipäivän esimerkin omasta perheestäni: muutettiin joitakin vuosia sitten vaimon kanssa opiskelupaikkakunnalta takaisin kotipuoleen (Pori). Opiskelupaikkakunta oli Suomen mittakaavalla suuri kaupunki, jossa kummallekkin löytyi työmarkkinoilta kysyntää. Kumpikin olimme myös taholtamme olleet joitakin vuosia työelämässä ja olimme työllistettyinä paikallisissa yrityksissä. Muuttoa harkitessa tiedostettiin, että Porissa tilanne olisi eri ja se vaatisi tiettyjä järjestelyjä. Itse vaihdoin työnantajaa sellaiseen, jolta löytyy hyvin työtarjontaa myös Porin seudulta, kun taas vaimo on yhä saman työnantajan palveluksessa ja hänen tapauksessaan tämä tarkoitti ennen koronaa paria lähipäivää viikossa, kahden tunnin ajomatkan päässä.

Oma työni on projektipainotteista ja pari vuotta sitten oli edessä tilanne, jossa Porin seudulta ei nykyisen työnantajan alaisuudesta löytynyt projektia. Kukaan ei sitä ääneen sanonut, mutta todellisuudessa tilanne oli, että jos en olisi suostunut lähtemään puoleksitoista vuodeksi sadan kilometrin päässä vedettävään projektiin, niin lomautuslappu olisi napsahtanut kouraan. Mielestäni tuossa tilanteessa pitäisi jokaiselle ihmiselle olla itsestäänselvää, että silloin joko vaihdetaan työnantajaa tai lähdetään reissuhommiin. Itse valitsin jälkimmäisen, sillä viihdyn tämänhetkisen työnantajan leivissä ja projekti oli hyvin mielenkiintoinen.

Me emme vaimoni kanssa ole mitään varajeesuksia sen takia, että emme kumpainenkaan ole jääneet työttömiksi silloin, kun työtä on joutunut tekemään myös pidemmän matkan päässä. Se on valintakysymys, joka pitää hyväksyä silloin, kun päättää ottaa satoja tuhansia lainaa ja rakentaa tönönsä muuttotappiosta kärsivän ja demarien saastuttaman kaupungin savimaatontille. Silloin hyväksytään se, että joskus tarttee hiukan reissata ja jos se ei sovi pirtaan, niin muutetaan jonkun kasvukeskuksen alueelle, joissa ei tarvi. Täysin itsestäänselvä asia.

 

[Radiopää]

Itse en osta tuota selitystä, että työttömyys on ymmärrettävää, jos asuu skutsissa jossa ei oman alan töitä löydy.

Tyypillinen näkemys kuplasta, jossa ei työttömyyttä ole kuin mediassa. Menepä sanomaan tuo ihmiselle, jolta on lähtenyt työpaikka alta, asuu tai maksaa lainaa arvottomasta omakotitalosta, omista opiskeluvuosista on sen verran aikaa, että pelkästään nykyisten välineiden (IT) oppiminen käy työstä, on perheen ainoa työtön, joten muuttaminen ei olisi mahdollista ilman perheen rikkoontumista.

Esimerkkisi on siitä todella huono, että sinä vaihdoit työpaikkaa. Pitkäaikaistyöttömille on hyvin vaikeaa työllistyä juuri sen takia, että työmarkkinoille tulee koko ajan uusia tekijöitä, joilla on ajankohtaisemmat tiedot ja lyhyempi työttömyyshistoria.

 

[Cobol]

Itse en osta tuota selitystä, että työttömyys on ymmärrettävää, jos asuu skutsissa jossa ei oman alan töitä löydy. Perinteistä vasemmistolaista ajattelua, jossa yksilön vastuu ulkoistetaan yhteiskunnalle ja sen nojalla koetaan oikeutusta olla tekemättä asioilleen mitään. Jos Kihniössä asuu työtön vyöhyketerapeutti ja kylästä ei ole vuosiin löytynyt yhtäkään avointa paikkaa ko. ammattiin, niin eikö nyt hiukan yksinkertaisempikin organismi ymmärtäisi joko a) muuttaa paikkakunnalle, jossa kysyntää omaa työtä kohtaan on, b) opiskella ammatti, jolle löytyy kysyntää nyklyisellä asuinpaikkakunnalla tai c) työllistää itsensä yrittäjänä.

Otan ihan arkipäivän esimerkin omasta perheestäni: muutettiin joitakin vuosia sitten vaimon kanssa opiskelupaikkakunnalta takaisin kotipuoleen (Pori). Opiskelupaikkakunta oli Suomen mittakaavalla suuri kaupunki, jossa kummallekkin löytyi työmarkkinoilta kysyntää. Kumpikin olimme myös taholtamme olleet joitakin vuosia työelämässä ja olimme työllistettyinä paikallisissa yrityksissä. Muuttoa harkitessa tiedostettiin, että Porissa tilanne olisi eri ja se vaatisi tiettyjä järjestelyjä. Itse vaihdoin työnantajaa sellaiseen, jolta löytyy hyvin työtarjontaa myös Porin seudulta, kun taas vaimo on yhä saman työnantajan palveluksessa ja hänen tapauksessaan tämä tarkoitti ennen koronaa paria lähipäivää viikossa, kahden tunnin ajomatkan päässä.

Oma työni on projektipainotteista ja pari vuotta sitten oli edessä tilanne, jossa Porin seudulta ei nykyisen työnantajan alaisuudesta löytynyt projektia. Kukaan ei sitä ääneen sanonut, mutta todellisuudessa tilanne oli, että jos en olisi suostunut lähtemään puoleksitoista vuodeksi sadan kilometrin päässä vedettävään projektiin, niin lomautuslappu olisi napsahtanut kouraan. Mielestäni tuossa tilanteessa pitäisi jokaiselle ihmiselle olla itsestäänselvää, että silloin joko vaihdetaan työnantajaa tai lähdetään reissuhommiin. Itse valitsin jälkimmäisen, sillä viihdyn tämänhetkisen työnantajan leivissä ja projekti oli hyvin mielenkiintoinen.

Me emme vaimoni kanssa ole mitään varajeesuksia sen takia, että emme kumpainenkaan ole jääneet työttömiksi silloin, kun työtä on joutunut tekemään myös pidemmän matkan päässä. Se on valintakysymys, joka pitää hyväksyä silloin, kun päättää ottaa satoja tuhansia lainaa ja rakentaa tönönsä muuttotappiosta kärsivän ja demarien saastuttaman kaupungin savimaatontille. Silloin hyväksytään se, että joskus tarttee hiukan reissata ja jos se ei sovi pirtaan, niin muutetaan jonkun kasvukeskuksen alueelle, joissa ei tarvi. Täysin itsestäänselvä asia.

Erinomainen kirjoitus, josta voisi lainata mitä tahansa. En valinnut, vaan lainasin koko tekstin. On ihan normaalia kouluttautua uuteen ammattiin nuorempana tai vanhempana, muuttaa työn perässä maalta kaupunkiin tai maasta toiseen. Yksilöllä on vastuu työpaikan osalta itsestään, eikä sitä voi siirtää yhteiskunnalle.

Ainoa asia josta en pidä, on usein nuorten siirtyminen kevytyrittäjiksi. Se on vaikea rasti, jos töitä ei ole. Fiksumpaa on ennen siirtymistä hankkiutua koulutukseen ja opiskella uusi ammatti.

Jos hallitus vaihtuu, oikeistohallitus tulee pakottamaan kouluttautumiseen karsimalla tukia. Iso meteli varmasti nousee ay-liikkeen ja vasemmiston toimesta, mutta en näe juuri muuta mahdollisuutta, koska työttömyysturvamenot korvauksina, asuntotuki ja toimeentulotuki hipovat taivaita ja nousevat vuosittain.

 

[Jani82]

Tyypillinen näkemys kuplasta, jossa ei työttömyyttä ole kuin mediassa. Menepä sanomaan tuo ihmiselle, jolta on lähtenyt työpaikka alta, asuu tai maksaa lainaa arvottomasta omakotitalosta, omista opiskeluvuosista on sen verran aikaa, että pelkästään nykyisten välineiden (IT) oppiminen käy työstä, on perheen ainoa työtön, joten muuttaminen ei olisi mahdollista ilman perheen rikkoontumista.

Esimerkkisi on siitä todella huono, että sinä vaihdoit työpaikkaa. Pitkäaikaistyöttömille on hyvin vaikeaa työllistyä juuri sen takia, että työmarkkinoille tulee koko ajan uusia tekijöitä, joilla on ajankohtaisemmat tiedot ja lyhyempi työttömyyshistoria.

Kyllä se nyt on vaan ihmisestä itsestään kiinni löytääkö niitä töitä. Joskus se voi aiheuttaa pidempää työmatkaa yms. mutta töitä kyllä löytyy jos on osaamista ja halua tehdä töitä.
Jos on mennyt suoraan koulusta vaikka sinne paperitehtaalle niin uuden työpaikan löytäminen tarkoittaa useasti koulutusta. Sitä löytyy jos on halua, mutta jos kuvittelee työpaikkojen tulevan vanhalla osaamisella kotiovelle niin joutaa menettää tuet.

Sen takia jokaisen pitää itse ottaa vastuuta oman osaamisen päivittämisestä, nimimerkillä viimeiset kolme vuotta töiden ohessa opiskellut ja kertaalleen työpaikkaa välissä vaihtanut. Ilman noita opiskeluja ei olisi nykyistä työpaikkaa eli se vastuu on tekijällä itsellään ei yhteiskunnalla.

 

[Redimor]

Kyllä se nyt on vaan ihmisestä itsestään kiinni löytääkö niitä töitä. Joskus se voi aiheuttaa pidempää työmatkaa yms. mutta töitä kyllä löytyy jos on osaamista ja halua tehdä töitä.
Jos on mennyt suoraan koulusta vaikka sinne paperitehtaalle niin uuden työpaikan löytäminen tarkoittaa useasti koulutusta. Sitä löytyy jos on halua, mutta jos kuvittelee työpaikkojen tulevan vanhalla osaamisella kotiovelle niin joutaa menettää tuet.

Sen takia jokaisen pitää itse ottaa vastuuta oman osaamisen päivittämisestä, nimimerkillä viimeiset kolme vuotta töiden ohessa opiskellut ja kertaalleen työpaikkaa välissä vaihtanut. Ilman noita opiskeluja ei olisi nykyistä työpaikkaa eli se vastuu on tekijällä itsellään ei yhteiskunnalla.

Onko antaa esimerkkiä minne 55 vuotias paperityöläinen lähtisi kouluttautumaan peruskoulun papereilla?
Varmaan pitäisi ensin päivittää peruskoulun tiedot, että on "pätevyyttä" hakea vaikka ammattikouluun? Siinähän kuluu jo 5 vuotta aikaa että saa paperit ulos. Monenko luulet työllistävän 60 vuotiaan juuri koulusta valmistuneen sähköasentajan?
Vai käykö peruskoulun päivityksen ja lukion 4 vuotisena sekä siihen amk tutkinnon? Siinä menisi se 9,5 vuotta ja suoraan eläkkeelle.
Jos ajattelit työvoimakoulutuksia niin ne on vain päivärahan nostoa varten. Sieltä ei työllistytä, ellei kyseisestä alasta ole jo kokemusta niin paljon että 6 kuukauden kurssilla vain viilaat taitosi huippuunsa.

Ja helppoa sanoa että menee vaikka hitsariksi. Kuinka moni osaa hitsata hyvin? Luokat vaatii kuitenkin aika hyvää silmä-käsi koordinaatiota ja satoja tunteja toistoja.

 

[moby]

Onko antaa esimerkkiä minne 55 vuotias paperityöläinen lähtisi kouluttautumaan peruskoulun papereilla?
Varmaan pitäisi ensin päivittää peruskoulun tiedot, että on "pätevyyttä" hakea vaikka ammattikouluun? Siinähän kuluu jo 5 vuotta aikaa että saa paperit ulos. Monenko luulet työllistävän 60 vuotiaan juuri koulusta valmistuneen sähköasentajan?
Vai käykö peruskoulun päivityksen ja lukion 4 vuotisena sekä siihen amk tutkinnon? Siinä menisi se 9,5 vuotta ja suoraan eläkkeelle.
Jos ajattelit työvoimakoulutuksia niin ne on vain päivärahan nostoa varten. Sieltä ei työllistytä, ellei kyseisestä alasta ole jo kokemusta niin paljon että 6 kuukauden kurssilla vain viilaat taitosi huippuunsa.

Ja helppoa sanoa että menee vaikka hitsariksi. Kuinka moni osaa hitsata hyvin? Luokat vaatii kuitenkin aika hyvää silmä-käsi koordinaatiota ja satoja tunteja toistoja.

Mä lähdin puhelinmyyjäksi ilman pohjapalkkaa. Pitää vain mennä mukavuusalueen ulkopuolelelle. Ei helppoa, mutta mahdollista. Mitä paskempi duuni, sen enemmän mennään mukavuusalueen ulkopuolelle. Se on mahdollista 40 vuotiaana, kuten minä tein, tai 55 vuotiaana, jos on pakko. Ei tarvitse lukio- tai insinöörilappuja.

Jos näytät että on halua työllistyä ja tehdä mitä vaan, kaikki on mahdollista.

 

[Tadu]

Onko antaa esimerkkiä minne 55 vuotias paperityöläinen lähtisi kouluttautumaan peruskoulun papereilla?

Siivoojaksi?

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Tyypillinen näkemys kuplasta, jossa ei työttömyyttä ole kuin mediassa.

Ohi menee. Ennen jatko-opiskeluita tein pari vuotta pätkätöitä odottaen erästä tiettyä työmahdollisuutta, jonka kuvittelin tarjoavan itselleni keskiluokkaiset tulot ja vakityöpaikan loppuelämäksi. Tuosta parista vuodesta olin yli puolet ajasta työttömänä ja kun viimein tuo työmahdollisuus osui kohdalle, homma meni puihin ja sitä myöten kaikki urasuunnitelmat uusiksi (jälkikäteen ajatellen onneksi). Tuon jälkeen vielä vajaa vuosi ns. paskaduuneja, sisältäen mm. puhelinmyyntiä, josta jäi toisinaan vähemmän käteen kuin mitä olisi työttömyystuella jäänyt, ja siitä sitten opiskelemaan.

Tuttavapiiristäni löytyy tälläkin hetkellä monta työttömyyden kanssa painivaa henkilöä ja kosketuspintaa aihepiiristä löytyy kyllä.

Esimerkkisi on siitä todella huono, että sinä vaihdoit työpaikkaa. Pitkäaikaistyöttömille on hyvin vaikeaa työllistyä juuri sen takia, että työmarkkinoille tulee koko ajan uusia tekijöitä, joilla on ajankohtaisemmat tiedot ja lyhyempi työttömyyshistoria.

Kaikki tapaukset ovat tottakai yksilöllisiä ja on olemassa tilanteita, joissa mielestäni työllistyminen on oikeasti lähes mahdotonta, ainakin lyhyellä aikavälillä. Tällaisia ovat mm. vammautuneet (henkisesti tai fyysisesti) ja vaikeat mielenterveysongelmat.

Pitkäaikaistyöttömälle työllistyminen on vaikeampaa, kuin työpaikkaa vaihtavalle ja nimenomaan tästä syystä meidän pitäisi muokata mm. ansiosidonnaista työttömyysturvaa siihen suuntaan, että etuuden määrä tippuu ajan myötä ja tällä tavalla pyrkiä estämään pitkäaikaistyöttömyyttä.

Menepä sanomaan tuo ihmiselle, jolta on lähtenyt työpaikka alta, asuu tai maksaa lainaa arvottomasta omakotitalosta, omista opiskeluvuosista on sen verran aikaa, että pelkästään nykyisten välineiden (IT) oppiminen käy työstä

Sanoisin tällaiselle henkilölle, että Suomesta löytyy kyllä matalapalkka-aloja, joihin ei kaksisia koulutuksia vaadita työhön päästäkseen. Niiden sisälläkin on mahdollista ponnistaa ylöspäin palkkatasolla, jos oma motivaatio ja mielenkiinto riittää. Kuten yllä kirjoitin, löytyy myös omakohtaista kokemusta ja mielestäni se paskempikin duuni on aina parempi, kuin pitkät tyhjät jaksot CV:ssä. Tuosta voisin antaa esimerkiksi Koronan takia lomautetun / irtisanotun (en muista tarkalleen kumpi) lentokapteenin, joka meni raksalle tekemään apumiehen hommia noin 12 € tuntipalkalla.

on perheen ainoa työtön, joten muuttaminen ei olisi mahdollista ilman perheen rikkoontumista.

Kuten omassa tapauksessani, perheenjäsen voi myös työskennellä pidemmän matkan päässä, jos muu perhe ei voi muuttaa mukana. Omallakin alalla on paljon duunariporukkaa, jotka ovat tehneet vuosia pelkästään komennushommia. 10 tunnin päiviä 4 päivää viikossa ja kolme päivää perheen kanssa. Ei ideaali tilanne, mutta mielestäni hakkaa työttömäksi jämähtämisen 100-0.

 

[Noppa10]

Onko antaa esimerkkiä minne 55 vuotias paperityöläinen lähtisi kouluttautumaan peruskoulun papereilla?

Lähihoitajaksi? Niistä on saatananmoinen pula kohta, kun nuorempi väki pelotellaan Norjaan ja muihin hyvinvointivaltioihin työnteon ja palkkojen osalta.

 

[Jani82]

Onko antaa esimerkkiä minne 55 vuotias paperityöläinen lähtisi kouluttautumaan peruskoulun papereilla?
Varmaan pitäisi ensin päivittää peruskoulun tiedot, että on "pätevyyttä" hakea vaikka ammattikouluun? Siinähän kuluu jo 5 vuotta aikaa että saa paperit ulos. Monenko luulet työllistävän 60 vuotiaan juuri koulusta valmistuneen sähköasentajan?
Vai käykö peruskoulun päivityksen ja lukion 4 vuotisena sekä siihen amk tutkinnon? Siinä menisi se 9,5 vuotta ja suoraan eläkkeelle.
Jos ajattelit työvoimakoulutuksia niin ne on vain päivärahan nostoa varten. Sieltä ei työllistytä, ellei kyseisestä alasta ole jo kokemusta niin paljon että 6 kuukauden kurssilla vain viilaat taitosi huippuunsa.

Ja helppoa sanoa että menee vaikka hitsariksi. Kuinka moni osaa hitsata hyvin? Luokat vaatii kuitenkin aika hyvää silmä-käsi koordinaatiota ja satoja tunteja toistoja.

Mikä nyt itseään kiinnostaa ja miltä alalta luulee töitä löytyvän.
Onhan noita AKK:n kautta saatavilla ihan samoja pätevyyksiä kuin ammattikoulun kautta saa ja jos ei ole jotain oppinut automaatiosta ja mekaniikasta siellä paperikoneen takana niin työelämä ei ole ehkä kyseistä kaveria varten.
Hoitoala, sähkö- tai putkihommiin yms. onhan noita hommia jos työnteko kiinnostaa, on halua kouluttautua ja tarvittaessa lähteä, joko reissu hommiin tai muuttaa..

Suurin syy siihen miksi työnantajia ei kiinnosta palkata näitä +55 ikäisiä työttömiä on, joko heidän "reikäinen" työhistoria tai pelko siitä työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttamasta saikusta. Se kustannus kun lankeaa sille viimeiselle työnantajalle, jos hallitus haluaisi oikeasti työllistää niin tuon lain muuttaminen niin, että se jakaa kustannuksen koko työhistorian ajalle pienentää merkittävästi riskiä rekrytoida.

Työvoimakoulutukset tai ylipäätänsä kaikki mitä työkkäri tarjoaa on täyttä paskaa sen talon voisi oikeasti lopettaa turhana, rekryfirmat hoitavat samat asiat ja paljon paremmin. Työkkärin asiakkaista suurin osa niitä, joille ei ole enää töitä tarjolla kun kaikkialta on karsittu ne yksinkertaisen miehen yksinkertaiset hommat, joissa ei ole mitään tulospainetta. Ei noita ihmisiä pitäisi enää työkkärin kirjoilla pitää vaan sairaseläkkeelle.

Aikuiskoulutuksen kautta sen sijaan on lähipiirissä parikin esimerkkiä, että sen 1,5v koulutuksen jälkeen työllistyi ja täysin uudelle alalle myös sen alan perustutkinto eli se ammattikoulupaperi taskussa.

 

[ultrar]

Suurin syy siihen miksi työnantajia ei kiinnosta palkata näitä +55 ikäisiä työttömiä on, joko heidän "reikäinen" työhistoria tai pelko siitä työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttamasta saikusta. Se kustannus kun lankeaa sille viimeiselle työnantajalle, jos hallitus haluaisi oikeasti työllistää niin tuon lain muuttaminen niin, että se jakaa kustannuksen koko työhistorian ajalle pienentää merkittävästi riskiä rekrytoida.

Tässä on juuri yksi suurimmista ellei suurin ongelma, miksi ikääntyneen työttömän on vaikea saada töitä. Kun riski koko ajan kasvaa, että työkyky pettää, niin se on huomattavan kallis kustannus jopa suurelle työnantajalle puhumattakaan pienistä yrityksistä, jos työntekijä joutuu ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Sama haaste on nuorten kanssa, joilla on se repaleinen työhistoria, jotka saattavat kertoa esim. mielenterveysongelmista, joihin törmätään koko ajan enemmän. Pelisääntöjä näiden riskien kantamisesta vain pitäisi muuttaa, ehkä valtio olisi se oikea taho, ei kaikki ne aiemmat työnanatajt, koska osa niistä on jo lopettanut toimintansakin.

 

[Mojo]

Tästähän voi vielä tulla miljardien ylimääräinen lasku, mutta ei kai se haittaa, ainakaan hallituspuolueita.

Kommentti: Hallituksen sote-uudistuksessa on iso pommi: kuntakikkailu voi johtaa valtaviin lisämenoihin

Kuntaministerikin muistuttaa ”kekseliäitä kuntia”, että ne eivät ajautuisi budjettikikkailun tielle, kirjoittaa Juha Ristamäki.

www.iltalehti.fi

 

[Neely]

Mikäli näin tosiaan on, niin mitä se nk. ”oikeisto” oikein räksyttää asiasta? Luulisi kelpaavan paremmin kuin hyvin, kun sen eteen vuodatettiin verta, hikeä ja kyyneleitä silloin, kun viimeksi päästiin maistamaan valtaa.

Harrastaa oppositiopolitiikkaa. Ihan kuten Marinkin teki demareiden siellä ollessa.

 

[Hippi Hiiri]

@ultrar täsmälleen noin! On ihan naurettavaa, että työnantajille luodaan selvät rahalliset kannustimet olla palkkaamatta ikääntyviä sekä nuoremmistakin potentiaalisia työkyvyttömyyseläketapauksia, ja sitten jeesustellaan, kun työnantajat eivät heitä palkkaa ja aktiivisesti potkivat yt:ssä pihalle, jos ikä alkaa vitosella. Jälleen kerran valtion itse luoma rakenteellinen ongelma, joka olisi valtion omilla toimilla korjattavissa.

Mitä neutraalimpi järjestelmä työnantajalle luodaan kustannusten ja riskien kannalta, sitä neutraalimmin työnantaja palkkaa ja pitää työsuhteessa.

 

[Redimor]

Hienoja esimerkkejä mainittu, kiitos siittä.
Omassa tuttavapiirissä on pari yli 50 vuotiasta jotka saivat kenkää pari vuotta sitten paperilta. Koneistus- ja automaatio osaaminen on niin kapeaa, ettei sitä ole muualla kuin paperilla minne ei sen ikäistä enää oteta.
Asuntolainaa on vielä niskassa erojen vuoksi ja asuinpaikkakunta sen verran pieni ettei sieltä asunnot mene kaupaksi. Ei käy heitä kateeksi millään tavalla. AKK:lla kursseja ovat käyneet, mutta työllistymään eivät ole harjoittelujaksojenkaan jälkeen päässeet. Eihän tietenkään ole niin näppärä kuin parikymppinen, mutta työmoraali on edelleen olemassa eikä saikutusta tehdä päänsäryn vuoksi.
Mutta sellaistapa se on... kaikilla ei osu lotossa eikä elämässä. Molemmat ovat päättäneet, että eläkeikään asti koitetaan töitä hankkia ja päivärahalla kikkailla. Jos pankit haluaa asunnot lunastukseen niin sitte vain sossulaan tuet pyörimään ja sohvalle makaamaan, koska loppu elämää ei kannata enää ulosoton maksuihin uhrata.

Toinen muuten kokeili tuota puhelinmyyntiä. Pitivät sen 3 kk hommissa ja toivottivat sitten hyvää jatkoa, ilmeisesti sinnekkään ei kaikkia palkata.

 

[Radiopää]

…jos oma motivaatio ja mielenkiinto riittää.

Motivaatiolla ja osaamisella on merkitystä, ja siksi työllisyysaste onkin noussut. Mutta edelleen unohdetaan ne, joilla ei ole osaamista kouluttautua tai tehdä uudenlaista työtä, kun on ensin tehnyt 30 vuotta yhtä ja samaa työtä, minkä jälkeen tehdas lakkautetaan ja ihminen on ensimmäistä kertaa työttömänä yli 50-vuotiaana.

Puhelinmyynti voi kuulostaa helpolta, mutta millainen yritys palkkaa yli 50-vuotiaan koko ikänsä tehtaassa olleen, kun valittavissa on parikymppisiä suulaita opiskelijoita, joille matalapalkka kelpaa, koska se on pientä lisää opintotukeen.

Maailma muuttuu nytkin niin nopeasti, ettei cv:n aukottomuus enää pelasta, jos osaaminen on vanhentunutta. En minä ainakaan pärjäisi työnhaussa tämän päivän kaksvitosille.

 

[Cobol]

Omassa tuttavapiirissä on pari yli 50 vuotiasta jotka saivat kenkää pari vuotta sitten paperilta. Koneistus- ja automaatio osaaminen on niin kapeaa, ettei sitä ole muualla kuin paperilla minne ei sen ikäistä enää oteta.

Eihän työnantaja ota noin vanhaa mielellään syistä, joita @Jani82 ja @ultrar ylempänä pohtivat. Kyse on työnantajalle kalliista riskiarviosta, jossa työntekijä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Nuoremmalla henkilöllä on tähän pienempi riski. Työnantajan kannalta kyse ei ole vain siitä, että viimeinen työnantaja maksaa osan työkyvyttömyyseläkkeestä.

Lisäksi muita kustannuksia nostaa työnantajan mahdollinen joutuminen kalliimpaan työkyvyttömyysmaksuluokkaan, mahdollinen resurssi- ja osaamisvaje ja sen korvaaminen, uuden työntekijän rekry ja perehdytys jne.

Tähän osaan hallitus ja työmarkkinajärjestöt olisivat voineet hakea toimivampaa ratkaisua. Näin ei ole käynyt. Niin kauan kun tekoja asian parantamiseksi ei löydy, aika turha on hallituksen höpistä toimista, jotka ovat loistavasti menestyneet. Meillä on muutama keskeinen ryhmä, jotka muodostavat ison osan pitkäaikaistyöttömistä ja yli 50 vuotta täyttänyt, kapean ammattialan hallitseva, on merkittävässä vaarassa kuulua niihin tällä hetkellä.

 

[ultrar]

Korostan itse vielä sitä, että se ikääntynyt työntekijä voi usein olla jopa se paras vaihtoehto. Heillä on usein hyvä asenne ja ymmärtävät työkulttuurin oikealla tavalla. Me olemme tänä vuonna palkanneet jo noin 100 työntekijää ja mukaan mahtuu ihmisiä laidasta laitaan, nuoria, vanhempia, kaiken näköisiä ja aina käy niin, että suurin osa onnistuu, mutta osa rekryistä on väistämättä aina floppeja. Toisaalta kuitenkin pyrimme lukemaan myös noita riskejä, joista täällä on puhuttu ja joita Cobol toi myös lisää esiin viestissään. Puhutaan todellakin riskiarviosta, mikä tehdään aina palkatessa uusi työntekijä, vaikka pitäisi puhua suuresta mahdollisuudesta, molemmin puolin.

Valtion ja työntekijäjärjestöjen pitäisi herätä myös tähän, kuten on mainittukin. Uskoisin, että ongelmaa saataisiin nopeastikin apua, mikäli voisimme rohkeammin kokeilla uusia työntekijöitä ilman nykyisen kaltaista pelkoa kaikkien riskien toteutumisesta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Maailma muuttuu nytkin niin nopeasti, ettei cv:n aukottomuus enää pelasta, jos osaaminen on vanhentunutta. En minä ainakaan pärjäisi työnhaussa tämän päivän kaksvitosille.

Tuo on oikeasti ongelma, ja voi olla myös silloin, kun pitkän työuran tehneellä ei olisi todellisuudessa kummoistakaan puutetta osaamisen ajantasaisuudessa, Riippuu myös vähän alasta. Joskus kyse on pääosin mielikuvista. Oletetaan, että 5-kymppinen tai vanhempi (ja joskus jo 4-kymppinen) ei ole uskottava ihminen vastaamaan asioista, joita ei ollut olemassakaan, kun kyseinen ihminen astui työmarkkinoille. Ikään kuin työntekijän osaaminen, asenteet ja valmiudet olisivat lukkiutuneet siihen hetkeen, kun tämä oli noin 25-vuotias.

Mikään hallitus ei tietenkään voi pikavauhdilla poistaa näitä ennakkoluuloja, mutta se voi halutessaan tehdä vanhempien työntekijöiden rekrytoinnin ja pitämisen työnantajille kannattavammaksi. Tai ainakin tarttua niihin seikkoihin, jotka suorastaan kannustavat työnantajia hankkiutumaan eroon vanhemmista työntekijöistä tai olla palkkaamatta heitä. Suomella ei luulisi olevan varaa makuuttaa turhan päiten reservissä sen enempää työuran alku- kuin loppupäässä olevia ihmisiä, joilla on sekä työhaluja että osaamista.

Menee vähitellen ohi aiheesta, mutta jatkan lyhyesti. Joskus käytetään ilmaisua "yhteensopivuus tiimiin vaikutti päätökseemme", kun halutaan perustella vanhemmalle työnhakijalle, miksi valinta ei kohdistunut häneen. On tuossa joskus ihan järkeäkin, riippuen tietysti mitä hyötyjä tarkoitetaan, kun puhutaan yhteensopivuudesta tiimiin. Esimerkiksi iän ja sukupuolen pitäisi olla aika huonoja tekijöitä selittämään sitä, kuinka ihminen voisi istua tiimiin ja tuoda tai olla tuomatta siihen lisäarvoa. Sen sijaan monet soveltuvuustesteissä mitattavat asiat antavat jo paremmin viitteitä siitä, kuinka henkilö toimisi osana tiimiä. Samaa voi päätellä henkilön tavasta kommunikoida.

Yksi vanhempien osaajien ja nimen omaan todella kokeneiden ja näyttöjä hankkineiden henkilöiden työllistymisen este on se, ettei tuleva esimies uskalla palkata tiimiinsä itseään mahdollisesti kokeneempaa ja jopa terävämpää senioria. Firmoissa on ihan helvetisti ikäluokkaa 30 ja risat pikkupäälliköitä ja johtajia, jotka ovat jo edenneet kivasti urallaan, mutta jotka tähyävät vieläkin vahvemmille oksille. Joku oman osaamisensa puutteista ja nykyisten saappaidensa suuruudesta hyvin tietoinen nuori johtaja voi kokea vanhan tekijän jonkinlaisena uhkana omille uratavoitteilleen. Tällainen esimies saattaa pelätä, että "liian osaava ja kokenut" tiimiläinen voi tuottaa haastetta ja painetta omaa osaamista ja johtamistapaa kohtaan. Samalla esimies voi pelätä ylemmän johdon tajuavan, ettei esimies välttämättä olekaan se henkilö, joka olisi tulevaisuudessa tarjolla määrättyyn johtajapestiin, vaan ehkäpä se kokenut tiimiläinen. Siksi esimies saattaa kokea turvallisemmaksi palkata tiimiinsä henkilöitä, joita hän ei koe uhkana itselleen. No ei ihme, että joissakin firmoissa tiimeistä tulee ulkoisilta piirteiltään aika homogeenisia ja luvalla sanoen vähän hampaattomia.

 

[Barnes]

En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Joo ihan varmasti Netflix on intoa puhkuen valmis rahoittamaan Martti Suosalon, Pamela Tolan ja Janne Katajan maalaiskomediaa.

Jostain syystä naapureissa tehdään kv. laatua ihan kotimaisin voimin. Ilmeisesti suomalaiset myöntävät itsekin, että roskaahan täällä tehdään, eikä siitä haluta maksaa. Kas kun eivät selvitä klassista, eli Ylen budjetin kasvattamista tällä verukkeella (ja tuloksena onkin Au pairit Meksikossa sekä kymmenen uutta johtajan virkaa kymppitonnin kuukausipalkalla).

 

[TAM]

En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Joo ihan varmasti Netflix on intoa puhkuen valmis rahoittamaan Martti Suosalon, Pamela Tolan ja Janne Katajan maalaiskomediaa.

Jostain syystä naapureissa tehdään kv. laatua ihan kotimaisin voimin. Ilmeisesti suomalaiset myöntävät itsekin, että roskaahan täällä tehdään, eikä siitä haluta maksaa. Kas kun eivät selvitä klassista, eli Ylen budjetin kasvattamista tällä verukkeella (ja tuloksena onkin Au pairit Meksikossa sekä kymmenen uutta johtajan virkaa kymppitonnin kuukausipalkalla).

Toisaalta eikös suomalaisia sarjoja kuitenkin ole myyty ulkomaillekin ihan hyvin nykyään? 'Kaikki synnit', 'Ivalo' ja 'Sorjonen' tulee nyt ihan suoraan mieleen ja on niitä varmaan monia muitakin. Että en nyt pitäisi suomalaista tuotantoa välttämättä sellaisena ettei se kiinnostaisi. Ja koska kiinnostusta on, niin sehän on se miten homman pitäisi toimia. Eli markkinaehtoisesti eikä millään suoratoistopalvelujen kiristämisellä.

EDIT: Piti käydä varmistamassa ja Ivalon takana toki on myös saksalaista ja ranskalaista osaamista.

 

[Barnes]

Toisaalta eikös suomalaisia sarjoja kuitenkin ole myyty ulkomaillekin ihan hyvin nykyään?

Voi olla, olettaisin kuitenkin Suomen olevan edelleen aika reippaasti jäljessä naapurimaiden tasoa. Varmaksi en sano.

Naurettava idea joka tapauksessa.

 

[Kimmo_Ahteri]

5-kymppiset työttömät paperimiehet pitäisi palkata puhujiksi kertoakseen kuinka tärkeää on hankkia monipuolinen koulutus. Ja toiseksi, ettei enää ikinä pidä olettaa että työuran voi tehdä yhdessä ja samassa duunissa. Siinä käy helposti kuin 5-kymppiselle työttömälle paperimiehelle.

 

[muaddib]

Sysipaskojen suomalaisten draamasarjojen pakottaminen yksityisten suoratoistopalvelujen valikoimiin on kyllä parasta demarointia. Siis se, että joku on niin saatanan demari, että pystyy edes ajattelemaan tuollaista. Sitä paitsi, johan meillä on YLE, joka tuottaa ja esittää sitä paskaa, ihan "ilmaiseksi".

 

[heavy]

Jostain syystä naapureissa tehdään kv. laatua ihan kotimaisin voimin.

Aika usein noi pohjoismaiset suurtuotannot on kansainvälisiä yhteistöitä, mahtaako olla mitään isompaa tehty "kotimaisin voimin" naapurimaissakaan.