Täysi OT, mutta on kyllä mahtava kirjoitus genressään. :D
Ei perkele! Mainittu kirjoittaja on vielä ollut omia suosikkeja tuolla Lukko-osiossa. Nyt tuli vähän samanlainen olo kuin Litmasen puolustaessa Qatarin futisleirejä.
Niinistö on kyllä todellinen sokea piste uskomattoman monelle suomalaiselle mukaan lukien lähes koko mediakenttä.
Jos Marin on herkkähipiäinen julkisuuskuvansa vaalija niin vähintään samaa tasoa on Sale. Aina kun on profiilin noston paikka niin jo lentää lehdistö- tai twitter-tiedote malliin "Nyrkkiä pohdiskelin." tai "Soitin Putinille ja järjestin homman.".
Minä haluaisin kyllä nähdä translitteroinnit niistä Putin puheluista..
"Hmm, this is Sale, ööö, Navalnyi case very interesting, ööö, hope everything goes well, öö, we still good friends Vlad, right?, öö, have you played hoki in Sotchi?".
Lisään tähän vielä, että monelle myös Suomen ulkopolitiikka on sokea piste. Siitä kertoo nuo ilta-aviisien kirjoitukset, joissa hehkutetaan, miten "Suomi tunnetaan erityisen hyvistä Venäjä-suhteista".
En sinällään kiistä, etteikö suhteita olisi hyvä pitää yllä, mutta usein jää mainitsematta, että Suomi toimii täysin Putinin toiveiden mukaisesti: suhteet hoidetaan kahdenvälisesti, NATOon ei uskalleta liittyä ja EU-integraationkin edessä lähinnä jurnutetaan.
Kaiken lisäksi tätä ulkopoliittista paradigmaa pidetään yllä hehkuttamalla kaikkea mitä presidentti tekee. Vaikka siis kukaan meistä ei tiedä, mitä Sale siellä luurin päässä höpöttelee. Mutta kävi kaljalla Macronin kanssa ja puhuu sujuvaa Yodaa, joten jotain siinä on oltava.
Sen sijaan pääministeriä piestään aina kaksin käsin, sillä hän joutuu esittelemään kaikki ikävät asiat, kuten EU-tukipaketit. Pääministeri on vastuussa eduskunnalle ja Suomen kansalle suoralla mandaatilla. Toimintaa tarkastellaan ja kritisoidaan joka päivä. Tällä en viittaa vain Mariniin, vaan samanlaista kohtelua saivat myös Katainen ja Stubb.
Sauli voi heitellä omia "ehdotuksiaan" täysin puskista, ja aina niitä pidetään arvovaltaisina kannanottoina. Hyvänä esimerkkinä korona-nyrkki, joka oli suora "jaloille astuminen" presidentin kansansuosiota hyväksi käyttäen. Sitä käsiteltiin silti kuin jotain suvun patriarkan viisaasta ja valistunutta neuvoa nuorille räkänokille. Marin totesi, että kiitti, Sale, mutta ei kiitos. Ja tämäkin kääntyi niin, että narsisti kassatyttö ei ymmärtänyt omaa parastaan, vaan vallanhimoissaan potkaisi mentorinsa rotkoon.