Sanna Marin oli keväällä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Juuri uskottava esiintyminen oli se mitä kriisin keskellä tarvittiin ja toimetkin olivat suunnilleen oikeat. Mutta kyllä mielikuviin panostetaankin. Mikäli idea on peräisin joltain muulta se lentää komeasti roskakoriin, oli hyvä tai ei. Näin on käynyt jo useamman kerran. Ainakin Sipilän hallituksen Helsingin yliopistolta tilaaman liikenteen päästöt tutkimuksen kohdalla. Myöhemmin sitten idea otetaan uudestaan käyttöön kun alkuperä on unohtunut. Hieman sama juttu Niinistön korona nyrkki idean kanssa. Vahva johtaja ei muiden ideoita tunnusta.
Julkisuuskuvaansa Marin varjelee esiintymällä julkisuudessa vain tilanteissa jotka ovat täysin kontrollissa. Naistenlehden Sannan palvonta haastatteluun voi mennä, muihin ei. Viimeiseen asti tulee myös välttää tilanteita joissa voi tulla ennalta suunnittelemattomia kysymyksiä, jotka voisivat paljastaa puutteita osaamisessa. Pyrkimys median hallintaan ja strategia siihen on tietysti myös viisasta, eikä kaikista edes ole minkäänlaista taktiikkaa luomaan, saati toteuttamaan.
Yksi keino väistää hankalat kysymykset on delegointi. Marin kaivaa muististaan jonkun tavalliselle kansalaiselle oudon mutta poliittiselle broilerille tutun byrokraattisen koneiston osan ja kertoo että hankala kysymys on heidän vastuullaan. Tai mikäli sopivaa tahoa ei ole se perustetaan. Siellä sitten palkkajuoksee, kampaviinereitä kuluu ja piirretään tiekartan ääriviivoja tulevaisuuteen. Vuoden päästä sitten huomataan ettei ole tullut päätöksiäkään.
Sanna Ukkolan
kolumni kuvaa asiaa hyvin. Marin tietää hyvin että lehtijutun odotusarvo on positiivinen. Jos kritiikkiä ei tule, ollaan voitolla. Jos sitä tulee niin omat kannattajat ryntäävät puolustamaan misogyniaa vastaan. Polarisoituminen syvenee, kannattajat on sitoutettu entistä voimakkaammin ja suosio nousee. Samalla saadaan huomio käännettyä muualle tärkeämmistä kysymyksistä.
Toki poliitikolle on myös tärkeä taito hallita mediaa, koska muuten media hallitsee sinua ja sitä tuulimyllyä vastaan on vaikea taistella. Median hallitsemiksi jäivät ainakin Sipilä yle Gaten jälkeen ja Touko Aalto. Median hallitsijana voi taas mainita Ville Niinistön. Ville tietää tasan tarkkaan minkä viestin hänen kannattajansa haluavat kuulla ja nostaa sitten purjeen somessa. Ja katso! Myötätuuli alkaa puhaltaa. Tätä voi tietysti kutsua myös nimellä populismi. Mielenkiintoista on välillä kuulla Villen puhuvan jostain äänestäjilleen merkityksettömästä asiasta, kuten tietosuojalaista. Yhtäkkiä havahtuu siihen että sehän puhuu ihan viisaita kun viestin räätälöinti (valehtelu) mode ei ole päällä.