Seuraavaa sanomaani ei nyt saa käsittää väärin, vaikka tiedostankin sen hyvin rajuna ajatuksena, mutta Hannu Lauerman paljon käyttämä käsite valkokauluspsykopaatti on itsellä tullut todella useasti mieleen Marinin yhteydessä. En siis missään nimessä väitä, että meidän pääministerimme on psykopaatti, mutta itse en ole voinut välttyä tältä ajatukselta mm. viime aikaisia purkauksia seuratessani.
Marin mitä olen ymmärtänyt on myös siisteys ja järjestelmällisyys perfektionisti. Näille ihmisille monesti epäjärjestyksessä olevat asiat ovat rankkoja henkisesti oli kyse mistä vaan, ja epäilen yöllisten Twitter purkauksien olevan osa tätä luonnetta. Marin kokee asioiden olevan epäjärjestyksessä saadessaan kritiikkiä, ja sotku yritetään siivota heti pois. Kritiikki on kuin pullan murunen pyödällä, joka saa Marinin käymään kierroksilla, ja käyttäytymään äkkipikaisesti. Marin on saanut aika helpon startin, koska nauttii niin suuresta kansan suosiosta, mutta nyt tuulet ovat hieman kääntyneet.
Vastaavia näkemyksiä esitetään lähes kaikista suomalaisista poliittisista valtiotason johtajista. Valtaan päästäkseen on oltava tyrkky, käytettävä kyynärpäitä ja siten olla jossain määrin narsisti. Somessa pääministeri Sipilä oli ahne lestadiolainen tai narsisti ja miljonääri, joka vallanhimossaan hyppäsi liiaan suuriin saappaisiin. Tälla tavalla Sipilään käsiteltiin myös Jatkoajan ketjuissa.
Todellisuudessa taisi olla niin, että Sipilä ei ollut narsisti eikä tainnut itse olla perinteinen lestadiolainenkaan.
Marinin osalta hänen valintansa otettiin erittäin positiivisesti vastaan, jos sitä vertaa Sipilän valintaan pääministeriksi. Kun Sipilä törmäsi ay-liikkeen ylivaltaan, poliittisiin lakkoihin ja yleislakkolipun heilutteluun työpaikalta ulosmarssien välissä, Marin on saanut median tuella edetä pääministeriurallaan.
Ongelmia alkoi tulla (Marinille, ei hallitukselle, joka on eri asia Haavistoineen ja Kiuruineen) vastaan, kun Marinin hallituksen talouspolitiikka oli heikosti rakennettu asiantuntija-arvioiden mukaan. Marin ei tainnut kyetä analysoimaan talouspolitiikkaansa lainkaan, jos ei joitakin heittoja huomioida. Sen jälkeen tuli EU:n ison paketin ja Suomen EU-politiikan käsittely sekä oppositiojohtajien tv-väittelyt, joista EU:n osalta Marin on luistellut YLE:n esittämän näkökulman mukaan.
Kun tuohon yhdistää epäisänmaallisuudesta ja yhteiskuntavastuun lipeämistä koskevat syyttelyt lähinnä yksityisten suuryritysten suuntaan - jotka ovat maksaneet veroja vuosikymmenet - samaan aikaan kun valtiojohtoinen Neste tekee irtisanomisia sekä iltaöiset twitterkoulutukset, pääministeri näyttäytyy julkisuudessa substanssiosaamattomana kiukuttelijana. Ei ihme, että silloin myös Mariniin yhdistetään tietyt termit. Ei se kuitenkaan fiksua ole, mutta tällaista tapahtuu erityisesti Kiinan ulkopuolella. Meillä on vapaa oikeus sanoa mitä ajattelee.