Asetelma rakennettiin jo euro-kriisin aikana, jolloin oli pakko toimia nopeasti. Virheistä onkin pyritty oppimaan, mutta se on hankalaa, sillä EU toimii jäsenvaltioiden toimivallan rajoissa, jolloin yksittäinen Unkari tai Puola voi hidastaa prosesseja. Suomen(kin) kannalta parasta olisi, jos ongelmia ratkottaisiin etupainotteisesti luomalla mekanismeja mahdollisia kriisejä varten.
Ehkä väsyttävintä tässä koko EU- ja eurokeskustelussa on kommentoijien kapeanäköisyys ja historiattomuus. 1990-luku ja 2000-luvun alku olivat (valitettavasti) Euroopassa ja ylipäätään länsimaissa erittäin naiivia aikaa Fukuyaman historian loppuineen. Kun oli vielä liiallista luottoa talouden itseohjautuvuuteen, teknologiseen kehitykseen ja yhtenäiskulttuurin rakentumiseen, luotiin unionin toiminnalle reunaehdot, joissa ei käytännössä varauduttu suuren mittaluokan kriiseihin mitenkään. Kun tähän nykynäkökulmasta järjettömään hybrikseen ympätään itälaajeneminen ja EMU, on aika helppo jälkiviisastella ja keksiä vaihtoehtohistorioita, joissa asiat olisi hoidettu järkevämmin.
Fakta on, että a) ne kriisit todellakin tulivat sieltä, eikä niiden hoitamiseksi ollut "laillisia keinoja" niin sanoakseni ja b) suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että EU:ta todellakin vielä tarvitaan, ehkä jopa enemmän kuin koskaan. EU:ta voi kritisoida lukemattomista asioista täysin aiheellisesti, mutta tämä Leave EU-porukka argumentteineen on paljon vahingollisempi koko Euroopan tulevaisuudelle kuin mikään pöljä direktiivi tai euroalueen yhdessä ottama velka. Valitettavasti polttoainetta näiden demagogien kokkoihin kaataa EU itse, eli ketä tässä nyt sitten syyttäisi... Joka tapauksessa ns. luovaa soveltamista tarvittiin ja tarvitaan vastaisuudessakin lainoppineiden sinänsä aiheellisista kriittisistä kommentaareista huolimatta.
Velkaleikkureista puhuttiin jo Kreikan kriisin yhteydessä (ja omasta mielestäni olisi pitänyt käyttääkin), mutta vieläkään tätä velkojen anteeksiantoa perustein X ei uskalleta käytännössä toteuttaa. Kun maailma pääsee koronan jälkeen taas jaloilleen - tai
jos pääsee - siinä on seuraava edistettävä asia. Olen puhunut varmasti liiallisuuksiin asti historian polkuvaikutuksesta, mutta tässäkin asiassa suurimmat järkevän toiminnan esteet löytyvät vuosien ja vuosikymmenten takaisista virheliikuista, joista ei vain päästä sivupolulle poikkeamaan, vaikka poliittista tahtoakin löytyisi. Sitten joutuu vielä seuraamaan sivusta keskustelua, jonka taso on jotain
EU-perrrkele isäm maa-tasoa niin turhauttaahan se.