Sanna Marinin hallitus

[dana77]

Muuten pitkälti samaa mieltä, mutta ei meidän päättäjät tiedä yritysten tarpeita ilman, että ne kerrotaan. Esimerkiksi työllisyyteen ja rakennemuutokseen liittyvät asiat ovat monimutkaisia. Noin karkeasti 80 prosenttia yrityksistä on sitä mieltä, että hallitus ei kykene tekemään työllisyyttä ja Suomen kilpailukykyä parantavia ratkaisuja. En minä pidä hallituksen ilkeytenä osaamattomuuta.

En minä väittänytkään että he tietävät vaan tässä toteutuu kohta b eli heidän pitäisi tietää. Tällä hetkellä ongelmana tuntuu olevan niin perusasiat ettei kyse ole tiedon puutteesta vaan ideologisesta denialismistä yritystoiminnan ymmärtämistä kohtaan eikä se parane tiedon lisäämisellä. Pääministerin kohdalla näkisin että toivo on menetetty jo ennenkuin peli alkoikaan.

 

[Cobol]

En minä väittänytkään että he tietävät vaan tässä toteutuu kohta b eli heidän pitäisi tietää. Tällä hetkellä ongelmana tuntuu olevan niin perusasiat ettei kyse ole tiedon puutteesta vaan ideologisesta denialismistä yritystoiminnan ymmärtämistä kohtaan eikä se parane tiedon lisäämisellä. Pääministerin kohdalla näkisin että toivo on menetetty jo ennenkuin peli alkoikaan.

Muuten taas samaa mieltä, mutta. Menee vähän detaljien puolelelle, mutta en minä usko, että niin monimutkaisesta asiasta kuin valtion talous ministerien ja pääministerin pitäisi tietää riittävästi kyetäkseen itse muotoilemaan linjat. Ei siitä haittaa ole, päinvastoin, ja mielellään asiat olisivat näin. Mutta eihän vuosia taloutta tutkineet taloustieteilijätkään ole samaa mieltä. Päätösten vaikutukset ovat monikerroksisia, joista julkisuudessa voidaan pohtia vain osaa. Ja varsinkin veropolitiikka on monimutkaista.

Hallitusten ongelma Suomessa on, että taloudessa ja monissa muissakin isoissa asioissa asiantuntijat sivuutetaan. Yksi lisäesimerkki olkoon sote edellisten hallitusten ja nykyisen osalta. Asiantuntijoita ei kuunnella, vaan kukin ryhmä Kokoomuksesta Keskustan ja RKP:n kautta demareihin ja vassareihin ajaa lähinnä ns. omaa etuaan. Tuo ns. oma etu on terminä väärä, mutta en nyt siihen mene.

e: sanotaan näin: kun hallituksessa ei ole yhtään talousasiantuntijaa - ei ketään edes lähellä - hallituksen ei tulisi poiketa ainakaan parhaiden talousasiantuntijoiden yhteisistä näkemyksistä. Tarkoitan Vihriälän työryhmää ja hieman myös Talouden arviointineuvostoa.

 

[dana77]

Muuten taas samaa mieltä, mutta. Menee vähän detaljien puolelelle, mutta en minä usko, että niin monimutkaisesta asiasta kuin valtion talous ministerien ja pääministerin pitäisi tietää riittävästi kyetäkseen itse muotoilemaan linjat. Ei siitä haittaa ole, päinvastoin, ja mielellään asiat olisivat näin. Mutta eihän vuosia taloutta tutkineet taloustieteilijätkään ole samaa mieltä. Päätösten vaikutukset ovat monikerroksisia, joista julkisuudessa voidaan pohtia vain osaa. Ja varsinkin veropolitiikka on monimutkaista.

Hallitusten ongelma Suomessa on, että taloudessa ja monissa muissakin isoissa asioissa asiantuntijat sivuutetaan. Yksi lisäesimerkki olkoon sote edellisten hallitusten ja nykyisen osalta. Asiantuntijoita ei kuunnella, vaan kukin ryhmä Kokoomuksesta Keskustan ja RKP:n kautta demareihin ja vassareihin ajaa lähinnä ns. omaa etuaan. Tuo ns. oma etu on terminä väärä, mutta en nyt siihen mene.

e: sanotaan näin: kun hallituksessa ei ole yhtään talousasiantuntijaa - ei ketään edes lähellä - hallituksen ei tulisi poiketa ainakaan parhaiden talousasiantuntijoiden yhteisistä näkemyksistä. Tarkoitan Vihriälän työryhmää ja hieman myös Talouden arviointineuvostoa.

Vähän kyllä ollaan eri mieltä tai ainakin pieni painotusero on. Olen siinä samaa mieltä, että mm sosiaalipuolen kysymykset ovat asioita, joissa asiantuntijoiden kuunteleminen ja totteleminen on riittävää. Kuitenkin talous on minun nähdäkseni niin kaikkea ohjaava tekijä, että siitä jokaisella ihmisellä on vahvoja näkemyksiä. En näe käytännössä mahdolliseksi, että joku voisi olla tuomatta siihen omaa kosketustaan ja vaan toimimaan asiantuntijoiden ohjeiden mukaan, vaan hänellä on välttämättä oltava kantava käsitys itselläänkin ja sitten asiantuntijat tuovat vain detaili-tason osaamisen. Jos nyt otan itseni esimerkiksi, niin vaikka mikä tutkimus osoittaisi että kommunismi olisi way to go, niin jos en asiaa itse aidosti uskoisi, niin en minä pystyisi sellaista politiikkaa harjoittamaa. Nyt asia on toisin, koska tieteellinen tutkimustieto ei ole ristiriidassa ajatusmaailmani ja asennoitumiseni kanssa, vaan asiat ovat helppoja ja selkeitä. Marinin kohdalla tilanne ei näytä olevan näin, sillä hän ei ymmärrä taloutta vaan elää ideologisessa kuplassaan.

 

[Cobol]

Vähän kyllä ollaan eri mieltä tai ainakin pieni painotusero on. Olen siinä samaa mieltä, että mm sosiaalipuolen kysymykset ovat asioita, joissa asiantuntijoiden kuunteleminen ja totteleminen on riittävää. Kuitenkin talous on minun nähdäkseni niin kaikkea ohjaava tekijä, että siitä jokaisella ihmisellä on vahvoja näkemyksiä. En näe käytännössä mahdolliseksi, että joku voisi olla tuomatta siihen omaa kosketustaan ja vaan toimimaan asiantuntijoiden ohjeiden mukaan, vaan hänellä on välttämättä oltava kantava käsitys itselläänkin ja sitten asiantuntijat tuovat vain detaili-tason osaamisen. Jos nyt otan itseni esimerkiksi, niin vaikka mikä tutkimus osoittaisi että kommunismi olisi way to go, niin jos en asiaa itse aidosti uskoisi, niin en minä pystyisi sellaista politiikkaa harjoittamaa. Nyt asia on toisin, koska tieteellinen tutkimustieto ei ole ristiriidassa ajatusmaailmani ja asennoitumiseni kanssa, vaan asiat ovat helppoja ja selkeitä. Marinin kohdalla tilanne ei näytä olevan näin, sillä hän ei ymmärrä taloutta vaan elää ideologisessa kuplassaan.

Tokihan sen oman kosketuksen voi tuoda, en näe asiaa mitenkään jyrkästi. Että 0 % omaa ja 100 % tarkasti valikoitujen asiantuntijoiden yhteisiä linjauksia on typerää, ja sellaisesta en mielestäni haaveillut. Ja sana yhteisiä (asiantuntijoiden linjauksia) on tärkeä, kuten oli lainaamassasi tekstissänikin. Mutta kun ongelma on siinä, että ne asiantuntijoiden linjaukset sivuutetaan. Tällä hallituskaudella sitä tekee Marin talouden ja ehkä soten osalta. Tästä ollaan samaa mieltä, uskon.

Marinin hallitus ei kuitenkaan ole poikkeus siinä mielessä, että se sivuuttaa asiantuntijat, ja tekee poliittisia lehmänkauppoja (vertauskuva). Tähän tulisi saada muutos, mutta en tiedä, onko se Suomessa enää mahdollista.

 

[Walrus21]

Marinin hallitus ei kuitenkaan ole poikkeus siinä mielessä, että se sivuuttaa asiantuntijat, ja tekee poliittisia lehmänkauppoja (vertauskuva). Tähän tulisi saada muutos, mutta en tiedä, onko se Suomessa enää mahdollista.

Minun mielestä kuvio menee seuraavasti:

Poliittiset puolueet kokoavat yhteisiä aateperheitä ajaakseen jäsentensä tai yhteiskunnan etua. Kansa käy neljän vuoden välein äänestämässä edustajansa näistä vaihtoehdoista. Edustajat pyrkivät maksimoimaan kaksi asiaa: ajamansa aatteen vaikutuksen lainsäädäntöön sekä kannatuksensa tulevissa vaaleissa.

Miten voi tulla kellekään yllätyksenä, että sosiaalidemokraatti tekeekin sosiaalidemokraattista politiikkaa eikä kokoomuslaista?

Entä miten voi tulla yllätyksenä se, että suht vaakasta kannatuksesta nauttiva hallitus ei yhtäkkiä alakaan toimia niin kuin oppositio toivoo?

Näihin keskusteluihin kaipaisi ripauksen lisää sitä, että pysähdyttäisiin miettimään, miksi mikäkin puolue toimii kuten toimii. Bonuksena tietoisuus siitä, että Jussi Pesonen, Sanna Marin ja Jari Ehrnrooth voivat kaikki toimia poliittisesti, vaikka eivät sitä erikseen ääneen sanoisi.

 

[dana77]

Tällä hallituskaudella sitä tekee Marin talouden ja ehkä soten osalta. Tästä ollaan samaa mieltä, uskon

Aivan varmasti myös soten osalta, sillä asiantuntijoiden mukaan optimaalinen malli on 5 sote-aluetta ja sellaista ei ole tulossa jos tulee mitään muutenkaan. Olenkin jaksanut vasemmiston omaatuntoa koittaa kolkuttaa, että oppositiossa kovasti kritisoitiin Stubbin "kaiken maailman dosentteja" -lausuntoa, mutta sitten hallituksvastuussa ollaan vielä totaalisemmin unohdettu asiantuntijoiden kuuntelu ja vedetty omalla mutulla päin persettä pl koronatoimet.

 

[dana77]

Miten voi tulla kellekään yllätyksenä, että sosiaalidemokraatti tekeekin sosiaalidemokraattista politiikkaa eikä kokoomuslaista?

Entä miten voi tulla yllätyksenä se, että suht vaakasta kannatuksesta nauttiva hallitus ei yhtäkkiä alakaan toimia niin kuin oppositio toivoo?

Näihin keskusteluihin kaipaisi ripauksen lisää sitä, että pysähdyttäisiin miettimään, miksi mikäkin puolue toimii kuten toimii. Bonuksena tietoisuus siitä, että Jussi Pesonen, Sanna Marin ja Jari Ehrnrooth voivat kaikki toimia poliittisesti, vaikka eivät sitä erikseen ääneen sanoisi.

Miten se voi sitten olla niin että ruotsissa sosiaalidemokraatit tekevät ihan erilaista politiikkaa kuin suomessa ja se politiikka on oikeistolaisempaa kuin Suomessa kokoomuslainen politiikka ja siltikin se on vielä sosiaalidemokraattista.

Eiköhän se asia kuitenkin ole niin, että Suomessa puoleet kertovat kannattajilleen että mitä se sosiaalidemokratia on eikä toisinpäin. Jos demarijohto haluaisi edistää työllisyyttä niin ei heidän kannattajansa siinä esteenä olisi.

 

[Walrus21]

Miten se voi sitten olla niin että ruotsissa sosiaalidemokraatit tekevät ihan erilaista politiikkaa kuin suomessa ja se politiikka on oikeistolaisempaa kuin Suomessa kokoomuslainen politiikka ja siltikin se on vielä sosiaalidemokraattista.

Eiköhän se asia kuitenkin ole niin, että Suomessa puoleet kertovat kannattajilleen että mitä se sosiaalidemokratia on eikä toisinpäin. Jos demarijohto haluaisi edistää työllisyyttä niin ei heidän kannattajansa siinä esteenä olisi.

Eroille voi olla montakin syytä. En osaa arvioida, mikä on hallitsevin.

Oman näkemykseni mukaan Ruotsi on vahvemmin länsieurooppalainen valtio, jossa palveluyhteiskunta ja liberaali perinne ovat lyöneet paremmin läpi. Suomessa on suht yksipuolinen talous, joka nojaa muutamiin suuriin teollisuuden työllistäjiin ja jäykkään työmarkkinajärjestelmään.

Mielestäni länsieurooppalaisuus näkyy Ruotsissa myös siten, että aluepolitiikka on kaupunkikeskeisempää ja suhtautuminen kansainvälisyyteen (esim. maahanmuutto) myönteisempää. Tämänkin näen heijastelevan vuosikymmenten jatkumoa, johon ovat Suomessa vaikuttaneet teollisuuden yksipuolisuus ja agraarinen perinne. Ruotsissa ei ole valtapuolueena kepua, jolta pitäisi ostaa ääniä jokaiseen vähänkin suurempaan reformiin.

Mutta palatakseni Mariniin. Mikä on hänen liikkumatilansa? Kepu ei hyväksy mitään, mikä vaarantaa aluepolitiikan. Vihreät ja vasemmistoliitto eivät hyväksy kovin voimakasta leikkauslinjaa. Rkp pysyy mukana vain, jos saavat räätälöityjä etuja suomenruotsalaisille.

Niinpä se, mitä Marin voi tehdä, on runtata läpi joitakin työllisyysreformeja (veikkaan eläkeputkea suurimpana) omiensa tappioksi. Samalla vapautuu sen verran liikkumatilaa, että voi olla tekemättä omien äänestäjien kannalta negatiivisia leikkauksia hyvinvointivaltion ytimeen. Näin uskon Marinin toimivan, ja jos hän onnistuu tässä tasapainoilussa, jatkokausi on mahdollinen.

 

[dana77]

Eroille voi olla montakin syytä. En osaa arvioida, mikä on hallitsevin.

Oman näkemykseni mukaan Ruotsi on vahvemmin länsieurooppalainen valtio, jossa palveluyhteiskunta ja liberaali perinne ovat lyöneet paremmin läpi. Suomessa on suht yksipuolinen talous, joka nojaa muutamiin suuriin teollisuuden työllistäjiin ja jäykkään työmarkkinajärjestelmään.

En sano että olisit näkymyksessäsi väärässä, mutta esitän kuitenkin omani.
Minun nähdäkseni yhteiskuntamme on seurausta koululaitoksestamme ja Ylestä jotkat opettavat, että sosiaalidemokratia höystettynä vahvalla aluepolitiikalla on oikein ja markkinatalous pahaa. Meillä liberaarit hyvinvointiyhteiskunnan kannattajat leimataan äärinäkymksien edustajiksi mikä on ihan hullua. Meidän pitäisi ymmärtää, että meidän vahva ay-hegemoniamme on äärimalli tässä maailmassa ja räikeä poikkeus normaaliin ja niille on varteenotettavia vaihtoehtojakin. Meidän pierumme eivät haise muiden mielestä kukkasille.

Mutta palatakseni Mariniin. Mikä on hänen liikkumatilansa? Kepu ei hyväksy mitään, mikä vaarantaa aluepolitiikan. Vihreät ja vasemmistoliitto eivät hyväksy kovin voimakasta leikkauslinjaa. Rkp pysyy mukana vain, jos saavat räätälöityjä etuja suomenruotsalaisille.

Niinpä se, mitä Marin voi tehdä, on runtata läpi joitakin työllisyysreformeja (veikkaan eläkeputkea suurimpana) omiensa tappioksi. Samalla vapautuu sen verran liikkumatilaa, että voi olla tekemättä omien äänestäjien kannalta negatiivisia leikkauksia hyvinvointivaltion ytimeen. Näin uskon Marinin toimivan, ja jos hän onnistuu tässä tasapainoilussa, jatkokausi on mahdollinen.

Dont ask what uncle Sam can do for you, but what you can do for Uncle Sam (viimeaikaisen keskustelun tiimoilta disclaimerina huomautettakoon, että Sam on valkoihoinen pukinpartainen mies eikä termillä viittata orjuuteen)

Jos jotain haluaa saada tehdyksi niin yleensä ihan joka asiassa hyödyllisintä ei ole pohtia, mitä muut voisivat tehdä, vaan mitä itse voisi tehdä. Denareiden on vaikea saada Kepua tai Vihreitä muuttumaan, mutta mitä he voivat tehdä on muuttaa itseään. Demarit ovat AY-liikkeen kumileimasin ja tätä he voivat muuttaa. Marin ei ole Rinne. He voisivat aidosti alkaa miettimään mikä on pienituloisten työttömien ja duunareiden etu ja sitä olisi rakenteiden keventäminen, työllisyyden kasvattaminen ja ostovoiman kohentaminen ja tämä onnistuu lisäämällä kilpailua ja poistamalla työmarkkinoiden kartelliratkaisuja.

 

[Walrus21]

Minun nähdäkseni yhteiskuntamme on seurausta koululaitoksestamme ja Ylestä jotkat opettavat, että sosiaalidemokratia höystettynä vahvalla aluepolitiikalla on oikein ja markkinatalous pahaa.

Näinköhän liioittelet?

Toki on totta, että Suomessa ei ole sellaista rikastumisen tai yksilönvapauksien ihannointia kuin esim. Yhdysvalloissa. Mutta että markkinatalouden opetettaisiin olevan paha? Eihän nyky-Suomessa uskalleta edes puhua hyvinvointivaltiosta. Yrittäjistäkin puhutaan pääosin myönteisesti (etenkin pienyrittäjistä).

Pyrin aiemmalla tekstilläni tuomaan esiin juuri sen, että Suomessa ihmiset kannattavat hyvin laajalti sosiaaliliberaalia - ellei jopa sosiaalidemokraattista - politiikkaa. Epäilen kuitenkin, että se ei johdu mistään koululaitoksen indoktrinaatiosta, vaan siitä, että kokemus on osoittanut reseptin toimivaksi; ihmiset kokevat, että markkinatalouden ja valtiojohtoisen turvaverkon yhdistelmä tuottaa tuloksia. Vaikea olla tästä eri mieltä, joskin itse olen myös sitä mieltä, että suomalaiset ovat toisinaan liian innoissaan omasta erinomaisuudesta. Tuskinpa elämä Australiassa tai Belgiassa on oleellisesti erilaisempaa. Hyvinvointiin voi päästä monella eri tavalla.

Meillä liberaarit hyvinvointiyhteiskunnan kannattajat leimataan äärinäkymksien edustajiksi mikä on ihan hullua.

Korjaisin sen verran, että libertaarit tai klassisen liberaalin mukaiset ajatukset tuomitaan. Syykin on ilmeinen: suuri enemmistö vastustaa niitä.

Yleensä syy kritiikkiin on siinä, että em. porukan edustajat (mm. Ehrnrooth) ovat tavallisesti ideologisia demagogeja, jotka eivät tyydy oman aatteen esittelyyn, vaan rakentavat onnettomia olkiukkoja eri tavalla ajattelevista. Tässä hyvä esimerkki:

Mihin katosi oikeisto? | Verkkouutiset

Vasemmistolaiset uskovat asiaansa, ja tästä omistautumisesta oikeisto voisi oppiakin, kirjoittaja huomauttaa.

www.verkkouutiset.fi

Jos jotain haluaa saada tehdyksi niin yleensä ihan joka asiassa hyödyllisintä ei ole pohtia, mitä muut voisivat tehdä, vaan mitä itse voisi tehdä. Denareiden on vaikea saada Kepua tai Vihreitä muuttumaan, mutta mitä he voivat tehdä on muuttaa itseään. Demarit ovat AY-liikkeen kumileimasin ja tätä he voivat muuttaa. Marin ei ole Rinne. He voisivat aidosti alkaa miettimään mikä on pienituloisten työttömien ja duunareiden etu ja sitä olisi rakenteiden keventäminen, työllisyyden kasvattaminen ja ostovoiman kohentaminen ja tämä onnistuu lisäämällä kilpailua ja poistamalla työmarkkinoiden kartelliratkaisuja.

Työttömien etu ei ole koskaan ollut kovin korkealla demareiden prioriteettilistalla. Painotan tässäkin sitä, että puolue on yleensä jäsentensä näköinen: demari on tyypillisesti palkansaaja tai eläkeläinen, harvemmin työtön.

Jos demarit alkaisivat yhtäkkiä tekemään kokoomuslaista politiikkaa, mitä syitä entisillä demariäänestäjillä olisi äänestää uudelleen demareita? Tähän myös pakollinen muistutus: enemmän kuin kahdeksan kymmenestä suomalaisesta preferoi kakun tasaista jakoa ennemmin kuin kasvattamista.

Lähde: Suomalaiset ovat huolissaan vaurauden epätasaisesta jakautumisesta

 

[Cobol]

Miten voi tulla kellekään yllätyksenä, että sosiaalidemokraatti tekeekin sosiaalidemokraattista politiikkaa eikä kokoomuslaista?

Ei toki tule, mutta tämäkin asia on paljon monimutkaisempi. Marin on vasemmistodemari. Hänelle niukasti hävinnyt Lindtman on perusdemari (keskustademari). SDP:tä markkinatalouteen painostanut ja sen taistelun hävinnyt Vartiainen lähti lopulta SDP:stä. Linja olisi kovin erilainen, jos Vartiainen tai muut markkinatalouteen nojaavat johtaisivat SDP:tä. Se olisi mahdollista ja se on toteutunut useissa maissa.

 

[olkikuukkeli]

Näinköhän liioittelet?

Toki on totta, että Suomessa ei ole sellaista rikastumisen tai yksilönvapauksien ihannointia kuin esim. Yhdysvalloissa. Mutta että markkinatalouden opetettaisiin olevan paha? Eihän nyky-Suomessa uskalleta edes puhua hyvinvointivaltiosta. Yrittäjistäkin puhutaan pääosin myönteisesti (etenkin pienyrittäjistä).

Niin, totuushan on se, että markkinatalouden keskeiset periaatteet kuuluvat lukiossa pakollisiin opintoihin ja kaikki 3 yhteiskuntaopin pakollista kurssia sisältävät aika pitkällisesti hyvinvointivaltion rahoittamisen ongelmia koskevaa tietoa ja debattiakin. Toki @dana77 lienee niitä harvoja ihmisiä maailmassa, joille talous ja politiikka ovat "helppoja ja selkeitä" asioita ja ideologiaakaan ei painolastina ole mihinkään suuntaan, joten sieltä varmaan tulisi suomalaisille opiskelijoille absoluuttista totuutta paremmin kuin nykyään. Referoin tuota edellisen sivun viestiä.

 

[dana77]

Niin, totuushan on se, että markkinatalouden keskeiset periaatteet kuuluvat lukiossa pakollisiin opintoihin ja kaikki 3 yhteiskuntaopin pakollista kurssia sisältävät aika pitkällisesti hyvinvointivaltion rahoittamisen ongelmia koskevaa tietoa ja debattiakin. Toki @dana77 lienee niitä harvoja ihmisiä maailmassa, joille talous ja politiikka ovat "helppoja ja selkeitä" asioita ja ideologiaakaan ei painolastina ole mihinkään suuntaan, joten sieltä varmaan tulisi suomalaisille opiskelijoille absoluuttista totuutta paremmin kuin nykyään. Referoin tuota edellisen sivun viestiä.

No ihan tätä palstaa lukemalla huomaa (mahdollisesti jopa lainaamaani viesti mukaanlukuen), että ei ne keskeiset periaatteet kovin hyvin uponneet ole. Tokihan kaikki eivät ole lukiota käyneet. Minä mielelläni haastan omaa ajatteluani ja tässä haastan sinua todistamaan väitteesi ja esittämään jonkun sellaisen väitteeni taloustieteeseen liittyen joka ei ole tieteellisesti perustavissa eli pohjautuisi puhtaaseen ideologiaan,

Sivumennen sanottuna muistelen lämmöllä omia yhteiskuntaopin tuntejani, jossa otin suhteellisen reippaasti erään toisen oppilaan kanssa yhteen yhteiskunnallisista näkemyksistä. Hän on sittemmin toiminut "samassa tehtävässä" mm pääministerin erityisavustajana. ja kun yllä käytin tätä ilmaisua "suhteellisen reippaasti" uskon, että kanssalukijat ymmärtävät että monien muiden mittareilla arvio olisi vahvempikin.

 

[Walrus21]

Ei toki tule, mutta tämäkin asia on paljon monimutkaisempi. Marin on vasemmistodemari. Hänelle niukasti hävinnyt Lindtman on perusdemari (keskustademari). SDP:tä markkinatalouteen painostanut ja sen taistelun hävinnyt Vartiainen lähti lopulta SDP:stä. Linja olisi kovin erilainen, jos Vartiainen tai muut markkinatalouteen nojaavat johtaisivat SDP:tä. Se olisi mahdollista ja se on toteutunut useissa maissa.

Lindtman on vahvasti ay-taustainen myös.

En tiedä Vartiaisen taisteluista, mutta Urpilainen oli suhteellisen oikeistolainen demariksi. Puoluevaltuusto oli kuitenkin sitä mieltä, että Rinteellä mennään jatkossa. Eli puoluedemokratiaan viitaten, enemmistö demareista halusi ay-myönteisempää politiikkaa.

Minä mielelläni haastan omaa ajatteluani ja tässä haastan sinua todistamaan väitteesi ja esittämään jonkun sellaisen väitteeni taloustieteeseen liittyen joka ei ole tieteellisesti perustavissa eli pohjautuisi puhtaaseen ideologiaan,

Toki jos jatketaan tätä "palstalla tapahtuu"-analogiaa, niin taloustiedehän ei ole mitään oikeaa tiedettä, vaan ihmisten välisen vaihdannan teoretisointia. Eli toisin sanoen sitä ei pitäisi tieteeksi nimittää ensinkään - saati että sille annettaisiin jotain objektiivisen tiedon määritelmää.

 

[dana77]

Näinköhän liioittelet?

Jos väitettä pilkotaan osiin, niin olettaisin että olemme ensinnäkin samaa mieltä siitä, että ihmiset ovat suurelta osin kasvatuksensa ja koulutuksensa tuloksia eikä laajassa määrin mitään suuria ajattelijoita jotka muodostaisivat omatoimisesti käsityksiään vallitsevasta maailmasta. Niinpä erimielisyys on tuosta loppuosasta. Tämä on toki mielipidekysymys, mutta voisin jonkinlaiseksi todisteeksi esittää yhden ainoa lainauksen. Lainaus esitettiin presidenttivaalikamppailussa ja sen esittäjä valittiin presidentiksi. Kyseessä on niin järkyttävä ajatus minun asteikollani ja se sotii niin radikaalisti koko vallitsevaa talousteoriaa vastaan, että minun on vaikea pukea sitä sanoiksi. Here we go, pitäkää pikkareistanne kiinni:

Jos joku rikastuu, niin ”aina se on joltakin pois. Se on yhteisestä kassasta pois”,
-Tarja Halonen

Jos toista esimerkkiä kaipaa, niin ei tarvitse katsoa kuin sote-keskustelua ja suhtautumista yksityiseen terveydenhuoltoon. Kilpailun merkitys ihan kaiken toiminnan kehittämisessä unohdetaan täysin ja toitotetaan puusilmäisesti ainoastaan sitä että siellä ainoastaan kerätään voittoa. Sivumennen on sanottava, että oma mallini olisi pitää päätöksenteko julkisella mutta hankkia transaktiopohjaisesti yksityisiltä aina sillloin kun se on edullisempaa kuin oma tuotanto. En malta olla myös mainitsemassa että Elon Musk on asian suhteen ollut melkoinen nero joskin nimenomaan niin päin, että hän on tehnyt itse asioita, jotka perinteisesti on ostettu ulkoa.

Toki on totta, että Suomessa ei ole sellaista rikastumisen tai yksilönvapauksien ihannointia kuin esim. Yhdysvalloissa. Mutta että markkinatalouden opetettaisiin olevan paha? Eihän nyky-Suomessa uskalleta edes puhua hyvinvointivaltiosta. Yrittäjistäkin puhutaan pääosin myönteisesti (etenkin pienyrittäjistä).

Pyrin aiemmalla tekstilläni tuomaan esiin juuri sen, että Suomessa ihmiset kannattavat hyvin laajalti sosiaaliliberaalia - ellei jopa sosiaalidemokraattista - politiikkaa. Epäilen kuitenkin, että se ei johdu mistään koululaitoksen indoktrinaatiosta, vaan siitä, että kokemus on osoittanut reseptin toimivaksi; ihmiset kokevat, että markkinatalouden ja valtiojohtoisen turvaverkon yhdistelmä tuottaa tuloksia.

En ole eri mieltä niinkään sosiaalidemokratian ansioista (katsokaa vaikka ruotsia), vaan siitä että perustuuko ihmisten vallitseva käsitys omakohtaisiin kokemuksiin vai siihen mitä heille on opetettu. Jotta he olisivat kykyneviä muodostamaan omia käsityksiään, heillä pitäisi olla vertailukelpoisia kokemuksia asumisesta muunlaisissa yhteiskuntajärjestelmissä tai että he edes keskustelisivat sellaisessa asuvien kanssa perinpohjaisesti ja varsin ilmeistä on ettei heillä sitä ole. Jos ei ole koskaan käynyt pihtiputaan ulkopuolella, niin pihtiputaa voi tuntua melkoiselta metropolilta.

Korjaisin sen verran, että libertaarit tai klassisen liberaalin mukaiset ajatukset tuomitaan. Syykin on ilmeinen: suuri enemmistö vastustaa niitä.

Yleensä syy kritiikkiin on siinä, että em. porukan edustajat (mm. Ehrnrooth) ovat tavallisesti ideologisia demagogeja, jotka eivät tyydy oman aatteen esittelyyn, vaan rakentavat onnettomia olkiukkoja eri tavalla ajattelevista. Tässä hyvä esimerkki:

Mihin katosi oikeisto? | Verkkouutiset

Vasemmistolaiset uskovat asiaansa, ja tästä omistautumisesta oikeisto voisi oppiakin, kirjoittaja huomauttaa.

www.verkkouutiset.fi

Minun vaikeaa puolustella Ehrroothia eikä vähiten siksi, että olen tänä aamuna (ajankohta esitetty suhteessa omaan heräämisaikaani) häntä tällä palstalla esittänyt epäsuorasti typerykseksi. Kuitenkin jonkun Heikki Pursiaisen ja hänen kaltaisiensa leimaaminen millään ääri-sanalla ei ole kohtuullista. Puhutaan hyvinvointivaltion puolestapuhujista, jotka ovat vain huolissaan sen rahoituksen turvaamisesta.

Jos demarit alkaisivat yhtäkkiä tekemään kokoomuslaista politiikkaa, mitä syitä entisillä demariäänestäjillä olisi äänestää uudelleen demareita? Tähän myös pakollinen muistutus: enemmän kuin kahdeksan kymmenestä suomalaisesta preferoi kakun tasaista jakoa ennemmin kuin kasvattamista.

Lähde: Suomalaiset ovat huolissaan vaurauden epätasaisesta jakautumisesta

84% ihmistä on tyhmiä. En siitä syytä heitä itseään vaan demareita ja Tarja Halosta.

Jos demarit alkaisivat tekemään kokoomuslaista politiikkaa, niin kokoomus alkaisi tekemään oikeistolaisempaa politiikkaa.

 

[Cobol]

Lindtman on vahvasti ay-taustainen myös.

En tiedä Vartiaisen taisteluista, mutta Urpilainen oli suhteellisen oikeistolainen demariksi. Puoluevaltuusto oli kuitenkin sitä mieltä, että Rinteellä mennään jatkossa. Eli puoluedemokratiaan viitaten, enemmistö demareista halusi ay-myönteisempää politiikkaa.

Lindtman on ay-taustainen, totta, mutta yleisesti SDP:n sisällä Marinia pidetään vasemmalla hänestä. Samoin poliittisten toimittajien keskuudessa.

Vartiainen yritti muuttaa puoluettaan. Pari hänen teesiään oli:

"Jos olisin itse nyt eurooppalaisen sosialistipuolueen johtaja, nostaisin markkinataloutta liput liehuen, en anteeksi pyydellen."
"Suomessa on talouspoliittinen tyhjiö. Vähän riuskemmalle uudistamiselle olisi suurempi poliittinen tilaus kuin luullaan."

Allekirjoitan molemmat, ja vaikka ne ovat Ruotsissa ja Saksassa tai Tanskassa ym ihan perustavaraa, Suomessa ne eivät kelpaa. SDP on Suomessa valinnut Marinin myötä entistä enemmän vasemman puoleisen linjan, ja se estää Vartiaisen (ja minun) mielestä hallitusta tekemästä välttämättömiä yhteiskunnallisia reformeja.

Kysymys siis ei ole sosialidemokratiasta sinänsä, vaan Vartiaisen tai jonkun muun markkinataloudesta ymmärtävän oikeistodemarin politiikka olisi merkittävästi Suomen kannalta toimivampaa kuin Marinin. Tämä on ydin asia.

Hieman kuvaa saa Vartiaisen näkemyksistä alla olevasta linkistä:

Demarit jämähtivät menneeseen, sanoo ekonomisti Juhana Vartiainen

Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen on yksinäinen. Ainakin poliittisesti. Vartiainen voisi olla sosiaalidemokraatti, mutta hänen mielestään demarit ovat oman menestyksensä uhreja ja kovaa vauhtia matkalla umpikujaan.

www.hs.fi

 

[dana77]

Toki jos jatketaan tätä "palstalla tapahtuu"-analogiaa, niin taloustiedehän ei ole mitään oikeaa tiedettä, vaan ihmisten välisen vaihdannan teoretisointia. Eli toisin sanoen sitä ei pitäisi tieteeksi nimittää ensinkään - saati että sille annettaisiin jotain objektiivisen tiedon määritelmää.

No olihan Hemingwaykin sitä mieltä, että ainostaan nyrkkeily, autourheilu, vuorikiipeily ja härkätaistelu ovat urheilua, muut ovat vain pelejä. Kai sitä joku saa olla sitä mieltä, että ainostaan fysiikka on tiedettä, mutta jos talouden tieteellinen tutkimus ei ole tiedettä, niin ei sitten psykoloogia, sosiologia, humanismi tai teologiakaan sitä ole. Kysynnän ja tarjonnan teoriat, rajahyödyt ja muut ovat moneen kertaan todistettuja teorioita.

 

[Ollakseni]

Kai sitä joku saa olla sitä mieltä, että ainostaan fysiikka on tiedettä, mutta talouden tieteellinen tutkimus ei ole tiedettä, niin ei sitten psykoloogia, sosiologia, humanismi tai teologiakaan sitä ole. Kysynnän ja tarjonnan teoriat, rajahyödyt ja muut ovat moneen kertaan todistettuja teorioita.

Eikös fysiikka ole kanssa ihan turhaa käytännön puuhaa. Puhdas matematiikka on sitten lähellä sitä oikeaa tiedettä.

 

[dana77]

Eikös fysiikka ole kanssa ihan turhaa käytännön puuhaa. Puhdas matematiikka on sitten lähellä sitä oikeaa tiedettä.

Lipsutaan ehkä aavistuksen off-topicin puolelle mutta eilen istuin iltaa matematiikan tohtorin kanssa samassa ravintolapöydällä. Jossain vaiheessa hän esitti jonkun pienen piikin johon oli pakotettu vastaamaan kysymällä, että onko heillä siellä laitoksella viime vuosina jotain mullistavaa keksitty...

ai niin. Näin filosofian maisterina on muistettava mainita, että filosiahan se vasta on olematta tiedettä. Omaksi puolustuksekseni sanon toki että ensimmäistäkään kurssia en sitä opiskellut. Tuolloin toki tapana oli vitsinä joku johdantokurssi suorittamassa ja itsekin yhdellä luennolla muistaakseni istuin, mutta se oli liian sakeaa tentittäväksi asti. Kaverini muistan saaneen opettajalta kommentin, että hänen filosofian koevastauksensa olivat liian hyviä ja ne paljastivat että hän oli asiat oppinut muutoin kuin kurssimateriaaleista ja sai siitä miinusta.

 

[olkikuukkeli]

No ihan tätä palstaa lukemalla huomaa (mahdollisesti jopa lainaamaani viesti mukaanlukuen), että ei ne keskeiset periaatteet kovin hyvin uponneet ole. Tokihan kaikki eivät ole lukiota käyneet. Minä mielelläni haastan omaa ajatteluani ja tässä haastan sinua todistamaan väitteesi ja esittämään jonkun sellaisen väitteeni taloustieteeseen liittyen joka ei ole tieteellisesti perustavissa eli pohjautuisi puhtaaseen ideologiaan

No olihan Hemingwaykin sitä mieltä, että ainostaan nyrkkeily, autourheilu, vuorikiipeily ja härkätaistelu ovat urheilua, muut ovat vain pelejä. Kai sitä joku saa olla sitä mieltä, että ainostaan fysiikka on tiedettä, mutta jos talouden tieteellinen tutkimus ei ole tiedettä, niin ei sitten psykoloogia, sosiologia, humanismi tai teologiakaan sitä ole. Kysynnän ja tarjonnan teoriat, rajahyödyt ja muut ovat moneen kertaan todistettuja teorioita.

Onko sinulla omasta mielestäsi ideologiaa vai ei? Taloustiedehän on pääosin tapaustutkimusta ja teorioiden luomista, joten kyllähän esim. taloudellisia vaikutuksia voi (tosielämässä aika epätarkasti) tutkia mielin määrin. En nyt jaksa tässä kohtaa alkaa penkomaan viestihistoriaasi, mutta luulisin kyllä sieltä jotain ideologisesti värittynyttä väitettäkin löytyvän. Jos on sellaiselle itse umpisokea, niin kehottaisin kyllä vahvempaan itsereflektioon.

Taloutta kannattaa tutkia tieteellisesti. Talouspolitiikkaan soveltaessa tulokset ovat kuitenkin paljon epävarmempia kuin esim. sinun tekstiesi pohjalta voitaisiin ymmärtää. Kuvailemasi teoriat esimerkiksi koskevat aika spesifejä tilanteita - esim. verotuksen alentamisen/nostamisen kokonaisvaikutusten tutkiminen on jo huomattavan vaikeaa ja siitä on mahdotonta saada tarkkaa tutkimustulosta. Seurauksia täytyy arvioida jälkeenpäin ja sekin on hankalaa!

Oikeisto pyrkii monesti esiintymään jonkinlaisena puhtaan järjen edustajana ja tuo diskurssi on saatu aika yleisesti istutettua ihmisten yleiskäsitykseen. Todellisuudessahan kaikki talouspoliittiset päätökset ovat jossain määrin ideologisia ja epävarmoja. Kysymys on siitä, mitä tavoitellaan. Esitit esimerkiksi "kakun tasaisemman jakaantumisen" kannattamisen maksimaalisen kasvatuksen sijaan olevan tyhmää. Tuohan on pohjimmiltaan tunnepitoinen argumentti.

Jopa taloustieteen ei-poliittisella kentälläkin on samaan aikaan eri koulukuntien edustajia ja näiden välillä varsin merkittäviä mielipide-eroja perusasioistakin. Olen itse taustaltani historioitsija ja tutkimuspuolellakin siipiäni kokeillut jonkin verran. Siinä maailmassa istutetaan itse-epäily aika syvälle ja huomaan esim. näissä keskusteluissa olevani lähtökohtaisesti epävarma omista argumenteista ns. keskimääräiseen keskustelijaan nähden. Ja varsinkin sinuun nähden, hybris on viesteissäni minusta aika vahvasti läsnä.

 

[Walrus21]

Kysymys siis ei ole sosialidemokratiasta sinänsä, vaan Vartiaisen tai jonkun muun markkinataloudesta ymmärtävän oikeistodemarin politiikka olisi merkittävästi Suomen kannalta toimivampaa kuin Marinin. Tämä on ydin asia.

Hieman kuvaa saa Vartiaisen näkemyksistä alla olevasta linkistä:

Demarit jämähtivät menneeseen, sanoo ekonomisti Juhana Vartiainen

Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen on yksinäinen. Ainakin poliittisesti. Vartiainen voisi olla sosiaalidemokraatti, mutta hänen mielestään demarit ovat oman menestyksensä uhreja ja kovaa vauhtia matkalla umpikujaan.

www.hs.fi

Vartiaista tuskin voi pitää objektiivisena tarkkailijana, vaikka onkin ollut demareissa mukana. Saati, että Vartiaisella olisi ollut jotain keskeistä valtaa sdp:n sisällä viimeisten vuosien aikana.

Mainitsemistasi esimerkeistä ainakin Saksassa ja Ruotsissa demareiden kannatus laskee kroonisesti.

Mitä tulee näihin markkinatalouspuheisiin, niin eivät ne ole mitenkään ideologiasta vapaita saati objektiivisia. Demareiden ongelmana on globaali talous, jota ei kiinnosta suomalaisen duunarin edut tai hyvinvointivaltion rahoituspohja.

Toisaalta demareiden aiempi panos valtionjohtajapuolueena on osoittautunut sikäli tärkeäksi, että Suomeen on onnistuttu luomaan yritysten kannalta suotuisa toimintaympäristö, jossa riittää koulutettua työvoimaa ja poliittista vakautta. Tätä puolta harvoin otetaan esille, vaikka se on mielestäni yhtä merkityksellinen kuin mekaaninen kustannuskilpailukyky.

 

[Walrus21]

No olihan Hemingwaykin sitä mieltä, että ainostaan nyrkkeily, autourheilu, vuorikiipeily ja härkätaistelu ovat urheilua, muut ovat vain pelejä. Kai sitä joku saa olla sitä mieltä, että ainostaan fysiikka on tiedettä, mutta jos talouden tieteellinen tutkimus ei ole tiedettä, niin ei sitten psykoloogia, sosiologia, humanismi tai teologiakaan sitä ole. Kysynnän ja tarjonnan teoriat, rajahyödyt ja muut ovat moneen kertaan todistettuja teorioita.

Aivan. Täällä on vain aiemmin ollut keskustelua siitä, että kaikkien eksaktien tieteiden ulkopuoliset tutkimusalat ovat jonkinlaista mutuilua. Siihen nähden taloustiede rämpii aivan samassa mudassa.

Itse toki annan sille arvoa, aivan kuten sosiologialla, filosofialle tai historiantutkimuksellekin.

 

[dana77]

Onko sinulla omasta mielestäsi ideologiaa vai ei? Taloustiedehän on pääosin tapaustutkimusta ja teorioiden luomista, joten kyllähän esim. taloudellisia vaikutuksia voi (tosielämässä aika epätarkasti) tutkia mielin määrin. En nyt jaksa tässä kohtaa alkaa penkomaan viestihistoriaasi, mutta luulisin kyllä sieltä jotain ideologisesti värittynyttä väitettäkin löytyvän. Jos on sellaiselle itse umpisokea, niin kehottaisin kyllä vahvempaan itsereflektioon.

Kaikilla ihmisillä on ideologia. Minä kannatan tasa-arvoa, yksilön vapauksia, ympäristön ja eläinten suojelua, hyvinvointivaltiota ja montaa muuta asiaa, joten ehdottomasti minullakin sellainen on.

Talouspolitiikkaan soveltaessa tulokset ovat kuitenkin paljon epävarmempia kuin esim. sinun tekstiesi pohjalta voitaisiin ymmärtää. Kuvailemasi teoriat esimerkiksi koskevat aika spesifejä tilanteita - esim. verotuksen alentamisen/nostamisen kokonaisvaikutusten tutkiminen on jo huomattavan vaikeaa ja siitä on mahdotonta saada tarkkaa tutkimustulosta. Seurauksia täytyy arvioida jälkeenpäin ja sekin on hankalaa!

Olen ensinnäkin erittäin samaa mieltä, että verotuksen kokonaisvaikutusten arviointi esim verokertymän kannalta eli Lafterin pisteen arviointi etukäteen on vaikeaa. Suurin osa tuollaisia väitteitä esittäviä, tekee sitä ihan mutu-pohjalta eli faktana tuollaisen väitteen esittäminen on paskapuhetta. Siihen ei ole tieteellistä kaavaakaan, joten olen välttänyt sellaisten arvioiden tekemistä ja vierastan niitä aina sellaisen nähdessäni. Väittäisin että sellaisia en ole tehnyt. Sen sijaan väite, että verotuksella on aina kustannus on väite jonka uskallan esittää. Millään tavalla omani se ei ole, vaan ihan taloustieteellinen totuus.

Oikeisto pyrkii monesti esiintymään jonkinlaisena puhtaan järjen edustajana ja tuo diskurssi on saatu aika yleisesti istutettua ihmisten yleiskäsitykseen. Todellisuudessahan kaikki talouspoliittiset päätökset ovat jossain määrin ideologisia ja epävarmoja. Kysymys on siitä, mitä tavoitellaan. Esitit esimerkiksi "kakun tasaisemman jakaantumisen" kannattamisen maksimaalisen kasvatuksen sijaan olevan tyhmää. Tuohan on pohjimmiltaan tunnepitoinen argumentti.

Meillä on evidenssiä siitä, että mikrotaloustieteiden opiskelu muuttaa ihmisten ajattelua oikeistolaisemmaksi. Se ei ole suora ja kiistaton todiste, mutta minusta kuitenkin vahva viite siitä, että oikeisto edustaa taloudessa pääsääntöisesti järkeä. Ei ole olemassa vasemmistolaista taloustiedettä yhtään enempää kuin kiinalaista lääketiedettä. Vaikka sitä ei olisi aukottomasti todistettu, että oikeisto olisi järkevämpi osapuolista, niin väittäisin että se on ainakin rehellisempi. Ei täysin rehellinen, mutta vasemmiston retoriikka perustaa valitettavan suurelta osin tosiasioiden kiistämiseen eli puhtaaseen valehteluun. Kysyttäessä annan mielelläni esimerkkejä.

kakun tasaisempi jako tarkoittaa matalampaa keskimääräistä elintasoa ja sen toivominen on mielestäni tämä tyhmää. Tämä on toki mielipideasia.

Jopa taloustieteen ei-poliittisella kentälläkin on samaan aikaan eri koulukuntien edustajia ja näiden välillä varsin merkittäviä mielipide-eroja perusasioistakin. Olen itse taustaltani historioitsija ja tutkimuspuolellakin siipiäni kokeillut jonkin verran. Siinä maailmassa istutetaan itse-epäily aika syvälle ja huomaan esim. näissä keskusteluissa olevani lähtökohtaisesti epävarma omista argumenteista ns. keskimääräiseen keskustelijaan nähden. Ja varsinkin sinuun nähden, hybris on viesteissäni minusta aika vahvasti läsnä.

Tämä on mielenkiintoinen pointti. Oletko joskus nähnyt köyhää liberaalia? entä tyhmää? (minua ei saa mainita)
Onko liberaari ajatusmalli seurausta menestyksestä vai menestys seurausta liberaarista ajatusmallista? Kas siinä vasta kysymys.
Minä voin tunnustaa että oma ajatusmallini on muuttunut aikuisiällä kun olen tutustunut uusiin ajatuksiin eli useimmiten kirjoja lukemalla.

 

[Cobol]

Vartiaista tuskin voi pitää objektiivisena tarkkailijana, vaikka onkin ollut demareissa mukana. Saati, että Vartiaisella olisi ollut jotain keskeistä valtaa sdp:n sisällä viimeisten vuosien aikana.

En ole mielestäni kertonut Vartiaisen olevan objektiivinen tarkkailija. Se olisikin hassua, sillä Vartiainen on markkinatalouteen uskova oikeistodemari. Ei hänellä ole ollut valtaa henkilötasolla, mutta hän oli SDP:n näkyvimpiä ideologisia keskusteluita. Oikeastaan johtava ideologinen keskustelija. Samaan aikaan muita oikeistodemareita on siiretty syrjään/siirtynyt syrjään. Kuten Mikael Jungner.

Mainitsemistasi esimerkeistä ainakin Saksassa ja Ruotsissa demareiden kannatus laskee kroonisesti.

Kuten myös oikeiston kannatus. Uudet tai uusvanhat puolueet ovat nousseet/nousussa, ei vähiten EU:n maahanmuuttopolitiikan takia. Vihreät on myös hyötynyt oikeistopopulistien lisäksi, ellei ole ollut hallituksessa.

Mitä tulee näihin markkinatalouspuheisiin, niin eivät ne ole mitenkään ideologiasta vapaita saati objektiivisia. Demareiden ongelmana on globaali talous, jota ei kiinnosta suomalaisen duunarin edut tai hyvinvointivaltion rahoituspohja.

Eihän markkintalous ole objektiivinen, vaan ideologinen valinta. Samalla tavalla toiminta sitä vastaan on ideologista. Globaali talous on kaikkien ongelma, ei vain demarien. Oikeistolla on myös hyvin vähän kykyä analysoida talouden ja politiikan murrosta.

Toisaalta demareiden aiempi panos valtionjohtajapuolueena on osoittautunut sikäli tärkeäksi, että Suomeen on onnistuttu luomaan yritysten kannalta suotuisa toimintaympäristö, jossa riittää koulutettua työvoimaa ja poliittista vakautta. Tätä puolta harvoin otetaan esille, vaikka se on mielestäni yhtä merkityksellinen kuin mekaaninen kustannuskilpailukyky.

Totta. Allekirjoitan tuon pääosin. Myös sen, että ko. asiaa tulisi nostaa enemmän esille. Mutta tuo on vain osanäkemys. Oikeiston toiminta Suomessa on ylipäätään luonut sen mahdollisuuden, että Suomi on irti Neuvostoliitosta ja Venäjästä.

 

[olkikuukkeli]

Meillä on evidenssiä siitä, että mikrotaloustieteiden opiskelu muuttaa ihmisten ajattelua oikeistolaisemmaksi. Se ei ole suora ja kiistaton todiste, mutta minusta kuitenkin vahva viite siitä, että oikeisto edustaa taloudessa pääsääntöisesti järkeä.

Tai voisiko se kertoa perspektiiviharhasta ja siitä, että ihmiset tuppaavat ajamaan omaa etuaan? Osaako mikrotaloustiedettä opiskellut lopultakaan sanoa esim. talouspolitiikan yhteiskunnallisista kerrannaisvaikutuksista enemmän kuin vaikkapa sosiologi tai taloushistorioitsija?

kakun tasaisempi jako tarkoittaa matalampaa keskimääräistä elintasoa ja sen toivominen on mielestäni tämä tyhmää. Tämä on toki mielipideasia.

Onko esim. Pohjoismaissa tosiasiassa "matalampi keskimääräinen elintaso" jos mitataan muutakin kuin ostovoimaa? Entä jos voidaan osoittaa, että tasaisempi tulonjako johtaa tyytyväisempiin ihmisiin? Onko kakun tasaisempi jakaminen siinäkin tapauksessa tyhmää?

Tämä on mielenkiintoinen pointti. Oletko joskus nähnyt köyhää liberaalia? entä tyhmää? (minua ei saa mainita)
Onko liberaari ajatusmalli seurausta menestyksestä vai menestys seurausta liberaarista ajatusmallista? Kas siinä vasta kysymys.
Minä voin tunnustaa että oma ajatusmallini on muuttunut aikuisiällä kun olen tutustunut uusiin ajatuksiin eli useimmiten kirjoja lukemalla.

Joudun toimimaan niin suurissa verkostoissa, että varmaan kaikenlaisia älykkyys/varakkuus/arvotausta-komboja on tullut nähtyä. Minusta tuntuu, että aikuisiällä olen muuttunut kyynisemmäksi ja epävarmemmaksi melkein samassa suhteessa kun omaksunut uutta tietoa. Ehkä tieto tosiaan lisää tuskaa ja ymmärrystä siitä, miten vähän sitä lopulta tietää mitään.