En tiedä kumpi on pelottavampaa, se, että meillä on pääministerinä järjettömän häikäilemätön populisti, vai se, että meillä on impulsiivinen tunnereaktiivinen pääministeri, joka sooloilee jatkuvasti omiaan. Jälkimmäiseen en oikein usko, sillä Marinista välittyy laskelmoiva taktisuus.
Minua hieman pelottaa ajatus, että Marin voisi olla myös seuraavat neljä vuotta pääministeri. Jos asiantuntijoita on uskominen, niin meillä ei todellakaan ole varaa tähän rakentamaamme hyvinvointijärjestelmään, ja kasvaneet korot tulee aikanaan lyömään todellisuutta kasvoille. Epäsuosittuja päätöksiä on tehtävä. Se on populistille äärimmäisen hankalaa, ja Marinin tasoiselle julkkikselle ehkä jopa mahdotonta. Ja kun mietimme tulevia jälleenrakennustalkoita, olisi hyvä jos kansaamme johtaisi henkilö, joka ei pyrkisi vastakkainasetteluun, vaan ennemminkin yhdistämään tätä kansaa - ei ainakaan jakamaan sitä ideologisesti kahtia. En tiedä miten tämä onnistuu muilta pääministeriehdokkailta, mutta Marinia polarisoivampaa ja vastuuttomampaa pääministeriä en tiedä. Vasta vaalien lähestyessä hän on alkanut hieman tuntua koko kansan pääministeriltä, mutta se on johtunut siitä, että hän on laajentanut populismiaan uusille kannattajakunnille. On vedetty leukoja nato-rotsi päällä ja juhlittu lätkämatsissa leijonapaita päällä. En silti ole kovin vakuuttunut näiden viime aikaisten ulostulojen vilpittömyydestä. Venäjän hyökkäys ja Nato-asiat nostivat Kokoomuksen kannatuksen huippuunsa, joten Marin on tehnyt kaikkensa, jotta Nato profiloituisi häneen, ei Kokoomukseen. Ja tämä on itse asiassa nerokasta. Vaikka ihmiset eivät uskoisi Marinin nato-rummun vilpittömyyteen, se hautaa alleen Kokoomuksen nato-rummun ja vie siten heiltä ääniä pois. Vain ykköstila vaaleissa jatkaa Marinin pääministerikautta.
Kun mietitään ominaisuuksia joita poliittiselta johtajaltamme olisi hyvä löytyä, niin vastuunkantokyky ja diplomaattisuus on oikeasti hyveitä, joita soisin pääministeriltämme löytyvän. Lienee useimmille sanomattakin selvä miten hyvin Marin kantaa vastuun tekemisistään, mutta moni tuntuu peukuttavan, kun Marin lataa haastattelijoille suorat mielipiteensä milloin mistäkin asiasta, ja onhan se erilaisuus virkistävä tuulahdus politiikkaan. Mutta niin tylsää kuin diplomatia onkaan, niin se on myös hyvä osoitus harkitsevuudesta, yhteistyökyvystä ja vastuullisuudesta. Maailmassa on valtionjohtajia, jotka voivat ottaa hyvinkin henkilökohtaisesti toisen valtionjohtajan sanomiset. Tämä voi olla kiusallista jos tulee eteen tilanteita, jolloin tämän toisen valtion palveluksia tarvitaan… vaikkapa Nato-jäsenyyden ratifioinnissa.
