Mutta jos palataan asiaan, niin sinä siis uskot, että britti- ja saksalaismedia + moni muu media jättää kannen julkaisematta, koska PELKÄÄVÄT?
Varmasti joukossa on lehtiä, jotka jättävät julkaisematta ihan siksi, että ei sovi lehden linjaan. Mutta uskon, että on siinä lehtiä, jotka pelkäävät myös jossain määrin seurauksia ja eivät ole asian vuoksi valmiita niitä seurauksia kantamaan. Ihan puhdasta riskiarviointia. Pelkoa kun on niin monenmoista. Ei välttämättä pelätä sitä, että ovi käy huomenna ja sisään rynnii joukko murhamiehiä kostoretkellään. Ratkaisuun on voinut vaikuttaa pelko jostakin seurauksesta. Osa saattaa pelätä tosiaan taloudellisia vaikutuksia, kun taas osa voi pelätä lehden maineen puolesta taikka juridisten seurausten vuoksi ja osa taas muiden syiden, kuten mahdollisesti vierailulle tulevien poliisien vuoksi.
Nähdäkseni jokaisessa lehdessä pelätään – tai ainakin kartetaan - joskus jotakin ja jonkun perusteella. Niin rohkeaa linjaa ei liene kellään, että annetaan mennä välittämättä mistään mitään. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi Ranska ja Charlie Hebdo. Lehti on varmasti räävitön, likipitäen kaikkea ja kaikkia pilkkaava lehti, mutta ei siellä(kään) ihan aina puolusteta vapautta tehdä pilkkaa mistä vaan ja kyllä siellä(kin) on seurauksia pelätty. Tuossa jokunen vuosi sitten kirjoitti veteraanitoimittaja Maurice Sinet satiirisen jutun Charlie Hebdoon juutalaisuudesta ja sen varsin tunnetusta kytköksestä talouteen ja rahaan. Jutussa irvailtiin silloisen presidentin pojan, Jean Sarkozyn naimisiinmenosta juutalaisen perijättären kanssa. Sinet vihjaili, että poika mahtaa naimisiinmenon myötä kääntyä myös juutalaisuuteen taloudellisten hyötynäkökohtien takia. No, kuinkas kävikään. Jutun kirjoittaja sai syytteen ”rotuvihaan yllyttämisestä ja anti-semitismistä” ja jutusta nousseen kohun seurauksena Hebdon päätoimittaja vaati Sinetiä laatimaan julkisen anteeksipyynnön. Kirjoittaja kieltäytyi ja mainitsi ”leikkaavansa ennemmin pallinsa irti” kuin pyytävänsä juttuaan anteeksi. Sinet sai Charlie Hebdosta potkut. Merkillepantavaa tässä on se, että lehti ei jutusta nousseen hälyn keskellä seisonut kirjoittajansa takana, vaan uhrasi hänet kun vastassa olivat tarpeeksi vaikutusvaltaiset tahot. Tässä kohtaa raja meni juutalaisuudessa ja siinä, että kohteena oli presidentin poika. Mainittakoon vielä, että Sinet sai myöhemmin vapauttavan tuomion.
Toinen esimerkki on täälläkin keskustelussa vilahtanut Jyllands-Posten. Lehti linjasi taannoin, että eivät julkaise Jeesusta pilkkaavaa pilakuvaa koska se saattaa ”provosoida ja aiheuttaa paheksuntaa”. Samaten lehti on ”ylpeydellä” ilmoittanut, että se ei tule koskaan julkaisemaan pilakuvia holokaustista. Ovat kuulemma mauttomia. Sen sijaan islamin ja profeetan ottaminen pilakuvan aiheeksi on ollut heille jossain välissä ok. Eli lehdellä on ollut selkeästi aihepiirejä, joista ei pilkkaa veistetä. Seurausten pelossa? Opettiko kenties vuoden 2005 hässäkkä jotakin? En tiedä, mutta olisi mielenkiintoista tietää.
Sananvapaus ja sen käyttäminen ei ole muutoinkaan eurooppalaiselle lehdistölle kovin mustavalkoinen asia niin, että se joko on olemassa tai sitten sitä ei ole. Harmaan sävyjä ja eroja on maasta riippuen tavattoman paljon. Sananvapautta rajataan eri maissa ja erilailla lainsäädännöllä ja monesti myös selkeästi määritellään, mistä on kiellettyä veistellä (mm. Saksassa holokausti, Suomessa jumalanpilkka ja Venäjällä melkein mikä vaan). Näiden lisäksi ns. hyvät tavat ja muu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kuuluva vielä määrittää kulttuureittain ja alueellisesti sitä, mistä voi pilkkaa tehdä ja mistä ei. Pohjana on yleinen länsimainen käsitys sananvapaudesta ja sen rajoituksista. Wikipediassa se määritetään aika hyvin:
”Vaikka sananvapaus on länsimaisen yhteiskunnan perusoikeus, se ei ole ehdoton oikeus, kun sitä käytetään väärin. Kun sananvapautta käytetään loukkaamaan ihmisoikeutta punnitaan kumpi on tärkeämpi oikeus. Euroopan unionissa ihmisoikeutta loukkaavat, kansanryhmää vastaan kiihottavat viestit tai kunnianloukkaukset eivät kuulu sananvapauden piiriin.” Tätä sitten sovelletaan maakohtaisessa kontekstissa. Eli tiivistettynä, meillä Suomessa voi presidentistä piirtää aika ronskinkin pilakuvan ja Bulgariassa taas… Noh, ei siitä ainakaan kukkapuskaa saa.
Esim. Suomessa lehtien päätoimittajat ovat vastuuhenkilöinä yleensä hyvin näistä perillä, ja käyttävätkin nykyjään kohtuullisen terveesti harkiten ja hyvin valtaansa. Eihän täälläkään ihan täydellistä ole, edelleen on asioita, joista ei ns. maan tavan mukaan ja hiljaisen konsensuksen vallitessa juurikaan pilkkaa tehdä, vaikka se edellä mainittujen rajoitusten puolesta mahdollista olisikin. Ehkäpä kartetaan / pelätään seurauksia? Mielestäni tämä ei niin iso asia ole, tässähän vaan käytetään tervettä itsesuojeluvaistoa ja harkintaa. Arvioidaan hyötyjä ja haittoja. Kunhan ns. iso kuva on reilassa ja sananvapaus toimii sekä on tiukoissa paikoissa mahdollista ottaa rajustikin kantaa. Mitäpä tuota veistelemään ihan ilman mitään suodatinta ja kaivamaan verta nenästään jos tuloksena on enemmän sontaa kuin mannaa tilanteessa, jossa ei ole pakko.
Ja se mikä pätee lehdistöön, pätee myös osaltaan tavallisiin tamppareihinkin. Arvot ja ns. hyvän käytöksen rajat voi ja mielestäni pitääkin ottaa huomioon, vaikka lainsäädäntö pilkan sallisikin. Suomessakin on alueellisia eroja ja harmaan sävyjä sen suhteen, mistä voi pilkkaa veistellä. Menepä Lapissa / Kainuussa kertoilemaan vaikkapa häissä mauttomia ja tympeitä viihdejuttuja Kekkosesta ja jakele muutama postikortille tehty pilapiirros Urkkia muistuttavasta miehestä kontallaan ja Brezhnev siinä takana panemassa presidentaalisesti kakkoseen, niin voisin sanoa, että hässäkkä tulee. Kun taas vaikkapa jossakin muualla Suomessa kortista irtoaa kansalta hyvätkin naurut. Taikka sitten ei. Mistäpä näistä ihmisten toleransseista tämän suhteen ihan tarkasti tietää. Tämä kun on, kuten täälläkin on todettu, aika omakohtainen juttu, miten huumorin kokee, mikä on mautonta ja mikä ei. Esimerkiksi tuo Hirviniemen lippua mallaavan kankaanpalan polkeminen oli itselleni täysin yhdentekevää ja toisille kauhistus.
Aika käytetty ilmaisu sananvapaudesta on Evelyn Beatrice Hallin ”Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi” Laittamattomasti sanottu.
Kunhan muistaa, että toisen loukkaaminen ihan vaan sen vuoksi, että pystyy, ei ole sinänsä sananvapauden toteuttamista, vaan huonoa käytöstä.
_Tämä oli mielipide, joka on annettu länsimaisen sananvapauden vallitessa_.