Löytyisikö Aleksis Kiven, Mika Waltarin, Väinö Linnan tai Veijo Meren tuotannosta mitään arveluttavaa jos oikein yrittäisi?
Astrid Lindgren toki on jo rasistiksi todistettu.
Tintti, Asterix ja Obelix sekä varsinkin Ahmed Ahne odottavat innokkaasti uudelleenkirjoittamista.
Pekka Töpöhäntä, anyone?
Helppo homma.
Sinuhe egyptiläisen n-sanat ovat herättäneet pahennusta ainakin Ylen kuunnelmaversiossa. Kirjassa esiintyvä muiden kulttuurien kuvaileminen on myös aika kaukana siitä, mitä nykyään pidetään hyväksyttävänä. Waltari myös flirttaili jonkun verran kansallissosialismin kanssa 1930-luvulla, mutta niin teki tietysti aika moni muukin Suomessa.
Teemu Keskisarja on kritisoinut Aleksis Kiveä misogyniasta. Luusin Keskisarjan olleen tässä ironinen, mutta lienee joka tapauksessa ihan selvää, että vastaavaa naiskuvaa ei tämän päivän kirjallisuudessa arvostettaisi.
Väinö Linna: laskepa vaan montako ryssä-sanaa pelkästään Tuntemattomasta sotilaasta löytyy! Varmaan sama myös Meren tuotannossa.
Tintti Afrikassahan on oikeasti nykypäivänä karua luettavaa. Kyllä miettisin kahdesti, että tarvisiko ainakaan sen ikäisten lasten lukea sitä, jotka eivät tunne kontekstia / kolonialistista historiallista ajankuvaa. Hyvin stereotyyppisiä ja epäedullisia ovat Tintti-maailman näkemykset myös monista muista ihmisryhmistä.
Asterixissa tehdään ihan samaa, mutta siinä pilkataan kyllä samalla lailla myös eurooppalaisia, eli kaikki ovat melkein yhtä stereotyyppisiä ja tolloja hahmoja kansakunnasta riippumatta.
Vähän veikkaan, että Ahmed Ahneestakaan ei kovin innolla oteta enää uusintapainoksia. Tosin eipä se koskaan ollutkaan niin suosittu tai hyvä sarjakuva, että tarvettakaan olisi.
Pekka Töpöhännän on tulkittu olevan natseja vastustava tarina. Eli
natsit kansallismieliset voi sitten pahoittaa mielensä siitä, kuinka tyhmiksi kaikenmaailman Pillit ja Pullat siinä kuvataan.
---
Jos nyt oman mielipiteeni sanon, niin kyllähän sen pitäisi olla ihan selvää kaikille, että vanhoja teoksia ei voi tuomita nykystandardein. Ne on oman aikansa kuvia ja siltä osin myös historiallisia dokumentteja kyseisestä aikakaudesta: mitä silloin ajateltiin, mille naurettiin ja mitä pidettiin sopivana kielenä.
Jotkut muutokset tai joidenkin teosten kieltäminen kuulostaa hätävarjoittelun liioittelulta. Sen sijaan tuskin ketään haittaa, jos sarjakuvaan tulee esipuhe, missä kerrotaan kyseisestä ajankuvasta ja siitä, miksi vastaavat stereotypiat eivät ole enää hyväksyttäviä.
Tai jos Peppi Pitkätossun isä ei ole enää neekerikuningas, vaan Etelämeren kuningas - eihän tuollainen muutos voi haitata ketään muita kuin sitä sakkia, joka hakemalla hakee hyväksyttäviä tekosyitä toistella sanoja, joita nykyään ei pidetä sallittuina.
Ja taas: jos Disney päättää olla uudelleenjulkaisematta jatkossa jotain yksittäistä Don Rosan sarjakuvaa, niin sehän on yksinomaan Disneyn päätös. On varmaan aika paljonkin sellaisia sarjakuvia, joita se ei julkaise, eikä sen perustelut tai syyt moiseen oikeastaan edes kuulu kellekään.
/img-s3.ilcdn.fi/fac54216159606c826e754e9fe8516056ab3f6ee5ec3ed35765fc8f635a15db9.jpg)
