strato kirjoitti:
Edelleen Hesaria lainatakseni, uskontoja ja islamia pitää saada käsitellä myös satiirin keinoin.
Menee aika yleisluontoiseksi jaaritteluksi, mutta menköön.
Mitään yksiselitteisiä vastauksia tai ratkaisuja koko vyyhtiin ei ole. Uskonto on ehkä hankalin pelikenttä ristiriidoille, koska pelkkien uskonasioiden lisäksi uskonnollisuuden aste ja uskonnon yhteiskunnallinen läsnäolo eroavat eri kulttuurien ja uskontokuntien välillä hurjasti. Omasta kulttuuristamme tarkasteltuna islaminuskoisten maiden elämöinti yhdestä pilapiirroksesta on täysin järjetöntä ja tolkuttomiin mittasuhteisiin paisunutta. Vastaavasti islamilaisessa kulttuurissa ei pystytä käsittämään sitä, että pyhistä asioista tehdään huumoria. Ei, vaikka kristityt pystyvät suhtautumaan huumorilla myös omaan uskontoonsa. Islamilaisessa kulttuurissa uskonto on kaiken yläpuolella, aivan erilaisessa asemassa kuin missään länsimaassa.
Protestit Tanskaa vastaan on helppo nähdä siten, että islamistit haluavat pakottaa oman, kapeakatseisen maailmankuvaansa länsimaihin. Emmekö kuitenkin toimi itse täysin samoin, jos vaadimme, että muslimien olisi meidän kulttuurimme sananvapausperiaatteen mukaisesti hyväksyttävä heidän pyhimpien arvojensa häpäiseminen tavalla, joka ei heidän kulttuurissaan tulisi kuuloonkaan? Meidän ei tietenkään tule alistua islamilaisesta maailmasta kantautuvaan painostukseen (joka on toki minunkin mielestäni paisunut yli äyräiden), koska haluamme pitää kiinni omista periaatteistamme. Ei kuitenkaan pidä olettaa, että toisella puolella oltaisiin yhtään valmiimpia tinkimään omista perinteistä, mm. siitä, ettei uskonasioita pilkata missään koskaan ikinä.
Vielä sananen sananvapauteen liittyvästä vastuusta. Vaikka olisikin oikeus kirjoittaa mitä tahansa, pitää itsesensuuria kyetä harjoittamaan. Aika heikoilla jäillä ollaan, jos kokonaisen uskonnon tietoista loukkaamista ei pystytä perustelemaan millään muulla kuin sillä, että meillä on oikeus tehdä niin! Voisin itsekin suhtautua jyrkemmin islamilaisväestön reaktioihin, jos kiistanalaisessa teoksessa olisi joku oikea pointti, mutta en valitettavasti näe siinä muuta kuin pahantahtoisen stereotypisoinnin, joka on kaiken huipuksi liitetty kyseisen uskontokunnan pyhimpään henkilöhahmoon. Voiko kukaan olla näinä aikoina aidosti yllättynyt lopputuloksesta?
Oikea kysymys ei siis mielestäni ole "saako julkaista" vaan "miksi julkaistaan". Se, että pidättäytyy loukkaamasta toisille pyhiä asioita ei ole sensuuria tai sananvapauden vastustamista vaan tervettä kunnioitusta.