Olet Tombe hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin minä olin joskus aikanaan. Aloitin juoksun harrastamisen armeijassa 2003 ja juoksin syksyllä ensimmäisen maratonin. En oikeastaan ollut harrastanut mitään liikuntaa erityisen tavoitteellisesti sitä ennen, vaikka pelasin jalkapalloa, hiihdin ja lenkkeilin satunnaisesti. Ensimmäisellä maratonilla tavoite oli 3,5 tuntia ja jäin siitä puolisen minuuttia. Seuraavana talvena ja keväänä juoksin paljon ja kunto kehittyi hyvin. Keväällä HCR:ssä juoksin 1.25 ja syksyllä nykyisen maratonennätykseni 3.09. Tätä oli tarkoitus lähteä parantamaan seuraavana vuonna.
Alussa kehitys kunnon suhteen oli hyvää ja tuloksia tuli nopeasti. Seuraavan talven aikana juoksin liian vähän ja keväällä aloittaessani lenkkeilyn, alkoi penikat vaivata. Keväällä HCR:ssä liian kova alku ja lopulta maaliin 1.35 paikkeilla, kun lopussa mentiin ohi vasemmalta ja oikealta. Tulokset olivat huonoja koko kesän, eikä nousujohteisesta kunnosta ollut tietoakaan. Samalla urheilu alkoi jäädä taka-alalle opiskelurientojen ollessa tärkeämpiä.
En ole pystynyt tuon jälkeen missään vaiheessa juoksemaan niin kuin vuonna 2004 eikä ole edes tehnyt mielikään. Välillä on ollut hetkiä, jolloin juoksulenkkejä on tullut korkeintaan pari kuukaudessa. Vasta vuonna 2008 aloin panostaa jälleen enemmän urheiluun, kun löysin seikkailu-urheilu- ja multisport-kilpailut. Niiden myötä olen nyt pystynyt harjoittelemaan koko ajan enemmän ja paremmin, ja olen ensimmäistä kertaa päässyt samaan kuntoon, kuin vuoden 2004 kesällä. Tukholmassa nähdään, rikkoutuuko ennätykset myös juoksussa, mutta vahva usko siihen on, kunhan askel osuu sopivasti lankulle.
Voin sanoa, että olen seurannut urheiluharrastuksesi kehitystä melko kattavasti Jatkoajan ja Juoksufoorumin perusteella aina triathlon-kokeiluista lähtien. Kuntosi on kehittynyt hyvin, mutta nyt olet nähdäkseni tilanteessa, joka on uusi. Hetkellistä takapakkia on tullut, koska ennätykset ovat jo sitä luokkaa, että niihin pitää pystyä harjoittelemaan ongelmitta. Toivottavasti pystyt kääntämään tilanteen vaikeuksista huolimatta eduksesi, eikä sinulla kestä yhtä kauan kuin minulla meni vastaavassa tilanteessa.
Tärkeintä on nauttia urheilusta ja olla ottamatta liikaa paineita tuloksista. Epämukavuusalueella pitää käydä, mutta se ei tarkoita väkisin juoksemista, jos kroppa ei sitä kestä. Tsemppiä Tukholmaan ja toivottavasti paluumatkalla on jotain juhlittavaa.
