Punttisalilla kävijät/bodausta harrastavat

[Johnnie]

Failurehan on lihaksen kasvuun tarkoitettu harjoite. Voimaa jos halutaan niin käytetään todella erilaisia metodeja ja hyvin tarkkaa seurantaa sille, missä vaiheessa tehdään mitäkin. Voiman hankinnassa oman kehon kuuntelu on todella tärkeä työkalu.

Jos voimanostosta oikeasti kilpalajina puhutaan niin ne jotka penkkaa, kyykkää tai vetää lattiasta romua useamman kerran viikossa tulevat jossain vaiheessa tukkimaan hermostonsa. Ne ovat niitä jotka selittelevät kisojen jälkeen asioita. He jotka oikeasti tekevät asiat kunnolla niin pystyvät kehittymään vuodesta toiseen ja parantamaan ennätyksiään yli 35 vuotiainakin vielä, koska paikat kestää. Olympialajista nimeltä painonnosto en ala kommentoimaan koska kyseiset liikkeet ovat oikeasti vammauttavia liikkeitä silloin kun pelataan yli 80% rmax painoilla.

Voimanostamiseen on olemassa nämä "west coastit", "venäläisten" ja ynnä muut ohjelmat, mutta niissä täytyy muistaa että siellä on harjoittelijat niillä töin ja heidän lääketieteensä on siellä myöskin apuna. Jos natu jyrrää voimanostossa useamman kerran viikossa samaa liikerataa läpi ja haluaa kehittyä toden teolla, niin se kuuluisa "seinä" tulee vastaan joko kehittymisessä tai vammoina.

On eri asia tehdä lihasjumppaa, kehittyä vähän ja pystyä harjoittelemaan useamman kerran viikossa samaa liikerataa. Näitä kutsutaan "rantalihaksiksi" eikä siinä ole yhtään mitään väärää, koska tärkeintähän on tekeminen josta nauttii ja jos se edistää terveyttä niin aina vain parempi.

Tämä on oma valmennuksellinen kokemukseni 20 vuoden jälkeen. Suppea otanta myönnän, kun valmennettavat voi laskea sadoissa, mutta uskon tähän teoriaan kokemukseni ja erään kohtuullisen kokeneen venäläisen tohtorin väitöskirjan omaavan kaverin keskustelujen pohjalta. Ja se on vain oma ajatelmani aiheesta, kenenkään ei tarvi tätä uskoa ja kaikkien pitääkin valita se itselleen sopivin tapa liikkua. Pääasia että liikettä tulee vielä 70-vuotiaanakin.

Ensimmäiseen kappaleeseen: keskusteluhan lähti nimenomaan jatkuvasti toistuvan failuren haitoista voimatasojen kasvatukseen penkkipunnerruksessa. :)

Luonnollisesti kovan tason voimailussa pelataan ihan asioilla kuin missään normipunttailussa. Jos kuitenkin puhutaan ihan perustreenaajasta, joka haluaa (reilusti alle 100 kg tason) penkkiin parannusta, niin en näe kovinkaan tarkoituksenmukaisena alkaa pureutumaan niihin juttuihin tarkemmin.

Loppuosaan viestiisi en osaa oikein ottaa kantaa, koska mentiin jo niin kauaksi tästä alkuperäisestä keskustelunaiheesta. Minulla ei itseni valmentamisen lisäksi ole kokemusta kuin satunnaisesti kavereiden ja avovaimon jelppaamisesta treenihommissa, joten varmasti olet pätevämpi koutsi kuin minä. Puhtaasti omien kokemuksieni perusteella uskalsin kuitenkin tuon heittää, että perusjannun voimatasojen kasvatuksessa: kerran-pari kertaa viikossa kevyemmin > kerran viikossa tai harvemmin failureen. Etenkään kun tuo kehon kuuntelu ja tuntemus ei yleensä näillä perustason treenaajilla ole sillä tasolla, että siihen pystyisi treenejään perustamaan kovinkaan tarkasti.

Itseni lasken myös ihan perustreenaajaksi, mutta hyödynsin kyllä aika pitkällekin vietyjä ja tarkkaan mietittyjä systeemejä penkissä. Kohtalaistakin tulosta tuli, kun 80-kiloisena pystyi pukkaamaan sen 2xomapainon makuultaan ylös. Kiertäjät ovat nykyään huonot, mutta niiden kanssa ongelmat alkoivat nimenomaan jo treeniuran aikaisemmassa vaiheessa, kun sitä päätä hakattiin seinään joka kerta failureen vetämällä. Toki isommin rupesivat vaivaamaan vasta sitten vapaaottelusalilla.

 

[Redimor]

@Redimor Minkälaisista tuloksista puhutaan metodeillasi vaikka penkissä? En siis epäile tms. en vain itse ole voimankasvattamiseen perehtynyt.

Riippuu mikä on "tulos"?
65 kiloisella naisella, joka omisti "liian" pitkät kädet ja jäykän selän saatiin 100 kg penkattua puhtaalla tekniikalla.
100 kiloinen mies samoilla ongelmilla on päästy 165 kiloon.
Molempien vahva osuus oli maastavetonosto, jossa päästiin lähes 3x omaan painoon.

Sitten on näiden penkkiin sopivien kanssa heiluteltu reilusti yli 200 kg.

Ensimmäiseen kappaleeseen: keskusteluhan lähti nimenomaan jatkuvasti toistuvan failuren haitoista voimatasojen kasvatukseen penkkipunnerruksessa. :)

Luonnollisesti kovan tason voimailussa pelataan ihan asioilla kuin missään normipunttailussa. Jos kuitenkin puhutaan ihan perustreenaajasta, joka haluaa (reilusti alle 100 kg tason) penkkiin parannusta, niin en näe kovinkaan tarkoituksenmukaisena alkaa pureutumaan niihin juttuihin tarkemmin.

Loppuosaan viestiisi en osaa oikein ottaa kantaa, koska mentiin jo niin kauaksi tästä alkuperäisestä keskustelunaiheesta. Minulla ei itseni valmentamisen lisäksi ole kokemusta kuin satunnaisesti kavereiden ja avovaimon jelppaamisesta treenihommissa, joten varmasti olet pätevämpi koutsi kuin minä. Puhtaasti omien kokemuksieni perusteella uskalsin kuitenkin tuon heittää, että perusjannun voimatasojen kasvatuksessa: kerran-pari kertaa viikossa kevyemmin > kerran viikossa tai harvemmin failureen. Etenkään kun tuo kehon kuuntelu ja tuntemus ei yleensä näillä perustason treenaajilla ole sillä tasolla, että siihen pystyisi treenejään perustamaan kovinkaan tarkasti.

Itseni lasken myös ihan perustreenaajaksi, mutta hyödynsin kyllä aika pitkällekin vietyjä ja tarkkaan mietittyjä systeemejä penkissä. Kohtalaistakin tulosta tuli, kun 80-kiloisena pystyi pukkaamaan sen 2xomapainon makuultaan ylös. Kiertäjät ovat nykyään huonot, mutta niiden kanssa ongelmat alkoivat nimenomaan jo treeniuran aikaisemmassa vaiheessa, kun sitä päätä hakattiin seinään joka kerta failureen vetämällä. Toki isommin rupesivat vaivaamaan vasta sitten vapaaottelusalilla.

Näin juurikin. Rytmittäminenhän näissä hommissa tekee ihmeitä aikaan. Jatkuva saman junnaaminen haastaa päätä ja roppaa pitemmällä tähtäimellä.

Penkkihän on isoin vaivojen tuottaja yleensä, kun ei siellä olkapäissä tahdo olla sitä tukea niille oikeasti raskaille painoille niin menee niveliin ja venyttää liitoksia niin paljon että viat esiintyy jossain vaiheessa. Mutta sittenhän voi "vanhana" haastaa itseään kapealla penkillä ja käsipainokikkailulla.

Se olisi hienoa, jos salilla "opetettaisiin" perusteisiin uudelle harjoittelijalle siten, ettei nuoret lähtisi hulluttelemaan. Vaan kysyisivät reilusti kokeneemmalta tai jopa "ammattilaiselta" sitä vinkkiä siihen harjoitteluunsa. Ja mitä useammalta kysyy, niin sen paremmin oppisi ajattelemaan itse asiaa pidemmälle, kun kaikilta saa niitä erilaisia palasia mitä voi yhdistellä.

 

[Steril]

@Johnnie juu ei näillä tuloksilla vielä luulisi paljoa vaativan se, että tuo kehityskäyrä pysyisi tasaisena, kun ei tosiaan puhuta mistään 1,5-2x omapaino penkistä, vaan hyvällä tuurilla just ja just se oma paino jos maksimia katsottaisiin. Tarkoitan siis sitä, että esim. 100kg on nyt vielä sellainen tulos jonka nyt pitäisi tällaisen 75-kiloisenkin rimpulan pukata ihan korkeintaan parin vuoden treenillä ylös. Pikkuveljen joukkuekaveri nosti 15-16-vuotiaana 100kg penkistä muutaman kuukauden treenillä (samankokoinen kuin minä). Toki geenit jokaisella erilaiset siihen (minulla tuskin parhaat mahdolliset) mutta kyllä tosiaan ihan "perusjampan" treeniohjelmalla se huntti pitäisi tulla ennemmin tai myöhemmin ylös. Tai sitten on jossain vikaa ja pahasti.

 

[Backis]

Tullut tehtyä paljon voimatyyppistä esimerkiksi 5x5 penkki, mave, kyykky treeniä elämän aikana. Tuntuupa mielenkiintoiselta ja hyvältä tehdä nyt todella erityylistä treeniä, kun otin ohjelmaan (olisikohan tämä joku muunnelma) German Volume Trainingin. 4 treenikertaa viikossa, joka kerta vain 2 liikettä mutta 10 sarjaa 10 toistolla. On kyllä brutaalia hommaa. Rytmiin kiinnitän huomiota todella paljon, jotta eksentrinen osa olisi mahdollisimman rauhallinen, voimahommissa kun ei tule niinkään keskityttyä muuhun kuin että saa tangon ylös.

Mutta varmasti tekee hyvää kehitykselle. Tämän jälkeen ajattelin ottaa testiin 4 jakoisen treenin, jossa nostetaan kohtuu isolla kuormalla ensin maksimimäärä toistoja, jonka jälkeen lyhyillä palautuksilla tehdään niin monta sarjaa, että on tuplattu tuo ensimmäisen sarjan toistomäärä.

Tuntuu että saan ehkä voimapainotteisen treenin ansiosta kerralla ulosmitattua paljon tehoa ulos, mutta sitten taas hitaissa toistoissa tai pidemmissä sarjoissa voimat loppuvat nopeasti kesken. Tämän takia valikoin tällaiset ohjelmat treeniputkeen seuraavaksi

 

[Redimor]

Tullut tehtyä paljon voimatyyppistä esimerkiksi 5x5 penkki, mave, kyykky treeniä elämän aikana. Tuntuupa mielenkiintoiselta ja hyvältä tehdä nyt todella erityylistä treeniä, kun otin ohjelmaan (olisikohan tämä joku muunnelma) German Volume Trainingin. 4 treenikertaa viikossa, joka kerta vain 2 liikettä mutta 10 sarjaa 10 toistolla. On kyllä brutaalia hommaa. Rytmiin kiinnitän huomiota todella paljon, jotta eksentrinen osa olisi mahdollisimman rauhallinen, voimahommissa kun ei tule niinkään keskityttyä muuhun kuin että saa tangon ylös.

Mutta varmasti tekee hyvää kehitykselle. Tämän jälkeen ajattelin ottaa testiin 4 jakoisen treenin, jossa nostetaan kohtuu isolla kuormalla ensin maksimimäärä toistoja, jonka jälkeen lyhyillä palautuksilla tehdään niin monta sarjaa, että on tuplattu tuo ensimmäisen sarjan toistomäärä.

Tuntuu että saan ehkä voimapainotteisen treenin ansiosta kerralla ulosmitattua paljon tehoa ulos, mutta sitten taas hitaissa toistoissa tai pidemmissä sarjoissa voimat loppuvat nopeasti kesken. Tämän takia valikoin tällaiset ohjelmat treeniputkeen seuraavaksi

Nyt jos vertaat kaikkia tapoja harjoitella, niin mikä on ollut mieleisin? Ei siis tehokkain tai tuloksellisin vaan mieleisin.

 

[Backis]

Nyt jos vertaat kaikkia tapoja harjoitella, niin mikä on ollut mieleisin? Ei siis tehokkain tai tuloksellisin vaan mieleisin.

Kyllä se voimapainotteinen treeni vain tuntuu mielekkäämmältä. Lyhyet sarjat isoilla painoilla.

Tehokkain tai tuloksellisin on vielä hakusessa, toki aika vähän on tullut tehtyä ns bodybuilding -tyyppistä treeniä. Arnoldin golden sixiä olen monesti tehnyt, mutta jälkikäteen olen huomannut että tempoon en ole varmasti kiinnittänyt tarpeeksi huomiota. Toki itselläni todennäköisesti tulokset kärsivät kun palautumista on vaikea saada optimaaliseksi ruuhkavuosien takia ja lisäksi tulee tehtyä kohtalaisen paljon myös kestävyysurheilua/pallopelejä, mitkä syövät sitten varsinaista lihaskasvua. Tavoitteena on mennä eteenpäin aika laajasti sekä punttipuolella, että aerobisella puolella.

 

[KiVi]

@Backis Varoituksen sana tuosta GVT:stä. Se oli osana elämäni ainoaa rehellistä ylikunto- tai oikeammin alipalautumistilannetta. Minulla oli sen lisäksi päällä kyllä kaikenlaista muuta kuin punttitreeniäkin, mutta 10×10 sarjat isoissa liikkeissä on sellaisia, että treenaajan pitää tietää, mitä tekee. Minä en aikanaan tiennyt.

 

[Johnnie]

Nyt jos vertaat kaikkia tapoja harjoitella, niin mikä on ollut mieleisin? Ei siis tehokkain tai tuloksellisin vaan mieleisin.

Yksilöllisyydestä kun tuli aiemmin puhetta, niin omalla kohdallani olen kokenut nimenomaan tuolla mielekkyydellä olevan aika iso merkitys myös noihin kahteen muuhun asiaan. Kokonaisvaltaisesti paras kehitys tehty sellaisilla treeneillä, joita on mennyt mielellään tekemään. Toki sikäli molempiin suuntiin toimiva juttu, että varmaan myös se tuloskehitys taas on samalla edesauttanut sitä treenien maistumista.

Itselläni myös tietynlainen mukavuudenhalu varmasti vaikuttanut tähän asiaan. Minun olisi ollut ihan turha lähteä edes yrittämään mitään hirveän volyymin kyykkysettejä, koska pää ei olisi kestänyt tehdä niitä sillä tavalla, mitä se kehittyminen olisi vaatinut.

Toki nykyään pari kertaa viikkoon ylläpitomielessä jumppailevana jäähdyttelijänä se mielekkyys ja tuloksellisuus ei ehkä ihan samalla tavalla kohtaa. :)

 

[Backis]

@Backis Varoituksen sana tuosta GVT:stä. Se oli osana elämäni ainoaa rehellistä ylikunto- tai oikeammin alipalautumistilannetta. Minulla oli sen lisäksi päällä kyllä kaikenlaista muuta kuin punttitreeniäkin, mutta 10×10 sarjat isoissa liikkeissä on sellaisia, että treenaajan pitää tietää, mitä tekee. Minä en aikanaan tiennyt.

Kiitti vinkistä, pitää huolehtia ettei muuten tule kuormaa liikaa. Ei ole tarkoitus vetää kuin se 4 viikkoa nyt tuota, sitten ottaa kevyt viikko ja uusi ohjelma sitten. Jos on hyvä kokemus niin parin kuukauden päästä sitten uudestaan.

 

[Via Dolorosa]

Tänään tuli jonkinlainen merkkipaalu saavutettua, kun markka nousi penkistä vihdoin yli.

Eipä tuolla nyt mitään saa, mutta hyvä mieli ainakin tuli!

 

[Le Banner]

Tänään tuli jonkinlainen merkkipaalu saavutettua, kun markka nousi penkistä vihdoin yli.

Eipä tuolla nyt mitään saa, mutta hyvä mieli ainakin tuli!

Vanha kunnon satku penassa on legendaarinen virstanpylväs ollut vuosikymmeniä ja miksipä ei nykyisinkin.

 

[Redimor]

Tänään tuli jonkinlainen merkkipaalu saavutettua, kun markka nousi penkistä vihdoin yli.

Eipä tuolla nyt mitään saa, mutta hyvä mieli ainakin tuli!

Aina omat ennätykset on ennätyksiä. Ei niitä pidä väheksyä koskaan!
Hienoa!

 

[Steril]

Tänään tuli jonkinlainen merkkipaalu saavutettua, kun markka nousi penkistä vihdoin yli.

Eipä tuolla nyt mitään saa, mutta hyvä mieli ainakin tuli!

Onnittelut! Nopeaa on kehitys ollut mitä olen ketjua muistellut. Perästä tullaan, hitaasti mutta varmasti.

Saanko kysyä, minkä pituisia sarjoja olet treenannut ja montako kertaa viikossa?

 

[Rinksu]

Tänään tuli jonkinlainen merkkipaalu saavutettua, kun markka nousi penkistä vihdoin yli.

Eipä tuolla nyt mitään saa, mutta hyvä mieli ainakin tuli!

Onnittelut. Itsellä enkka 105.

 

[Via Dolorosa]

Onnittelut! Nopeaa on kehitys ollut mitä olen ketjua muistellut. Perästä tullaan, hitaasti mutta varmasti.

Saanko kysyä, minkä pituisia sarjoja olet treenannut ja montako kertaa viikossa?

Kiitos!

Ekat 3kk vedin Arskan kutosta muokkaamattomana ja nyt olen viimeiset 2.5 kk vetänyt hieman muovatulla Elaston 2+2 jakoisella, eli 4 kertaa viikkoon olen käynyt salilla.

Itse penkkiä tulee viikkoon yleisesti vain kerran 4x6 sarjalla ja hieman vinopenkkiä käsipainoilla. Tosin nyt olen intoutunut menemään vielä joka toinen viikko viidennen kerran lisätreenillä kuntosalilla, missä kaverin kanssa tehdään pyramidi viiden sarjan harjoitus aina maksimiin saakka.

Tosiaan kun tämä ohjelma loppuu parin viikon päästä, niin olisi tarkoitus vaihtaa 5-jakoiseen, jonka jälkeen taas katsoa jotain uutta ohjelmaa.

Ihan hirmuinen muutos on kroppaan tullut kyllä viimeisen puolen vuoden aikana.

 

[Pinturicchio]

Hirveästi ei taida foorumilta löytyä keskustelua crossfitistä tai muusta toiminnallisesta harjoittelusta, mutta päivitelläänpä nyt tähän ketjuun.

Pelasin rapiat 20 vuotta joukkuepallopelejä ja meikäläisen tasolla (lähinnä salibandyn 2 -divari) voimaharjoittelu oli sellaista pakollista pahaa, jota tehtiin jos harjoitusohjelmassa niin luki tai jonkun vamman kuntoutus sitä edellytti. Kuuden polvileikkauksen, yhden takareisioperaation ja yhden nilkkaleikkauksen jälkeen nivelten kilometrit alkoi tulla sählyn läpyttelystä täyteen, joten piti keksiä muuta tekemistä.

Tyttöystävä oli harrastanut toiminnallista harjoittelua jo pitkään ja usutti vuosi sitten minutkin crossfitin alkeiskurssille, Vähän jopa jännitti miten sitä tuommoiseen "pelkkään oheisharjoitteluun" sopeutuu, mutta koukkuun jäin kuitenkin samoin tein. Samalla kävi selville, että miten yksipuolisesti olin vuosikymmenet liikkunut ja miten iso lihastasapainoero kropassa oli. Lätkäura loppui aikoinaan niinä vuosina, kun voimaharjoittelua vasta käynnisteltiin. Perinnöksi jäi vahvat jalat, mutta pulkan narun tasoinen yläkroppa. Tämä kombo aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia alkuun. Liikeet, joissa suljettiin jalat pois, oli alkuun aivan täyttä räpiköintiä.

Nyt on vuosi takana ja Jutia vapaasti lainaten "Eteenpäin on menty". Rinnallevedossa 70kg oli alussa aivan ehdoton maksimi, pari viikkoa sitten tein kakkosen sadalla kilolla. Tempaus oli pitkään melkoisen huojuvaa jo neljällä kympillä, mutta eilen heilahti 67,5kg kyykyn kautta. Takakyykyn entinen maksimi menee kolmosena ja maastavetoon on tullut parikymmentä kiloa lisää. Ylöstyönnöissä on tekemistä edelleen, mutta enää ei ole kolmenkymmenen kilon eroa isoihin poikiin (kilpaohjelmointia tekevät sitten asia erikseen). Olympianostoissa toki tekniikalla iso merkitys.

Voimisteluliikkeiden kanssa on vielä paljon tekemistä, mutta sieltä ne tuplanaruhypyt, käsilläseisontapunnerrukset ja kippileuatkin pikku hiljaa alkaa löytyä. Ja toki kone on kehittynyt melko lailla, varsinkin kesäkaudella kun ohjelmointi sisälsi paljon juoksua ja soutua.

Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.

 

[smugu]

Hirveästi ei taida foorumilta löytyä keskustelua crossfitistä tai muusta toiminnallisesta harjoittelusta, mutta päivitelläänpä nyt tähän ketjuun.

Pelasin rapiat 20 vuotta joukkuepallopelejä ja meikäläisen tasolla (lähinnä salibandyn 2 -divari) voimaharjoittelu oli sellaista pakollista pahaa, jota tehtiin jos harjoitusohjelmassa niin luki tai jonkun vamman kuntoutus sitä edellytti. Kuuden polvileikkauksen, yhden takareisioperaation ja yhden nilkkaleikkauksen jälkeen nivelten kilometrit alkoi tulla sählyn läpyttelystä täyteen, joten piti keksiä muuta tekemistä.

Tyttöystävä oli harrastanut toiminnallista harjoittelua jo pitkään ja usutti vuosi sitten minutkin crossfitin alkeiskurssille, Vähän jopa jännitti miten sitä tuommoiseen "pelkkään oheisharjoitteluun" sopeutuu, mutta koukkuun jäin kuitenkin samoin tein. Samalla kävi selville, että miten yksipuolisesti olin vuosikymmenet liikkunut ja miten iso lihastasapainoero kropassa oli. Lätkäura loppui aikoinaan niinä vuosina, kun voimaharjoittelua vasta käynnisteltiin. Perinnöksi jäi vahvat jalat, mutta pulkan narun tasoinen yläkroppa. Tämä kombo aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia alkuun. Liikeet, joissa suljettiin jalat pois, oli alkuun aivan täyttä räpiköintiä.

Nyt on vuosi takana ja Jutia vapaasti lainaten "Eteenpäin on menty". Rinnallevedossa 70kg oli alussa aivan ehdoton maksimi, pari viikkoa sitten tein kakkosen sadalla kilolla. Tempaus oli pitkään melkoisen huojuvaa jo neljällä kympillä, mutta eilen heilahti 67,5kg kyykyn kautta. Takakyykyn entinen maksimi menee kolmosena ja maastavetoon on tullut parikymmentä kiloa lisää. Ylöstyönnöissä on tekemistä edelleen, mutta enää ei ole kolmenkymmenen kilon eroa isoihin poikiin (kilpaohjelmointia tekevät sitten asia erikseen). Olympianostoissa toki tekniikalla iso merkitys.

Voimisteluliikkeiden kanssa on vielä paljon tekemistä, mutta sieltä ne tuplanaruhypyt, käsilläseisontapunnerrukset ja kippileuatkin pikku hiljaa alkaa löytyä. Ja toki kone on kehittynyt melko lailla, varsinkin kesäkaudella kun ohjelmointi sisälsi paljon juoksua ja soutua.

Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.

Itsekin kävin muutama vuosi taaksepäin noin puolen vuoden ajan crossfitissä. En tykännyt siitä, että tehtiin joka kerralla ihan älytön tappotreeni. Aina monta tuntia treenin jälkeen oli fyysisesti oksettava olo ja tuntui, että ei siinä kasvanut kuin aerobinen kunto. Sitten siirryin takaisin ihan normaaliin kuntosaleiluun, missä saa sarjojen völissä sluibailla ja antaa sykkeen tasaantua. Tosin sekin on nyt melkein kokonaan jäänyt pois. Niin monta loukkaantumista, niin paljon saman toistamista, että on vaikea enää löytää 15 vuoden treenin jälkeen motivaatiota.

 

[MPN]

Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.

Eräs olympialaisissa ollut kotimainen painonnostaja on kommentoinut että ”crossfit on heikkojen miesten voimailulaji”. Ja ilmeisesti nuo crossfit-kisailijat treenaavat aika paljon kuten painonnostajat + muutamia ”lajitreenejä”. Eli kisoihin ei valmistauduta noilla ”WODeilla”. Itsellä ei tästäkään mitään tietoa, kunhan keskustelun aikaansaamiseksi/jatkamiseksi jotain raapustan.

 

[Pinturicchio]

Itsekin kävin muutama vuosi taaksepäin noin puolen vuoden ajan crossfitissä. En tykännyt siitä, että tehtiin joka kerralla ihan älytön tappotreeni. Aina monta tuntia treenin jälkeen oli fyysisesti oksettava olo ja tuntui, että ei siinä kasvanut kuin aerobinen kunto. Sitten siirryin takaisin ihan normaaliin kuntosaleiluun, missä saa sarjojen völissä sluibailla ja antaa sykkeen tasaantua. Tosin sekin on nyt melkein kokonaan jäänyt pois. Niin monta loukkaantumista, niin paljon saman toistamista, että on vaikea enää löytää 15 vuoden treenin jälkeen motivaatiota.

Tässä varmasti vaikuttaa paljon kyseisen salin ”ajatusmaailma”. Olen ymmärtänyt, että salien ohjelmointeja ei Crossfit Incin taholta mitenkään ohjata. Toki tietyt kriteerit pitää olla, että lisenssiä saa käyttää (ja siitä maksaa). Omalla salilla saa kerran viikossa halutessaan tuijotella lamppuja tiukan treenin jälkeen, mutta voimajaksoilla nuo kovat metconit on vähissä. Ja toki skaalata saa aina jos haluaa.

Mutta eihän se kehitys hetkessä tapahdu. Voimajaksoilla haetaan pohjaa, että voiman puolesta onnistuu ne kovemmat treenit suosituspainoilla ja vastaavasti konejaksoilla sitten kehitetään aerobista, että kone jaksaa hyrrätä silloin kun painetaan ”Tosissaan” -nappia.

 

[Pinturicchio]

Eräs olympialaisissa ollut kotimainen painonnostaja on kommentoinut että ”crossfit on heikkojen miesten voimailulaji”. Ja ilmeisesti nuo crossfit-kisailijat treenaavat aika paljon kuten painonnostajat + muutamia ”lajitreenejä”. Eli kisoihin ei valmistauduta noilla ”WODeilla”. Itsellä ei tästäkään mitään tietoa, kunhan keskustelun aikaansaamiseksi/jatkamiseksi jotain raapustan.

Vertailua voinee tehdä vain maksimipainojen osalta, painonnostajien ei tarvitse samalla tavalla miettiä aerobista kuntoa tai tekniikka-/voimisteluliikkeiden tekemistä. Mutta toki ne maksimit on olympiatasonnostajilla sitten jo ihan muuta toista, kuten pitääkin.

Pelkkien wodien pohjalta on turha haaveilla kisaamisesta tai sitten pitää olla pohjat ja valmius kunnossa ennestään. Aika moni tuntuu siirtyvän kisaohjelmointiin jos wodeista loppuu haasteet ja veri vetää kilpailemaan.

 

[Fiftie]

Kertokaas mulle nyt kun oon tehny salilla aina koko kropan läpi ja pyrin sen kolmesti viikossa tekemään. Viimeks oon nyt treenannu viime perjantaina ja tässä ois tulossa neljä päivää taukoa, jos vasta huomenna meen salille. Onko siitä siis mitään haittaa, jos teen tänään kahvakuulilla etuheilautusta kotona ja meen huomenna tekemään sen koko kropan salille ja sitten taas perjantaina? Vai miten ylipäätään tälläiset kotitreenit vois yhdistää tohon kuntosaleiluun?

 

[Stuttgarter]

Salit viimein Uudellamaalla taas auki ja tänään eka kunnon treeni sitten joulun. Asetin itselleni treenaamisen suhteen suht kovat tavoitteet kevääksi. Salitreeniä 3 kertaa viikossa pääpainona massankasvatus. Lisäksi aerobisena treeninä juokseminen 6-10km kaksi kertaa viikossa. Oletteko, miten onnistuneet yhdistämään juoksun ja salin toisiinsa? Hieman mietityttää, jääkö lihaksille riittävästi aikaa palautua, jos melkeinpä joka toinen päivä pitää olla salilla ja joka toinen päivä juoksemassa.

 

[Backis]

Salit viimein Uudellamaalla taas auki ja tänään eka kunnon treeni sitten joulun. Asetin itselleni treenaamisen suhteen suht kovat tavoitteet kevääksi. Salitreeniä 3 kertaa viikossa pääpainona massankasvatus. Lisäksi aerobisena treeninä juokseminen 6-10km kaksi kertaa viikossa. Oletteko, miten onnistuneet yhdistämään juoksun ja salin toisiinsa? Hieman mietityttää, jääkö lihaksille riittävästi aikaa palautua, jos melkeinpä joka toinen päivä pitää olla salilla ja joka toinen päivä juoksemassa.

Hyvä tavoite, hankala vaan toteuttaa etenkin jos pääpainona salihommissa on massankasvatus. Itsellä jatkuvasti ohjelmassa salihommat ja aerobinen treeni ja väkisinkin ne syövät toisiaan verrattuna tilanteeseen että keskittyisi toiseen. Ja siis aerobisella treenillä tarkoitan ihan tavoitteellista kestävyysurheilua tässä tapauksessa, enkä mitään bodareiden juoksumatolla käyskentelyä.

Kehitys on hitaampaa, mutta eipä tuo haittaa, kunhan molemmat menevät pikkuhiljaa eteenpäin. Tosin itsellä ei ole tavoitteena pelkkä massan kasvattaminen, vaan ohjelma vaihtelee välillä painottaen voimaan, räjähtävyyteen jne. Toki ei ole massan hankkimista vastaankaan mitään, pari kiloa voisin vielä hankkia niin olisi varmaan aikalailla ihannepainossa.

Edit. Lisätään vielä että tuohon palautumis ja jaksamis-asiaan vaikuttaa todella paljon pohjalla oleva peruskunto. Itse olen treenannut kohtuu pitkään nyt jotain 5-6 kertaa viikkoon, niin ihan kohtalaisesti palautuminen riittää. Välillä varmaan olisi hyvä kuunnella enemmän kroppaa ja pitää silloin tällöin extravapaapäivä kun kropassa siltä tuntuu.

 

[smugu]

Itsekin olen taas innostunut salista ja huomannut sen tosiasian, että jos haluaa oikeasti kehittyä niin ruokaa pitää syödä paljon. Siis oikeasti paljon. Tällä hetkellä jokainen päivän ateria (6 ateriaa) poislukien aamupala syödään käytännössä täyteen mahaan eli syöminen ei ole enää mukavaa vaan se on lähinnä suorittamista kehityksen eteen. Mutta ensimmäistä kertaa vuosiin olen myös saanut kehitystä aikaiseksi.

 

[Ruutuässä]

Salit viimein Uudellamaalla taas auki ja tänään eka kunnon treeni sitten joulun. Asetin itselleni treenaamisen suhteen suht kovat tavoitteet kevääksi. Salitreeniä 3 kertaa viikossa pääpainona massankasvatus. Lisäksi aerobisena treeninä juokseminen 6-10km kaksi kertaa viikossa. Oletteko, miten onnistuneet yhdistämään juoksun ja salin toisiinsa? Hieman mietityttää, jääkö lihaksille riittävästi aikaa palautua, jos melkeinpä joka toinen päivä pitää olla salilla ja joka toinen päivä juoksemassa.

Mulla harrastuksena on ollut juokseminen suurin piirtein parinkymmenen vuoden ajan ja siitä viimeiset 10 vuotta vähän aktiivisempaa ja suunnitelmallisempaa. Pari viime vuotta on ollut akillesjännevaivaa ja sen kuntouttamiseksi aloitin saliharjoittelun lokakuussa. Ensimmäinen kuukausi meni vähän totutellessa, mutta sen jälkeen olen löytänyt rytmin, jossa käyn salilla 3-4 kertaa viikossa. Tavoitteena on tehdä fyssarin ohjeiden mukainen jalkatreeni kahdesti viikossa ja kaksi kertaa yläkroppaa. Aerobisena treeninä on toiminut juoksun sijaan hiihto ja sitä on tullut noin 2-4 kertaa viikossa.

Varmaan treenin sisällöstä ja lähtötasosta riippuu, miten lihas palautuu. Ainakaan saliharjoittelun ja hiihdon yhdistäminen ei ole ollut ongelma. Iskutusta ei siinä tietysti samaan tapaan tule kuin juoksussa, mutta 6-10 km lenkit eivät todennäköisesti vielä liikaa kuormita. Paino on noussut useamman kilon ja tulokset salillakin parantuneet, mutta lähtötaso siellä oli niin olematon, että kehitystä tapahtuu väkisinkin. Ja kuten @smugu totesi, niin ruokaa pitää syödä ihan helvetisti, jos haluaa lihasmassaa kasvattaa. Tuntuu että varsinkin jalkapäivinä voisi syödä vaikka koko ajan.

Kuukauden verran ajattelin vielä pyrkiä kasvattamaan massaa, mutta sen jälkeen on pakko alkaa keskittyä enemmän myös aerobiseen kuntoon ja yrittää vähän kiristellä rasvaa pois. Painoa on jo noin 10 kg enemmän kuin reilu kaksi vuotta sitten ennen edellistä asvalttimaratonia, jossa juoksin ennätykseni.