Nyt jos vertaat kaikkia tapoja harjoitella, niin mikä on ollut mieleisin? Ei siis tehokkain tai tuloksellisin vaan mieleisin.
Kiitti vinkistä, pitää huolehtia ettei muuten tule kuormaa liikaa. Ei ole tarkoitus vetää kuin se 4 viikkoa nyt tuota, sitten ottaa kevyt viikko ja uusi ohjelma sitten. Jos on hyvä kokemus niin parin kuukauden päästä sitten uudestaan.@Backis Varoituksen sana tuosta GVT:stä. Se oli osana elämäni ainoaa rehellistä ylikunto- tai oikeammin alipalautumistilannetta. Minulla oli sen lisäksi päällä kyllä kaikenlaista muuta kuin punttitreeniäkin, mutta 10×10 sarjat isoissa liikkeissä on sellaisia, että treenaajan pitää tietää, mitä tekee. Minä en aikanaan tiennyt.
Tänään tuli jonkinlainen merkkipaalu saavutettua, kun markka nousi penkistä vihdoin yli.
Eipä tuolla nyt mitään saa, mutta hyvä mieli ainakin tuli!
Tänään tuli jonkinlainen merkkipaalu saavutettua, kun markka nousi penkistä vihdoin yli.
Eipä tuolla nyt mitään saa, mutta hyvä mieli ainakin tuli!
Onnittelut! Nopeaa on kehitys ollut mitä olen ketjua muistellut. Perästä tullaan, hitaasti mutta varmasti.Tänään tuli jonkinlainen merkkipaalu saavutettua, kun markka nousi penkistä vihdoin yli.
Eipä tuolla nyt mitään saa, mutta hyvä mieli ainakin tuli!
Tänään tuli jonkinlainen merkkipaalu saavutettua, kun markka nousi penkistä vihdoin yli.
Eipä tuolla nyt mitään saa, mutta hyvä mieli ainakin tuli!
Onnittelut! Nopeaa on kehitys ollut mitä olen ketjua muistellut. Perästä tullaan, hitaasti mutta varmasti.
Saanko kysyä, minkä pituisia sarjoja olet treenannut ja montako kertaa viikossa?
Itsekin kävin muutama vuosi taaksepäin noin puolen vuoden ajan crossfitissä. En tykännyt siitä, että tehtiin joka kerralla ihan älytön tappotreeni. Aina monta tuntia treenin jälkeen oli fyysisesti oksettava olo ja tuntui, että ei siinä kasvanut kuin aerobinen kunto. Sitten siirryin takaisin ihan normaaliin kuntosaleiluun, missä saa sarjojen völissä sluibailla ja antaa sykkeen tasaantua. Tosin sekin on nyt melkein kokonaan jäänyt pois. Niin monta loukkaantumista, niin paljon saman toistamista, että on vaikea enää löytää 15 vuoden treenin jälkeen motivaatiota.Hirveästi ei taida foorumilta löytyä keskustelua crossfitistä tai muusta toiminnallisesta harjoittelusta, mutta päivitelläänpä nyt tähän ketjuun.
Pelasin rapiat 20 vuotta joukkuepallopelejä ja meikäläisen tasolla (lähinnä salibandyn 2 -divari) voimaharjoittelu oli sellaista pakollista pahaa, jota tehtiin jos harjoitusohjelmassa niin luki tai jonkun vamman kuntoutus sitä edellytti. Kuuden polvileikkauksen, yhden takareisioperaation ja yhden nilkkaleikkauksen jälkeen nivelten kilometrit alkoi tulla sählyn läpyttelystä täyteen, joten piti keksiä muuta tekemistä.
Tyttöystävä oli harrastanut toiminnallista harjoittelua jo pitkään ja usutti vuosi sitten minutkin crossfitin alkeiskurssille, Vähän jopa jännitti miten sitä tuommoiseen "pelkkään oheisharjoitteluun" sopeutuu, mutta koukkuun jäin kuitenkin samoin tein. Samalla kävi selville, että miten yksipuolisesti olin vuosikymmenet liikkunut ja miten iso lihastasapainoero kropassa oli. Lätkäura loppui aikoinaan niinä vuosina, kun voimaharjoittelua vasta käynnisteltiin. Perinnöksi jäi vahvat jalat, mutta pulkan narun tasoinen yläkroppa. Tämä kombo aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia alkuun. Liikeet, joissa suljettiin jalat pois, oli alkuun aivan täyttä räpiköintiä.
Nyt on vuosi takana ja Jutia vapaasti lainaten "Eteenpäin on menty". Rinnallevedossa 70kg oli alussa aivan ehdoton maksimi, pari viikkoa sitten tein kakkosen sadalla kilolla. Tempaus oli pitkään melkoisen huojuvaa jo neljällä kympillä, mutta eilen heilahti 67,5kg kyykyn kautta. Takakyykyn entinen maksimi menee kolmosena ja maastavetoon on tullut parikymmentä kiloa lisää. Ylöstyönnöissä on tekemistä edelleen, mutta enää ei ole kolmenkymmenen kilon eroa isoihin poikiin (kilpaohjelmointia tekevät sitten asia erikseen). Olympianostoissa toki tekniikalla iso merkitys.
Voimisteluliikkeiden kanssa on vielä paljon tekemistä, mutta sieltä ne tuplanaruhypyt, käsilläseisontapunnerrukset ja kippileuatkin pikku hiljaa alkaa löytyä. Ja toki kone on kehittynyt melko lailla, varsinkin kesäkaudella kun ohjelmointi sisälsi paljon juoksua ja soutua.
Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.
Eräs olympialaisissa ollut kotimainen painonnostaja on kommentoinut että ”crossfit on heikkojen miesten voimailulaji”. Ja ilmeisesti nuo crossfit-kisailijat treenaavat aika paljon kuten painonnostajat + muutamia ”lajitreenejä”. Eli kisoihin ei valmistauduta noilla ”WODeilla”. Itsellä ei tästäkään mitään tietoa, kunhan keskustelun aikaansaamiseksi/jatkamiseksi jotain raapustan.Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.
Itsekin kävin muutama vuosi taaksepäin noin puolen vuoden ajan crossfitissä. En tykännyt siitä, että tehtiin joka kerralla ihan älytön tappotreeni. Aina monta tuntia treenin jälkeen oli fyysisesti oksettava olo ja tuntui, että ei siinä kasvanut kuin aerobinen kunto. Sitten siirryin takaisin ihan normaaliin kuntosaleiluun, missä saa sarjojen völissä sluibailla ja antaa sykkeen tasaantua. Tosin sekin on nyt melkein kokonaan jäänyt pois. Niin monta loukkaantumista, niin paljon saman toistamista, että on vaikea enää löytää 15 vuoden treenin jälkeen motivaatiota.
Eräs olympialaisissa ollut kotimainen painonnostaja on kommentoinut että ”crossfit on heikkojen miesten voimailulaji”. Ja ilmeisesti nuo crossfit-kisailijat treenaavat aika paljon kuten painonnostajat + muutamia ”lajitreenejä”. Eli kisoihin ei valmistauduta noilla ”WODeilla”. Itsellä ei tästäkään mitään tietoa, kunhan keskustelun aikaansaamiseksi/jatkamiseksi jotain raapustan.
Hyvä tavoite, hankala vaan toteuttaa etenkin jos pääpainona salihommissa on massankasvatus. Itsellä jatkuvasti ohjelmassa salihommat ja aerobinen treeni ja väkisinkin ne syövät toisiaan verrattuna tilanteeseen että keskittyisi toiseen. Ja siis aerobisella treenillä tarkoitan ihan tavoitteellista kestävyysurheilua tässä tapauksessa, enkä mitään bodareiden juoksumatolla käyskentelyä.Salit viimein Uudellamaalla taas auki ja tänään eka kunnon treeni sitten joulun. Asetin itselleni treenaamisen suhteen suht kovat tavoitteet kevääksi. Salitreeniä 3 kertaa viikossa pääpainona massankasvatus. Lisäksi aerobisena treeninä juokseminen 6-10km kaksi kertaa viikossa. Oletteko, miten onnistuneet yhdistämään juoksun ja salin toisiinsa? Hieman mietityttää, jääkö lihaksille riittävästi aikaa palautua, jos melkeinpä joka toinen päivä pitää olla salilla ja joka toinen päivä juoksemassa.
Mulla harrastuksena on ollut juokseminen suurin piirtein parinkymmenen vuoden ajan ja siitä viimeiset 10 vuotta vähän aktiivisempaa ja suunnitelmallisempaa. Pari viime vuotta on ollut akillesjännevaivaa ja sen kuntouttamiseksi aloitin saliharjoittelun lokakuussa. Ensimmäinen kuukausi meni vähän totutellessa, mutta sen jälkeen olen löytänyt rytmin, jossa käyn salilla 3-4 kertaa viikossa. Tavoitteena on tehdä fyssarin ohjeiden mukainen jalkatreeni kahdesti viikossa ja kaksi kertaa yläkroppaa. Aerobisena treeninä on toiminut juoksun sijaan hiihto ja sitä on tullut noin 2-4 kertaa viikossa.Salit viimein Uudellamaalla taas auki ja tänään eka kunnon treeni sitten joulun. Asetin itselleni treenaamisen suhteen suht kovat tavoitteet kevääksi. Salitreeniä 3 kertaa viikossa pääpainona massankasvatus. Lisäksi aerobisena treeninä juokseminen 6-10km kaksi kertaa viikossa. Oletteko, miten onnistuneet yhdistämään juoksun ja salin toisiinsa? Hieman mietityttää, jääkö lihaksille riittävästi aikaa palautua, jos melkeinpä joka toinen päivä pitää olla salilla ja joka toinen päivä juoksemassa.
Mulle riittää varmaan se 50 kcal ylimääräistä kulutuksen päälle päivässä. Kokeilin pari kolme kertaa syödä paljon ja en sillä oikein muuta kuin läskiä saanut aikaiseksi.Itsekin olen taas innostunut salista ja huomannut sen tosiasian, että jos haluaa oikeasti kehittyä niin ruokaa pitää syödä paljon. Siis oikeasti paljon. Tällä hetkellä jokainen päivän ateria (6 ateriaa) poislukien aamupala syödään käytännössä täyteen mahaan eli syöminen ei ole enää mukavaa vaan se on lähinnä suorittamista kehityksen eteen. Mutta ensimmäistä kertaa vuosiin olen myös saanut kehitystä aikaiseksi.
Kyllä. Mutta nyt kun painoa on reilu 100kg ja treenaa kovaa 1,5 tuntia päivässä niin se pelkästään oman kulutuksen verran syönti vaatii aimo annoksen ”puhdasta” ruokaa.Mulle riittää varmaan se 50 kcal ylimääräistä kulutuksen päälle päivässä. Kokeilin pari kolme kertaa syödä paljon ja en sillä oikein muuta kuin läskiä saanut aikaiseksi.
Viitsitkö jonkun luvun heittää? Kun voisi kuvitella että tuossakin kulutus olisi 3000-4000kcal päivässä.Kyllä. Mutta nyt kun painoa on reilu 100kg ja treenaa kovaa 1,5 tuntia päivässä niin se pelkästään oman kulutuksen verran syönti vaatii aimo annoksen ”puhdasta” ruokaa.
Greg Doucette joka on pitkän linjan kehonrakentaja ja pyöräilee todella kovalla intensiteetillä kuluttaa 3500 kcal vuorokaudessa.Viitsitkö jonkun luvun heittää? Kun voisi kuvitella että tuossakin kulutus olisi 3000-4000kcal päivässä.
Jonkin verran noissa kuitenkin yksilöllistä vaihtelua. Fyysinen työ ja raskaat harrastukset, niin tuo 4000kcal on vielä mahdollinen. Sitten taas vaikka treenaisi kovaa, mutta muuten passiivinen, niin ei tuo 3000kcal ole mikään älyttömän matala. Tai on se matala, muttei millään tavalla mahdoton.Greg Doucette joka on pitkän linjan kehonrakentaja ja pyöräilee todella kovalla intensiteetillä kuluttaa 3500 kcal vuorokaudessa.