Punttisalilla kävijät/bodausta harrastavat

[Pinturicchio]

Hirveästi ei taida foorumilta löytyä keskustelua crossfitistä tai muusta toiminnallisesta harjoittelusta, mutta päivitelläänpä nyt tähän ketjuun.

Pelasin rapiat 20 vuotta joukkuepallopelejä ja meikäläisen tasolla (lähinnä salibandyn 2 -divari) voimaharjoittelu oli sellaista pakollista pahaa, jota tehtiin jos harjoitusohjelmassa niin luki tai jonkun vamman kuntoutus sitä edellytti. Kuuden polvileikkauksen, yhden takareisioperaation ja yhden nilkkaleikkauksen jälkeen nivelten kilometrit alkoi tulla sählyn läpyttelystä täyteen, joten piti keksiä muuta tekemistä.

Tyttöystävä oli harrastanut toiminnallista harjoittelua jo pitkään ja usutti vuosi sitten minutkin crossfitin alkeiskurssille, Vähän jopa jännitti miten sitä tuommoiseen "pelkkään oheisharjoitteluun" sopeutuu, mutta koukkuun jäin kuitenkin samoin tein. Samalla kävi selville, että miten yksipuolisesti olin vuosikymmenet liikkunut ja miten iso lihastasapainoero kropassa oli. Lätkäura loppui aikoinaan niinä vuosina, kun voimaharjoittelua vasta käynnisteltiin. Perinnöksi jäi vahvat jalat, mutta pulkan narun tasoinen yläkroppa. Tämä kombo aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia alkuun. Liikeet, joissa suljettiin jalat pois, oli alkuun aivan täyttä räpiköintiä.

Nyt on vuosi takana ja Jutia vapaasti lainaten "Eteenpäin on menty". Rinnallevedossa 70kg oli alussa aivan ehdoton maksimi, pari viikkoa sitten tein kakkosen sadalla kilolla. Tempaus oli pitkään melkoisen huojuvaa jo neljällä kympillä, mutta eilen heilahti 67,5kg kyykyn kautta. Takakyykyn entinen maksimi menee kolmosena ja maastavetoon on tullut parikymmentä kiloa lisää. Ylöstyönnöissä on tekemistä edelleen, mutta enää ei ole kolmenkymmenen kilon eroa isoihin poikiin (kilpaohjelmointia tekevät sitten asia erikseen). Olympianostoissa toki tekniikalla iso merkitys.

Voimisteluliikkeiden kanssa on vielä paljon tekemistä, mutta sieltä ne tuplanaruhypyt, käsilläseisontapunnerrukset ja kippileuatkin pikku hiljaa alkaa löytyä. Ja toki kone on kehittynyt melko lailla, varsinkin kesäkaudella kun ohjelmointi sisälsi paljon juoksua ja soutua.

Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.

 

[smugu]

Hirveästi ei taida foorumilta löytyä keskustelua crossfitistä tai muusta toiminnallisesta harjoittelusta, mutta päivitelläänpä nyt tähän ketjuun.

Pelasin rapiat 20 vuotta joukkuepallopelejä ja meikäläisen tasolla (lähinnä salibandyn 2 -divari) voimaharjoittelu oli sellaista pakollista pahaa, jota tehtiin jos harjoitusohjelmassa niin luki tai jonkun vamman kuntoutus sitä edellytti. Kuuden polvileikkauksen, yhden takareisioperaation ja yhden nilkkaleikkauksen jälkeen nivelten kilometrit alkoi tulla sählyn läpyttelystä täyteen, joten piti keksiä muuta tekemistä.

Tyttöystävä oli harrastanut toiminnallista harjoittelua jo pitkään ja usutti vuosi sitten minutkin crossfitin alkeiskurssille, Vähän jopa jännitti miten sitä tuommoiseen "pelkkään oheisharjoitteluun" sopeutuu, mutta koukkuun jäin kuitenkin samoin tein. Samalla kävi selville, että miten yksipuolisesti olin vuosikymmenet liikkunut ja miten iso lihastasapainoero kropassa oli. Lätkäura loppui aikoinaan niinä vuosina, kun voimaharjoittelua vasta käynnisteltiin. Perinnöksi jäi vahvat jalat, mutta pulkan narun tasoinen yläkroppa. Tämä kombo aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia alkuun. Liikeet, joissa suljettiin jalat pois, oli alkuun aivan täyttä räpiköintiä.

Nyt on vuosi takana ja Jutia vapaasti lainaten "Eteenpäin on menty". Rinnallevedossa 70kg oli alussa aivan ehdoton maksimi, pari viikkoa sitten tein kakkosen sadalla kilolla. Tempaus oli pitkään melkoisen huojuvaa jo neljällä kympillä, mutta eilen heilahti 67,5kg kyykyn kautta. Takakyykyn entinen maksimi menee kolmosena ja maastavetoon on tullut parikymmentä kiloa lisää. Ylöstyönnöissä on tekemistä edelleen, mutta enää ei ole kolmenkymmenen kilon eroa isoihin poikiin (kilpaohjelmointia tekevät sitten asia erikseen). Olympianostoissa toki tekniikalla iso merkitys.

Voimisteluliikkeiden kanssa on vielä paljon tekemistä, mutta sieltä ne tuplanaruhypyt, käsilläseisontapunnerrukset ja kippileuatkin pikku hiljaa alkaa löytyä. Ja toki kone on kehittynyt melko lailla, varsinkin kesäkaudella kun ohjelmointi sisälsi paljon juoksua ja soutua.

Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.

Itsekin kävin muutama vuosi taaksepäin noin puolen vuoden ajan crossfitissä. En tykännyt siitä, että tehtiin joka kerralla ihan älytön tappotreeni. Aina monta tuntia treenin jälkeen oli fyysisesti oksettava olo ja tuntui, että ei siinä kasvanut kuin aerobinen kunto. Sitten siirryin takaisin ihan normaaliin kuntosaleiluun, missä saa sarjojen völissä sluibailla ja antaa sykkeen tasaantua. Tosin sekin on nyt melkein kokonaan jäänyt pois. Niin monta loukkaantumista, niin paljon saman toistamista, että on vaikea enää löytää 15 vuoden treenin jälkeen motivaatiota.

 

[MPN]

Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.

Eräs olympialaisissa ollut kotimainen painonnostaja on kommentoinut että ”crossfit on heikkojen miesten voimailulaji”. Ja ilmeisesti nuo crossfit-kisailijat treenaavat aika paljon kuten painonnostajat + muutamia ”lajitreenejä”. Eli kisoihin ei valmistauduta noilla ”WODeilla”. Itsellä ei tästäkään mitään tietoa, kunhan keskustelun aikaansaamiseksi/jatkamiseksi jotain raapustan.

 

[Pinturicchio]

Itsekin kävin muutama vuosi taaksepäin noin puolen vuoden ajan crossfitissä. En tykännyt siitä, että tehtiin joka kerralla ihan älytön tappotreeni. Aina monta tuntia treenin jälkeen oli fyysisesti oksettava olo ja tuntui, että ei siinä kasvanut kuin aerobinen kunto. Sitten siirryin takaisin ihan normaaliin kuntosaleiluun, missä saa sarjojen völissä sluibailla ja antaa sykkeen tasaantua. Tosin sekin on nyt melkein kokonaan jäänyt pois. Niin monta loukkaantumista, niin paljon saman toistamista, että on vaikea enää löytää 15 vuoden treenin jälkeen motivaatiota.

Tässä varmasti vaikuttaa paljon kyseisen salin ”ajatusmaailma”. Olen ymmärtänyt, että salien ohjelmointeja ei Crossfit Incin taholta mitenkään ohjata. Toki tietyt kriteerit pitää olla, että lisenssiä saa käyttää (ja siitä maksaa). Omalla salilla saa kerran viikossa halutessaan tuijotella lamppuja tiukan treenin jälkeen, mutta voimajaksoilla nuo kovat metconit on vähissä. Ja toki skaalata saa aina jos haluaa.

Mutta eihän se kehitys hetkessä tapahdu. Voimajaksoilla haetaan pohjaa, että voiman puolesta onnistuu ne kovemmat treenit suosituspainoilla ja vastaavasti konejaksoilla sitten kehitetään aerobista, että kone jaksaa hyrrätä silloin kun painetaan ”Tosissaan” -nappia.

 

[Pinturicchio]

Eräs olympialaisissa ollut kotimainen painonnostaja on kommentoinut että ”crossfit on heikkojen miesten voimailulaji”. Ja ilmeisesti nuo crossfit-kisailijat treenaavat aika paljon kuten painonnostajat + muutamia ”lajitreenejä”. Eli kisoihin ei valmistauduta noilla ”WODeilla”. Itsellä ei tästäkään mitään tietoa, kunhan keskustelun aikaansaamiseksi/jatkamiseksi jotain raapustan.

Vertailua voinee tehdä vain maksimipainojen osalta, painonnostajien ei tarvitse samalla tavalla miettiä aerobista kuntoa tai tekniikka-/voimisteluliikkeiden tekemistä. Mutta toki ne maksimit on olympiatasonnostajilla sitten jo ihan muuta toista, kuten pitääkin.

Pelkkien wodien pohjalta on turha haaveilla kisaamisesta tai sitten pitää olla pohjat ja valmius kunnossa ennestään. Aika moni tuntuu siirtyvän kisaohjelmointiin jos wodeista loppuu haasteet ja veri vetää kilpailemaan.

 

[Fiftie]

Kertokaas mulle nyt kun oon tehny salilla aina koko kropan läpi ja pyrin sen kolmesti viikossa tekemään. Viimeks oon nyt treenannu viime perjantaina ja tässä ois tulossa neljä päivää taukoa, jos vasta huomenna meen salille. Onko siitä siis mitään haittaa, jos teen tänään kahvakuulilla etuheilautusta kotona ja meen huomenna tekemään sen koko kropan salille ja sitten taas perjantaina? Vai miten ylipäätään tälläiset kotitreenit vois yhdistää tohon kuntosaleiluun?

 

[Stuttgarter]

Salit viimein Uudellamaalla taas auki ja tänään eka kunnon treeni sitten joulun. Asetin itselleni treenaamisen suhteen suht kovat tavoitteet kevääksi. Salitreeniä 3 kertaa viikossa pääpainona massankasvatus. Lisäksi aerobisena treeninä juokseminen 6-10km kaksi kertaa viikossa. Oletteko, miten onnistuneet yhdistämään juoksun ja salin toisiinsa? Hieman mietityttää, jääkö lihaksille riittävästi aikaa palautua, jos melkeinpä joka toinen päivä pitää olla salilla ja joka toinen päivä juoksemassa.

 

[Backis]

Salit viimein Uudellamaalla taas auki ja tänään eka kunnon treeni sitten joulun. Asetin itselleni treenaamisen suhteen suht kovat tavoitteet kevääksi. Salitreeniä 3 kertaa viikossa pääpainona massankasvatus. Lisäksi aerobisena treeninä juokseminen 6-10km kaksi kertaa viikossa. Oletteko, miten onnistuneet yhdistämään juoksun ja salin toisiinsa? Hieman mietityttää, jääkö lihaksille riittävästi aikaa palautua, jos melkeinpä joka toinen päivä pitää olla salilla ja joka toinen päivä juoksemassa.

Hyvä tavoite, hankala vaan toteuttaa etenkin jos pääpainona salihommissa on massankasvatus. Itsellä jatkuvasti ohjelmassa salihommat ja aerobinen treeni ja väkisinkin ne syövät toisiaan verrattuna tilanteeseen että keskittyisi toiseen. Ja siis aerobisella treenillä tarkoitan ihan tavoitteellista kestävyysurheilua tässä tapauksessa, enkä mitään bodareiden juoksumatolla käyskentelyä.

Kehitys on hitaampaa, mutta eipä tuo haittaa, kunhan molemmat menevät pikkuhiljaa eteenpäin. Tosin itsellä ei ole tavoitteena pelkkä massan kasvattaminen, vaan ohjelma vaihtelee välillä painottaen voimaan, räjähtävyyteen jne. Toki ei ole massan hankkimista vastaankaan mitään, pari kiloa voisin vielä hankkia niin olisi varmaan aikalailla ihannepainossa.

Edit. Lisätään vielä että tuohon palautumis ja jaksamis-asiaan vaikuttaa todella paljon pohjalla oleva peruskunto. Itse olen treenannut kohtuu pitkään nyt jotain 5-6 kertaa viikkoon, niin ihan kohtalaisesti palautuminen riittää. Välillä varmaan olisi hyvä kuunnella enemmän kroppaa ja pitää silloin tällöin extravapaapäivä kun kropassa siltä tuntuu.

 

[smugu]

Itsekin olen taas innostunut salista ja huomannut sen tosiasian, että jos haluaa oikeasti kehittyä niin ruokaa pitää syödä paljon. Siis oikeasti paljon. Tällä hetkellä jokainen päivän ateria (6 ateriaa) poislukien aamupala syödään käytännössä täyteen mahaan eli syöminen ei ole enää mukavaa vaan se on lähinnä suorittamista kehityksen eteen. Mutta ensimmäistä kertaa vuosiin olen myös saanut kehitystä aikaiseksi.

 

[Ruutuässä]

Salit viimein Uudellamaalla taas auki ja tänään eka kunnon treeni sitten joulun. Asetin itselleni treenaamisen suhteen suht kovat tavoitteet kevääksi. Salitreeniä 3 kertaa viikossa pääpainona massankasvatus. Lisäksi aerobisena treeninä juokseminen 6-10km kaksi kertaa viikossa. Oletteko, miten onnistuneet yhdistämään juoksun ja salin toisiinsa? Hieman mietityttää, jääkö lihaksille riittävästi aikaa palautua, jos melkeinpä joka toinen päivä pitää olla salilla ja joka toinen päivä juoksemassa.

Mulla harrastuksena on ollut juokseminen suurin piirtein parinkymmenen vuoden ajan ja siitä viimeiset 10 vuotta vähän aktiivisempaa ja suunnitelmallisempaa. Pari viime vuotta on ollut akillesjännevaivaa ja sen kuntouttamiseksi aloitin saliharjoittelun lokakuussa. Ensimmäinen kuukausi meni vähän totutellessa, mutta sen jälkeen olen löytänyt rytmin, jossa käyn salilla 3-4 kertaa viikossa. Tavoitteena on tehdä fyssarin ohjeiden mukainen jalkatreeni kahdesti viikossa ja kaksi kertaa yläkroppaa. Aerobisena treeninä on toiminut juoksun sijaan hiihto ja sitä on tullut noin 2-4 kertaa viikossa.

Varmaan treenin sisällöstä ja lähtötasosta riippuu, miten lihas palautuu. Ainakaan saliharjoittelun ja hiihdon yhdistäminen ei ole ollut ongelma. Iskutusta ei siinä tietysti samaan tapaan tule kuin juoksussa, mutta 6-10 km lenkit eivät todennäköisesti vielä liikaa kuormita. Paino on noussut useamman kilon ja tulokset salillakin parantuneet, mutta lähtötaso siellä oli niin olematon, että kehitystä tapahtuu väkisinkin. Ja kuten @smugu totesi, niin ruokaa pitää syödä ihan helvetisti, jos haluaa lihasmassaa kasvattaa. Tuntuu että varsinkin jalkapäivinä voisi syödä vaikka koko ajan.

Kuukauden verran ajattelin vielä pyrkiä kasvattamaan massaa, mutta sen jälkeen on pakko alkaa keskittyä enemmän myös aerobiseen kuntoon ja yrittää vähän kiristellä rasvaa pois. Painoa on jo noin 10 kg enemmän kuin reilu kaksi vuotta sitten ennen edellistä asvalttimaratonia, jossa juoksin ennätykseni.

 

[MPN]

Jos muuten syötte paljon, niin oletteko koskaan laskeneet kaloreita tarkemmin? Ajattelin että itselle joku 3000kcal tulee hyvin helposti, ihan ok-lähteistä vielä. Ei mitään äärimmäistä riisi-kanan sisäfilee-kruunusekoitus, mutta ilman roskaruokia. Jos pitäisi mennä reilusti yli 4000kcal, niin sitten alkaisi tulemaan ongelmia. Saisi vähän mittasuhteita että mikä on kenenkin mielestä paljon

Joskus vain pistänyt merkille että osa syö oikeasti jonkun 2000kcal päivässä ja annokset ovat "kourallinen linnunsiemeniä", sitten ihmetellään kun paino ei nouse. Toki tämä kertoo paljon siitä että ihmiset ovat yksilöitä ja osalle joku ruoka saattaa olla normaali annos, toiselle se on koko päivän ruuat.

 

[Kipinä]

Itsekin olen taas innostunut salista ja huomannut sen tosiasian, että jos haluaa oikeasti kehittyä niin ruokaa pitää syödä paljon. Siis oikeasti paljon. Tällä hetkellä jokainen päivän ateria (6 ateriaa) poislukien aamupala syödään käytännössä täyteen mahaan eli syöminen ei ole enää mukavaa vaan se on lähinnä suorittamista kehityksen eteen. Mutta ensimmäistä kertaa vuosiin olen myös saanut kehitystä aikaiseksi.

Mulle riittää varmaan se 50 kcal ylimääräistä kulutuksen päälle päivässä. Kokeilin pari kolme kertaa syödä paljon ja en sillä oikein muuta kuin läskiä saanut aikaiseksi.

 

[smugu]

Mulle riittää varmaan se 50 kcal ylimääräistä kulutuksen päälle päivässä. Kokeilin pari kolme kertaa syödä paljon ja en sillä oikein muuta kuin läskiä saanut aikaiseksi.

Kyllä. Mutta nyt kun painoa on reilu 100kg ja treenaa kovaa 1,5 tuntia päivässä niin se pelkästään oman kulutuksen verran syönti vaatii aimo annoksen ”puhdasta” ruokaa.

 

[MPN]

Kyllä. Mutta nyt kun painoa on reilu 100kg ja treenaa kovaa 1,5 tuntia päivässä niin se pelkästään oman kulutuksen verran syönti vaatii aimo annoksen ”puhdasta” ruokaa.

Viitsitkö jonkun luvun heittää? Kun voisi kuvitella että tuossakin kulutus olisi 3000-4000kcal päivässä.

 

[Kipinä]

Viitsitkö jonkun luvun heittää? Kun voisi kuvitella että tuossakin kulutus olisi 3000-4000kcal päivässä.

Greg Doucette joka on pitkän linjan kehonrakentaja ja pyöräilee todella kovalla intensiteetillä kuluttaa 3500 kcal vuorokaudessa.

 

[MPN]

Greg Doucette joka on pitkän linjan kehonrakentaja ja pyöräilee todella kovalla intensiteetillä kuluttaa 3500 kcal vuorokaudessa.

Jonkin verran noissa kuitenkin yksilöllistä vaihtelua. Fyysinen työ ja raskaat harrastukset, niin tuo 4000kcal on vielä mahdollinen. Sitten taas vaikka treenaisi kovaa, mutta muuten passiivinen, niin ei tuo 3000kcal ole mikään älyttömän matala. Tai on se matala, muttei millään tavalla mahdoton.

Mutta näissä olisi kiva kun puhuttaisiin selkeistä mitattavissa olevista asioista, niistä on helpompi keskustella kuin siitä että "pitää syödä paljon" tai muu vastaava määritys.

 

[Kipinä]

Jonkin verran noissa kuitenkin yksilöllistä vaihtelua. Fyysinen työ ja raskaat harrastukset, niin tuo 4000kcal on vielä mahdollinen. Sitten taas vaikka treenaisi kovaa, mutta muuten passiivinen, niin ei tuo 3000kcal ole mikään älyttömän matala. Tai on se matala, muttei millään tavalla mahdoton.

Mutta näissä olisi kiva kun puhuttaisiin selkeistä mitattavissa olevista asioista, niistä on helpompi keskustella kuin siitä että "pitää syödä paljon" tai muu vastaava määritys.

Joo, aika yksilöllistä toi kulutus on ja mitään tarkkaa mittaria siihen on mahdoton löytää. Mä teen itse raksalla sähkötöitä ja treenaan salilla kolme kertaa viikossa noin tunnin ajan ja mun päivittäinen kulutus on 2500 paikkeilla, mutta tarkasti todella vaikeaa sanoa. Pituutta n. 180 ja painoa n. 70 kg.

 

[smugu]

Viitsitkö jonkun luvun heittää? Kun voisi kuvitella että tuossakin kulutus olisi 3000-4000kcal päivässä.

Joo tottakai. Aika tasan tuon 4000kcal syön päivässä. Eipä tuokaan kaikille iso määrä ole, mutta väittäisin että suurimmalle osalle on jos makrot näyttää edes vähä sinne päin kuin mitä urheilijalla pitäisi näyttää.

Itsekin olen aina syönyt aika isoja annoksia, mutta kyllä se silti nyt tekee välillä tiukkaa kun ”joutuu” syömään tyyliin 7 keskikokoista perunaa + liha/kana ja kasvikset päälle, kun edellisestä ateriasta on kulunut 2-3 tuntia. Tämä siis vaan esimerkkinä.

 

[MPN]

Joo tottakai. Aika tasan tuon 4000kcal syön päivässä. Eipä tuokaan kaikille iso määrä ole, mutta väittäisin että suurimmalle osalle on jos makrot näyttää edes vähä sinne päin kuin mitä urheilijalla pitäisi näyttää.

Itsekin olen aina syönyt aika isoja annoksia, mutta kyllä se silti nyt tekee välillä tiukkaa kun ”joutuu” syömään tyyliin 7 keskikokoista perunaa + liha/kana ja kasvikset päälle, kun edellisestä ateriasta on kulunut 2-3 tuntia. Tämä siis vaan esimerkkinä.

Joo, kyllä tuo 4000kcal on suhteellisen iso määrä. Pasta jonkin verran urakkaa helpottaa, verrattuna riisiin tai perunaan. Varsinkin jos kasviksia vetää vielä yli sen "puoli kiloa päivässä", niin määrä kasvaa äkkiä. Toki oliiviöljy, pähkinät ja leipä tuota hieman helpottaa.

Vielä vaikeammaksi menee jos lähtee eläinperäisiä rasvoja vähentämään ja syö kuivaa kanan rintaa/sisäfilettä.

 

[smugu]

Joo, kyllä tuo 4000kcal on suhteellisen iso määrä. Pasta jonkin verran urakkaa helpottaa, verrattuna riisiin tai perunaan. Varsinkin jos kasviksia vetää vielä yli sen "puoli kiloa päivässä", niin määrä kasvaa äkkiä. Toki oliiviöljy, pähkinät ja leipä tuota hieman helpottaa.

Vielä vaikeammaksi menee jos lähtee eläinperäisiä rasvoja vähentämään ja syö kuivaa kanan rintaa/sisäfilettä.

Joo monesti käytänkin pastaa hiilarin lähteenä ja aika paljon teen myös kevyitä kastikkeita helpottamaan syömistä. Samoin pähkinät mukana jokapäiväisessä ruokavaliossa.

Aluksi kokeilin hetken joitain ruokia syödä malliin kanan rintafile, riisi ja parsakaali ja voi jumalauta miten kuivaa ruokaa se on syödä varsinkin kun syö samaa ruokaa kolmatta tai neljättä päivää mikron kautta lämmitettynä. Never again.

 

[MPN]

Aluksi kokeilin hetken joitain ruokia syödä malliin kanan rintafile, riisi ja parsakaali ja voi jumalauta miten kuivaa ruokaa se on syödä varsinkin kun syö samaa ruokaa kolmatta tai neljättä päivää mikron kautta lämmitettynä. Never again.

Itse koitin joskus juuri autokortin saaneena samaa, vettä meni varmaan 10l päivässä että tuon sai huuhdottua alas. En vieläkään ymmärrä miten jotkut elävät tuolla kuukaudenkin

 

[Rautapohkeet]

Tuli taas salikortti hankittua pitkästä aikaa, tai oikeammin pitää vielä käydä se salilla noutamassa, mutta kuitenkin. Tässä nyt vielä hieman kipeänä on itse, niin vielä ei salitreeniä pääse aloittamaan. Tarkoituksena olisi kuitenkin lähteä alkuun ihan yleiskunnon kohotuksella ja vyötärölle kertyneen ylimääräisen rasvan poistolla siinä sivussa. Oma lähtötasoni ei tällä hetkellä mikään huikea ole, eli alku vaiheessa edistys tullee olemaan ihan hyvää. Mutta minkäslaista treeniä suosittelette alkuun, jos lähtee siitä että 3-4 kertaa viikossa kävisi salilla? Muuten varmaan perus kävelylenkkejä tulee tehtyä.

 

[Glove]

Tuli taas salikortti hankittua pitkästä aikaa, tai oikeammin pitää vielä käydä se salilla noutamassa, mutta kuitenkin. Tässä nyt vielä hieman kipeänä on itse, niin vielä ei salitreeniä pääse aloittamaan. Tarkoituksena olisi kuitenkin lähteä alkuun ihan yleiskunnon kohotuksella ja vyötärölle kertyneen ylimääräisen rasvan poistolla siinä sivussa. Oma lähtötasoni ei tällä hetkellä mikään huikea ole, eli alku vaiheessa edistys tullee olemaan ihan hyvää. Mutta minkäslaista treeniä suosittelette alkuun, jos lähtee siitä että 3-4 kertaa viikossa kävisi salilla? Muuten varmaan perus kävelylenkkejä tulee tehtyä.

Kokeilemalla se löytyy. 1-jakoinen, koko kroppa kolme kertaa viikossa voi olla turhan rankka, ehkä sitten 2-jakoinen jollakin sopivalla jaolla ja kroppa tulee käytyä viikossa kahdesti läpi jos reenaa neljä kertaa.

 

[mikkelson]

Mutta minkäslaista treeniä suosittelette alkuun, jos lähtee siitä että 3-4 kertaa viikossa kävisi salilla?

Ota alkuun vaikka 1-jakoinen ohjelma jossa treenaat siis koko kropan kerralla hyvillä perusliikkeillä 3 kertaa viikossa. Kyykkyä, maastavetoa, kulmasoutua, leuanvetoa, penkkiä, pystypunnerrusta, dippejä ja tietenkin vatsoja. Noista kun valitsee 4-6 liikettä per treeni niin että vähän jokainen lihas kropassa ottaa osumaa niin hyvä tulee. Kannattaa myös hyödäntää liikkeistä erilaisia variaatioita.

 

[Pulakki]

Hirveästi ei taida foorumilta löytyä keskustelua crossfitistä tai muusta toiminnallisesta harjoittelusta, mutta päivitelläänpä nyt tähän ketjuun.

Pelasin rapiat 20 vuotta joukkuepallopelejä ja meikäläisen tasolla (lähinnä salibandyn 2 -divari) voimaharjoittelu oli sellaista pakollista pahaa, jota tehtiin jos harjoitusohjelmassa niin luki tai jonkun vamman kuntoutus sitä edellytti. Kuuden polvileikkauksen, yhden takareisioperaation ja yhden nilkkaleikkauksen jälkeen nivelten kilometrit alkoi tulla sählyn läpyttelystä täyteen, joten piti keksiä muuta tekemistä.

Tyttöystävä oli harrastanut toiminnallista harjoittelua jo pitkään ja usutti vuosi sitten minutkin crossfitin alkeiskurssille, Vähän jopa jännitti miten sitä tuommoiseen "pelkkään oheisharjoitteluun" sopeutuu, mutta koukkuun jäin kuitenkin samoin tein. Samalla kävi selville, että miten yksipuolisesti olin vuosikymmenet liikkunut ja miten iso lihastasapainoero kropassa oli. Lätkäura loppui aikoinaan niinä vuosina, kun voimaharjoittelua vasta käynnisteltiin. Perinnöksi jäi vahvat jalat, mutta pulkan narun tasoinen yläkroppa. Tämä kombo aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia alkuun. Liikeet, joissa suljettiin jalat pois, oli alkuun aivan täyttä räpiköintiä.

Nyt on vuosi takana ja Jutia vapaasti lainaten "Eteenpäin on menty". Rinnallevedossa 70kg oli alussa aivan ehdoton maksimi, pari viikkoa sitten tein kakkosen sadalla kilolla. Tempaus oli pitkään melkoisen huojuvaa jo neljällä kympillä, mutta eilen heilahti 67,5kg kyykyn kautta. Takakyykyn entinen maksimi menee kolmosena ja maastavetoon on tullut parikymmentä kiloa lisää. Ylöstyönnöissä on tekemistä edelleen, mutta enää ei ole kolmenkymmenen kilon eroa isoihin poikiin (kilpaohjelmointia tekevät sitten asia erikseen). Olympianostoissa toki tekniikalla iso merkitys.

Voimisteluliikkeiden kanssa on vielä paljon tekemistä, mutta sieltä ne tuplanaruhypyt, käsilläseisontapunnerrukset ja kippileuatkin pikku hiljaa alkaa löytyä. Ja toki kone on kehittynyt melko lailla, varsinkin kesäkaudella kun ohjelmointi sisälsi paljon juoksua ja soutua.

Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.

Itsellä vähän samankaltainen tarina lätkätaustalla, ilman loukkaantumisia. Maanantaina tyttöystävän kannustuksesta alkoi crossfitin alkeiskurssi. Lopun metconin jälkeen oksennusta pidätellen sai kerätä itsensä lattialta. Innolla odotan kun päästään treeneissä eteenpäin.

Perus kuntosali harjoittelu junnasi aika pahasti ilman punaista lankaa. Jos nyt tästä crossfitistä saisi vähän uutta kipinää tekemiseen eikä kunnon syketreeni ole yhtään haitaksi.