Failurehan on lihaksen kasvuun tarkoitettu harjoite. Voimaa jos halutaan niin käytetään todella erilaisia metodeja ja hyvin tarkkaa seurantaa sille, missä vaiheessa tehdään mitäkin. Voiman hankinnassa oman kehon kuuntelu on todella tärkeä työkalu.
Jos voimanostosta oikeasti kilpalajina puhutaan niin ne jotka penkkaa, kyykkää tai vetää lattiasta romua useamman kerran viikossa tulevat jossain vaiheessa tukkimaan hermostonsa. Ne ovat niitä jotka selittelevät kisojen jälkeen asioita. He jotka oikeasti tekevät asiat kunnolla niin pystyvät kehittymään vuodesta toiseen ja parantamaan ennätyksiään yli 35 vuotiainakin vielä, koska paikat kestää. Olympialajista nimeltä painonnosto en ala kommentoimaan koska kyseiset liikkeet ovat oikeasti vammauttavia liikkeitä silloin kun pelataan yli 80% rmax painoilla.
Voimanostamiseen on olemassa nämä "west coastit", "venäläisten" ja ynnä muut ohjelmat, mutta niissä täytyy muistaa että siellä on harjoittelijat niillä töin ja heidän lääketieteensä on siellä myöskin apuna. Jos natu jyrrää voimanostossa useamman kerran viikossa samaa liikerataa läpi ja haluaa kehittyä toden teolla, niin se kuuluisa "seinä" tulee vastaan joko kehittymisessä tai vammoina.
On eri asia tehdä lihasjumppaa, kehittyä vähän ja pystyä harjoittelemaan useamman kerran viikossa samaa liikerataa. Näitä kutsutaan "rantalihaksiksi" eikä siinä ole yhtään mitään väärää, koska tärkeintähän on tekeminen josta nauttii ja jos se edistää terveyttä niin aina vain parempi.
Tämä on oma valmennuksellinen kokemukseni 20 vuoden jälkeen. Suppea otanta myönnän, kun valmennettavat voi laskea sadoissa, mutta uskon tähän teoriaan kokemukseni ja erään kohtuullisen kokeneen venäläisen tohtorin väitöskirjan omaavan kaverin keskustelujen pohjalta. Ja se on vain oma ajatelmani aiheesta, kenenkään ei tarvi tätä uskoa ja kaikkien pitääkin valita se itselleen sopivin tapa liikkua. Pääasia että liikettä tulee vielä 70-vuotiaanakin.
Ensimmäiseen kappaleeseen: keskusteluhan lähti nimenomaan jatkuvasti toistuvan failuren haitoista voimatasojen kasvatukseen penkkipunnerruksessa. :)
Luonnollisesti kovan tason voimailussa pelataan ihan asioilla kuin missään normipunttailussa. Jos kuitenkin puhutaan ihan perustreenaajasta, joka haluaa (reilusti alle 100 kg tason) penkkiin parannusta, niin en näe kovinkaan tarkoituksenmukaisena alkaa pureutumaan niihin juttuihin tarkemmin.
Loppuosaan viestiisi en osaa oikein ottaa kantaa, koska mentiin jo niin kauaksi tästä alkuperäisestä keskustelunaiheesta. Minulla ei itseni valmentamisen lisäksi ole kokemusta kuin satunnaisesti kavereiden ja avovaimon jelppaamisesta treenihommissa, joten varmasti olet pätevämpi koutsi kuin minä. Puhtaasti omien kokemuksieni perusteella uskalsin kuitenkin tuon heittää, että perusjannun voimatasojen kasvatuksessa: kerran-pari kertaa viikossa kevyemmin > kerran viikossa tai harvemmin failureen. Etenkään kun tuo kehon kuuntelu ja tuntemus ei yleensä näillä perustason treenaajilla ole sillä tasolla, että siihen pystyisi treenejään perustamaan kovinkaan tarkasti.
Itseni lasken myös ihan perustreenaajaksi, mutta hyödynsin kyllä aika pitkällekin vietyjä ja tarkkaan mietittyjä systeemejä penkissä. Kohtalaistakin tulosta tuli, kun 80-kiloisena pystyi pukkaamaan sen 2xomapainon makuultaan ylös. Kiertäjät ovat nykyään huonot, mutta niiden kanssa ongelmat alkoivat nimenomaan jo treeniuran aikaisemmassa vaiheessa, kun sitä päätä hakattiin seinään joka kerta failureen vetämällä. Toki isommin rupesivat vaivaamaan vasta sitten vapaaottelusalilla.