Aina kun puhutaan lisäravinteista, niin olisi mukava tietää, mikä on kunkin vartalonmuoto, mitat ja tavoite treenissä?
..CLIP...
Mahdollisimman vähän turhia kaloreita. 100% heraproteiini on myös aminohappokoostumukseltaan parempaa kuin liha tai soija.
Vartaloni on sellainen, että oma ihannepainoni on 90-92 kg. Pituutta löytyy 182 cm. Kovalla punttikaudella paino nousee reilusti yli 100 kilon. Kesän pyöräilykaudella paino tippuu kymmenisen kiloa. Mielestäni aivan siedettävä painonvaihtelu. Harjoittelen puntilla tavoitteellisesti vain syksystä kevääseen. Kesät panostan maantiepyöräilyyn.
Tavoitteet vaihtelevat kulloisenkin motivaation mukaan. Nyt asetin loppuvuodesta tavoitteeksi nostaa penkistä vähintään 160 kg ja nostin maaliskuun alussa jo 162,5 kg. Olen tyytyväinen, jos syväkyykyssä ja maastavedossa nousee noin tuplasti oma paino. Mavessa mielellään vähän enemmänkin.
Tiedä nyt sitten, mitä minun painoni ja tavoitteeni mihinkään kuuluu?
Aivan samalla tavalla energian ja oikean ravintokoostumuksen voi ottaa tavallisesta ruoasta kuin konsentroiduista aineista. Entä miten suuri hyöty on esim. siitä, jos saa 200 grammaa proteiinia siihen verrattuna, että tavallista ruokaa syömällä saisi "vain" 150 grammaa. Harrastajalle erittäin pieni ero.
Sitten tuohon jälkimmäiseen kohtaan: nuo aminohappokoostumukset yms. tieteelliset diipadaapat ovat juuri sitä bodauslehtien luomaa harhaa, että lisäravinteiden avulla saataisiin jotain isoja marginaaleja tuloksiin. Se on kuntoilijan kohdalla ihan puhdasta paskaa. Palkkari on useimmille perusteltu juttu energiavajeen täyttämiseksi, jos ei pääse tai pysty syömään pian harjoituksen jälkeen. Muuten voi tulla kertakaikkiaan huono olokin. Muuten ne marginaalit ovat niin häviävän pienet, niin pienet, että minusta niitä ei kannata ottaa käyttöön, vaan panee senkin rahan ja energian johonkin hyödyllisempään. Vaikka sitten ruokaan, salikamppeisiin jne.
Mutta hei, jos sulla lisäravinteet toimivat ja pitävät kropan tiukempana, hyvä homma. Kukin treenaa, lepää ja tankkaa omalla tavallaan. Ei ole minulta pois, enkä edes paheksu, jos käyttää vaikka kaikkia mahdollisia lisäravinteita. Suhtaudun vain kohtuullisen pitkällä kokemuksella niiden hyötyihin paljon varauksellisemmin kuin alan piireissä usein tehdään. Bodauslehdet ja alan teollisuushan on luotu juuri sitä varten, että tuotteita saadaan markkinoitua. Markkinointi on ollut tehokasta. Hieman samoin on käynyt erilaisten mittareiden kanssa. Kaikki kropan indikaattorit pitää muka mitata numeroina, että voi kuntoilla tehokkaasti. Eihän se pidä alkuunkaan paikkaansa.
Ja näissä asioissa kilpaurheilijat ovat aivan oma ryhmänsä. Heille se prosentinkin marginaali voi olla sellainen, jota ei enää muualta löydy kuin välineistä, ravinteista tai mittareista. Kuntoilija löytää paljon suuremmat prosentit keskittymällä avainasioihin: harjoituksen laatuun, tehoon ja määrään, oikeanlaiseen ruokaan ja lepoon. Yleensä junnaavat tulokset johtuvat juuri näistä asioista, eivät lisäravinteiden puutteesta.