Monipuolinen kuntosaliharjoittelu on tutkitusti hyödyllistä ihmiselle liki ikään katsomatta yhtälailla kuin kestävyyskunnon harjoittaminenkin. Aktiivinen arkiliikunta on toki kaiken perusta, eikä kahdeksan tunnin koneen äärellä istumista kuitata tunnin salirääkillä, mutta yhtälailla se haravointi, koiran ulkoilutus tai kauppareissujen kävely jättää esimerkiksi erittäin oleellisen keskivartalon lihasvoiman kehittämisen tai tärkeän pakaranseudun huomiotta. Jokainen voi kelailla vaikkapa sitä, miten luontaisesti reagoi liukastumiseen ja sen jälkeen sitä, onko keskivartalossa hyvä olla jerkkua vielä eläkeiässäkin.
Mitä tulee tuohon entisaikojen ihanteelliseen elämäntapaan ja terveisiin, solakoihin suomalaisiin talonpoikiin, niin paskat. 1900-luvun alkuun saakka Suomessa elettiin jatkuvassa puutteessa, eikä Puolan, Lutzin, Leipzigin ja Narvan mailla verta vuotaneet pojat kovin kaksisia olleet fyysiseltä kunnoltaan, vaan aika raihnaisia ja vaivaisia nykymittapuulla. Sotienjälkeinen romanttinen jälleenrakennuksen aika oli varsin viinanhuuruista ja rasvankäryistä, jos ehkä fyysinen työ ei niin vierasta ollutkaan. Tosin ei kolotukset ja vaivatkaan iän karttuessa.
Terveys ja hyvinvointi on läpi historian ollut parempiosaisten etuoikeus, ja niidenkin vähän sen mukaan, miten kulkutaudit ovat sattuneet seutukuntia kiertämään, millaisilla geeneillä oli siunattu ja kuinka korskeasti halusi paremmuuttaan esitellä pitopöydissä. Mä uskallan väittää, että nykyään kuitenkin massat voivat paremmin kuin koskaan, ja liki kaikilla läntisen hyvinvoinnin piirissä on mahdollisuus vaikuttaa omaan kuntoonsa niin halutessaan.