Punttisalilla kävijät/bodausta harrastavat

[Jupe]

Itse en ennen töitä ehdi käydä salilla, mutta ne jotka ehtivät (puntilla tai esim joogassa), sanovat sen tuovan energiaa työpäivään.

Mä oon niin kova jätkä että kävelen tunnin reippaan lenkin joka aamu, kellon soitosta lasi vettä ja parissa minuutissa ulos. Tämä toimii myös eikä vaadi valmennusta eikä maksullisia harjoituspaikkoja.

 

[clayman]

Mä oon niin kova jätkä että kävelen tunnin reippaan lenkin joka aamu, kellon soitosta lasi vettä ja parissa minuutissa ulos. Tämä toimii myös eikä vaadi valmennusta eikä maksullisia harjoituspaikkoja.

Itse pyöräilen osan työmatkasta. Kun asuu Hämeessä ja käy pk-alueella töissä, ei ehdi aamulla lenkille. Jyrkkiä liukuportaita on tietty kiva tetsata ylös.

 

[Jupe]

Itse pyöräilen osan työmatkasta. Kun asuu Hämeessä ja käy pk-alueella töissä, ei ehdi aamulla lenkille. Jyrkkiä liukuportaita on tietty kiva tetsata ylös.

Optimihan on jos arkeen saa tuota perusliikuntaa pitämään kuntoa yllä, siihen sitten kaikki muu urheilu on vain plussaa.
Kärjistäen toimistotuolista puntille on hiukan ongelmallista eikä aina järkevääkään.

 

[clayman]

Optimihan on jos arkeen saa tuota perusliikuntaa pitämään kuntoa yllä, siihen sitten kaikki muu urheilu on vain plussaa.
Kärjistäen toimistotuolista puntille on hiukan ongelmallista eikä aina järkevääkään.

Huomaa joo, et kunto kohenee lomien jälkeen, vaikka silloin puntilla kävikin. Pyöräily, "porrastreeni" ja kevyt hölkkä (ns bussipysäkkisprintti) auttavat huomattavasti.

 

[Consumed]

Optimihan on jos arkeen saa tuota perusliikuntaa pitämään kuntoa yllä, siihen sitten kaikki muu urheilu on vain plussaa.
Kärjistäen toimistotuolista puntille on hiukan ongelmallista eikä aina järkevääkään.

Toki näinhän se on perusjanttereille, joille riittää että on ihan kohtuukunnossa. Sitten taas jos ajatellaan, että treenillä on tavoitteena maksimoida lihaskehitys tai voimatasot, niin ylimääräinen fyysinen aktiviteetti syö tehoja siltä "oikealta" treeniltä. Tämän olen itsekin kohdannut monesti elämäni aikana kun olen edestakaisin seilannut opiskelujen ja työelämän välillä. Kevyttä työtä tehdessäni ja opiskellessani olen saanut huomattavasti enemmän tehoja treeniin, ensin bodaustyyliseen ja nyttemmin voimantuottoon keskittyvään. Kyllä kovan "raksapäivänkin" jälkeen puntille voi mennä, mutta ne treenitehot tosiaan melkoisesti normaalia alhaisemmat. Ja eihän se kroppa samalla tavalla fyysistä työtä tehdessä palaudu, kun tuolilla istuskellessa.

Eli jos tavoitteena on olla ihan ok, terveessä kondiksessa, niin fyysinen työ varmasti tätä edesauttaa (kunhan työergonomia on kunnossa), mutta jos on ihan oikeita tavoitteita ihan vaikka kyläkisoihin osallistua lajissa kuin lajissa, niin toimistotyö on optimaalisempaa kehitykselle.

 

[sampio]

Helposti, itse olen treenannut vajaa 20 vuotta enkä ole koskaan tehnyt mavea.

Linkki: https://youtu.be/TIxE-p0rEKs

 

[fat of the land]

Linkki: https://youtu.be/TIxE-p0rEKs

Ironista oli että tää kaveri kuoli tehdessään mavea.

 

[sampio]

Ironista oli että tää kaveri kuoli tehdessään mavea.

Viimeinen toisto ei mennyt perille, joten se eli kuten saarnasi.

 

[Evil]

@Evil Kysyn ihan mielenkiinnosta, ilman mitään vittuilua, kantaasi musiikin harrastamisen hyödyllisyyteen ja miten se mielestäsi vertautuu kuntoiluun harrastuksena? Siis hyötynäkökulmasta. Onko esim jonkin soittimen opettelu myös turhaa ja typerää?

Ei välttämättä. Muusikko saattaa saada rahaa, mainetta, viinaa ja pillua. Tosin niin saattaa saada bodarikin. Muusikko saattaa myös musisoinnillaan tuottaa iloa ja hyvää mieltä kanssaihmisten elämään. En näe, että rautojen kimpussa huhkiva lihaskimppu kauheasti taidoillaan muiden olemassaoloa sulostuttaa. Voin toki olla väärässäkin.

 

[Evil]

Samaa mieltä tuosta, että muusikko tuottanee enemmän iloa kanssaeläjille kuin bodari. Mutta en nyt puhunutkaan ammattilaisista (joita molemmista ryhmistä on murto-osa) vaan harrastuksesta. Itse näkisin, että kaikenlainen harrastustoiminta, mikä tuottaa itselle hyvää oloa, on hyväksi. Oli se sitten puntin nostoa tai kitaran soittoa.

Joo, toki. Kaikki järkevä harrastaminen on parempaa kuin kulkea tuolla kadulla potkimassa mummoja. Silti, mummojen ehkä on kannattavampaa väistää voimiaan puhkuvaa steroidi-Simoa kuin makuuhuoneessaan rämpyttelevää Landola-Lassia.

 

[fat of the land]

Noniin, eka viikko kutosia täynnä. Treenasin ma, ke, pe ja la. Lisäksi oli sauvakävelyä ti ja torstaina pieni pyöräily.
Mitä jäi käteen?
No mavessa, penkissä ja kyykyssä pääsin tavoitepainoon, mutta tänään tökki pystäri ja leuat, joissa jouduin tiputtamaan painoja ja jättämään vikan sarjan kesken. Penkissä ja kyykyssä halusin tehdä vahvat kutoset ja suoritus oli vähän hapuileva, joten vedän penkissä, pystärissä ja kyykyssä vielä ensi viikon kutoset ja etenen sitten nelosiin ja lisään painoa.
Mavessa siis ensi viikolla neloset ja muissa kutoset.

Tuntemuksista sen verran, että aika kipeäksi tuli joka treenistä kohteena ollut lihasryhmä, ehkä se siitä tasaantuu kun kroppa tottuu kovempaan kyytiin. Vähän jäi vituttamaan tämän päivän sessio, mutta sain apuliikkeillä volyymiä, joten ei se hukkaan mennyt. Kovia treenejä kaikenkaikkiaan, n. Tunnin sessio josta 50 min täyttä toimintaa.

 

[adolf]

Kyllä kovan "raksapäivänkin" jälkeen puntille voi mennä, mutta ne treenitehot tosiaan melkoisesti normaalia alhaisemmat. Ja eihän se kroppa samalla tavalla fyysistä työtä tehdessä palaudu, kun tuolilla istuskellessa.

Tulen kumoamaan tämän väitteen sillä, että kyllä se "tuolilla istuminenkin" ihmisestä mehut vie, jos työpäivän mitta on tuollaista 10-12 tuntia. Minulle ainakin nuo "seiskasta seiskaan" päivät oli semmoisia, että ei sitä lenkille tai salille lähtemistä kannata miettiäkään. Jos ei jaksa tehdä kunnolla, niin parempi mennä sitten vapaapäivänä. Tai näin olen itse ainakin tehnyt.

 

[Myyrä]

Tulen kumoamaan tämän väitteen sillä, että kyllä se "tuolilla istuminenkin" ihmisestä mehut vie, jos työpäivän mitta on tuollaista 10-12 tuntia. Minulle ainakin nuo "seiskasta seiskaan" päivät oli semmoisia, että ei sitä lenkille tai salille lähtemistä kannata miettiäkään. Jos ei jaksa tehdä kunnolla, niin parempi mennä sitten vapaapäivänä. Tai näin olen itse ainakin tehnyt.

Mulla myös niin, että tuollainen pitkä istumapäivä vie kyllä mehut henkisesti aika täysin. Niinä päivinä joku lenkki mieluummin, sen pystyn vetämään väsyneenäkin omaan tasoon (huono) nähden ok. Jos salille pitää mennä, niin vaatii työpäivän jälkeen pienet power napit. Silloin aivot jotenkuten ehkäpä palautuvat, ja pystyn tekemään salitreenin. En 100% teholla, mutta edes jotenkin. Ilman mitään palautumista ainakin mulle täysi mahdottomuus tehdä pitkän päivän jälkeen salitreeniä.

 

[fat of the land]

Mulla myös niin, että tuollainen pitkä istumapäivä vie kyllä mehut henkisesti aika täysin. Niinä päivinä joku lenkki mieluummin, sen pystyn vetämään väsyneenäkin omaan tasoon (huono) nähden ok. Jos salille pitää mennä, niin vaatii työpäivän jälkeen pienet power napit. Silloin aivot jotenkuten ehkäpä palautuvat, ja pystyn tekemään salitreenin. En 100% teholla, mutta edes jotenkin. Ilman mitään palautumista ainakin mulle täysi mahdottomuus tehdä pitkän päivän jälkeen salitreeniä.

Nää on kyllä niin yksilöllisiä, itselle paras treeniaika on aamusta/aamupäivästä ja se onnistuu näin vuorotyöläisenä. Itsellä se viimeinen ikkuna on melkeinpä heti aamuvuoron jälkeen, muuten menee yöunet.

Oletko kokeillut koskaan herätä niin aikaisin, että käy salilla ennen työpäivää? Se on kovaa touhua.

 

[adolf]

Joitakin kertoja kävin iltavuorojen jälkeen kokeilemassa salia. Myöhäisimmilään olen ollut yöllä muistaakseni vielä joskus klo. 01.30 salilla huhkimassa. Eihän siinä ihan terävimmillään ole.

Ei mutta siis ihan tuostakin oppineena, että vaikka se vuorotyötä tekevänä välillä ärsyttää, että ei pääse treenaamaan välillä niin usein kuin haluaisi, niin silti on parempi mennä tekemään silloin kun sitä energiaa oikeasti on. Ei tuosta oikein minusta ole mitään hyötyäkään, että menet aivan puolivetoisena väkisin värkkäämään jotain. Ehkä jos tarkoituksenakin on tehdä joku kevyempi treeni, niin kyllä silloin vielä voi mennä. Mutta jos on tarkoitus vähänkään kovempitehoista treeniä lähteä tekemään, niin silloin oikeasti on parempi, että jättää sen vapaapäivään.

 

[clayman]

Joitakin kertoja kävin iltavuorojen jälkeen kokeilemassa salia. Myöhäisimmilään olen ollut yöllä muistaakseni vielä joskus klo. 01.30 salilla huhkimassa. Eihän siinä ihan terävimmillään ole.

Ei mutta siis ihan tuostakin oppineena, että vaikka se vuorotyötä tekevänä välillä ärsyttää, että ei pääse treenaamaan välillä niin usein kuin haluaisi, niin silti on parempi mennä tekemään silloin kun sitä energiaa oikeasti on. Ei tuosta oikein minusta ole mitään hyötyäkään, että menet aivan puolivetoisena väkisin värkkäämään jotain. Ehkä jos tarkoituksenakin on tehdä joku kevyempi treeni, niin kyllä silloin vielä voi mennä. Mutta jos on tarkoitus vähänkään kovempitehoista treeniä lähteä tekemään, niin silloin oikeasti on parempi, että jättää sen vapaapäivään.

Onhan se pitkälti fiiliksen mukaan menemistä. Jos on sellainen olo, ettei jaksa ja tietää ettei jaksa, niin ei kannata mennä. Siinä voi vielä paikat rikki, kun yrittää liikaa väsyneenä.

Yksilöllisiä nämä tosiaan ovat, kuten @fat of the land totesi. Pitää kuunnella kroppaa. Joskus on hyvä raahautua salille, vaikka onkin väsynyt olo. Se fiilis voi muuttua, kun vetää lämmittelyt ja se veri virtaa lihaksiin. Jokainen kyllä tuntee, milloin se väsymys on liikaa ja ei ole mitään järkeä lähteä.

Ja "toimistotyö" voi tosiaan olla väsyttävää. Opettaminen omalla tavallaan kuormittavaa kun pitää olla jatkuvasti läsnä. Useimmiten on hyvä mennä salille nollaamaan työpäivä. Välillä taas ei millään jaksaisi.

 

[Snakster]

@Evil Kysyn ihan mielenkiinnosta, ilman mitään vittuilua, kantaasi musiikin harrastamisen hyödyllisyyteen ja miten se mielestäsi vertautuu kuntoiluun harrastuksena? Siis hyötynäkökulmasta. Onko esim jonkin soittimen opettelu myös turhaa ja typerää?

@Evil in logiikalla on typerää rämpytellä omaksi huvikseen, koska jos haluaa soitella, niin kannattaa mennä sellaiseen duuniin, jossa soittotaito kehittyy, niin voi vapaa-ajalla tehdä jotain hyödyllistä.

 

[Hera80]

Joskus jos väsyttää, niin kannattaa tehdä salilla jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä se väsymys kun kuitenkin on henkistä. Esim. jos itsellä paikat tuntuu painavilta ja mieli sanoo "emmä haluu" niin silloin treenataan kovalla temmolla, mutta kevyillä painoilla kiertotreeni. Penkki, kyykky, kulmasoutu ja vatsat. Liikkeet tehdään peräkkäin ja sitten 90s taukoa. 6x12, painot takaisin telineisiin ja suihkun kautta himaan. Endorfiinit korkealla, väsymys tipotiessään ja paikat saatu auki. Ei välttämättä sovi kaikille, mulle sopii ja siksi jaoin sen kanssanne.

 

[sampio]

Kirjoittelin joskus aiemmin tuosta väsyneenä treenaamisesta, ja mun mielestäni oleellista siinä on erottaa, onko kyse pidempiaikaisesta uupumuksesta vai jostain satunnaisesti iltapäiväväsymyksestä. Jälkimmäisessä tapauksessa on vain suotavaa kiskoa itsensä ylös sohvalta, mutta jälkimmäisessä jatkuvalla kovalla treenillä ajaa itsensä pahimmillaan alipalautuvaan tilaan. Oman kehon kuuntelu, niin kliseiseltä kuin se ehkä kuulostaakin, on paikallaan, ja sitä on hyvä opetella levon, treenin, ruokailun ja henkisen vireen osalta.

 

[fat of the land]

Vähän samaa kuin Hera80 kertoo, itse olen tehnyt circuitin 5 kierrosta 5 toiston sarjoja: kyykky, kulmasoutu, penkki, mave, leuat ja pystäri. Painot saa olla melko maltilliset. Koko sessio kestää joku 25 min ja on hapokasta, menee crossfitin puolelle.
Mukava treeni, mutta sykkeet vetää niin korkealle että tulee väkisin mieleen tämä mitä sampio sanoo palautumisesta, noista ei helpolla palaudu.

Palautuminen on kyllä jännä laji, järkevällä treenijaolla saa kuormaa kasattua pitkin viikkoa. Ja toinen on se että viikosta toiseen ei voi vetää täysillä.

Toisaalta väitän että ylikunto on helvetisti harvinaisempaa kuin ihmiset puhuu. Käy helpommin hiihtäjillä, juoksijoilla, crossfittaajilla, pyöräilijöillä jne. Kuin voimailijoilla.

 

[sampio]

Toisaalta väitän että ylikunto on helvetisti harvinaisempaa kuin ihmiset puhuu. Käy helpommin hiihtäjillä, juoksijoilla, crossfittaajilla, pyöräilijöillä jne. Kuin voimailijoilla.

Ylikunto on terminä muutenkin hiukan huono, vajaata palautumista kai se peruskuntoilijoilla mieluummin on. Itse olen parina syksynä ajautunut sellaiseen kierteeseen, eikä se kiva tilanne ole. Nykyään osaan (kop kop) jättää treenit väliin, jos arjen kokonaiskuorma on sillä tolalla, että kierrosten lisääminen vain heikentäisi tilannetta. Noilla mainitsemillani kerroilla vedin 7-10 treenikertaa viikkoon salia ja lenkkiä, ja lomalla se oli ok, mutta töiden alettua saman rumban ylläpito ei pitänytkään pyörää liikkeessä vaan kaatoi sen - palautuminen kärsi, viikonloput eivät riittäneet lepoon, uni oli heikkoa ja sitten oltiinkin lääkärin määräyksestä kuukausi ilman sykettä kovasti nostattavaa liikuntaa.

Kyllä mä nykyäänkin saatan vetää 6-8 treeniä per viikko, mutta kovaa salia on enää se kolme/viikko. 1-2 pyörälenkkiä, 1-2 juoksulenkkiä ja pari reipasta kävelylenkkiä, yksi mielellään pitkänä. Lisäksi yksi täysi lepopäivä, useimmiten perjantaisin.

 

[Hera80]

Tähän muuten sellainen knoppitieto rasituksesta tai oikeammin Häkkisestä. Tarina kuultu Suomen karatemaajoukkueen fysiolta, jolla ei tapana paisutella juttuja. Siihen aikaan kun Häkkinen vielä ajoi, niin preseasonilla oli aina jossain vaiheessa viikon jakso, jolloin Häkä oli yhteistyökumppaneiden käytettävissä. Se tiesi paljon matkustelua ja erilaisia tilaisuuksia joka päivä viikon ajan. Niin viikko ennen tätä ja viikko sen jälkeen oli pelkkää lepoa. Lepoa ennen sen takia, että oli fyysisesti ja mentaalisesti levänneenä ennen tärkeitä tilaisuuksia ja viikko sen jälkeen, että palautui matkustelusta, ym.

Pointti tässä se, että ne teistä ketkä duunin jälkeen vie koiran kuselle ja pojan futistreeneihin ja illalla klo 20 lähtee vääntämään salille, niin miettikää aina kokonaisrasitusta. Kevyt treeni on joskus kehittävämpi kuin kova treeni.

 

[Lapajäähän]

Toisaalta väitän että ylikunto on helvetisti harvinaisempaa kuin ihmiset puhuu. Käy helpommin hiihtäjillä, juoksijoilla, crossfittaajilla, pyöräilijöillä jne. Kuin voimailijoilla.

Teholajit ajaa hermoston tukkoon helpommin kuin aerobiset lajit ja yleisempää sillä saralla.

 

[fat of the land]

Toinen viikko tätä ohjelmaa takana, punttipäivät oli ma mave, ke penkki, pe kyykky ja laTi juosta hölkyttelin kympin ja torstaina poljin kuntopyörää reilun tunnin.
Tälläkin viikolla selkä jumitteli, joskin loppuviikosta se on ollut parempi.

Mavessa siirryin 4 x 6 -> 5 x 4 ja se meni hyvin
Penkissä, kyykyssä ja pystärissä (sekä kulmasoudussa ja leuoissa) kertasin tämän viikon vielä 4 x 6 ja tavoite oli saada vahvat kutoset. Siinä onnistuttiin penkissä ja kyykyssä, mutta pystäri ja leuat oli tahmeita (joka voi selittyä sillä että perjantain jalkatreeni on niin rankka ettei vaan jaksa) Siirrytään silti kaikissa ensi viikolla 5 x 4 ja edetään mavessa 6 x 3.
Apuliikkeiden painojen kanssa se on vielä etsimistä ja jonkin verran menee aikaa kun nysvää kaikkea valmiiksi, siten treenitkin venyy yli tuntiin.

No jokatapauksessa, ihan hyvä viikko. Nyt vaan lepoa, ruokaa ja sauna.

 

[Jeffrey]

Ylikunto on terminä muutenkin hiukan huono, vajaata palautumista kai se peruskuntoilijoilla mieluummin on. Itse olen parina syksynä ajautunut sellaiseen kierteeseen, eikä se kiva tilanne ole. Nykyään osaan (kop kop) jättää treenit väliin, jos arjen kokonaiskuorma on sillä tolalla, että kierrosten lisääminen vain heikentäisi tilannetta. Noilla mainitsemillani kerroilla vedin 7-10 treenikertaa viikkoon salia ja lenkkiä, ja lomalla se oli ok, mutta töiden alettua saman rumban ylläpito ei pitänytkään pyörää liikkeessä vaan kaatoi sen - palautuminen kärsi, viikonloput eivät riittäneet lepoon, uni oli heikkoa ja sitten oltiinkin lääkärin määräyksestä kuukausi ilman sykettä kovasti nostattavaa liikuntaa.

Nämä tosiaan melko moninaisia asioita. Ylikunto on helppo kortti, mutta todellisuudessa lienee erittäin harvinainen ja niinkuin mainittiin myös määritelmästä voinee kiistellä.

Nykyään on alettu enemmän puhua hermostollisesta väsymyksestä. Tähän vaikuttaa jällein moni asia ja itsellä ihan lihasjumit johtaa siihen ettei eteensä näe. Ihmekös tämä kun luonnostaan jäykkä ryskännyt painoilla vuosikaudet. Lopulta yin jooga ja muu venyttely on tähän tuonut ihan huiman parannuksen.

Ylikunnon sijaan alipalautuminen. Tämän itselleni todisti konkreettisesti kevään korona aika. Tuohon reilu kolmeen kuukauteen osui muutama hassu huilipäivä ja samalla kiristelinkin noin 10 kiloa ihan semihoikasta kropasta pois. Silti en ole ikinä ollut niin hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa kun juhannuksena olin. Ainakin itse väitän, että tähän syynä oli etätöiden mahdollistama lisäuni, ei ryypätty, rellestetty tai muutenkaan elämäntavallisesti perseilty. Nyt jällein normiarjessa sitä on kaivannut huilia enemmän.

Ainakin itselleni tämä kevät todisti sen, että palautumisen kannalta mikään ei korvaa unia ja ainakin mieskeho kestää suhteellisen kovan ja nopean painonpudotuksen ilman suurempia murheita kunhan saa ne unet ja viinalla ei liiemmin läträä. Nyt kun taas on lätrännyt on saanut huomata sen kuinka kauan kropalla mennee siitä toipua. Ja tarkoitan nyt esimerkiksi läträämisen tuoman lihaskireyden poistumista.

Tottakai elämästä pitää myös nauttia, ja sillon kun menee muuten kovaa niin kannattanee treenistä hellittää. Kuitenkin mikäli nyt kovasti väsyttää yms. niin suosittelen etsimään syitä muista elintavoista kuin treenaamisesta. Toki, lopulta yksilö tekee ne päätökset mitä omassa elämässään arvostaa, haluaa ja sen varjolla voi olla aiheellista myös treenausta vähentää antaakseen levolle tilaa.

Ja muistakaa venytellä! Siis ihan oikeasti venytellä! Hermoston krampit on varsin ikäviä ja iso syy niille on äärimmäinen lihaskireys. Ja tällä ei sinällään ole mitään tekemistä liikaa treenaamisen kanssa, vaan esimerkiksi hammaslääkäreillä ihan ammattitautina pyörtyillä hermostokramppien takia kun niskat niin totaalijumissa ettei hermostossa nesteet kierrä.