Tänään soitti itselleni ensimmäistä kertaa varsin asiallinen puhelinmyyjä. En edes ehtinyt itse lyömään luuria korvaan, sillä tämä änkyttävästi ja varsin ärsyttävällä murteella puhunut vajaa parikymppinen neitokainen hoiti asian puolestani. Kieltämättä tyylikäs tasoitus 1-1:een, siis minulta. Pisteen saa, kun vastakkainen osapuoli tirvaisee luurin korvaan. Vajaat 50 erää olen varmasti eri myyjien kanssa jo otellut (kertaakaan en ole mitään ostanut, mutta yhden kerran oli lähellä). Vastustajan, eli puhelimyyjien, 1-0 johtopiste tuli aikoinaan, kun varsin kuumalta kuulostanut naisihminen kysyi alkumonologinsa päätteksi: "pannaanko?" Vaikeneminen on myöntymisen merkki, eikö niin?
Aku Ankaa yritti tänään kaupitella, ilmaiseksi olisin tietenkin saanut, kuten aina, paitsi että hintaa tulisi silti hieman päälle euro viikossa. Myyjän monologin päätteksi sitten totesin, että eipä tällä(kään) kertaa kiinnosta, mutta tuo ei tälle hanakalle neitokaiselle vastaukseksi riittänyt, vaan sain vastapallona muutaman tarkentavan kysymyksen tyyliin "miksi?" ja "miten niin?". Toiseen kysymykseen en ehtinyt edes kunnolla vastata, kun luurista kuului:
"Niin varmaan... TUUT TUUT TUUT..."
JESS! Kaksi pistettä vielä, niin Robinson-rekisteri kutsuu...