Tässä on kyseessä ennen kaikkea resurssi- ja talouskysymys päihdepoliittisen näkökulman lisäksi.
Kannabis on todistetusti haittavaikutuksiltaan vähäinen päihde, mutta se sitoo suuren määrän yhteiskunnallisia resursseja (poliisi, tulli, sosiaalityöntekijät...) joille olisi niukassa tarjonnassa parempaakin käyttöä.
Lisäksi tällä hetkellä kaikki bisneksessä liikkuva raha menee suoraan rikollisten taskuun, kulkematta verohallinnon kautta, kun taas yhteiskunta ottaa kannettavakseen kaikki käytön aiheuttamat haitat.
Muutama kärjistetty esimerkki nykypolitiikan idioottimaisuudesta.
Haluammeko poliisin käyttävän resurssinsa kotiviljelijän ratsaamiseen vai haluammeko, että nämä resurssit käytetään esimerkiksi epäpuhtaan heroiinin tai laittoman fentanyylin maahantuojien ja myyjien jahtaamiseen?
Lisäksi haluammeko, kun kannabiksella kuitenkin on tietty alati kasvava käyttäjäjoukko, myydä suhteellisen turvallista kannabista Alkossa ja kerätä isot verotulot vai haluammeko että nämä verotulot menevät rikollisille ja rahoittavat osaltaan mm. moottoripyöräjengien ja mahdollisesti esimerkiksi ISIksen toimintaa?
Ja vielä kolmantena, nykyisellään kannabiksen käyttöä käsitellään ensisijaisesti kriminaalipoliittisena kysymyksenä. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa käyttäjä helposti syrjäytyy ja ajautuu rikollisuuteen, kun hänet on sysätty normaalin yhteiskunnan ulkokehälle. Ts. haluammeko, että käyttönsä jotenkin hallinnassa pitävää Jonnea kohdellaan rikollisena ja vaikeutetaan hänen siirtymistä työelämään/pysymistä työelämässä vai haluammeko, että Jonne ei menetä pössyttelyn takia työpaikkaansa, mutta Jonne saa tarvittaessa apua jos käyttö lähtee hanskasta?
Länsimaissa ollaan tähän herätty ja Kanada nostaa osakkeitaan toimien myös tässä fiksummin kuin länsimaat keskimäärin.
Tulemme näkemään kuinka päihdehaitat tulevat maassa vähenemään, samoin kuin tulee käymään yhteiskunnan kokonaiskustannuksille päihdepolitiikan suhteen.