Kaikkien mielihyvään liittyvien aineiden käyttöön liittyy pakkomielteisyyttä. Minulla on voimakas riippuvuus kahviin niin kuin on monella muullakin suomalaisella. Toinen riippuvuuteni on sokeri. Syön sitä muodossa tai toisessa aivan liikaa. Tämäkään ei ole vain oma ongelmani. Myös suolalla ripoteltua rasvaista nieleskelen ahnaasti.
Alkoholin käyttöä olen saanut vähennettyä merkittävästi. Välillä homma oli livetä käsistä, mutta kun en ota ollenkaan, niin ei tee niin mielikään. Parhaiten alkoholin käytön vähentäminen näkyy painossa. Paino tippuu nopeasti, kun ei tissuttele.
Minusta pössyttelijöiden jahtaaminen on järjetöntä, mutta en usko siihenkään, että uuden todellisuuspakoa auttavan aineen vapauttaminen sujuisi pitkällä aikavälillä ongelmitta. Kun aineesta tulisi vuosien myötä arkinen, niin käyttäjien määrä lisääntyisi ja samalla lisääntyisi ongelmien määrä.
Elämä on useimmille ajoittain paskaa tai vähintään tylsää. Mitä enemmän tarjolla on keinoja paskan kiertämiseen, sitä enemmän niitä käytetään.
Sitä paitsi tässä asiassa toiminee porttiteoria. Ensin viina. Sitten kannabis. Sitten kovat huumeet. Kehitys voi kestää vuosikymmeniä, mutta kuten aikaisemmin totesin, niin jo nyt näkyy juttuja, joissa porttia koville huumeille avataan. Omassa lapsuudessani huumeet olivat vielä absoluuttinen paha. Nykynuoret lukevat juttuja, joissa kovien huumeiden viihdekäyttö ja menestyksekäs työura liitetään yhteen.