Cube kirjoitti:
Eri aineiden potentiaalisista vaikutuksista pystyy ihan muidenkin puheista kyllä päättelemään, ellet sitten usko, että Carl Sagan, Richard Feynman ja Lester Grinspoon puhuvat jostain syystä pelkkää paskaa (motiivi?)
Off-topic: Richard Feynman lienee 1900-luvun nerokkain fyysikko, vieläpä useammalla sektorilla kuin kukaan muu (hänelle olisi helposti voinut myöntää useampia kuin yhden Nobelin palkinnon, sekä matematiikan puolelta Fieldsin mitallin), joten hänen nimensä mainitsemisen tulisi tehdä vaikutus. Myös hänen persoonallisuutensa oli omaa luokkaansa, ja häntä pidetään laajalti kaikkien aikojen parhaana fysiikan undergraduate- ja postgraduate -tasojen opettajanakin. (lue: hänen arvostuksensa on melkein kulttitasolla, eikä pelkästään teoreettisen fysiikan puolella, kaverihan teki myös muuta kuin pelkkää standardimallia tai QED:iä)
Vaikka hän meneekin esimerkiksi omassa "arvolistassani" ihmiskunnan kaikkien aikojen top kymppiin (lisäten vielä sen, että on olemassa useita hänen avauksiaan ja papereita, joiden hyödyt ja merkitys tulevat avautumaan vasta tulevaisuudessa, esimerkiksi nyt kvanttikryptografian puolella), niin ei ole syytä unohtaa, että myös hänen huumorintajunsakin oli ainutlaatuinen.
Tokkopa kukaan olisi osannut ottaa pongorumpujen soittamista niin vakavasti kuin Feynman kaikkien kiireidensä keskellä teki. Tai tutkimusmatkoja Tannu Tuvaan. Tai tutkia tiiminvetäjän kassakaappiin murtautumista Los Alamosissa Manhattan-projektin yhteydessä, jahka moisesta toiminnastahan olisi saattanut seurata lievää pahempia vaikeuksia. (siellähän olisi ollut oikeastikin ammuttavaa vakoilun vuoksi, mm. Theodore Hall ja sattumoisin Suomesta NL:oon loikannut Bruno Pontecorvo) Sen sijaan itse ydinpommiahan Feynman ei juurikaan rakentanut, ratkaisipa vain juuri lukioikäisenä Monte Carlo -menetelmällä yhtälöitä, jotka käsin ottivat tuolloin vielä kohtuuttomasti aikaa...
Sitten siihen off-topicin pointtiin. Ei se seikka, että Feynman oli mahdollisesti kokeillut joitain psykoaktiivisia aineita tai harrastanut pongorumpujen soittoa muutamia kokeiluita vakavammin, ole kovinkaan oleellinen piirre hänestä yksittäisenä detaljina. Tahi myöskään kenenkään muun "suurmiehen" persoonasta, poislukien itse huumeprofeetat. Ja vaikka olisikin vastakkaista mieltä, ei sen silti tulisi merkitä tuon taivaallista kenenkään muun yksilöllisestä näkövinkkelistä. Eivät nuo asiat olleet edellytyksiä tai suorassa syy-yhteydessä sinänsä mihinkään mitä Feynman teki tai oli tekemättä, saavutti tai oli saavuttamatta, vaan muodostivat vain osia hänen personaallisuudestaan. Personaallisuus, yhdistettynä Dickin melkoiseen egoon ja kiistattomaan osaamiseen, jonkalaista kombinaatiota ei ole varmasti kenelläkään, edes lähellä sitä.