Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[J.Grönvall]

Tämä on tietysti mielipidekysymys, jonka voi kuitata "kulta on aina kulta" -hokemalla. Kuitenkin: en usko, että se kullan ja hopean väli syntyy noista valmennustyyleistä.

On siinä sellainen pieni vivahde-ero, että Jalosen tapa ruokkii enemmän pelirohkeutta ja on siten parhaimmillaan juuri finaaliottelun kaltaisessa ympäristössä. Pelitapahan vaatii jo ajatuksen tasolla, että joukkue on aloitteellinen joka asiassa, tulee mieleen Karri Kiven pikkuleijonille lanseeraama (ja sinänsä ihan nokkela) "Ekana".

Westerlundin tapa on erittäin tehokas tapa pelata mutta siinä lähtökohtaisesti aina tavallaan reagoidaan vastustajan tekemisiin, sen sijaan, että itse pyrittäisiin pakottamaan vastustaja siihen. Klassinen tilanne siis missä odotellaan virheitä ja isketään vastaan. Puolustuslähtöisessä pelitavassa on minun mielestäni hyvin vaikea suorittaa "rytminvaihdos" esimerkiksi tappiotilanteessa ja ehkä se on ollut Leijonien suurin ongelma MM-kisoissa ja olympialaisissa.

Hannu Aravirran Leijonat nojasi pitkälti samaan ajatusmaailmaan ja aina tuntui matka tyssäävän siihen viimeiseen esteeseen. Jalosen kultajoukkueessa taas oli silmiinpistävää se pelirohkeuden ja itseluottamuksen määrä, parhaana esimerkkinä ehkä se kuuluisa ilmaveivi. Olisi ollut vaikea kuvitella, että esimerkiksi näissä kisoissa olisi ilmaveivailtu.

Myös Raimo Summasen aikakauden lasken lähemmäksi Jalosen henkeä sillä tavalla, että Leijonat oli silloin World Cupissa jopa röyhkeän itsevarma sen hurjan prässipelinsä kanssa. Ja niistä peleistä muistuu mieleen esimerkiksi Tuomo Ruudun ihan huikea kaappi Kanadaa vastaan vieraissa. Ruudun ja Granlundin ilmaveivin kaltaisia maaleja ei yksinkertaisesti tule ilman tietynlaista "pelirohkeaa" ilmapiiriä. Ja useinhan se kuitenkin on niin, että juuri kuvatun kaltaisia poikkeussuorituksia tarvitaan niissä kaikista isoimmissa peleissä.

 

[Runtulin]

On siinä sellainen pieni vivahde-ero, että Jalosen tapa ruokkii enemmän pelirohkeutta ja on siten parhaimmillaan juuri finaaliottelun kaltaisessa ympäristössä.

No, okei, ehkä se on sitten siitä kiinni, että näkeekö finaalipelin "erilaisena" pelinä suhteessa muihin. Tottakai se on "finaali" ja turnauksen tärkein peli, mutta ettäkö finaalin voittaisi eri eväillä, kuin esim. välierän (=välierän voi voittaa puolustamalla, mutta finaalin voittoon vaaditaan enemmän rohkeutta), tähän en usko!

Esimerkiksi Pikkuleijonilla oli finaalissa aikamoinen sumppu n. 80% pelistä (pl. kun ei oltu johtoasemassa) ja kultaa tuli. Mielestäni tiivis puolustus oli ainoa keino menestykseen, koska meillä ei rosteri riittänyt hyökkäävämpään peliin koko pelin ajaksi.

 

[J.Grönvall]

No, okei, ehkä se on sitten siitä kiinni, että näkeekö finaalipelin "erilaisena" pelinä suhteessa muihin. Tottakai se on "finaali" ja turnauksen tärkein peli, mutta ettäkö finaalin voittaisi eri eväillä, kuin esim. välierän (=välierän voi voittaa puolustamalla, mutta finaalin voittoon vaaditaan enemmän rohkeutta), tähän en usko!

Esimerkiksi Pikkuleijonilla oli finaalissa aikamoinen sumppu n. 80% pelistä (pl. kun ei oltu johtoasemassa) ja kultaa tuli. Mielestäni tiivis puolustus oli ainoa keino menestykseen, koska meillä ei rosteri riittänyt hyökkäävämpään peliin koko pelin ajaksi.

No siis toki sen VOI voittaa mutta kyse olikin siitä, että Leijonat ovat pääsääntöisesti ne aina hävinneet. Aloitteellisuus ei välttämättä myöskään tarkoita pelkästään hyökkäävää peliä, vaan yksinkertaisesti sitä, että on kykyä ja uskallusta määrätä pelin tempoa.

Vanha viisaus joka pätee edelleen on se, että puolustus voittaa mestaruuksia. Mutta voittamiseen tarvitaan AINA pelirohkeutta ja Jalosen filosofia mielestäni ruokkii sitä enemmän. Toki molemmissa tapauksissa vaaditaan huippuonnistumista mutta kun mennään pieniin marginaaleihin niin tuollainen asia alkaa vaikuttamaan.

Se on mentaalisesti ihan eri asia lähteä pelaamaan niin, että otetaan tilaa pois ja tavallaan otetaan se mitä saadaan, verrattuna siihen, että tehdäänkin itse sitä tilaa ja oikein haastetaan vastustajan puolustusta. Pelaaja joka ei ole pelirohkea ei esimerkiksi haasta oikeastaan koskaan. Kun tuo "rohkea" lähestyminen toimii ja tuottaa voittoja niin kokemukseni mukaan se tuo vielä enemmän ekstraa suoritukseen, tuntuu että kaikki onnistuu ja mikään ei voi pysäyttää joukkuetta.

Ne vuodet kun minä kasvoin jääkiekon parissa olivat todellista puolustavan jääkiekon juhlaa ympäri maailman ja hyökkääviä (ns. taitojoukkueita) pidettiin sympaattisina mutta ei kuitenkaan todellisina voittajaehdokkaina. Vasta nollatoleranssin mukaantulo muutti ratkaisevasti mahdollisuuksia pärjätä tällaisella jääkiekolla.

Aikakauden huippujoukkueita olivat mm. New Jersey Devils, Detroit Red Wings, Dallas Stars ja Colorado Avalanche. Kansainvälisillä kentillä Tshekki oli etenkin vuosituhannen vaihteessa suunnanäyttäjä, ja toki Suomi ja Ruotsi olivat myös vahvoilla. Esimerkiksi vuoden 1998 MM-finaali pelattiin kaksiosaisena ja Suomi ja Ruotsi tekivät yhteensä yhden maalin näissä peleissä!

Myös kotoisessa liigassa oli valloilla ns. totaalijääkiekon aikakausi, Erkka Westerlund ja Raimo Summasen valmentama HIFK, Hannu Jortikan TPS, Raimo Summasen Jokerit ja Jukka Rautakorven Tappara olivat aikansa menestyvät joukkueet. Ainoastaan erään Jukka Jalosen valmentama HPK ui sitkeästi vastavirtaan jo silloin.

Nyttemmin jääkiekko on muuttunut iloisemmaksi peliksi ja hyökkäyspelikirjojen merkitys on kasvanut. Vuoden 2011 maailmanmestaruuden näen kuitenkin suomalaisen pelirohkeuden läpimurtona.

 

[LaTe_Show]

Siksi haluaisin tietää, missä päin tätä palstaa tätä "futis ei ole pelikirjapeli"-keskustelua on käyty.

Aihe on äärimmäisen mielenkiintoinen.

Tähän ei olla vissiin saatu vastausta. Vai onko mennyt minulta tämä ohi?

 

[Ostoskassi]

Tähän ei olla vissiin saatu vastausta. Vai onko mennyt minulta tämä ohi?

On saatu. Siffa ja P.Sihvonen vaakuttelivat, että tälläinen keskustelu on käyty, ja jos kerta Sihvonen ja Siffa näin sanovat niin pakkohan se on uskoa.

 

[Scissors]

Siihenkään ei liene Petteri vastannut, että joko on vedonlyöntivelka kuitattu?

 

[kananlento]

No niin, oletan, että Antti Pennasen kriitikoilla on kanttia joko edelleen kritisoida häntä tai sitten myöntää olleensa totaalisen väärässä. Kyse on kuitenkin ensiluokkaisesta valmennustyöstä koutsilta, joka joutui tuleen kesken kaiken.

Oletettavampi vaihtoehto on, että nimimerkit luikkivat pakoon hiljaisuuden taakse.

Ylläoleva lainattu Pennas-ketjusta, jossa Petteri kirjoitteli viestin otsikolla "Vastuuta puheista, nimimerkit!".

Tulipahan vaan tästä viestistä ja pakoon luikkimisesta mieleen nuo kaksi ylläolevaa viestiä. Etenkin toi vedonlyöntikysymys on mielenkiintoinen, kai miehen sanaan on voi vetoa lyötäessä luottaa?

 

[TosiFani]

...Jokin keskustelupalstaetiketin ja -eetoksen ymmärtäminen minulta on mennyt media-alan ammattilaisena ohi, kun en voi mitenkään ymmärtää, että miksi täällä jotkut nimimerkit suoltavat täyttä paskaa ja suorastaan valehtelevat tai sepittävät tarinoita vaikkapa juuri valmentajista. Miksi niin tehdään? Mihin sillä pyritään? Mitkä ovat motiivit?

Joku nimimerkki esimerkiksi väitti (valehteli) kuulleensa Jukureiden pelaajilta, että pelaajat päättävät Jukureissa, miten pelataan. Menee ymmärrykseni ohi ja yli, miten edes nimimerkin suojista viitsitään esittää tuollaista mielettömyyttä, millä ei ole mitään tekoa todellisuuden kanssa.

Olen pöyristynyt.

Lainaus Antti Pennasen ketjusta.

Minua ihmetyttää miksi P. Sihvonen ei ole osallistunut koko kevään aikana Pekka Virran valmentamista koskeviin keskusteluihin Ässä-osiossa. Hän nimittäin kertoi joulun tienoilla Ässien pelitavan olevan loistavassa kuosissa ja lupasi lähettää Virralle tekstiviestin, jossa kehuisi tätä. Hän tietysti muisti tässä yhteydessä mainita, että lähetti vastaavan viestin Karri Kivelle vuosi sitten joulun aikoihin. Jos kommentoi joka suuntaan ja lähettelee tekstiviestejä paljon, joku aina osuu.

Minusta on surullista, että media-alan ammattilainen toimii näin kaksinaamaisesti ja sen jälkeen kehtaa vielä vaatia muilta kirjoittajilta jotain.

 

[siffa]

Antti Pennasta koskevassa Jukurit-keskustelussa muut nimimerkit nostivat Petteri Sihvosen Urheilulehdessä 1/2014 ja sen nettiversiossa olleen kirjoituksen Antti Pennasesta esiin. Antti Pennanen haukuttiin täysin paskaksi valmentajaksi monien eri seurojen kannattajien eikä vähiten Jukurit-kannattajien toimesta. Petteri Sihvonen sai osansa kovasta pilkasta, mikä kohdistui Antti Pennaseen, kun oli kirjoittanut Antti Pennasesta jutun Urheilulehteen.

Petteri Sihvosen viimeiseksi jäänyt juttu Urheilulehdessä oli juuri tuo Antti Pennasta koskeva kirjoitus 2.1.2014. Otsikkona on "SEURAAVA HUIPPU". Alaotsikkona:"Sanooko nimi Antti Pennanen mitään? Ei varmaan vielä, mutta hän on seuraavan aallon huippuvalmentja suomalaiseen jääkiekkoon". Jutussa kerrotaan, kun Mikkelin Jukureiden urheilutoimenjohtaja Tommi Kerttula oli hetken aikaa suuressa pulassa. Kerttula oli joutunut antamaan Mikkelissä pidetylle ja ansiotuneelle päävalmentaja Jarno Pikkaraiselle potkut joulukuun alussa. Pikkaraisen jatkosopimus piti julkaista sen sijaan, että seura joutui antamaan hänelle potkut. Kerttulan valinta monista kovista valmentajaehdokkaista kohdistui Antti Pennaseen, josta Kerttula pääsi sopimukseen KalPan urheilutoimenjohtaja Kimmo Kapasen kanssa. Sihvonen kirjoitti Urheilulehdessä, että Pennanen on kaikki suomalaiset valmentajat mukaan lukien niitä harvoja, jotka osaavat valmentaa taiteen sääntöjen mukaan seka Meidän Peliä että pystysuunnan jääkiekkoa. Tämän konstin Pennanen opiskeli aikoinaan HPK:n A-junioreiden päävalmentajana. Pennanen osaa valmentaa tärkeintä-eli peliä. Pennanen on jännittävä ja sopiva sekoitus uuden polven pelaajalähtöistä pehmeää valmentajaa ja kovaa käskijää. Pennanen lähestyy vaivatta pelaajia yksilöinä, mutta hänen lätkäjätkän sielussaan asuu pieni jortikkamainen piru. Pennasen kohdalla suurin siunaus oli, kun hän pääsi tutustumaan Hämeenlinnassa 2000-luvun alusta lähtien Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen niin kutsuttuun valmentamisen pelikirjakoulukuntaan. Sekä Jalonen että Lehkonen ottivat nopeasti Pennasen siipiensä suojiin, kun huomasivat, että nuorella miehellä on hurja nälkä kehittää peliä, omaa pelikirjaansa ja opiskella ylipäätään valmentajuutta. Tuossa nyt muutama referointi jutusta, joka päättyy sanoihin:"Urheilulehti tohtii ennustaa:uusi tähti jääkiekkovalmentajien taivaalle on syttymässä".

Kun tänne linkitetään erillisia kirjoituksia Jukuriosion Antti Pennanen ketjusta, niin täytyy laittaa ne oikeaan kontekstiin. Antti Pennanen ja Petteri Sihvonen ovat saaneet molemmat täyslaidallisen kuraa niskaansa viimeisen kuukauden aikana myös otteluketjuissa. Antti Pennanen on lytätty valmentajana ja Petteri Sihvonen arvioistaan Antti Pennasen valmennusosaamisesta. Riemu on ollut lähes rajatonta, kun Pennanen ja Johtava ovat saaneet arvosteluryöpyt niskoihinsa. Totuuden nimissä viime aikoina arvostelu on hiljennyt, kun Jukurit eteni Petteri Sihvosen joulukuisen ennusteen mukaisesti Mestis-finaaleihin. Lisätukea antoi Jukureiden kapteeni, Mestis-legenda Pasi Järvinen. Järvinen ylisti tämän päivän YLEn uutisten haastattelussa Antti Pennasen valmennusosaamista poikkeuksellisen ihailtavalla tavalla.

 

[TosiFani]

...Kun tänne linkitetään erillisia kirjoituksia Jukuriosion Antti Pennanen ketjusta, niin täytyy laittaa ne oikeaan kontekstiin. Antti Pennanen ja Petteri Sihvonen ovat saaneet molemmat täyslaidallisen kuraa niskaansa viimeisen kuukauden aikana myös otteluketjuissa...

Mielestäni tässä ketjussa keskustellaan P. Sihvosen edesottamuksista, ei Pennasesta, joten keskustelu hänestä voidaan varmaan jättää omaan ketjuunsa.

P. Sihvonen on loistanut poissaolollaan koko kevään Pekka Virta keskusteluista, mutta saapui kyllä Pennasen ketjuun ilkkumaan ja itseään kehumaan, kun Jukurit onnistuivat jollain ilveellä sillasta nousemaan. Tätä ennen oli sielläkin varsin hiljaista. Hän haukkui muut nimimerkit ja korosti palstaetiketin ja -eetoksen merkitystä, vaikka itse rikkoo omia neuvojaan toistuvasti.

Ja vielä yksi kysymys:

...Jutussa kerrotaan, kun Mikkelin Jukureiden urheilutoimenjohtaja Tommi Kerttula oli hetken aikaa suuressa pulassa. Kerttula oli joutunut antamaan Mikkelissä pidetylle ja ansiotuneelle päävalmentaja Jarno Pikkaraiselle potkut joulukuun alussa. Pikkaraisen jatkosopimus piti julkaista sen sijaan, että seura joutui antamaan hänelle potkut. Kerttulan valinta monista kovista valmentajaehdokkaista kohdistui Antti Pennaseen, josta Kerttula pääsi sopimukseen KalPan urheilutoimenjohtaja Kimmo Kapasen kanssa...

Miten Kerttula voi olla samaan aikaan suuressa pulassa, kun hänellä on valittavana uusi valmentaja monista kovista valmentajaehdokkaista?

 

[Scissors]

Kun tänne linkitetään erillisia kirjoituksia Jukuriosion Antti Pennanen ketjusta, niin täytyy laittaa ne oikeaan kontekstiin. Antti Pennanen ja Petteri Sihvonen ovat saaneet molemmat täyslaidallisen kuraa niskaansa viimeisen kuukauden aikana myös otteluketjuissa. Antti Pennanen on lytätty valmentajana ja Petteri Sihvonen arvioistaan Antti Pennasen valmennusosaamisesta. Riemu on ollut lähes rajatonta, kun Pennanen ja Johtava ovat saaneet arvosteluryöpyt niskoihinsa. Totuuden nimissä viime aikoina arvostelu on hiljennyt, kun Jukurit eteni Petteri Sihvosen joulukuisen ennusteen mukaisesti Mestis-finaaleihin. Lisätukea antoi Jukureiden kapteeni, Mestis-legenda Pasi Järvinen. Järvinen ylisti tämän päivän YLEn uutisten haastattelussa Antti Pennasen valmennusosaamista poikkeuksellisen ihailtavalla tavalla.

Kontekstista puheenoleen, miten siihen tulisi suhtautua että tuota Meidän Peliä ollaan näkevinään joka paikassa, vaikka esimerkiksi Jukureiden pelitapaa tuolla ketjussa on niin omien kannattajien kuin muidenkin peliä nähneiden toimesta kuvailtu aivan muuksi kuin mitä Meidän Peli on? Meneekö kaikki läpi kuitenkin Meidän Pelinä koska Pennasen Meidän Pelissä on sitä kuuluisaa säätövaraa?

Tässä Jukurien playoffpelien arvioinnissa pelikirja on mielestäni eksynyt väärään kontekstiin, olkoon miten paljon nukuttu Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen välissä tahansa. Siitä syystä on väärin nostaa jotain Urheilulehden ennustusta jatkuvasti framille. Tuo joukkue mukautuu vastustajan mukaan ja ainakin viimeisten kolmen ottelun aikana on pelannut tyylipuhdasta pystysuunnan jääkiekkoa hyökätessä ja tiivistä ohjauspeliä puolustaessa. Olkoonkin, että jlk. saatetaan yhdistää Meidän Peliin (miksei sitä voisi soveltaa muihinkin pelikirjoihin ja laittaa säätövaran piikkiin), mutta etenkin kiekollinen tekeminen on ollut kaikkea muuta. Lisäksi tuo jengi pelaa tunteella, tahdolla ja uskolla, kuten Pennanen itsekin on Sihvosen harmiksi (?) todennut. Eikä se muuten tee Pennasesta paskaa valmentajaa, vaikka tuo pelikirjansa olisikin joksikin muuksi kutsuttava, ei oikeasti tee.

Ei kukaan muukaan kulje kaikkia menestyviä jengejä katsomassa ja toteamassa että hei, tuohan on sitä Meidän Peliä. TPS:n katastrofikauden 2010-2011 lopussa Jukka Koivu astui muuten ruoriin ja peluutti aivan saatanallista kilpikonnalätkää ilman juuri mitään kiekollisia elementtejä. Meidän Peliäkö sekin oli?

Tämä Jukureista ja super-Pennasesta meuhkaaminen ja sillä oman kilpensä kiillottaminen on muuten kaikkinensa melkoinen paradoksi, sillä samaan aikaan Sihvonen suoranaisesti välttelee Ässien kaudesta ja Pekka Virran edesottamuksista keskustelemista. Ihan rehellistä keskusteluahan tuossa esimerkiksi TosiFani virittelee aiheesta, mutta minä löisin vaikka koko omaisuuteni likoon siitä että asiaan ei enää koskaan palata koska se ei sovi Sihvosen agendaan enää. Vähän samaa dodging the bullet-henkeä kuin tuon taannoisen vedonlyöntikysymyksen suhteen.

 

[P.Sihvonen]

Mene pelitapaketjuun tai etsi käsiisi vanhoja Urheilulehtiä

Kontekstista puheenoleen, miten siihen tulisi suhtautua että tuota Meidän Peliä ollaan näkevinään joka paikassa, vaikka esimerkiksi Jukureiden pelitapaa tuolla ketjussa on niin omien kannattajien kuin muidenkin peliä nähneiden toimesta kuvailtu aivan muuksi kuin mitä Meidän Peli on? Meneekö kaikki läpi kuitenkin Meidän Pelinä koska Pennasen Meidän Pelissä on sitä kuuluisaa säätövaraa?

Ammattilaiset eivät näe Meidän Peliä muualla kuin siellä, missä sitä on. Jos haluat kerrata Meidän Pelin, selaa tuota viereistä pelitapaketjua tai lue vanhoja Urheilulehtiä.

 

[Scissors]

Ammattilaiset eivät näe Meidän Peliä muualla kuin siellä, missä sitä on. Jos haluat kerrata Meidän Pelin, selaa tuota viereistä pelitapaketjua tai lue vanhoja Urheilulehtiä.

Olipas sisällöltään harvinaisen tyhjä lause. Olen kerrannut mutta eipä tuo tässä case Jukureissa autuaaksi tehnyt.

En edelleen näe miksi Meidän Peliä nähdään siellä missä sitä ei ole. Vastailepa aiempaan viestiini. Oliko esimerkiksi Koivun TPS:n peli 2010-2011 Meidän Peliä? Siellä kilpikonnapuolustettiin ja roiskittiin. Sellaista peliä Jukurit pelasi TUTOa vastaan ja mitään Meidän Peliä se ei ole nähnytkään.

Millaista peliä Jukurit muuten on finaaleissa KooKoota vastaan pelannut? Muuten kuin tunteella, tahdolla ja uskolla?

Porin Ässät - Meidän Pelillä menestykseen 2013-2014. Kertoisitko tästä projektista ja tekstiviestistäsi Virralle vähän lisää?

Pointtini tässä on että kun tarpeeksi meuhkaa ja haluaa Meidän Peliä nähdä joka paikassa, voi mille tahansa menestyvälle jengille sovitella näitä pelitaktisia määritelmiä. Miksi et keskustele Meidän Pelistä siellä missä se on vienyt joukkueen sijoituksen alaspäin ja kausi on mennyt enemmän tai vähemmän päin helvettiä? Laukkasen KalPa, Virran TPS, Virran Ässät, Tuokkolan Ilves? Se olisi keskustelun kannalta hedelmällistä ja antaisi rehellisemmän kuvan ulospäin.

 

[P.Sihvonen]

Jukurit pelaa Meidän Peliä finaalisarjassa

Millaista peliä Jukurit muuten on finaaleissa KooKoota vastaan pelannut? Muuten kuin tunteella, tahdolla ja uskolla?

KooKoo ja Jukurit pelaavat Meidän Peliä.

Eilen kolmannessa finaaliottelussa KooKoo pelasi hidastuksia 14 kappaletta, viivelähtöjä 20 kappaletta, nopeita kontrollilähtöjä 12 kappaletta ja palautti 18 kertaa.

Jukurit hidasti 4 kertaa, pelasi viivelähtöjä 15 kappaletta, nopeita kontrollilähtöjä 12 kappaletta palautti 17 kertaa.

Tunnetta, tahtoa ja uskoa joukkueilla oli sellainen normaali määrä, mikä finaaliin asti päässeillä joukkueilla aina on.

Laadukasta jääkiekkoa, Meidän Peliä, nähdään Mestiksen finaaleissa tänä keväänä.

Maineikas mottoni, "peli näyttää minulle kaiken", sopii ohjenuoraksi kaikille jääkiekosta kiinnostuneille.

 

[oliwa]

Laadukasta jääkiekkoa, Meidän Peliä, nähdään Mestiksen finaaleissa tänä keväänä.

Maineikas mottoni, "peli näyttää minulle kaiken", sopii ohjenuoraksi kaikille jääkiekosta kiinnostuneille.

Satuitko Petteri koskaan analysoimaan Pekka Virran aikaisen TPS:n "meidän peliä" esim Urheilulehden artikkeleissa.

Kiinnostaisi kovasti lukea ajatuksia joukkueesta jossa ainakin piti pelata "meidän peliä", mutta joko pelitapa ei toiminut, tai sitten joku muu meni pahasti vikaan.

Pekka Virran ajan TPS olisi ollut mainio case.

 

[MustatKortit]

Satuitko Petteri koskaan analysoimaan Pekka Virran aikaisen TPS:n "meidän peliä" esim Urheilulehden artikkeleissa.

Kiinnostaisi kovasti lukea ajatuksia joukkueesta jossa ainakin piti pelata "meidän peliä", mutta joko pelitapa ei toiminut, tai sitten joku muu meni pahasti vikaan.

Pekka Virran ajan TPS olisi ollut mainio case.

Sihvosen aikana Virran (KalPan) pelikirjasta kirjoitettiin niin kauan, kuin Peksi oli voittaja ja menestyjä.

Kirjoittelu taisi uuvahtaa kun tuli siirto Tepsiin ja sittemmin Ässiin, pelkkiä tappioita toinen toisensa perään.

Pekka Virta ei ole päivittänyt pelikirjaansa juuri ollenkaan viimeisen viiden vuoden aikana ja siitähän tässä kiikastaa.

Aivan sama juttu sen on lätkässä, kuin pelikirjapeli jalkapallossakin: muutaman vuoden staattinen oman pelin jauhaminen, ja olet totaalisesti tippunut pelin evoluution kehityksestä.

 

[Vesuri]

Maineikas mottoni, "peli näyttää minulle kaiken", sopii ohjenuoraksi kaikille jääkiekosta kiinnostuneille.

Olet tapasi mukaan tyystin väärässä ja se sinut erottaa jääkiekon ammattilaisista. Jääkiekko on tulosurheilua, jossa varsinkin tähän aikaan kaudesta tulos näyttää kaiken. Onnistumisesta kertoo tulostaulu, ei mikään tukkimiehen kirjanpito, jossa on eritelty omasta päästä tehdyt lähdöt. Tuo sinun ja aisankannattajasi jauhama lähtöjen laskenta ja onnistumisen määrittely sen mukaan on kertakaikkisen naurettavaa pelleilyä. Kyse on yhdestä osa-alueesta, jolla pelejä ei todellakaan ratkaista. Tietenkään, jos resurssit eivät enempään riitä, täytyy tyytyä yhden osa-alueen analysointiin ja siitä jauhamiseen. Samalla joutuu tyytymään puuhasteluun valevalmentajana junnujen kanssa sen sijaan, että saisi valmentaa rakastamaansa lajia ammatikseen.

 

[Scissors]

Olet tapasi mukaan tyystin väärässä ja se sinut erottaa jääkiekon ammattilaisista. Jääkiekko on tulosurheilua, jossa varsinkin tähän aikaan kaudesta tulos näyttää kaiken. Onnistumisesta kertoo tulostaulu, ei mikään tukkimiehen kirjanpito, jossa on eritelty omasta päästä tehdyt lähdöt. Tuo sinun ja aisankannattajasi jauhama lähtöjen laskenta ja onnistumisen määrittely sen mukaan on kertakaikkisen naurettavaa pelleilyä. Kyse on yhdestä osa-alueesta, jolla pelejä ei todellakaan ratkaista. Tietenkään, jos resurssit eivät enempään riitä, täytyy tyytyä yhden osa-alueen analysointiin ja siitä jauhamiseen. Samalla joutuu tyytymään puuhasteluun valevalmentajana junnujen kanssa sen sijaan, että saisi valmentaa rakastamaansa lajia ammatikseen.

Tuossahan tuo seisoo. Vähän rumasti, mutta silti tyylikkään suorasti auki kirjoitettuna. Ei lisättävää.

Eikä mitenkään yllättävää että kysymykseni eivät vieläkään kelvanneet vastattaviksi. Itse uskon että noista TPS-, KalPa- ja Ässät-kokonaisuuksista saataisiin ihan hedelmälliset keskustelut aikaan. Nähdyllä tavalla tämä keskustelu on polarisoitunutta ja epähedelmällistä. Tosiaan nuo tukkimiehen kirjanpidolla lasketut numerot yksinään tungettuina kontekstiin kuin kontekstiin ovat melkoista huttua.

 

[siffa]

Porin Ässät - Meidän Pelillä menestykseen 2013-2014. Kertoisitko tästä projektista ja tekstiviestistäsi Virralle vähän lisää?

Pointtini tässä on että kun tarpeeksi meuhkaa ja haluaa Meidän Peliä nähdä joka paikassa, voi mille tahansa menestyvälle jengille sovitella näitä pelitaktisia määritelmiä. Miksi et keskustele Meidän Pelistä siellä missä se on vienyt joukkueen sijoituksen alaspäin ja kausi on mennyt enemmän tai vähemmän päin helvettiä? Laukkasen KalPa, Virran TPS, Virran Ässät, Tuokkolan Ilves? Se olisi keskustelun kannalta hedelmällistä ja antaisi rehellisemmän kuvan ulospäin.

Näyttää siltä, että JA:n nimimerkit eivät ole ollenkaan tietoisia siitä, miten SM-liiga- ja Mestisjoukkueet pelitavallisesti ovat pelanneet. Nyt on oltava Petteri sihvosen kanssa eri mieltä siitä, että peli näyttää kaiken. On sanottava, että vasta pelien tarkka tilastointi näyttää määrätyt pelitavalliset osa-alueet 100%:sti.

Laukkasta, Virtaa ja Tuokkolaa yhdistää se, että he ovat toimineet kaikki KalPassa päävalmentajina. Virta erinomaisella tuloksella, kun Kalpa alkoi pelata hänen aikanaan oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähdöissä voimakasta kiekkokontrollipeliä. Tuokkola jatkoi samalla pelitavalla ja KalPan runkosarjamenestys jatkui, kunnes Tuokkola sai yllättävät potkut KalPasta.

On aivan eri asia, miten Virta ja Tuokkola ovat peluuttaneet joukkueitaan TPS:ssä, Ässissä ja Ilveksessä. Molemmat siirtyivät peluuttamaan pääosin nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa uusissa seuroissaan. Tilastointini todistaa tämän aukottomasti. Laukkanen peluutti vielä viime syyskuulla KalPan kiekkontrollipeliä, mutta jo lokakuun puolivälin jälkeen KalPa pelasi Laukkasen johdolla nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa.

Kuopiossa pelattiin Laukkasen KalPan ja Virran Ässien kesken 24.9.2013 SM-liigaottelu. KalPan kiekkokontrollilähdöt (HVP) omalta puolustusalueelta olivat koko ottelussa 10+16+21=47 ja Virran Ässien 3+5+9=17. Laukkanen rytmitti joukkueellaan hyökkäyksiinlähtöjä hyvät Meidän Pelin määrät, mutta Virta peluutti omista nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. KalPa voitti ottelun 4-0. Laukkanen siirtyi jostain syystä jo lokakuun lopulla nopeaan pystysuunnan jääkiekkoon. TPS-KalPa pelissä 31.10.2013 KalPan HVP-luvut olivat koko ottelussa enää 5+4+6=15. TPS voitti nopealla, pystysuunnan jääkiekolla ottelun 6-3 ja sen HVP-lukemat olivat 3+1+5=9. KalPa jatkoi Laukkasen potkuihin saakka nopealla, pystysuunnan jääkiekolla. TPS pelasi koko kauden nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Vista jatkoi nopealla, pystysuunnan jääkiekolla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tuokkola lähti tähän kauteen nopealla, pystysuunnan jääkiekolla. Ilves haki peli-identiteettia tällä kaudella, mutta nopean, pystysuunnan jääkiekon joukkueeksi tilastointini sen osoittaa. Kaksi esimerkkiä Ilveksen HVP-pelaamisesta: Tappara-Ilves 14.12.2013 Ilveksen HVP-luvut koko ottelussa 4+2+16=22 ja Pelicans-Ilves 21.1.2014 Ilveksen HVP:t 4+0+9=13. Ilves palasi kauden viime hetkillä osittain Tuokkolan osaamaan kiekkokontrollipeliin maaliskulla, mutta liian myöhään. Ottelussa Ilves-Blues 8.3.2014 Ilveksen HVP-lukemat olivat 8+14+10=22. Yhteenvetona TPS, Ässät, KalPa ja Ilves pelasivat menneellä kaudellaan nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Meidän Pelin kiekkokontrollijoukkueet Kärpät, Tappara, SaiPa jatkavat kauttaan. Dufvalta löytyy myös pelikirjastaan kiekkokontrollilähtöjä tarvittaessa tilanteen mukaan. Tänään taas ruutuvihko ja lyijykynä ovat valmiina tilastoimaan Tapparan ja Lukon N+pN+H+nV+V+P hyokkäyksiinlähdöt sekä PKi, PKa, SM ja KP luvut. PKi=päätykiekot, PKa=päätykarvaukset, SM=hyökkäykset suoraan maalia kohti ja KP=kulmapelit. Valitettavasti en enempään enää kertakatsomalla pysty. Siksi olenkin pyytänyt, varsinkin arvostelijoilta, tilastointiapua jääkiekon muista lukuisista yksityiskohdista. Hiljaista on ollut sillä rintamalla, varsinkin, kun Fordèl pitää taukoa JA:sta.

 

[Ilmari Ahde]

Täällä on taas matematiikan oppitunti käynnissä. Seuraavaksi luultavasti markkinointia ja aiheena Urheilulehden mainostus.

 

[LaTe_Show]

Samalla joutuu tyytymään puuhasteluun valevalmentajana junnujen kanssa sen sijaan, että saisi valmentaa rakastamaansa lajia ammatikseen.

Sen verran puolustan, että missään nimessä ei voida puhua "tyytymisestä" jos pääsee junioreita valmentamaan. Junioreiden kanssa toimiminen on arvokasta työtä ja nostan hattua kaikille siinä mukana oleville. Kaiken lisäksi olen ymmätänyt HPK Junioreiden toimesta Sihvosen olevan (suora lainaus) "esimerkillinen nuorisuomivalmentaja".

Toki jos itsellään on tavoitteet muualla/ylempänä niin sitten ehkä voidaan puhua "tyytymistä", mutta tärkeintä että yksilö saa toimia ja harrastaa urheilua sillä omalla kompetenssillaan ja tasolla mihin kykenee. Toiset pelaavat ja valmentavat kansallisella/kansainvälisellä tasolla ja toisille riittää lauantai-illan höntsyt Sentterillä. C'est la vie.

Kuten Likainen Harrikin toteaa: a good man must know his limitations.

 

[Askaisten Visa]

Löytyihän minulle ja nimim. siffalle ainakin yksi asia, josta olemme 100% tismalleen samaa mieltä!
Vasta pelin kaikkien osa-alueiden tarkka tilastointi kertoo pelistä kaiken. Bonuksena tietenkin se, että lätkä on keskimäärin mukava peli katsella. Tarkat tilastot kertovat totuuden myös peliä katsomatta, tulostaulusta viis ;)
Hyvänä esimerkkinä taannoinen Tuto-Jukurit - sarja.

Itse olen analysoinut, vaikka vale(htelija)valmentaja olenkin, mihin määrätyt lähdöt päätyvät ja miten ne vaikuttavat mahdollisesti lopputulokseen.
Yllätys: Aina ne eivät vaikuta!
Lisäksi päähuomioni on ollut siinä, mitä tapahtuu pääsääntöisesti pelille sen jälkeen, kun hyökkäävä joukkue on kiekollisena ylittänyt punaviivan, miten hyökkäys olisi parasta päättää, että puolustusvalmius säilyisi korkeana syömättä hyökkäykseltä mitään pois.

Syy miksi en niitä täällä pura on se, että silloin söisin sanani taholle jolle niitä analysoin. Lisäksi ko. analyysiin kuuluu muutakin kuin plus-laskua lähdöistä ja sen tuloksen vääntämistä itselleen parhain päin.
Sen voi tehdä Haukiputaan mummokin, vai miten se meni?

 

[Vesuri]

Sen verran puolustan, että missään nimessä ei voida puhua "tyytymisestä" jos pääsee junioreita valmentamaan. Junioreiden kanssa toimiminen on arvokasta työtä ja nostan hattua kaikille siinä mukana oleville. Kaiken lisäksi olen ymmätänyt HPK Junioreiden toimesta Sihvosen olevan (suora lainaus) "esimerkillinen nuorisuomivalmentaja".

Toki jos itsellään on tavoitteet muualla/ylempänä niin sitten ehkä voidaan puhua "tyytymistä", mutta tärkeintä että yksilö saa toimia ja harrastaa urheilua sillä omalla kompetenssillaan ja tasolla mihin kykenee. Toiset pelaavat ja valmentavat kansallisella/kansainvälisellä tasolla ja toisille riittää lauantai-illan höntsyt Sentterillä. C'est la vie.

Kuten Likainen Harrikin toteaa: a good man must know his limitations.

Ehdottomasti samaa mieltä junnutyön arvokkuudesta. Siellä se arvokas pohjatyö tehdään. Siksi ihmettelenkin miksi Johtavan pallille itsensä nostanut henkilö ei junnujen parissa työskenteleviä henkilöitä tunnu pahemmin arvostavan. Tällaisen johtopäätöksen olen joutunut tekemään, kun olen seurannut miten hän jatkuvasti nimittää pitkään juniorotoiminnassa mukana olleita arvokkaan työn tehneitä valevalmentajiksi sun muiksi.

Monella tapaa tituleeraa toki liigassa, mestiksessä ja maajoukkueissa toimineita itseään huomattavasti ansioituneita valmentajiakin. Väistämättä tulee mieleen, ettei Johtavaksi itseään kutsuva henkilö pahemmin taida arvostaa kuin itseään. Poikkeuksia toki on ja niissäkin tuntuu olevan pääasia saada poiketa valtavirrasta ja muiden mielipiteistä, jotta saa siinä samalla lytätä erimieltä olevat kyvyttömiksi pösilöiksi. Mielenkiintoista on myös nähdä kuinka palttoo näissä asioissa kääntyy vallan rivakasti. Siitä ei ole suunnattomia aikoja, kun Johtava vaati YLEn studiossa vieressään istunutta Tammista maajoukkueen seuraavaksi valmentajaksi. Sittemmin Tamminen kasaili erinäisiä valmennustiimejä organisaatioihinsa, mutta Petterin nimeä näissä tiimeissä näkynyt. Kaiken hyvän päälle Tami kyseenalaisti Petterin tuotoksia julkisesti, jolloin äijä muuttui kertaheitolla seniiliksi reliikiksi, mitä hän totuuden nimissä toki onkin. Harvoja oikeaan osuneita analyysejä, mutta myös totaalinen palttoon kääntö.

Nyt kun täällä Sihvosen ketjussa ollaan, pyytäisin häneltä selkeää analyysia siitä kuinka messias Pennanen on tähän mennessä onnistunut mestiksen finaalisarjassa Jukureiden valmentajana. Samaa voisi toivoa vaikka nimimerkki siffalta, joka mielellään analysoi valmentajia ja heidän onnistumisiaan.

 

[siffa]

Olisin ollut kiinnostunut näkemään Scissorsin mielipiteen vastaukseen siitä, miten Meidän Pelin ja nopean pystysuunnan joukkueet ovat tämän kauden SM-liigassa pärjänneet. Scissors pyysi analyysia tämän kauden Laukkasen KalPasta, Virran Ässistä sekä Tuokkolan Ilveksestä. Ilmeisesti Scissors piti noita joukkueita Meidän Pelin joukkueina tällä kaudella? Yllätys silloin lienee se, että ne olivat TPS:n ohella eniten nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa pelanneita joukkueita?

Tänään ottavat yhteen Meidän Pelin joukkueet Tappara-Lukko sekä Mestiksen finaaleihin yltäneet Jukurit-KooKoo. Olen valmis keskustelemaan täällä ottelujen jälkeen joukkueiden pelitavoista. Olisiko kerrankin niin, että joku toinen nimimerkki aloittaisi keskustelun joukkueiden pelitavoista, kun se on ollut minun harteilla nyt muutaman vuoden?

 

[Scissors]

Olisin ollut kiinnostunut näkemään Scissorsin mielipiteen vastaukseen siitä, miten Meidän Pelin ja nopean pystysuunnan joukkueet ovat tämän kauden SM-liigassa pärjänneet. Scissors pyysi analyysia tämän kauden Laukkasen KalPasta, Virran Ässistä sekä Tuokkolan Ilveksestä. Ilmeisesti Scissors piti noita joukkueita Meidän Pelin joukkueina tällä kaudella? Yllätys silloin lienee se, että ne olivat TPS:n ohella eniten nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa pelanneita joukkueita?

Esimerkiksi Virran Ässiä koskien Sihvonenhan oli lähettänyt tekstareitaan Virralle tuossa taannoin, kehuen kuinka hyvässä formussa jengin peli oikeastaan onkaan vaikka tulokset eivät häikäisseet. Miksi Sihvonen Meidän Pelin apostolina olisi näin tehnyt mikäli Ässät pelasi pystysuunnan kiekkoa? Esim. tässä valossa tuli itselleni yllätyksenä että Virran Ässät oli pystysuunnan jääkiekkoa pelannut jengi. Moista ei kyllä pystynyt tulkitsemaan ässäkannattajistakaan kauden aikana kun kausiketjuaan ja Pekka Virran ketjua luki. Nimenomaan pelin hitautta ja kiekottelua on noissa manattu, ellen nyt ole aivan väärin tulkinnut.

En minä ole katsonut kaikkien joukkueiden otteluita tällä kaudella, mutta olen sattunut näkemään matseja (esimerkiksi Jukureiden Turun vierailut, jokaisen) jossa Meidän Peliksi kutsuttu peli on muistuttanut jotain aivan muuta. Toistan itseäni, mutta Jukurit pelasi pystysuunnan jääkiekkoa jokaisessa Turun ottelussa ja lähti erittäin harvoin kontrolloidusti hyökkäämään. Pyrkivät pitkiin pystysyöttöihin TUTO:n pelaajien menetysten jälkeen ja roiskivat kiekkoa pois omista vaikka eivät edes olisi pelanneet johtoasemassa. Painoivat kiekkoa punaisen päältä päätyyn ja ampaisivat perään. TUTO oli noista jengeistä se joka enemmän Meidän Peliä muistuttavaa kiekkokontrolliin perustuvaa "yhteistyön lätkää" pelasi ainakin Turun otteluissa. Jukurit oli se voimakkaammalla tahdolla ja kamppailuvoimalla sekä yksinkertaisilla ratkaisuilla varustautunut jengi kun taas TUTO oli pelitavallisesti selkeämpää sapluunaa noudattanut, steriilimpää pelikirjakiekkoa pelannut jengi.

Minua häiritsee se, että Meidän Peliä nähdään siellä missä sitä ei ole. Jos jostain löytyy voittava jengi, on se automaattisesti Meidän Pelin jengi. Perään heitellään jotain numeroita siitä miten useasti joukkue on lähtenyt omista viiveellä tai muuta absurdia roskaa. En missään nimessä kiistä esimerkiksi siffan tilastojen autenttisuutta mutta minulla on vaikeuksia löytää ne syy-seuraussuhteet jotka näillä rehellisesti on otteluiden lopputuloksiin. Eri asia on jos kaikki nähdään vain yksillä linsseillä, eli niin kuten esim. siffa ja Sihvonen tässä ketjussa ovat viime aikoina kuvailleet, kuten tämän kappaleen ensimmäisessä lauseessa totean.

Isossa kuvassa voisin omien kevään havaintojeni perusteella todeta että sillä ei oikeasti ole mitään relevanssia miten useasti milläkin tavalla omista lähdetään liikkeelle tai millä variaatioilla milloinkin näin tehdään, sillä voittihan Jukuritkin esimerkiksi yhtä lukuunottamatta jokaisen välierämatsinsa Turussa edelläkuvatulla pelitavalla joka ei kyllä edes etäisesti muistuttanut sitä Meidän Peliä jota pelitapaketjussa tai täällä ollaan kuvattu. Muutenkin itseäni kiinnostaa tuollaisten metatilastojen sijaan esimerkiksi joukkueiden hyökkäyksissä se miten useasti hyökkäysalueen kiekollinen hallintansa päättyy hyvälaatuiseen maalintekopaikkaan ja miten useasti ei.