J.Grönvall
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tuon Urheilulehden artikkelin perusteella olet väärässä sillä siinä nimenomaan alleviivataan miten lajista riippumatta Barcelonan joukkueet pelaavat samalla tavalla. Jääkiekkoa ei käsittääkseni pelata mutta rullahockeyssa taisi olla 33 Espanjan mestaruutta, joten ainakin vähän sinne päin se on. Barcelona pyrkii aina "pelaamaan".
Tuohon Dettmannin kirjoitukseen sen verran, että mielestäni hän tiivistää asian hyvin viimeisessä kappaleessa. En edelleenkään ymmärrä mistä on tullut se käsitys pelikirjan ylivoimaisuudesta. Jos siitä puhutaan tällä hetkellä enemmän kuin aiemmin, niin se ei toki tarkoita, että se ratkaisisi kaikkea pelissä. Pelaaja todellakin tekee päätöksen mutta minä väitän edelleen, että joka lajissa on pakko olla pelikirja jos haluaa menestyä (ja niinhän kaikilla onkin).
TosiFanilta haluaisin edelleen kuulla sen miten määrittelet oikean ratkaisun? Onhan sinulla oltava jotain mihin sitä vertaat, sillä subjektiivinen tilastointi ei oikein toimi, paitsi juuri sinun omiin tarkoituksiisi. Fordel ja Keltainen Jaffa olivatkin hyvin perillä, eli voidaan tilastoida sekä erilaiset lähdöt, että myöhemmin analysoida niitä lukuja siten, että saadaan pelitavan mukaiset oikeat ratkaisut. Ulkopuolisen on vaikea tilastoida vain "oikeita" ratkaisuja, koska emme varmasti tiedä mikä on missäkin tilanteessa valmentajan haluama oikea ratkaisu, loppujen lopuksi teemme kaikki vain oletuksia (tai valistuneita arvauksia) siitä.
Mitä tulee jalkapalloon tai jenkkifutikseen pelikirjapeleinä niin nehän todellakin ovat todellisia pelikirjapelejä. Se ei kuitenkaan edelleenkään, edes jefussa, poista sen pelaajan päätöstä jokaisessa tilanteessa. Jenkkifutiksessa on paksu pelikirja varsinkin hyökkäyskuvioille mutta edelleen pelinrakentajan ratkaisuihin rakentuu koko paketti. Puolustuksessa reagoidaan vielä sitäkin enemmän tilanteisiin, joten ei se pelikirja poista mitään pelaajien vastuuta.
Futiksessa taktiikka ja ryhmitys on myös isossa roolissa mutta jälleen siinäkin se pelaaja tekee sen viimeisen ratkaisun aina. Pelikirjan tehtävä on todellakin vain auttaa kentällä olevia pelaajia, ei pistää heitä stiga-raiteille, se on väärä johtopäätös.
Myös jenkkifutiksessa on pelaajan luovuudella ja peliälyllä valtava merkitys, esimerkiksi siinä kummalle puolelle pallo heitetään missäkin tilanteessa, vaikka pelikutsu olisi sama joka kerta. Siinä kun on huomioitava myös puolustava pelaaja. Pelikirja kertoo sinulle kuvion (pelataan heittokuvio kulmaan), laitahyökkääjä tietää jo juoksureittinsä ja lähtee toteuttamaan sitä, mutta mitä tehdään jos vastustaja peittääkin sen kuvion? Esiin tulee pelinrakentajan luovuus ja pelin ymmärrys vaihtaa vastaanottajaa tai taito heittää sellainen pallo, että puolustaja ei pääse siihen käsiksi. Ihan saman periaatteen voi siirtää melkein sellaisenaan jalkapalloon, koripalloon tai jääkiekkoon.
Ei lätkässäkään kukaan pelaaja ole kai niin imbesilli, että jos näkee jonkun pelitavallisen ratkaisun olevan täysin mahdoton niin väkisin silti yrittää tunkea kiekkoa jonnekin.
Koripallossa en ole asiantuntija mutta sen verran ymmärrän, että siinäkin on taktiikka, on paikka- ja miespuolustus, on match-upit, Shaq O'Neiliä kannattaa lyödä koko ajan käsille jne. Siinähän tuli jo neljä asiaa jotka ovat periaatteessa pelikirja-asioita.
Kaiken keskiössä on yksittäinen pelaaja yksittäisessä tilanteessa mutta isommassa kuvassa eli yhdessä ottelussa kyse on taas pitkälle pelikirjan toteuttamisesta. Eli arvioitaessa yhtä ottelua kokonaisuutena ei ole mielestäni järkevää tuijottaa yhtä tai kahta tilannetta. Tärkein asia on hahmottaa toistuvuus ja "jatkuvuus" niissä pelaajien ratkaisuissa. Kun joku pelaaja dominoi niin on katsottava missä ja minkälaisissa tilanteissa hän dominoi. Monestihan sitä juuri sanotaan, että pelaaja on vahva siinä ja siinä osassa kenttää pallon/kiekon kanssa tai tietyissä tilanteissa (nopeat vastahyökkäykset, hitaat hyökkäykset jne). Pelikirjalla koitetaan saada se pelaaja mahdollisimman usein siihen samaan tilanteeseen ja samalla sijoittaa muut pelaajat siten, että hän voi käyttää vahvuuksiaan, vaikka nyt syöttötaitoa, niissä tilanteissa.
Pelikirja tuo mielestäni myös pelaajien hyvän fiiliksen siinä mielessä, että on olemassa jotkut jatkuvasti toistuvat periaatteet. Se on helvetisti nautinnollisempaa pelata kun tiedät jatkuvasti mistä ja miten hakea, missä kaverit ovat ja koska ajat maalille ynnä muuta. Se tuo rentoutta peliin ja pystyy keskittymään enemmän siihen pelaamiseen ja teknisiin suorituksiin. On pirun raskasta jos ottelusta toiseen pitää mennä niin, että joka tilanteen joutuu aina pähkäilemään alusta asti.
Itse olen sellaisen filosofian kannalla jossa pelissä on vahvat ja selkeät perusperiaatteet, eli vaikka niin, että pidetään keskusta ja aina pelataan tavallaan keskustan kautta (puolustuksessa ja hyökkäyksessä). Avauspeliin selkeät vaihtoehdot (pelaajan pitää itse tunnistaa tilanne!) ja hyökkäyspäähän ihan vain raamit eli yksi maalille, porrastetaan oikein ja pyritään menemään sisään leveänä. Tilanteet tulevat aina kuitenkin nopeasti joten on pakkokin jättää se tietty osa pelistä pelaajille ja puuttua vasta sitten asiaan jos pelataan jatkuvasti selkeästi vastoin pelitapaa. Hyökkäyspelin raamien lisäksi sitten yksityiskohtien läpikäymistä eli miten pelataan vaikka kulmapelit.
Kiekkokontrollin kovin haaste juuri nyt on mielestäni prässiä vastaan pelaaminen. Ja tarkoitan nyt hyvää ja tasapainoista prässiä joka ajoitetaan oikein. Puolustajien vaatimukset kasvavat sillä tavalla, että tarvitaan vieläkin enemmän käsiä (ja sitä luovuutta) voittaa yksi-ykköset kiekollisena, jotta voidaan tehdä pelitavan mukainen ratkaisu. Eli ei siis niin, että prässin alla lyödään vain pakki-pakkia maalin takana, vaan tarvittaessa sen puolustajan on voitettava oma hyökkääjänsä ja siten tehtävä tilaa itselleen.