Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Fordél]

Aika vahvoja mielipiteitä Dettmannilla on pelikirjoista ja Dettmann puolustaa mutenkin kolumnissaan sitä ajatusmallia, että peli kuuluu pelaajille ja pelikirja on vain valmennuksen apuväline. Pelaajat tekevät ratkaisumalleista valinnan eri pelitilanteissa, aina viime kädessä itse.

Huippuvalmetnaja Dettman on siis samoilla linjoilla ystävänsä ja toisen huippuvalmentajan eli Alpo Suhosen kanssa.

Sehän on ihan totta, että nopeissa lajeissa pelitilanteet vaihtuvat nopeasti, jolloin pelin kontrollointia ulkoapäin on vaikeampaa. Tämä vain korostaa kuinka kyse on tosiaan pelaajien pelistä. Toki heillä pitää olla reagointia varten selkäytimessä valmiita ratkaisumalleja, joilla reagoida eri tilanteisiin. Kun koko viisikko reagoi tilanteeseen samalla tavalla, peli virtaa nautittavasti eteenpäin.

Allekirjoitan siis näiden kahden huippuvalmentajan näkemyksen pelistä. Vaikka tässä puhutaan samasta asiasta ja tunnustetaan samoja lainalaisuuksia, on näkökulma peliin kuitenkin eri kuin niillä, jotka menevät kaikkeen pelikirja edellä. Tämä ero ei voi olla näkymättä valmentajienn toiminnassa, johtamisessa, pelifilosofiassa etc.

 

[TosiFani]

Avauspelin tilastointi on juuri pelaajien oikeiden ratkaisujen tilastointia...

Ei ole, se on avausten tilastointia. Sinä olet täällä hokenut lähtöjen määrää ja mikä optimimäärä yms. kaavamaista höpinää. Sinun tilastoinnit ovat turhia niiden informaation vähyyden takia.

 

[siffa]

Allekirjoitan siis näiden kahden huippuvalmentajan näkemyksen pelistä. Vaikka tässä puhutaan samasta asiasta ja tunnustetaan samoja lainalaisuuksia, on näkökulma peliin kuitenkin eri kuin niillä, jotka menevät kaikkeen pelikirja edellä. Tämä ero ei voi olla näkymättä valmentajienn toiminnassa, johtamisessa, pelifilosofiassa etc.

Henrik Dettman on Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja. Tunnetko jonkun toisen joukkuepelin maajoukkueen päävalmentajan, joka ei olisi Dettmanin kanssa samoilla linjoilla? Dettman on viimeisen päälle pelikirjavalmentaja sen takia, että koripallo on viimeisen päälle pelikirjapeli. Pelikirjavalmentajia ovat myös Jukka Jalonen, Miksu Paatelainen sekä lentopallo-ja salibandymaajoukkueidenkin päävalmentajat. Jokainen noista päävalmentajista pyrkii saamaan aina parhaat pelaajat, jotka toteuttavat heidän pelikirjojaan tinkimättä, joukkueisiinsa. Tuskin päävalmentajilla on mitään erilaista näkemystä niistä menestystekijöistä, joilla saadaan paras mahdollinen tulos aikaan. Sama tilanne on kansallisten huippusarjojen kohdalla.

 

[Fordél]

Henrik Dettman on Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja. Tunnetko jonkun toisen joukkuepelin maajoukkueen päävalmentajan, joka ei olisi Dettmanin kanssa samoilla linjoilla? Dettman on viimeisen päälle pelikirjavalmentaja sen takia, että koripallo on viimeisen päälle pelikirjapeli.

Dettman toteaa, että koripallossa tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, että pelikirjojen merkitys on vähäinen ja vähenee koko ajan. Hänen mielestään koripallo ei siis ole "viimisen päälle pelikirjapeli".

Muiden maajoukkueen päävalmentajien (kuin Jalosen) suhtautumista pelikirjaan en tiedä.

 

[siffa]

Dettman toteaa, että koripallossa tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, että pelikirjojen merkitys on vähäinen ja vähenee koko ajan. Hänen mielestään koripallo ei siis ole "viimisen päälle pelikirjapeli".

Kehoitan sinua käymään Kouvolassa katsomassa Kouvot-Kataja pelin. Seuraa Katajan päävalmentajaa, Dettmanin kakkosvalmentajaa maajoukkueessa, Kouvojen omaa poikaa, Jukka Toijalaa. Sinulle selviää, että kyseessä on "pelikirjapeli viimisen päälle". Se on sitä paljon enemmän kuin jääkiekko. Toijala ohjaa koko ottelun ajan peliä niin kauan, kun se pysyy tiukkana. Näin teki myös mestarivalmentaja Risto Piipari, jonka luottopelaajana Jukka Toijala johti Kouvojen peliä ja toteutti Piiparin pelikirjaa tunnollisesti ja tuloksekkaasti. Vasta ylivoimaisessa johtoasemassa Risto ja Jukka päävalmentajina luovuttivat pelin pelaajille. Raimo Summanen pelikirjavalmentajana haki aikoinaan vaikutteita koripallosta. Edelleenkin, pelikirjavalmentajat valitsevat ja vaativat aina parhaita pelaajia, jotka toteuttavat heidän pelikirjaansa tunnollisesti, seurajohdoilta joukkueisiinsa. Pelaajat ovat se tärkein elementti menestyvässä joukkueessa, sehän on todettu täällä JA:ssa toistuvasti aina silloin, jos se totuus on asetettu kyseenalaiseksi. Se taas ei sulje pois pelikirjojen tärkeyttä joukkueiden harjoitteluissa ja pelaamisissa sekä menestymisissä.

 

[Fordél]

Kehoitan sinua käymään Kouvolassa katsomassa Kouvot-Kataja pelin. Seuraa Katajan päävalmentajaa, Dettmanin kakkosvalmentajaa maajoukkueessa, Kouvojen omaa poikaa, Jukka Toijalaa. Sinulle selviää, että kyseessä on "pelikirjapeli viimisen päälle".

Olen käynyt katsomassa A-maajoukkueen pelejä, joissa tämä huippuvalmentajamme Dettman luotsaa. Ne pelit riittävät minulle.

En myöskään usko, että katsomalla Kouvojen peliä Dettmanin lausunnot koripallosta pelinä, jossa pelikirjalla on vähäinen merkitys, tulee muuttumaan.

Minulle on ihan sama mitä ajattelet koripallosta pelikirjapelinä, Toijalasta tai Dettmannista, mutta jos vääristelet Dettmannin ajatusmaailmaa niin silloin virheellisiin lausuntoihisi on puututtava.

 

[Keltainen Jaffa]

Dettman (ja miksei sitten myös Suhonenkin) on fiksu mies. Jos jääkiekko olisi puhtaasti pelikirjapeli, jossa pelaajat olisivat vain valmentajan pelinappuloita, se tosiaan tarkoittaisi, että Selännettä ei voisi ottaa mukaan Jalosen maajoukkueeseen, koska Teemu ei ole täydellinen pelikirjapelaaja. Ja jos kaikilla muilla mittareilla Suomen parasta pelaajaa ei voi ottaa mukaan Suomen joukkueeseen, täytyy jossain olla jotain vikaa.

Huom: En sano, että parhaat pelaajat=paras joukkue, vaan että 100% pelikirjajoukkue on ideana surkea.

Sori toistosta, mutta Selänteen ulosjättäminen on mielestäni räikein mahdollinen esimerkki 100% pelikirjauskonnosta. Vuodesta toiseen maalinteon kanssa kamppaileva Suomi jättäisi yhden maailman parhaimmista snaippereista rannalle? Ja sen pitäisi olla rationaalinen päätös?

Ei pitäisi langeta näihin Urheilulehden myynninedistämisprovoihin...

********

Lähtötapojen laskeminen meikäläisen järkeen on pelaajien oikeiden ratkaisujen tilastointia kiekkokontrollissa. Pystysuunnan kiekossa oikeiden ratkaisujen laskeminen saattaisi olla vaikka kiekonriistojen määrä, hyökkäys- tai karvausaika tai jotain sinne päin, mikä on tärkeää nopeassa pelissä. Lähtötapojen laskeminen pystysuunnan lätkässä kertoo mielestäni vain sen, että se ei ole kiekkokontrollia.

 

[Knower]

Tässä vieläkin huikeampi neuvo jos halutaan pelata hasardi kiekko ihan kunnolla. Westerlundin sokea piste - "Olen pettynyt" | Jääkiekko | Urheilulehti.fi

Linkki vie videoon, jossa Petteri neuvoo pakkia syöttämään kiekon keskustaan maalin eteen paineen alla. Ei se niin tarkkaa ole mikäli sinne ei niin ehdi vilkaisemaan, kuten Eronen videolla, vaan heitto sinne vaan silmät kiinni, kyllä siellä oma mies varmaan on paikalla. Tietty vähän huonompi homma jos ei ole, mutta ajatus on kaunis.

Minä en nyt tähän ota kantaa miten tämänkaltainen tilanne lätkässä menee tai pitäisi mennä - vaikka lajia seuraan tiiviisti, en sitä riittävästi ymmärrä. Sen tiedän esimerkiksi huippusalibandystä, että tuollaisessa tilanteessa on lähes sääntö huippujengeillä, että ykkösvaihtoehto on pelata pallo keskustaan, juurikin maalin edustan tienoille. Siitä sitten nopeasti painottomalle puolelle tai pystyyn. Ja näitä tilanteita jauhetaan harjoituksissa ihan stiga-meiningillä, viidellä nollaa vastaan. Harhoja näistä tulee nykyään todella vähän.

Voisi kuvitella, että lätkässä, jossa neliöitä on pirusti enemmän, tuo olisi jopa helpompi homma. Vaatii tietenkin pirun tiivistä viisikkoa ja saumatonta luottoa ketjukavereihin. Oma mielikuvani on, että Kari Jalosen Kärpät rankaisi Sheddenin Jokereita muutama vuosi sitten finaaleissa parilla tyylikkäällä "sabakäännöllä".

 

[kananlento]

Edelleenkin, pelikirjavalmentajat valitsevat ja vaativat aina parhaita pelaajia, jotka toteuttavat heidän pelikirjaansa tunnollisesti, seurajohdoilta joukkueisiinsa.

Tätä on muistaakseni joku kysynyt sinulta aikaisemminkin, mutta en nyt heti muista mitä siihen vastasit. Puhut käytännössä joka valmentajasta pelikirjavalmentajana, mutta kerrotko että kuka valmentaja ei ole pelikirjavalmentaja?

Jokisella valmentajallahan on pelitapa, jota he suosivat. Hyvät valmentajat muokkaavat sitä tilanteen ja joukkueen mukaan, mutta perusraamit pysynevät kohtuu samana. Mikä siis tekee valmentajasta pelikirjavalmentajan?

Dettmanilta kyllä hyviä kommetteja. Ammattimies.

 

[siffa]

Minulle on ihan sama mitä ajattelet koripallosta pelikirjapelinä, Toijalasta tai Dettmannista, mutta jos vääristelet Dettmannin ajatusmaailmaa niin silloin virheellisiin lausuntoihisi on puututtava.

Jos otat kantaa siihen, onko koripallo pelikirjapeli vai ei, niin silloin omakohtaiset kokemukset koripallon seuraamisessa auttavat. Niinkuin kirjoitin, koripallo on viimeisen päälle pelikirjapeli. Se tarkoittaa monia asioita. Koripallossa valmentajien hyökkäys- ja puolustuspelitaktiikoita on pelikirjoissa paljon. Niitä harjoitellaan ja hiotaan harjoituksissa harjoituskaudella vähintään kaksi kertaa päivässä. Toijalan otin sen vuoksi kirjoituksessani esille, kun olen seurannut hänen pelaamistaan ja valmentamistaan paljon. Toijala oli pelaajana takamies, joka johti joukkueen pelaamista. Jukka näytti käsimerkein muille pelikavareilleen, minkälainen hyökkäys pelikirjasta toteutetaan kulloinkin. Näin on tapahtunut myös Dettmanin seurajoukkueissa ja nyt Suomen maajoukkueessa. Takamiehet johtavat pelitilanteen mukaan joukkueen pelaamista. Nopeisiin hyökkäyksiin lähdetään aina, kun siihen tulee tilaisuus ja, kun ne ovat pelitilanteen mukaisesti järkeviä. Puolustuspelikirjasta valmentajat vetävät kulloisenkin tilanteen mukaisesti taktiikan, jota pelaajat siirtyvät välittömästi pelaamaan. Pelataan paikkapuolustusta puolustusalueella tai miesvartiointia. Miesvartioinnissa esim. Dettmanilla on tilanteen mukaan pelikirjasta vedettävissä oman puolustusalueen miesvartiointi, koko kentän miesvartiointi ja eri välimuotoja näistä. Pelin viimeisiä minuutteja pelataan usein pitkiä aikoja, kun häviöllä olevien joukkueiden valmentajat vetävät pelikirjasta taktiikan, jolla pyritään rikkomaan välittömästi vastustajan peli ja saamaan vastustajan vapaaheittojen jälkeen pallo omalle joukkueelle kolmen pisteen hyökkäystä varten. Tällä pelitaktiikalla on käännetty monesti ottelu oman joukkueen voitoksi viimeisillä sekunneilla. Koripallossa pelaajat oppivat jo junioreista alkaen pelikirjan perusasiat. Tässä nyt alkuun aivan lyhyt katsaus siihen, mitä koripallon pelikirjat sisältävät.

 

[Fordél]

Jos otat kantaa siihen, onko koripallo pelikirjapeli vai ei, niin silloin omakohtaiset kokemukset koripallon seuraamisessa auttavat. Niinkuin kirjoitin, koripallo on viimeisen päälle pelikirjapeli.

Tottakai omakohtaiset kokemukset auttavat oman mielipiteen muodostamisessa, mutta nyt oli kyse Dettmanin mielipiteestä. Sinun mielestä koripallo voi olla viimeisen päälle pelikirjapeli, mutta Dettmanin mielestä koripallo ei ole pelikirjapeli eikä Dettmanin mielipidettä voi vääristellä vaikka sinun näkemyksesi olisi pelistä erilainen. Kunnioitetaan siis näitä erilaisia mielipiteitä eikä lähdetä niitä väkisin muuttamaan.

Mitä tulee muuten koripalloon niin olen lajia harrastanut ja seurannutkin aikanaan paljon, joten tiedän kyllä lajin ja sen lainalaisuudet.

 

[msg]

Ei ole, se on avausten tilastointia. Sinä olet täällä hokenut lähtöjen määrää ja mikä optimimäärä yms. kaavamaista höpinää. Sinun tilastoinnit ovat turhia niiden informaation vähyyden takia.

Niin onko olleellisempaa se, montako minkäkinlaista lähtöä on vai se oliko valittu ratkaisu tilanteeseen nähden paras mahdollinen. Oleellistahan kai tässäkin on, että pelaaja tunnistaa oikein tilanteen ja tekee siihen nähden oikean ratkaisun. Määrä ei kerro kuin määrän. Se ei kerro sitä onko pelaaja tunnistanut tilanteen oikein ja reagoinut siihen oikein.

 

[Fordél]

Niin onko olleellisempaa se, montako minkäkinlaista lähtöä on vai se oliko valittu ratkaisu tilanteeseen nähden paras mahdollinen. Oleellistahan kai tässäkin on, että pelaaja tunnistaa oikein tilanteen ja tekee siihen nähden oikean ratkaisun. Määrä ei kerro kuin määrän. Se ei kerro sitä onko pelaaja tunnistanut tilanteen oikein ja reagoinut siihen oikein.

Hyökkäyksiinlähtöjen määrä ei kerro reagoiko pelaaja oikein tilanteisiin, mutta se kertoo miten joukkue pyrkii pelaamaan. On niiden tilastoinnilla siis selkeä idea, mutta niistä pitää vain tehdä oikein suhteisia johtopäätöksiä.

Oikean reagoinnin tilastoiminenhan on vaikeaa, mutta toki sitäkin voidaan jollain tapaa tehdä. Tavoitteenahan hyökkäyksiinlähdöllä on, että se päättyy maalipaikkaan ja maaliin. Jos siis saataisiin tilastoitua kunkin hyökkäyksiinlähdön lopputulos, voitaisiin sanoa niiden määrästäkin jotain viitteitä.

Itse tilastoin 5vs5 pelistä sen, miten joukkueet pääsevät parhaalle maalintekosektorille maalipaikkaan? Syntyykö maalipaikka esim. kulmapelin voiton kautta, suorasta rintamahyökkäyksestä, riistosta jne. Dataa ei ole vielä tarpeeksi, jotta jotain johtopäätöstä voisi tehdä, mutta ehkä kauden loputtua voin palata tähän asiaan.

 

[Wäinö#16]

Jos otat kantaa siihen, onko koripallo pelikirjapeli vai ei, niin silloin omakohtaiset kokemukset koripallon seuraamisessa auttavat. Niinkuin kirjoitin, koripallo on viimeisen päälle pelikirjapeli.

Tämä Dettmannin kirjoitushan oli oikeastaan ihan pelkkä provo. Kysehän on siitä miten pelikirja määritellään. Dettmanhan kommentoi, että jenkkifutis ja jalkapallo ovat niitä varsinaisia pelikirjapelejä, tarkoittaen, että etukäteen hioituilla kuvioilla pystytään tekemään paljon, ilman että pelaajan tarvitsee tehdä juurikaan pelitilannevalintoja. Jääkiekko ja koripallo puolestaan on erilaisia ja dynaamisempia pelejä, joissa lähes joka tilanteessa pelaajalla on useampi vaihtoehto. Joskus parempi tai huonompi.

Siinä mielessä koripallo ja jääkiekko ovat toki ehdottomasti "pelikirja"-pelejä, että toki voidaan painottaa tietynlaisia ratkaisuja tai pelata erilaisia pelityylejä ja harjoituksissa voidaan pelaajien ratkaisuja parantaa ja saada paremmin selkäytimeen. Kuitenkin nimenomaan tästä määrittelykysymyksestä johtuen on koko termi "pelikirja" huono mitä tulee jääkiekkoon, koska se on jo niin tiukasti määritelty muualla koskemaan tiukasti ennaltasovittuja kuvioita. Sihvonen kuitenkin väkisin on halunnut tuoda sen keskusteluun. Dettmannia myötäillen esim. pelifilosofia sopii paljon paremmin kuvaamaan jääkiekkoa ja vaikka nyt koripalloa.

 

[Keltainen Jaffa]

Hyökkäyksiinlähtöjen määrä ei kerro reagoiko pelaaja oikein tilanteisiin, mutta se kertoo miten joukkue pyrkii pelaamaan. On niiden tilastoinnilla siis selkeä idea, mutta niistä pitää vain tehdä oikein suhteisia johtopäätöksiä.

Tuossa on paljon asiaa. Kokeilenpas nyt ajatusleikkiä.

Lähtökohta on, että ottelusta ei tiedetä mitään muuta kuin hyökkäyksiinlähtötilastot ja sen verran, että se on ammattilaisliigassa pelattu, eli tasoerot eivät ole valtavia.

Tapaus 1. Joukkueella on suuri määrä hitaita hyökkäyksiinlähtöjä: Kiekkokontrollijoukkue, joka viittaa vähintäänkin keskitasoa olevaan valmentajaan. Varmasti voidaan sanoa, että joukkueen pakistokin on sarjassaan vähintään keskitasoa, sillä muuten vastustaja karvaisi oman alueen kiekottelun minimiin. Suuri määrä viittaa myös siihen, että joukkue ei ollut jyrän alla. Kyseisen joukkueen kannalta ottelu oli vähintään tasainen, sillä joukkue piti kiekkoa niin paljon. Koska kiekkokontrolli on myös puolustamista, niin voidaan valistuneesti olettaa, että useimmissa tapauksissa kyseinen joukkue ei olisi päästänyt suuria määriä maaleja. On toki mahdollista, että vastassa on äärimmäisen passiivisesti puolustava vastahyökkäysjoukkue, jolloin lähes kaikki nuo päätelmät menevät roskakoriin, mutta se on todella harvinaista.

Tuossa saatiin edes jonkin verran hahmoteltua joukkuetta.

Tapaus 2. Joukkueella ei ole lainkaan hitaita lähtöjä: Ainoa varma asia on se, että joukkue ei pelaa kiekkokontrollia. Pystysuunnan joukkue voi olla ihan millainen tahansa, koska sillä lailla voidaan pelata vastustajasta riippumatta. Vai keksiikö joku jotain?

Toisessa ääripäässä saadaan yllättävän paljon pääteltyä, toisessa ei yhtään. Siltä väliltä olevista joukkueistakin siis saadaan jotain irti.

 

[Gags]

"Pelikirja tarkoittaa siis lyhykäisyydessään pelitilanteisiin liittyviä ratkaisumalleja. Mitä mekaanisempi peli on (amerikkalainen jalkapallo) tai hitaampi (jalkapallo), sitä enemmän peliä pääsee ulkoa hallitsemaan. Esimerkiksi koripallossa ja jääkiekossa tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, että pelikirjojen merkitys on vähäinen ja vähenee koko ajan."

siffa: miten voit tuon suoran sitaatin perusteella saada aikaiseksi väittelyn pelikirjan merkityksestä koripallossa ja vieläpä käyttää Henrik Dettmania oman väitteesi tukena, kun hän nimenomaan sanoo päinvastaista tuossa sitaatissa?

 

[siffa]

Pelikirjakeskustelu etenee ja se on erinomainen asia. Medioista Urheilulehti ja Ilta-Sanomat käyvät omaa keskusteluaan ja me täällä Jatkoajassa omaamme. Viime viikon Urheilulehdessä oli erinomainen artikkeli, jossa Topias Kauhala ja Gert Remmel kirjoittivat Barcelonasta. Kannessa oli otsikko:"MEIDÄN PELI. Koripallojumala Juan Carlos Navarro on tehty samoista aineksista kuin Lionel Messi. On vain yksi FC Barcelona, lajista riippumatta." Jutun otsikkona on:"PELI, JOTA PELATAAN. FC Barcelona ei ole vain maailman menestyvin jalkapalloseura, se on maailman menestyvin urheiluseura. Koska seurassa pelataan peliä."

Referoin vain erinomaisen artikkelin yhtä osaa kappaleesta, joka on otsikoitu:"PELIÄ,PELIÄ,PELIÄ". "Kun FC Barcelona voitti harjoitusottelussa Los Angeles Lakersin, ihmettelivät amerikkalaistoimittajat ja -selostajat, miten paljon Barcelonan koripalloilijat pelasivat syöttelemällä. Jopa Kobe Bryant ihmetteli: He pelaavat erittäin toimivasti, he tuntevat toisensa, he liikuttavat palloa erittäin hyvin. NBA:ssa vain harva joukkue pelaa joukkueena-peleissä näkyy eristäytymistä, pelkkää yksi vastaan yksi-peliä. He (Barcelona) sen sijaan pelaavat loistavasti liikuttamalla palloa, he pelaavat loistavasti auttamalla toisiaan puolustuksessa."

 

[Johannes]

Minua ihmetyttää miten siffa on nyt äkkiä koripallon sujuva tietäjä, menee vähän siffa-poloinen puolelle jo siffan kommentointi koripallosta lajina. Kyllä minäkin sujuvasti katselen koripalloa, mutta en esiintyisi itse sen lajin asiantuntijana, ainakaan en yrittäisi tulkita Henrik Dettmannin sanomisia koripallosta sanallakaan eri suuntaan kuin Dettmannin kolumnissa lukee.

Voi eri lajien parhaita osaajia ihailla, mutta aika harva kykenee sisäistämään useampia palloilulajeja niin hyvin, että niiden nyanssien tulkitsemiseen sortuisi. Tämä nyt lisäkommenttina Barcelonasta, jossa uskon, että kori- ja jalkapallo eivät jaa mitään yhteistä Barcelona-pelitapaperiaatetta tai saman tien kai kykenisivät perustamaan myös menestyvän Barcelonan jääkiekkojoukkueen, jossa pelitapa perustuisi huikeaan kiekotteluun ja sen jälkeen yksittäisen pelaajan vapautumiseen helppoon maalintekoon.

 

[Wäinö#16]

Pelikirjakeskustelu etenee ja se on erinomainen asia.

Jotta keskustelu ei lähde ihan raiteiltaan, niin sinunkin kannattaa huomoida nämä eri merkitykset, jotka termi "pelikirja" sisältää riippuen siitä käytetäänkö sitä Petteri Sihvosen lanseeraamassa vähän liiankin laajassa merkityksessä, joka johtaa edelleen jatkuvasti väärinkäsityksiin vai Dettmannin amerikkalaisessa merkityksessä, jolloin pelikirjalla tarkoitetaan lähinnä valmiiksi piirrettyjä kuvioita, jotka tehdään oikeastaan vastustajasta ja sen reagoinnista riippumatta. Nimenomaan tällaisen pelikirjan merkityksen jääkiekossa ja koripallossa Dettmann sanoi vähäiseksi.

 

[Tarinankertoja]

Minulle on ihan sama mitä ajattelet koripallosta pelikirjapelinä, Toijalasta tai Dettmannista, mutta jos vääristelet Dettmannin ajatusmaailmaa niin silloin virheellisiin lausuntoihisi on puututtava.

No, mitä korisharrastajat on tästä mieltä?

Korisfoorumin löytää täältä.
Koripallo.com Forum - Etusivu


Dettmann on rakentanut pelitavan, jolla hän on saanut kaiken irti Suomen pelaajistosta ja jonka hän on juurruttanut myös juniorimaajoukkueisiin! Eräänlainen ”meidän peli” konsepti siis. Dettmannin linja on, että Suomi rakentaa pelinsä nopeuden, ei koon varaan. Tämä tietty osin pakon sanelemana, mutta myös maailmanlaajuisen trendin seuraamisesta. Nykykoris on moniosaajien peli, jossa vauhti kasvaa koko ajan. Esim. Yhdysvaltain kultajoukkue Pekingin olympiakisoissa pelasi pitkiä toveja viisikolla, jonka pisin mies oli kaksimetrinen LeBron James.

Dettmannin Suomi tuplaa eli lähettää toisen puolustajan pallollisen korinaluspelaajan kimppuun päätyrajan puolelta. Idea on, että apu tulee hyökkääjän pimeältä puolelta. Tällaista taktiikkaa käyttivät Chicago Bullsin NBA-mestarijoukkueet 1990-luvun alussa hyvällä menestyksellä. Vaikka Suomen vastustajat ovat tienneet suomalaisten taktiikan, he ovat silti sortuneet pallonmenetyksiin sitä vastaan. Salaisuus on se, että Suomen puolustus pakottaa hyökkääjät pois heidän totutuista ratkaisuistaan. Taktiikka suojaa myös puolustuksen keskustaa, jossa Suomella ei ole heitontorjujaa.

eli Detmannilla on pelikirja jonka hän on opettanut pelaajilleen harjoituksissa, ja jota nämä osaavat noudattaa.

Poistaako tämä tosiasia sen, että peli olisi pelaajien peli? Ei tietenkään, mutta onhan toi nyt täysin puusilmästä mennä väittämään, etteikö koris olisi erittäin taktinen pelikirjoihin perustuva joukkuepeli.

 

[Fordél]

Poistaako tämä tosiasia sen, että peli olisi pelaajien peli? Ei tietenkään, mutta onhan toi nyt täysin puusilmästä mennä väittämään, etteikö koris olisi erittäin taktinen pelikirjoihin perustuva joukkuepeli.

Niin mehän emme tiedä edes mitä Dettman on pelikirjalla tässä kohdin tarkoittanut. Dettman kuitenkin on todennut, että koripallo ei ole pelikirjapeli ja jos sitä näkemystä halutaan lähteä haastamaan niin se tehdään omillä mielipiteillä eikä Dettmanin mielipidettä voi täällä mielipuolisesti vääristellä vaikka oma näkemys olisi pelistä erilainen. Tätä olen tässä koittanut vain koko ajan puolustella.

Samaan hengenvetoon totean omana näkemyksenäni, että tottakai jokaisella maajoukkueella tai muulla huippujengilla on oma pelitapansa, oli laji sitten koris, futis tai lätkä. Pelikirjatermiä en jaksa käyttää, koska kuten tästäkin huomataan, se aiheuttaa ihan turhaa sekaannusta.

 

[Tarinankertoja]

niin se tehdään omillä mielipiteillä eikä Dettmanin mielipidettä voi täällä mielipuolisesti vääristellä vaikka oma näkemys olisi pelistä erilainen. Tätä olen tässä koittanut vain koko ajan puolustella.

Ethän ole, vaan olet koittanut saada Detmmanin YHDESTÄ haastattelusta tukea sille, että koripallo ei olisi pelikirjapeli. Se on se POINTTI (pelikirjapeli vai ei), on asian vierestä jankata ja nusasta pilkkua ”mut kun Detmann sano”.
On aivan sama mitä Jukka Jalonen kertoo Leijonien pelikirjasta, jos se ei näy kentällä.. eli sitä ei ole. Jos se näkyy, se on olemassa. Aivan riippumatta mitä mies itse sanoo.

Detmann on älykäs valmentaja ja haluaa antaa pelaajille gloorian joka heille kuuluu. SeKIN on osa huippuvalmentajan ominaisuutta, osata dimmata itseään taustalle, jotta pelaajan ylpeys ja itsetunto työskentelee kentällä joukkueen eduksi.

Yksittäisillä mielipiteillä jos voisi asiat varmentaa voidaan siteerata vaikka sitten Hanno Möttölää, jonka mielestä koripallo on enemmän pelikirjapeli kuin jääkiekko. No sehän ei paljoa vaadi, kun lätkässä ei pelikirjoilla ole mitään merkitystä, eli koriksensa on sit vähän?
Detman on kovempi jätkä kun Möttölä kiistalla voitaisiin jatkaa tästä.. NOT, se on asian viertä, ei itse asiaa.

Eikähn nyt kandeis käydä tämä keskustelu tua osottamallani korisfoorumilla…

 

[Fordél]

Ethän ole, vaan olet koittanut saada Detmmanin YHDESTÄ haastattelusta tukea sille, että koripallo ei olisi pelikirjapeli. Se on se POINTTI (pelikirjapeli vai ei), on asian vierestä jankata ja nusasta pilkkua ”mut kun Detmann sano”.

Nyt suosittelen kyllä oikeasti lukemaan viestejäni, jotka olen tänne kirjoittanut.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että siffa väitti Dettmanin olevan "viimeisen päälle pelikirjavalmentaja sen takia, että koripallo on viimeisen päälle pelikirjapeli".

En ole koittanut saada tästä lausunnosta tukea sille, etteikö koris olisi pelikirjapeli. Olen ainoastaan puuttunut siihen, että Dettmanin lausuntoa käytetään tukemaan omaa näkemystä vaikka Dettman toteaa ihan eri tavalla koriksesta. Koripallo voi olla vaikka maailman pelikirjamaisin peli, mutta sitä ei voida todistaa tänne esiin tuodulla Dettmanin lausunnolla, joka on päinvastainen. Tämä on ollut mun pointti.

Oma mielipiteeni on edelleen, että koriksessa (kuten monessa muussakin lajissa) on merkitystä pelitavalla.

Eikähn nyt kandeis käydä tämä keskustelu tua osottamallani korisfoorumilla…

Ei, koska asia tuotiin tässä ketjussa esille niin se myös käydään täällä ainakin minun osalta.

 

[Johannes]

Dettmann vertasi 4 lajia ja totesti niistä, että amerikkalainen jalkapallo ja jalkapallo ovat enemmän pelikirjapelejä lajien hitauden takia kuin koripallo ja jääkiekko. Ei hän mielestäni väitä ainakaan sitä, etteikö koripallossa ja jääkiekossa olisi pelitapoja ja pelikirjoja, mutta niiden merkitys on pienempi kuin amer. jalkapallossa ja jalkapallossa.

Ehkä esim. Babcockin NHL-Detroitin jääkiekon toimiessa optimaalisesti pelikirjan toteutuksen osalta, jääkiekko samalla ns. hidastuu katsojan silmissä ja pelin intensiteetti omalla tavallaan vähenee, joka Suomeksi sanottuna on "tylsää katsottavaa", mutta se on toinen juttu. Itse en uskalla vertailla 4 lajia keskenään, kun seuraan niistä vain jääkiekkoa ja jalkapalloa melko paljon.

 

[Corkscrew]

Ymmärsin Dettmannin kolumnin niin että kyse on painotuksista. Hän ei pidä siitä että itse itsensä asiantuntijaksi nimittävät toimittajat julistavat jutuissaan suurena totuutena että ottelu ratkesi valmentajan toista parempaan pelikirjaan. Tottakai kaikissa lajeissa valmentajilla (ja myös pelaajilla) on oma pelifilosofiansa, mutta siitä ei pidä tehdä kaiken selittävää ratkaisua joka tekee pelaajista robotteja jotka vain toteuttavat suuren neron kehittämää pelikirjaa vailla omaa ymmärrystä pelistä. Tulkitsen Dettmannin kolumnia niin, että edelleen suurin ratkaiseva tekijä etenkin jääkiekon ja koripallon kaltaisissa jatkuvasti nopeutuvissa lajeissa on sillä millainen joukkue valmentajalla on käytettävissään. Mitä enemmän ja parempia yksilöitä, sen helpompaa on opettaa ja sisäistää pelaajille ratkaisumalleja eri pelitilanteita varten. Mitä luovempia ja taitavampia pelaajia, sitä ennalta-arvaamattompaa joukkueen pelaaminen on vastustajan silmissä ja sitä paremmin he näyttävät myös toteuttavan pelikirjaa (vaikka todella usein ratkaisut tulevat sekunnin murto-osassa selkäytimestä, ilman tietoista ajattelua). Pelifilosofia, pelisysteemi, pelitapa ja pelikirja ovat kaikki olemassa ja voivat hyvin, mutta niiden ylikorostaminen verrattaessa joukkueiden tasoeroa ja menestystä ei saisi näytellä syy-seuraus-analysoinnissa liian isoa roolia. Näin pääpiirteissään tulkitsin mitä Dettmann halusi sanoa.