Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Wäinö#16]

Dettmann on nimenomaan viimisen päälle koripallon pelikirjavalmentaja, sillä Dettmannin valmentamien koripallojoukkueiden peli on osoittanut sen jo kymmenien vuosien ajan. Se jää nähtäväksi, tuleeko pelikirjojen merkitys koripallossa vähenemään. Minun veikkaukseni on päinvastainen.

Tässähän tämä koko pelikirjakeskustelun ongelma kiteytyy varsin näppärästi. Kun Petteri Sihvonen ja vaikkapa nyt siffa puhuu pelikirjasta, puhuvat he eri asiasta kuin Henrik Dettmann puhuessaan pelikirjasta. Ongelma juontuu siihen, että Suomessa pelikirja on Petteri Sihvosen lanseeraama termi ja sen määrittely on hyvin laaja ja varsin epämääräinen, kun taas amerikkalaisessa kielenkäytössä termi on hyvinkin tiukasti määritetty ja pohjautuu jenkkifutikseen. Ilmeisesti Henrik Dettmann ei vain ole tietoinen Sihvosen lanseeraamasta merkityksestä "pelikirjalle" tai sitten hän älykkäänä miehenä tahalleen ironisoi termiä.

Siitä varmasti suuri enemmistö on samaa mieltä erilaiset valmennusfilosofiat, pelitavat ja taktiikat kehittyvät ja valmentajalla on tässä prosessissa suuri merkitys ja silläkin on varmasti positiivisia vaikutuksia, että vaikkapa nyt eri ikäluokkien maajoukkueilla on yhtenäinen pelitapa, Sihvosen sanoin pelikirja.

 

[Fordél]

Dettmann on nimenomaan viimisen päälle koripallon pelikirjavalmentaja, sillä Dettmannin valmentamien koripallojoukkueiden peli on osoittanut sen jo kymmenien vuosien ajan.

Kyllä kun kyse on vain sinun mielipiteestä ja johtopäätöksestä.

Se jää nähtäväksi, tuleeko pelikirjojen merkitys koripallossa vähenemään. Minun veikkaukseni on päinvastainen. Koripallo tulee käsitykseni mukaan menemään FC Barcelonan osoittamaan suuntaan.

Oma käsitykseni on myös sama. Toteutuu juuri se, josta Dettmankaan ei pidä eli peliä pyritään ottaa yhä enemmän ulkopuolelta haltuun. Pelitapoihin tullaan siis jatkossakin kiinnittämään vähintään yhtä paljon huomiota.

 

[Johannes]

Dettmann on nimenomaan viimisen päälle koripallon pelikirjavalmentaja, sillä Dettmannin valmentamien koripallojoukkueiden peli on osoittanut sen jo kymmenien vuosien ajan. Se jää nähtäväksi, tuleeko pelikirjojen merkitys koripallossa vähenemään. Minun veikkaukseni on päinvastainen. Koripallo tulee käsitykseni mukaan menemään FC Barcelonan osoittamaan suuntaan. Toinen linja on Los Angeles Lakersin ja muiden NBA-joukkueiden suuntaus, jossa peli on luovutettu suurten tähtien temmellyskentäksi. Olen lähes varma siitä, että suomalainen koripallo menee FC Barcelonan viitoittamaa tietä eli pelikirjojen merkitys kasvaa tulevaisuudessa niinkuin se kasvaa koko ajan suomalaisessa jääkiekossakin. Tämä jää nähtäväksi.

Tässä on uudestaan referointini 17.1.2012 IS-veikkaajasta, sivulta 69 ja on näissä Dettmannin ja siffan näkökulmissa hyvä pohja keskustelulla, jos hyväksytään ne pohjaksi keskustelulle erilaisista näkökulmista, eikä kaikenkattavan totuuden esille kirjaamiseksi:

Tämä jää myös nähtäväksi:
"Henrik Dettmann kirjoittaa kolumnissaan (17.1.2012/IS-Veikkaaja, sivu 69) seuraavaa: "Pelikirja tarkoittaa siis lyhykäisyydessään pelitilanteisiin liittyviä ratkaisumalleja. Mitä mekaanisempi peli on (amerikkalainen jalkapallo) tai hitaampi (jalkapallo), sitä enemmän peliä pääsee ulkoa hallitsemaan. Esimerkiksi koripallossa ja jääkiekossa tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, että pelikirjojen merkitys on vähäinen ja vähenee koko ajan."

Dettmann lisää, että "pelissä on aina viime kädessä kyse yksilön luovuudesta. Luovuutta ei voi monistaa, hallinnoida eikä kontrolloida. Luovuus on aina tekijässä itsessään. Siksi pelikirjan unohtaminen kulmakuppilan pöydälle ei tapa peliä, sen sijaan ylimitoitettu pyrkimys kontrolloida, hallita tai selittää peliä on sen turmioksi.""

On siis tietty erimielisyys pelaajan ja valmennuksen merkityksestä pelille ja siitä mikä on tuleva kehityssuunta esim. koripallossa ja jääkiekossa. Oma näkemys on ainakin se, että tulevaisuuden valmentajien reagoimiskykyvaatimus pelin aikana muuttuviin tilanteisin kasvaa entisestään ja samoin pelaajien oma kyky reagoida eri tilanteisiin, sovituin tavoin, mutta itse ratkaisumalleista parhaat valiten, kasvaa. Pallopelit tavallaan aikuistuvat vähitellen, mutta mihin suuntaan. saa nähdä. Jatketaan.

 

[Fordél]

Dettmann lisää, että "pelissä on aina viime kädessä kyse yksilön luovuudesta. Luovuutta ei voi monistaa, hallinnoida eikä kontrolloida. Luovuus on aina tekijässä itsessään. Siksi pelikirjan unohtaminen kulmakuppilan pöydälle ei tapa peliä, sen sijaan ylimitoitettu pyrkimys kontrolloida, hallita tai selittää peliä on sen turmioksi.""

On siis tietty erimielisyys pelaajan ja valmennuksen merkityksestä pelille ja siitä mikä on tuleva kehityssuunta esim. koripallossa ja jääkiekossa. Oma näkemys on ainakin se, että tulevaisuuden valmentajien reagoimiskykyvaatimus pelin aikana muuttuviin tilanteisin kasvaa entisestään ja samoin pelaajien oma kyky reagoida eri tilanteisiin, sovituin tavoin, mutta itse ratkaisumalleista parhaat valiten, kasvaa. Pallopelit tavallaan aikuistuvat vähitellen, mutta mihin suuntaan. saa nähdä. Jatketaan.

Pelistä on todellakin lopulta kyse aina yksilön luovuudesta. Pelitapa luo "vain" mahdollisuuksia ja vie peliä yhtenäisesti eteenpäin, kun pelaajat reagoivat samaan tilanteeseen samalla tavalla. Pelitavan avulla koko viisikko toimii siis yhtenäisesti. Tämä vie peliäkin parhaiten eteenpäin ja Miksu Paatelaisen sanoin tuo peliin kovempaa tempoa.

Lopulta pelin kuitenkin ratkaisee yksilön luovuus, koska viisikon yhtenäisen reagoinnin ja toiminnan lisäksi peli pitää sisälllään paljon tilanteita, joissa pelaaja joutuu toimimaan yksin ja joihin pelitavalla ei puututa. Kyse on esimerkiksi 1vs1 tilanteista. Okei, pelaajalle on annettu siihenkin ehkä tietty aihio eli vaikka pelaa kiekko maalille, jonne muu viisikko on suuntaamassa, mutta miten pelaaja tämän toteuttaa, antaa tilaa luovuudelle.

Eli todellakin se lopullinen ratkaisu, jolla pelaaja toteuttaa pelitapaa, jää pelaajalle ja tämän luovuudelle. Eri lajeissa pelitavoilla on siis keskeinen merkitys, mutta lopulta peli on todellakin pelaajien peli, joiden osaaminen ratkaisee pelin. Siksi myös peli lähtee aina yksilöistä ja päätyy yksilöön, kuten esim. Suhonen ja Dettman ovat korostaneet.

 

[steepler]

Ongelma juontuu siihen, että Suomessa pelikirja on Petteri Sihvosen lanseeraama termi ja sen määrittely on hyvin laaja ja varsin epämääräinen, kun taas amerikkalaisessa kielenkäytössä termi on hyvinkin tiukasti määritetty ja pohjautuu jenkkifutikseen.

Kerrotko minulle se miten Amerikassa jenkkifutiksen pelikirja on määritelty ja mikä merkittävä ero sillä on Sihvosen määrittelyy, tai siihen miten termiä käytetään jääkiekon yhteydessä. Väitän kyllä että tämä on ihan höpö höpö juttua, mutta vaikea tietenkään sanoa kun et määrittele sen tarkemimin.

 

[siffa]

Tässähän tämä koko pelikirjakeskustelun ongelma kiteytyy varsin näppärästi. Kun Petteri Sihvonen ja vaikkapa nyt siffa puhuu pelikirjasta, puhuvat he eri asiasta kuin Henrik Dettmann puhuessaan pelikirjasta. Ongelma juontuu siihen, että Suomessa pelikirja on Petteri Sihvosen lanseeraama termi ja sen määrittely on hyvin laaja ja varsin epämääräinen, kun taas amerikkalaisessa kielenkäytössä termi on hyvinkin tiukasti määritetty ja pohjautuu jenkkifutikseen. Ilmeisesti Henrik Dettmann ei vain ole tietoinen Sihvosen lanseeraamasta merkityksestä "pelikirjalle" tai sitten hän älykkäänä miehenä tahalleen ironisoi termiä.

Et ole kovin tarkkaan seurannut pelikirjakeskustelua, kun näin virheellisesti väität. Et ole tosin ainoa JA:n nimimerkki, jonka kirjoituksia olen joutunut korjaamaan ko. asiasta.

Alpo Suhonen oikaisi minun lisäkseni sen väärän tulkinnan, että Petteri Sihvonen olisi pelikirjamäärittelyn synnyttäjä Suomessa. Petteri Sihvonen on avannut jääkiekon pelikirjoja suuren yleisön tietoisuuteen vuodesta 2004 lähtien, saatuaan siihen Jarmo Röngältä ja Urheilulehdeltä ainutlaatuisen mahdollisuuden. Pelikirjakeskustelu etenee ja se on hieno asia, terminä olen kuullut käytettävän sanontaa: Röngän keihäs lentää!

Alpo Suhonen kirjoitti HS:n kolumnissaan 14.1.2007 syntyjä syviä pelikirjojen historiasta hälventääksen sen väärän käsityksen, että Petteri Sihvonen olisi lanseerannut Suomessa termin pelikirja. Olen referoinut Apen kirjoitusta jo pariinkin kertaan, mutta pari sanaa siitä vielä. Alpo kirjoittaa, että pelikirjan historia liittyy pohjois-amerikkalaisten lajien, lähinnä koripallon ja amerikkalaisen jalkapallon historiaan. Pelikirja on ollut 1940-luvulta lähtien palloiluvalmentajien käytössä joukkueille ja pelaajille käsikirjana. NHL:n ensimmäisiä pelikirjamiehiä oli Apen mukaan Philadelphia Flyersin valmentaja Fred Shero. Alpo oli tutustunut Sheron pelikirjaan vuonna 1974.

Minulle pelikirjat tulivat tutuiksi 1980-luvun puolivälissä, mutta en tutustunut niiden sisältöihin kuin vasta sitten, kun Petteri Sihvonen alkoi avata jääkiekon pelikirjojen saloja Suomessa suurelle yleisölle. Jääkiekkoliitto jakoi 1980-luvun juniorimaajoukkueiden pelaajille jokaiselle pelikirjan. Esimerkiksi yhden pelikirjan kannessa lukee: PELIKIRJA, 16-v. MAAJOUKKUE 1986-1987. Näitä suomalaisia jääkiekon pelikirjoja on sittemmin kerääntynyt kirjahyllyyni iso pino. Olen avannut JA:ssa Erkka Westerlundin yhden seurajoukkueen ja Torinon olympiakisojen pelikirjat. Kauden 2000-2001 HIFK:n pelikirja on laajin eteeni tullut pelikirja ja olen senkin esitellyt täällä. Jukka Jalosen pelikirjoja olen avannut tänne, viimeisenä Meidän Pelin pelikirjan.

Henrik Dettmannin väite IS-Veikkaajassa:"esimerkiksi koripallossa tai jääkiekossa tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, että pelikirjojen merkitys on vähäinen ja vähenee koko ajan", on totaalisen väärä ja uppoaa täällä viimeisiin jääkiekon pelikirjoihin kielteisesti suhtautuviin jääkiekon kannattajiin täysillä. Detmannin kolumnin positiivinen anti oli siinä, että se herätti jälleen palloilupelien pelikirjakeskustelun käyntiin.

 

[Wäinö#16]

Kerrotko minulle ensinnäkin sen miten Amerikassa jenkkifutiksen pelikirja on määritelty ja mikä merkittävä ero sillä on Sihvosen määrittelyy, tai siihen miten termiä käytetään jääkiekon yhteydessä. Väitän kyllä että tämä on ihan höpö höpö juttua, mutta vaikea tietenkään sanoa kun et määrittele sen tarkemimin.

En ole jenkkifutiksen asiantuntija, mutta käsittääkseni pelikirjalla tarkoitetaan siellä etukäteen hyvin tarkkaan suunniteltuja ja harjoiteltuja kuvioita, joita joukkueet sitten toteuttavat. Tarkkaan mennään valmentajien ja heidän valintojensa mukaan. Erityisesti hyökkäyksessä pelaajilla on varsin tarkat juoksulinjat joita he toteuttavat ja pelinrakentaja sitten valitsee mielestään parhaan ratkaisun pelata palloa. Karrikoiden oikeastaan pelinrakentajalla ja valmentajalla on se luovuus käsissään.

Ilmeisesti termiä on sovellettu myös muihin lajeihin ja siitä voinee joku kertoa enemmän. Lähinnä itseäni ihmetyttää kuinka ilmeisen älykäs ja arvostettu valmentaja Dettmann ymmärtää termin niin eri lailla, kuin Sihvonen, että voi sanoa, että esim. jääkiekossa pelikirjan merkitys on vähäinen. Itse en voi ymmärtää tätä muuten kuin, että hän käsittää termin nimenomaan tällaisten valmiiden kuvioiden ulkoaopetteluksi ja mekaaniseksi suoritukseksi.

 

[steepler]

On siis tietty erimielisyys pelaajan ja valmennuksen merkityksestä pelille ja siitä mikä on tuleva kehityssuunta esim. koripallossa ja jääkiekossa. Oma näkemys on ainakin se, että tulevaisuuden valmentajien reagoimiskykyvaatimus pelin aikana muuttuviin tilanteisin kasvaa entisestään ja samoin pelaajien oma kyky reagoida eri tilanteisiin, sovituin tavoin, mutta itse ratkaisumalleista parhaat valiten, kasvaa.

Jos näin tapahtuu niin itse ainakin näen että pelikirjan ja valmennuksen merkitys entisestään korostuu eikä suinkaan pienene. Pelaajalla jos on paljon valintoja tehtävänään niin sehän tavallaan tarkoittaa että pelikirja monimutkaistuu ja entistä tärkeämmäksi tulee pelaajien valmennus. Juuri kuten Mixu toteaaa on erittäin tärkeää että pelaaminen on sovittu ja harjoiteltu tarkasti etukäteen jotta pelaajilla on joku tausta mistä valintoja tekee.

Jos ajatellaan että pelaajat luovat peliä ihan itse, kuten Dettman korostaa yksilön luovuutta. Minulle ainakin herää kysymys että miltä pohjalta pelaajat luovat tätä uutta peliä, omasta päästäänkö se saavat kaiken tarvittavat tiedon, vai mikä on se tausta heidän luomiselleen? Tietenkin pelaajia on erinlaisia ja eri pelaajilla on eri kykyjä, mutta noin keskimäärin sanoisin että jotain taustaa pelaajat tarvitsevat niille valinnoilleen ja ylipäätään sille että voisivat olla luovia.

 

[LaTe_Show]

HMV- lähtöjen optimimäärä riippuu täysin vastustajasta ja siitä miten on kannattavaa hyökätä.

Eli näiden HPK-lähtöjen tilastointi on sittenkin turhaa puuhaa?

Höh.

 

[steepler]

En ole jenkkifutiksen asiantuntija, mutta käsittääkseni pelikirjalla tarkoitetaan siellä etukäteen hyvin tarkkaan suunniteltuja ja harjoiteltuja kuvioita, joita joukkueet sitten toteuttavat. Tarkkaan mennään valmentajien ja heidän valintojensa mukaan.

Kyllä pelikirja jenkkifutiksessa tarkoittaa sitä miten pelataan, eikä se jenkkifutiksessa ole myöskään niin tarkkaan etukäteen suunniteltu, tai voi olla, mutta jenkkifutiksessa jos jossain pitää ottaa huomioon mitä vastustaja tekee. Pelinrakentajalle on tietenkin suurin vastuu mutta myös muiden pelaajien on luettava tapahtumia ja mahdollisesti muutettava toimintaa. Edelleen palaan tuohon Mixun sanomiseen, on tärkeää että pelaaminen on sovittu ja harjoiteltu tarkasti etukäteen. En sitten tiedä miten tämä eroaa jääkiekon pelikirjasta, kaikissa lajissa ainakin minun ajatuksissa pelikirja kertoo sen miten pelataan.


Minusta on hyvin vaikea sanoa mitä Dettman ajaa takaa väittäessään että pelikirjan merkitys on vähäinen esimerkiksi jääkiekossa. Minulle esimerkiksi pelikirjaton pelaaminen tarkoittaisi sitä että pelaajia ei kertakaikkiaan valmennettaisi pelaamiseen yhtään, eli se olisi täysin pelaajien vastuulla miten pelataan. Kuten jossain pihahöntsässä tehdään että kerätään joukkueet ja sitten aletaan pelata, joku luistelee siellä toinen täällä.

Kyllä jenkkifutista voi pelata niin, jos haluaa, että syötön vastaanottajat lähtevät juoksemaan joihinkin suuntiin ja pelinrakentaja sitten heittää pallon jonnekin, ihan kuten lätkääkin voi pelata niin että hyökkääjän luistelevat miten sattuu ja pakki syöttää kiekon jonnekin. Se on sitten eri asia ovatko nämä järkeviä tapoja pelata. Mielestäni kummassakin lajissa tulee merkittävä hyöty siitä että pelaajilla on ennakkokäsitys esimerkiksi siitä miten muut joukkuetoverit liikkuvat.

 

[LaTe_Show]

Kyllä jenkkifutista voi pelata niin, jos haluaa, että syötön vastaanottajat lähtevät juoksemaan joihinkin suuntiin ja pelinrakentaja sitten heittää pallon jonnekin, ihan kuten lätkääkin voi pelata niin että hyökkääjän luistelevat miten sattuu ja pakki syöttää kiekon jonnekin.

En usko Dettmanin tarkoittaneen sitä, että poikia/miehiä pitäisi valmentaa ja peluuttaa tyyliin "tuolla on kiakko, pitäkää kundit hauskaa".

Se on se toinen ääripää.

EDIT: Veli-Johannes tiivisti ajatukseni hyvin tuossa alla.

 

[Johannes]

Jos näin tapahtuu niin itse ainakin näen että pelikirjan ja valmennuksen merkitys entisestään korostuu eikä suinkaan pienene. Pelaajalla jos on paljon valintoja tehtävänään niin sehän tavallaan tarkoittaa että pelikirja monimutkaistuu ja entistä tärkeämmäksi tulee pelaajien valmennus. Juuri kuten Mixu toteaaa on erittäin tärkeää että pelaaminen on sovittu ja harjoiteltu tarkasti etukäteen jotta pelaajilla on joku tausta mistä valintoja tekee.

Jos ajatellaan että pelaajat luovat peliä ihan itse, kuten Dettman korostaa yksilön luovuutta. Minulle ainakin herää kysymys että miltä pohjalta pelaajat luovat tätä uutta peliä, omasta päästäänkö se saavat kaiken tarvittavat tiedon, vai mikä on se tausta heidän luomiselleen? Tietenkin pelaajia on erinlaisia ja eri pelaajilla on eri kykyjä, mutta noin keskimäärin sanoisin että jotain taustaa pelaajat tarvitsevat niille valinnoilleen ja ylipäätään sille että voisivat olla luovia.

En kiellä sanomisiasi yhtään. Kun referoin Henrik Dettmannin kolumnia (17.1.2012) IS-veikkaajaassa niin tein sen lähinnä yllättyneenä Dettmannin näkökulmasta pelikirjoihin, enkä sen takia, että näkisin pelikirjat itse hömpötyksenä ja turhina asioina. Tottakai pelaajan on jo nyt ja jatkossa entistä enemmän saatava erittäin osaavaa valmennusta ja opeteltava ja opittava erilaisia vaihtoehtomalleja harjoitusten tukemana siten, että lopulta reagoi eri tilanteisiin selkärangastaan oikein. Pelaaja muuttuu luovaksi pelaajaksi valmennuksen tuloksena, ei ilman valmennusta ja jatkuvaa valmentamista, mutta ratkaisee pelit kentällä osaamisestaan, ei ohjeistuksesta tehdä niin tai näin kaikisssa tilanteissa ja tämä asia vaihtelee eri lajeissa Dettmannin kuvaamalla tavalla, amerikkalaisen jalkapallon tarkoista pelikirjoista, jalkapallon kautta koripalloon ja jääkiekkoon, Dettmannin kolumnin mukaan, eri pelien nopeuden takia.

 

[TosiFani]

Jos näin tapahtuu niin itse ainakin näen että pelikirjan ja valmennuksen merkitys entisestään korostuu eikä suinkaan pienene. Pelaajalla jos on paljon valintoja tehtävänään niin sehän tavallaan tarkoittaa että pelikirja monimutkaistuu ja entistä tärkeämmäksi tulee pelaajien valmennus...

Pelin nopeutuessa pelikirja yksikertaistuu, koska päätöksentekoon käytettävä aika vähenee. Jääkiekossa pelaajalla on paineenalla käytännössä yksi tai kaksi ratkaisuvaihtoehtoa.

Jenkkifutiksessa joukkueella on kymmeniä tai satoja valmiita kuvioita, jotka toteutetaan pelijohtajan määräyksestä käytännössä askeleen tarkuudella pelikirjan mukaisesti. Jääkiekossa joukkueella on pelitapa, johon kuuluu tietyt ratkaisumallit eri tilanteisiin. Jenkkifutiksen pelikirja antaa pelaajalle erittäin vähän tilaa, pelaajat eivät voi olla luovia. Jääkiekossa pelikirja on vapaampi, pelaajalla on hyökkäyksessä useampia vaihtoehtoja; kuljetus, syöttö, harhautus, palautus, päätyyn heitto. Ja mitä taitavampi pelaaja, sitä enemmän pelikirja antaa pelaajalle vapautta.

 

[Viltsu]

Toistan, että Jalosen Suomen "meidän pelin" tulee kehittyä keväästä 2011. Tämän todistaa Biljaletdinovin Venäjän puolustuspelitapa Suomea vastaan, jossa vetäydytään nopeasti oman sinisen ja entisen punaviivan väliin odottamaan Suomen hitaita hyökkäyksiä. Venäjä on lyönyt Suomen jo kaksi kertaa EH-turnauksissa, ensin Helsingissä 2-1 vm-kisan jälkeen ja 3-0 Moskovassa.

Juuri näin.

Jalonen itsekin sanoi Urheiluruudussa joulukuun Moskovan turnauksen jälkeen, että suurimpia asioita on nyt miettiä, miten pitää Venäjää vastaan pelata. Ja sanoi noin ihan sanatarkasti. Ymmärrän itse, että Meidän Peli nykyisellään ei Venäjää vastaan enää riitä.

 

[Fordél]

Kyllä pelikirja jenkkifutiksessa tarkoittaa sitä miten pelataan, eikä se jenkkifutiksessa ole myöskään niin tarkkaan etukäteen suunniteltu, tai voi olla, mutta jenkkifutiksessa jos jossain pitää ottaa huomioon mitä vastustaja tekee. Pelinrakentajalle on tietenkin suurin vastuu mutta myös muiden pelaajien on luettava tapahtumia ja mahdollisesti muutettava toimintaa. Edelleen palaan tuohon Mixun sanomiseen, on tärkeää että pelaaminen on sovittu ja harjoiteltu tarkasti etukäteen. En sitten tiedä miten tämä eroaa jääkiekon pelikirjasta, kaikissa lajissa ainakin minun ajatuksissa pelikirja kertoo sen miten pelataan.

En ole jenkkifutiksen asiantuntija, mutta heitän tähän jotain ajatusta periaatteellisella tasolla.

Toisaalta jenkkifutiksessä pitää ottaa huomioon mitä vastustaja tekee kuten miten on ryhmittänyt puolustuksensa ennen kuin pallo laitetaan peliin ja toiseksi miten reagoi siihen mitä hyökkäävä joukkue tekee.

Jenkkifutiksessa on kuitenkin se mielenkiintoinen puoli, että hyökkäys käynnistyy yleensä pysähtyneisestä tilasta (toki joskus pallo saadaan riistettyä ja voidaan lähteä hyökkäämään). Tällöin voidaan paljon helpommin ennalta harjoitella tiettyjä kuvioita, joita pystytään toteuttamaan hyvinkin tarkkaan. Toki muutoksiakin tulee (kuten vaikka vastustaja kaatuu tai tekee jonkin virheen), joka avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle reagoinnille. Lätkässäkin osa hyökkäyksistä alkaa pysähtyneestä tilanteesta (aloitukset), jolloin on helpompi sopia jokin tietty kuvio, mutta pääosin hyökkäys alkaa liikkestä, jolloin on myös reagoitava nopeammin. Peli joudutaan jättämään paljon avoimemmaksi ja pelaajille tulee suurempi vastuu.

Näen siis näin täysin amatöörinä, että jenkkifutiksessa on ehdottomasti suuri merkitys pelikirjalla ja siinä ko. termikin on erittäin osuva. Jenkkifutista pystytään pelaamaan enemmän ennaltasovitusti. Sen sijaan lätkässä hyökkäykset aaltoilevat enemmän ja ne käynnistävät liikkeestä pelin sisällä. Lätkässä näen ehdottomasti paremmaksi termiksi pelitavan, joka kuvastaa kuinka pelaajille jää enemmän vapauksia reagointiin.

 

[siffa]

Jalonen itsekin sanoi Urheiluruudussa joulukuun Moskovan turnauksen jälkeen, että suurimpia asioita on nyt miettiä, miten pitää Venäjää vastaan pelata. Ja sanoi noin ihan sanatarkasti. Ymmärrän itse, että Meidän Peli nykyisellään ei Venäjää vastaan enää riitä.

Jalosen Meidän Pelin pelikirja päättyy sanoihin: PELITAVAN JATKUVA PÄIVITTÄMINEN!!! -hienosäädä, älä muuta koko pakettia! -olet askeleen muita edellä!

Eli, pelikirjan mukaan edetään Jukka Jalosen Meidän Pelissä. Aikoinaan Torinon hopeamitalien jälkeen Erkka Westerlund kertoi Ilkka Kulmalan haastattelussa:"Jääkiekko on kuin tietokoneohjelma. Mitä pitemmälle sitä kehitetään, sitä useammin se on päivitettävä uudella versiolla. Nyt on taas suden aika. Pelikirja pitää ajanmukaistaa". Pelikirjavalmentajille eivät riitä aiemmat saavutukset, tässä tapauksessa Torinon hopea ja viime kevään MM-kulta. Pelikirjat on päivitettävä jatkuvasti tarpeellisilta osin. Pelikirjojen merkitystä ei voi väheksyä nyt eikä tulevaisuudessa. Pelin kehittäjät pitävät siitä huolen.

 

[Isaskar]

Kouvolalaisesta koripallosta täytyy todeta, vaikka ei tänne juuri kuulukaan, että tiukin pelikirjavalmentaja on ollut Harri Mannonen. Mannosen Kouvot oli erittäin organisoitunut, mutta kaavamainen ja tipahti ensimmäistä kertaa Kouvojen historiassa pudotuspelien ulkopuolelle. Siitä joukkueesta puuttui luovuus kun toiminta kentällä oli yliohjattua.

Pelikirjan sanotaan mahdollistavan vaistoilla ja luovuudella pelaamisen. Niin varmasti onkin, jos pelikirjalle annetaan se arvo mikä sille kuuluu. Ei enempää eikä vähempää.

 

[Keltainen Jaffa]

Pelin nopeutuessa pelikirja yksikertaistuu, koska päätöksentekoon käytettävä aika vähenee. Jääkiekossa pelaajalla on paineenalla käytännössä yksi tai kaksi ratkaisuvaihtoehtoa.

Pelikirjan sanotaan mahdollistavan vaistoilla ja luovuudella pelaamisen. Niin varmasti onkin, jos pelikirjalle annetaan se arvo mikä sille kuuluu. Ei enempää eikä vähempää.

Olen laiska, joten tuossa on lainattuna meikäläisen näkökulma asiasta. Fiksuja sanoja, mitä niitä toistamaan toisessa muodossa.

Kukaan ei ole tarkoituksella väittänyt täällä "pelikirjaa" turhaksi tai ylenpalttisesti väheksynyt sen merkitystä, ei edes Dettman. Sen merkitys jääkiekossa vain muuttuu aikojen kuluessa. Ei muutoksesta puhuminen ole "harhauttamista".

 

[siffa]

Jenkkifutiksessa on kuitenkin se mielenkiintoinen puoli, että hyökkäys käynnistyy yleensä pysähtyneisestä tilasta (toki joskus pallo saadaan riistettyä ja voidaan lähteä hyökkäämään). Tällöin voidaan paljon helpommin ennalta harjoitella tiettyjä kuvioita, joita pystytään toteuttamaan hyvinkin tarkkaan. Toki muutoksiakin tulee (kuten vaikka vastustaja kaatuu tai tekee jonkin virheen), joka avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle reagoinnille. Lätkässäkin osa hyökkäyksistä alkaa pysähtyneestä tilanteesta (aloitukset), jolloin on helpompi sopia jokin tietty kuvio, mutta pääosin hyökkäys alkaa liikkestä, jolloin on myös reagoitava nopeammin. Peli joudutaan jättämään paljon avoimemmaksi ja pelaajille tulee suurempi vastuu.

En ole myöskään jenkkifutiksen seuraaja. Minusta jääkiekossa viivelähdöt vastaavat paremmin jenkkifutiksen paikaltaan aloituksia, joissa pallo on hyökkäävällä joukkueella. Viivelähdössä pysähdytään maalin taakse tarkoituksena koota oma viisikko kasaan. Viivelähdössä hyökkäys käynnistetään vastustajan organisoitunutta puolustusryhmitystä vastaan. Viivelähtöjä harjoitellaan niinkuin muitakin hyökkäyksiinlähtöjä säännöllisesti koko kauden aikana. Peliä HVP-lähdöillä rytmittävät joukkueet harjoittelevat myös nopeita ja puolinopeita (pakki-pakki) hyökkäyksiinlähtöjä. Pelkästään nopeasti ja puolinopeasti hyökkäävä joukkueet harjoittelevat vain näitä lähtöjä.

 

[Kersakovi]

Kyllä pelikirja jenkkifutiksessa tarkoittaa sitä miten pelataan, eikä se jenkkifutiksessa ole myöskään niin tarkkaan etukäteen suunniteltu, tai voi olla, mutta jenkkifutiksessa jos jossain pitää ottaa huomioon mitä vastustaja tekee. Pelinrakentajalle on tietenkin suurin vastuu mutta myös muiden pelaajien on luettava tapahtumia ja mahdollisesti muutettava toimintaa.

Olen kanssasi eri mieltä. Lähdetäänpäs purkamaan tätä hyökkäyksen kautta, kun se (jääkiekko-)pelikirjauskovaisilla on nykyään muodikasta. Jenkkifutiksessa ennen jokaista snappia pelinrakentaja saa koordinaattorilta pelikutsun, jonka kertoo muulle hyökkäysryhmittymälle. Pelikutsu valitaan pelikirjasta, jossa on satoja eri vaihtoehtoja (paremmin tietävät kertovat, onko enemmänkin) sisältäen erilaistet juoksu-, heitto- ja kikkapelit. Jokainen hyökkäysryhmittymän jäsen tietää täsmälleen omat juoksulinjansa ja/tai blokkinsa. Ennen snappia pelinrakentaja voi muuttaa pelikutsua, jos näkee puolustuksessa jotain sellaista, että alkuperäinen kutsu ei toimisi tai toisenlainen pelikutsu toimisi paremmin. Uudessakin pelikutsussa jokaisen pelaajan toiminnot on kuitenkin määrätty millintarkasti.

Jos jääkiekko on pelikirjapeli, niin kuin täälläkin useimmat haluavat uskoa, niin minkälainen on tämä jääkiekon playbook, mistä nämä erilaiset pelikutsut haetaan ja mistä täällä palstallakin niin asiantuntevasti keskustellaan? Kun kiekko saadaan omassa päässä, niin kuka antaa pelinrakentajalle pelikutsun, eli kuka on koordinaattori? Kuka on pelinrakentaja ja onko hänellä mikrofoni kypäränsä sisällä pelikutsun perille menemistä varten? Ja ennen kaikkea, millä tavoin pelinrakentaja viestii muille pelaajille pelikutsun? Montako erilaista pelikutsua jääkiekon pelikirja sisältää? Vai onko pelikirja aivan eri asia kuin playbook?

Tiedän, että kysymykset ovat täysin idioottimaisia, mutta niin on kysyjäkin, joten toivottavasti joku jääkiekon pelikirjoihin perehtynyt vastaa asiallisesti.

American football plays

Yllä olevasta linkistä voi käydä vakoilemassa sitä, minkälaisia pelikutsuja amerikkalaisen jalkapallon pelikirjasta voi löytyä. Olen varmaan ihan helvetin yksinkertainen, koska en löytänyt vastaavanlaista listaa/artikkelia jääkiekkoon liittyvistä pelikutsuista. Koska jos jääkiekossakin on nykyään pelikirja, niin pitäähän niitä pelikutsujakin löytyä jostakin!

 

[Fordél]

En ole myöskään jenkkifutiksen seuraaja. Minusta jääkiekossa viivelähdöt vastaavat paremmin jenkkifutiksen paikaltaan aloituksia, joissa pallo on hyökkäävällä joukkueella. Viivelähdössä pysähdytään maalin taakse tarkoituksena koota oma viisikko kasaan. Viivelähdössä hyökkäys käynnistetään vastustajan organisoitunutta puolustusryhmitystä vastaan.

Hyvä pointti. Ajattelin itsekin aluksi käyttää viivelähtöä esimerkkinä, mutta kun kaikki joukkueet eivät käytä viivelähtöjä säännöllisesti niin niin otin aloitukset esimerkiksi. Kuitenkin pääosa jääkiekon hyökkäyksistä alkaa liikkeestä, jolloin sekä hyökkäävä joukkue että puolustava joukkue on liikkeessä. Tämä on mielestäni yksi keskeinen ero jääkiekon ja jenkkifutiksen välillä vaikuttaen myös pelikirjan merkitykseen sekä pelikirja-termin käytön järkevyyteen.

 

[JHag]

Asiasta kukkaruukkuun: Kiinnitinpä huomiota edellisellä Yle Puheen liigakierroksella siihen, että UL;n ja oliko Sihvosen vai Seppäsen artikkeli "Selänne pitää pudottaa maajoukkueesta" (toi oli siis aihe, en muista sanatarkkaa otsikkoa) ammuttiin totaalisesti alas. Kaj Kunnas tarjosi vastapallon Kale Kummolalle, joka mörähti, että "kukaan, joka jotain jääkiekosta ymmärtää, ei ole voinut tuollaista soopaa kirjoittaa". Kale siirsi pallon Lindin Juhalle: "Vai mitä Juha?" ja Lintu oli ihan kuuliaisesti käsi lipassa samoilla linjoilla. Sitten vielä vaivaa nähden kilautettiin Essi Keskiselle ja saatiin sieltä sama tyrmäysisku. Tilanne oli helvetin erikoinen ja peilautuu suoraan tähän Meidän Peli -keskusteluun. Jukka Jalonen tiimeineen valitsee tietääkseni maajoukkueen ja kun median edustaja & meidän pelin ylistäjä UL tekee ihan normijutun, jossa esittelee oman näkemyksensä (Selänne ei noudata meidän peliä, ei mahdu maajoukkueeseen) perustellen sen kohtuuhyvin, kolahtaa pelkkä tämä artikkelin muotoon kirjoitettu tammikuinen (!) puhdas spekulaatio niin lujaa Jääkiekkoliittoon, että Kale selkeästi halusi puuttua asiaan ja tilasi itselleen tällaisen kysymyksen liigakierrokselle. Taisi olla ensimmäinen kerta vuosiin, kun Kummola oli jaksanut vääntäytyä liigakierrokselle kommentoimaan. Hän tosin häipyi samantien, kun kiekot putosivat jäähän.

Siis mitä helvettiä? Onko Jääkiekkoliitossa aitoa pelkoa sen puolesta, että J. Jalonen noudattaa orjallisesti UL:n näkemystä ja pudottaa erään suurimmista yleisömagneeteista veks kotikisajoukkueesta? Nyt on enää turha puhua siitä, että Meidän Pelistä jauhaminen on muutaman teoreetikon hommaa. Kyllä näitä asioita pohdiskellaan pääkallonpaikallakin ja enpä haluaisi olla juuri nyt Jukka Jalonen. Kale, media, kiekkomedia...jokaisella on mielipide joukkueen valinnoista. Ja kuka muistaa, mitä viimeksi tapahtui, kun maajoukkuevalmentaja (The Sir Pena) jätti Selänteen pois, vaikka Kummola halusi hänet mukaan? Monoa kolahti. Jos UL kirjoittaa myöhemmin keväällä, että Mikael Granlund vaikuttaa väsyneeltä ja hänetkin pitää jättää joukkueesta pois, lähettääkö Kale hävittäjät moukaroimaan A-lehtien toimituksen? Ja lopullinen kysymys: Mitä vittua se Kalervo Kummolalle kuuluu, keitä pelaajia maajoukkueeseen valitaan? Rasittava napoleonkompleksinen tapaus.

 

[Banjo]

Nyt on urheilulehden tilaus lopetettu tähän talouteen, toki numeroita tippuu vielä jokunen postin mukana. Noh, joka tapauksessa sitä tulin huutelemaan että oli taas niin imelästi kirjotettu juttu paperiversiossa tänään tuo Sihvosen Tami-teksti. Eniten ärsytti Toni Sihvosen nostaminen esille sport- burn outissa. Ylipäätään viimeisen vuoden sisällä tekstien taso laskenut entisestään huimalla tahdilla. Tyhjänpäiväistä jargonialla ratsastamista jossa sisältö todella köyhää. Saman kertausta lähes jutusta toiseen ja todella henkilökohtainen näkökulma lähes asiaan kuin asiaan. Parivaljakkona vielä nykyisellään Sihvosen oppipoika Esko Seppänen, myötähäpeäautomaatti joka on oppinut liikaakin Petteriltä. Järkyttävä parivaljakko. Viihdearvo kohdillaan ja jos jotain hyvää pitää hakea niin naurattaa ainakin enemmän kuin yksikään putouksen sketsihahmoista. Mutta niinkuin monet varmaan kommentoivat: "ei ole pakko lukea". Aion yrittää josko malttaisi olla lukematta :)

- Kiitos ja anteeksi ( tässä tekstissä ei varmasti ollut sen enempää sisältöä kuin edellämainittujenkaan vastaavissa, oli silti pakko avautua )

 

[Blackie]

Kale, media, kiekkomedia...jokaisella on mielipide joukkueen valinnoista. Ja kuka muistaa, mitä viimeksi tapahtui, kun maajoukkuevalmentaja (The Sir Pena) jätti Selänteen pois, vaikka Kummola halusi hänet mukaan? Monoa kolahti.

Menikö näin? Itse muistelisin Penan valinneen Selänteen mukaan maajoukkueeseen MM-kisoihin 1992. Selänne kieltäytyi ensin ja myöhemmin pyörsi päätöksensä, mutta Pena ei enää suostunut ottamaan jengiin. Tuloksena oli MM-hopea, kenkää Matikainen sai vasta seuraavien (huonojen) MM-kisojen jälkeen.

Ja en ole siis todellakaan mikään Kummolan fanittaja.

 

[JHag]

Blackie: Jep, noin se meni ja on ihan yleistä tietoa, että Kalella paloi pinna Penttiin asian tiimoilta.