Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Fordél]

Vihjataanko tässä nyt epäsuorasti että Jypin valmentan Aho pelaajilleen antama ohje "helvetti, puolustakaa paremmin" ei olisi muka tarpeeksi konkreettinen..? Olen tämän nerokkaan ohjeen omin korvin kuullut.

Riippuu onko sitä "paremmin" avattu treeneissä tai erätauolla konkreettisiksi teoiksi.

 

[dana77]

Erittäin mielenkiintoista keskustelua pelikirjoista Dettmanin kirjoituksen tiimoilta, mutta en ole vakuuttunut että kannattaako asioita niin kirjallisesti otaa. Ensinnäkin voidaan miettiä, että mikä mahtaa olla Dettmanin kompetenssi arvioida jenkkifutiksen, soccerin ja jääkiekon pelikirjoja sen syvällisemmin? Toisekseen mitä tämä pelikirjan merkityksen väheneminen pelin nopeutumisen myötä oikeasti on ja erityisesti miten se käytännössä näkyy? Harjoitellaanko treeneissä enemmän yksilötaitoa ja keskitytäänkö nopeusharjoitteisiin pelikuvioiden kustannukselle? vastaan itse, että ei varmasti ja niinpä en lausuntoakaan ymmärrä, enkä sitä sen vakavammin ota.

Yksi asia mikä näissä keskusteluissa usein unohdetaan, että jääkiekossa kuten kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa opitaan kumulatiivisesti uusia asioita. Siinä missä 70- ja 80-luvuilla on peliin voinut tulla kokonaan uusia innovaatioita ja sovelluksia (jättösyötöt, pakkopeli, maskipelaamiset, kärkikarvaajan blokkaamiset jne jne), niin nykyään ne ovat jokaisella pelaajalla jo selkärangassa. Ei niitä valmentajien enää tarvitse opettamalla opettaa. Jos pelikirjan merkityksen vähentymisellä tarkoitetaan, että peli on lähempänä "valmista", eikä pelikirjan evoluutio ole niin nopeaa enää, niin sitten voin ymmärtää näkemyksen. En tosin ole siinäkään tapauksessa varma, että pitääkö se paikkaansa.

 

[Fiftie]

Itse kyllä inhoan tätä pelikirja + meidän peli paskaa. Vittuako sillä on väliä, miten hyvin pelaa meidän peliä tai johtavan pelikirjoja, jos kuitenkin aina laukoo maalivahdin logoon. Selänne on niitä harvoja Suomalaisia, jotka ei vetele siihen logoon aina, mutta voi pahus, kun se ei pelaa meidän peliä. Otetaan SM-Liigasta joku "kova" jamppa tilalle, se noudattaa meidän peliä.

 

[Keltainen Jaffa]

Noin viikko sittenhän Don Tami canalilla tyrmäsi pelikirjapetterin ja Vesa Rantasen keskustelun tyyliin: "pojat voi lämpiössä jutella, mutta se on ihan eri asia kun me AMMATTILAISET aletaan pelata tätä peliä". Tami ampui alas pelikirjapetterin väsyneet jutut ja ajattelinkin että se oli Petterille varmasti narsistinen loukkaus. Mietin että kohta saa Tami lukea urheilulehdestä koston. Eikä tosiaan kauan kestänyt, kun pelikirjapetteri tajusi Tamin valmennusuran olevan ohi...ja yllättyneitä olivat...

No onhan Petteri jo pitemmän aikaa kieltänyt Tamin kolmesti. Lähinnä sen takia, että Tami ei osaa tarpeeksi hyvin studio-osuuksissa analysoida hidasta peliä, koska on nopean pelin mies. (Eri asia onkin se, onko joku joskus onnistunut studiossa Sihvosen mielestä?)

Tätä nyt ollaan odotettu jo kuukausia. En silti sano, etteikö poikien lystikkään pelleilytappelun kritisoiminen voisi olla yhtenä syynä tähän "kostoon". Mutta... Canalin moped fight oli niin selvä julkisuustemppu kummaltakin toimittajalta kuin olla ja voi, joten tuskin Tamin sanat kovin paljoa ammattimaisen provojournalistin itsetunnolle luulisi käyneen.

Edit. No ehkä siltikin minun kannattaisi ensin lukea artikkeli, ennen kuin puolustelen ylilyönneistään kuuluisaa toimittajaa.

 

[siffa]

Noin viikko sittenhän Don Tami canalilla tyrmäsi pelikirjapetterin ja Vesa Rantasen keskustelun tyyliin: "pojat voi lämpiössä jutella, mutta se on ihan eri asia kun me AMMATTILAISET aletaan pelata tätä peliä". Tami ampui alas pelikirjapetterin väsyneet jutut ja ajattelinkin että se oli Petterille varmasti narsistinen loukkaus. Mietin että kohta saa Tami lukea urheilulehdestä koston. Eikä tosiaan kauan kestänyt, kun pelikirjapetteri tajusi Tamin valmennusuran olevan ohi...ja yllättyneitä olivat...

Eihän viime viikon torstaina, jolloin juttu piti olla jo Röngällä, tiedetty, mitä seuraavan päivän eli perjantain Hockey Night pyöreässä pöydässä keskusteltaisiin. Puhumattakaan siitä Tamin terävästä härkätaistelujen matadoorivertauksesta. Tamihan kehui illan myöhemmässä Hockey Night-lähetyksessä pyöreän pöydän keskustelua virkistäväksi ja ohjelmaa piristäväksi tapahtumaksi, kun oli puhaltanut karvan verran kovemman kritiikin suustaan illan ensimmäisessä Hockey Nightissa. Mertarantahan suorastaan innostui pyöreän pöydän isäntänä Sihvosen ja Rantasen väittelystä. Eiköhän tuottaja Mennanderikin ollut tyytyväinen, kun sai Hockey Nightiin lisäväriä. Nythän olisi Mennanderilla herkullinen tilaisuus pistää Tami ja Petteri pyöreään pöytään keskustelemaan kevään MM-kisojen pelaajavalinnoista.

 

[siffa]

Itse kyllä inhoan tätä pelikirja + meidän peli paskaa. Vittuako sillä on väliä, miten hyvin pelaa meidän peliä tai johtavan pelikirjoja, jos kuitenkin aina laukoo maalivahdin logoon. Selänne on niitä harvoja Suomalaisia, jotka ei vetele siihen logoon aina, mutta voi pahus, kun se ei pelaa meidän peliä. Otetaan SM-Liigasta joku "kova" jamppa tilalle, se noudattaa meidän peliä.

Ei minusta kannata inhota Meidän Peli-paskaa, koska sillä voitettiin viime keväänä maailmanmestaruus. Päävalmentaja Jukka Jalosen mukaan se oli Minnesota Wildin kapteenin, Mikko Koivun, joukkueen mestaruus.

 

[Fiftie]

Ei minusta kannata inhota Meidän Peli-paskaa, koska sillä voitettiin viime keväänä maailmanmestaruus. Päävalmentaja Jukka Jalosen mukaan se oli Minnesota Wildin kapteenin, Mikko Koivun, joukkueen mestaruus.

Tuntuu vaan, että se pelikirja on joku ultimaalinen asia, jolla ne mestaruudet voitetaan, olkoot vaikka koko joukkue jotain SM-liigan tunareita tai Antti Miettisiä, jotka vetelee maalivahdin logoon suoraan. Paljoa auta pelikirjat, jos ei osata laukoa edes. Tietty, jos kiekko on tarkoitus kuljettaa maaliin.

 

[Viltsu]

Pena olisi alkuun ottanut Teemun mukaan ja Kummola puolipakolla yritti huokutella Teemua skaboihin. Teemu itse kieltäytyi sillä, että on "tärkeämpää pelata golffia ja keskittyä Winnipegiin, kun osallistua kisoihin pelaamaan ynnämuut-sijoista".

Sen jälkeen, kun Suomi olikin yllättäen alkusarjan jälkeen ykkösenä, niin Teemu yritti päästä mukaan joukkueeseen. Silloin Herra Pena oli todennut Teukalle, että "eiköhän se ole viisainta antaa meidän luusereiden pelata keskenämme loppuun asti..."

Pena ja Teemu sopivat asian ensin hyvässä hengessä keskenään, että Teemu jää pois, kun mestaruuden jälkeen ei kipinää ole ja jäälläkään ei ole finaalin jälkeen käyty, saati treenattu muutenkaan. Kummola sitten ylipuhui Teemun mukaan ja ilmoitti Penalle, että "nyt Teemu onkin valmis kisoihin". Lopullinen joukkue oli juuri lyöty lukkoon samana päivänä. Pena oli örähtänyt Kummolalle, että "ketään ei enää tule Euroopasta tähän joukkueeseen tai saat etsiä uuden koutsin!"

Mutta Penakin on jälkeen päin todennut, että tämä ratkaisu sinetöi osaltaan hänen päävalmentajauransa ja jos Tsekin kisoista olisi palattu tyhjin käsin, potkut olisivat tulleet jo 1992.

Uskon myös, että Jukka Jalonen voi ja uskaltaa tehdä koviakin päätöksiä joukkueen valinnoissa. Selkänojaa on nyt kuitenkin hankittu ja jos menee niin sanotusti vihkoon, sitten menee. Vaikea kuvitella Kummolan ja liiton kuitenkaan antavan potkuja kotiskisojen jälkeen vaikka toki kaikki on mahdollista, kun Kale on puikoissa. Muistellaanpa olympiaturnauksen 2010 jälkeinen Kummolan lausunto, jossa Kale sanoi, että valmennusjohto kaipaisi lisää kokemusta. Tuliko sitä sitten Matikaisen ja Nurmisen muodossa, ei nyt ainakaan, jos valmennuskokemusta miettii ja vertaa Lehkonen-Dufva-kaksikkoon. Muuten muutos saattoi toimiakin.

 

[Tarinankertoja]

Asiasta kukkaruukkuun: Kiinnitinpä huomiota edellisellä Yle Puheen liigakierroksella

Samaa kuuntelin huuli pyöreänä. Don Kummola käytti taas valtaansa aika erikoisesti. OIKEA johtajahan olisi todennut että pelaajavalinnoista päättää päävalmentaja, piste.

 

[JjZz]

Tuntuu vaan, että se pelikirja on joku ultimaalinen asia, jolla ne mestaruudet voitetaan, olkoot vaikka koko joukkue jotain SM-liigan tunareita tai Antti Miettisiä, jotka vetelee maalivahdin logoon suoraan. Paljoa auta pelikirjat, jos ei osata laukoa edes. Tietty, jos kiekko on tarkoitus kuljettaa maaliin.

Vähän samoilla linjoilla olen.

Nuo pelikirjat voi saada toimimaan ainoastaan laadukkailla pelaajilla. Ne ratkaisut siellä kentällä (laukausten ja syöttöjen laatu, taklaukset oikeassa paikassa, kiekonriistot yms.) tulevat pelaajien selkärangasta, sitä ei pelikirja voi tarjota.

Tottakai myös taktisella puolella on merkitystä, mutta mielestäni Sihvonen kyllä liikaa korostaa sen merkitystä ja vähättelee pelaajien merkitystä. Ovatko mestisjengit mestisjengejä vain siksi, että niillä on huonompi pelikirja kuin liigajoukkueilla? Sitä on nähty liian usein, että Suomi hallitsee pelejä mutta maalipaikoissa menee sormi suuhun.

Ja mielestäni tämä 16 vuoden välein voitettu maailmanmestaruus ei ole mikään lopullinen todiste pelikirjan ylivertaisuudesta. Jos Suomi ottaa tähän muutaman mestaruuden putkeen, olen valmis muuttamaan käsitystäni.

 

[siffa]

Tuntuu vaan, että se pelikirja on joku ultimaalinen asia, jolla ne mestaruudet voitetaan, olkoot vaikka koko joukkue jotain SM-liigan tunareita tai Antti Miettisiä, jotka vetelee maalivahdin logoon suoraan. Paljoa auta pelikirjat, jos ei osata laukoa edes. Tietty, jos kiekko on tarkoitus kuljettaa maaliin.

Koripallon ja jääkiekon pelitutkimusta on tehty ainakin Jyväskylän yliopiston toimesta ansiokkaasti. Varsinkin koripallo tiedetään olevan yksi vaikeimmista taito- ja taktiikkapeleistä. Koripallon ja jääkiekon tutkimukset ovat edenneet 1980-luvun lopulta Jyväskylässä käsi kädessä. 1990-luvun alussa mm. Erkka Westerlund on tutkinut jääkiekkoa pelinä ja Robert Petersen on kehittänyt Henrik Dettmannin mainitseman koripallon pelikirjan, jota Koripalloliitto on lanseerannut kaikkien maajoukkueidensa käyttöön. Jääkiekossa on kehitetty Jukka Jalosen johdolla pelikirja, jota nimitetään Meidän Peliksi. Jääkiekkoliitto vie Koripalloliiton mukaisesti Meidän Pelin pelikirjaa kaikkien maajoukkueiden ja seurajoukkueiden käyttöön. Petteri Sihvonen ei ole Meidän Pelin pelikirjan kehittäjä, mutta on avannut Meidän Peliä jääkiekkoa seuraavalle yleisölle. Toki hän on seurannut läheltä Jukka Jalosen pelikirjojen kehittymistä ja on ottanut kirjoittamansa mukaan viime vuosina HPK:n juniorijoukkueiden valmentajana Meidän Pelin ideoita valmennuksessaan huomioon.

Meidän jääkiekkoa seuraavien kannattajien on vain hyväksyttävä Jääkiekkoliiton toimet viedä Meidän Peli vähintään kaikkien maajoukkueiden, mutta myös useiden seurajoukkueiden pelikirjaksi. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa hyväksyä, kun ilmeisesti kuulut Suomen ylivoimaisesti suosituimman urheilulajin, jääkiekon, kannattajiin?

 

[Fordél]

Meidän jääkiekkoa seuraavien kannattajien on vain hyväksyttävä Jääkiekkoliiton toimet viedä Meidän Peli vähintään kaikkien maajoukkueiden, mutta myös useiden seurajoukkueiden pelikirjaksi.

Hyväksyisitkö jos Jääkiekkoliitto alkaisi viedä vaikka nopeaa pystysuunnan kiekkoa kaikkien maajoukkueiden, mutta myös useiden seurajoukkueiden pelitavaksi?

 

[msg]

Hyväksyisitkö jos Jääkiekkoliitto alkaisi viedä vaikka nopeaa pystysuunnan kiekkoa kaikkien maajoukkueiden, mutta myös useiden seurajoukkueiden pelitavaksi?

Ai niin kuin Sihvosen klaani hyväksyi sen, että Jääkiekkoliitto ajoi Nuori Suomi-ideologiaa läpi itse käsittämällään tavalla?

 

[Akke P.]

Meidän jääkiekkoa seuraavien kannattajien on vain hyväksyttävä Jääkiekkoliiton toimet viedä Meidän Peli vähintään kaikkien maajoukkueiden, mutta myös useiden seurajoukkueiden pelikirjaksi. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa hyväksyä, kun ilmeisesti kuulut Suomen ylivoimaisesti suosituimman urheilulajin, jääkiekon, kannattajiin?

Itse olen lähes ihailija "meidän pelille", mutta silti: yllä näkyvä ajattelutapa on kyllä kuin suoraan "breshneviläisestä oppikirjasta". Kaikissa sosiaalisen toiminnan muodoissa urheilusta politiikkaan yhteen totuuteen hirttäytyminen on aina varma merkki orastavasta pysähtyneisyyden ajasta, ja vielä varmempi merkki on se, kun tuota yhtä totuutta aletaan intohimoisesti levittää kaikkialle.

Itse asiassa pidän tätä hiukan myös "johtavan" analyysien ongelmana - jopa eräänlaisena paradoksina. Analyytikkouransa alkuvaiheissahan "johtava" koki sinänsä aivan oikein ongelmaksi sen, että 90-lukulaiseen ja valinneeseen kiekko-oppiin kasvaneiden oli vaikea muuntua, ja pinttyneet käsitykset pelistä estivät pelin kehittymisen ja sitä kautta menestyksen.

Toki "meidän pelikin" kehittyy, mutta silti: eikö tässä "meidän pelin" hegemoniassa ole jatkossa vähän sama riski? Ja eikö "johtavan analyytikon" pitäisi nähdä jo etäälle tulevaisuuteen? Pelin evoluutio ei kai pysähdy "meidän peliin"?

 

[siffa]

Itse olen lähes ihailija "meidän pelille", mutta silti: yllä näkyvä ajattelutapa on kyllä kuin suoraan "breshneviläisestä oppikirjasta". Kaikissa sosiaalisen toiminnan muodoissa urheilusta politiikkaan yhteen totuuteen hirttäytyminen on aina varma merkki orastavasta pysähtyneisyyden ajasta, ja vielä varmempi merkki on se, kun tuota yhtä totuutta aletaan intohimoisesti levittää kaikkialle.

Mikä on sinun kantasi Meidän Peliin? Hyväksytkö Jääkiekkoliiton toimenpiteet viedä Meidän Peli vähintään maajoukkueiden pelikirjaksi? Monet seurajoukkueet SM-liigasta alempiin sarjoihin pelaavat myös Meidän Peliä. Jääkiekkoliitto on vienyt Meidän Pelin pelikirjaa kentälle Jukkien Jalonen ja Rautakorpi johdolla. Rautakorven jälkeen työtä jatkaa Rauli Urama. Jääkiekkoliitto on linjannut Meidän Pelin Erkka Westerlundin johdolla pelitavaksi, jota viedään jääkiekkoseuroihin. Ei minkään seuran ole pakko lähteä toteuttamaan Jääkiekkoliiton linjausta. Esim. perinteiset tamperelaiset SM-liigaseurat Tappara ja Ilves eivät pelaa Meidän Peliä eikä siihen ole kellään mitään sanomista. Jääkiekkoliitto on lähtenyt levittämään Meidän Peliä kentälle voimallisesti, mutta eihän sitä tarvitse kaikkien seurojen ottaa pelikirjakseen. Minä olen Meidän Pelin kannattaja tällä hetkellä. Tiedän, että peli kehittyy ja seuraava tehokas jääkiekon pelikirja on vähintään jo kehitteillä.

 

[steepler]

Itse olen lähes ihailija "meidän pelille", mutta silti: yllä näkyvä ajattelutapa on kyllä kuin suoraan "breshneviläisestä oppikirjasta". Kaikissa sosiaalisen toiminnan muodoissa urheilusta politiikkaan yhteen totuuteen hirttäytyminen on aina varma merkki orastavasta pysähtyneisyyden ajasta, ja vielä varmempi merkki on se, kun tuota yhtä totuutta aletaan intohimoisesti levittää kaikkialle.

No en tiedä onko meidän pelissä välttämättä kyse yhteen totuuteen hirttäytymisestä tai siitä että asiat ovat niin kiveen hakattuja että kaikki ovat täysin sokeita ongelmille.

Yhtä kaikki jos tarkastellaan pallopelien historiaa niin jos jossain on sitouduttu johonkin pelilliseen identitettiin pitkäjänteisesti niin harvemmin se on ollut mikään merkittävän huono asia. Esimerkiksi jalkapallon puolelta vaikka Barcelona, Espanjian maajoukkue, tai Hollannin maajoukkue (oikeastaan tietyllä tavalla koko maan jalkapallo), tai Saksassa aikanaan pelattiin maajoukkueissa aika pitkälti yhtevällä pelikirjalla vaikka sitä on noin viimeisen 20 vuoden aikan hieman muuteltukin, Italiassa on pitkään ollut maajoukkueella ainakin yhteneväinen mentaliteetti vaikka ehkä pelikirjoissa tiettyjä erojakin on ollut.

Mielestäni on kohtuullisen vaikea löytää esimerkkejä joissa tuollainen yhteneväinen pelillinen identitetti jota on pitkään noudatettu on selkeästi ollut ongelma, toki sellaisiakin löytyy jossa on pitänyt identitetti uudistaa ja kirjoittaa uudelleen kuten vaikka Brasilialaisessa jalkapallossa, maajoukkueen osalta ainakin, on tehty. Paljon enemmän ongelmia on aiheuttanut sellainen tuohu jossa pelikirjoja vaihdetaan ja kirjoitetaan uudestaan jatkuvasti.

Se on sitten eri asia että kuinka kauan meidän peliä liitossa edes jaksetaan, itse veikkaan että tästä ei oikeasti tule Suomalaista pelillistä identiteettiä pitkässä juoksussa vaan on enemmänkin Jalosen varassa. No avasin siitä oman ketjunkin, mutta jo nyt muutamat nimitykset näyttävät suuntaa, esimerkiksi Helmisen, joka ei mielestäni meidän peliin voimallisesti pyrkinyt, nimittäminen ja Uraman nimittäminen tätä koko hommaa johtamaan.

 

[Fiftie]

Jooh, mutta ei se koripallossakaan paljoa auta, jos pelaajat ei osaa heittää. Pelikirja on siis hyvä olla olemassa toki, ja hyvä pelikirja edistää joukkueen menestystä, mutta sillä ei tee mitään, jos ei ole hyviä pelaajia, jotka osaa laukoa. Steven Stamkos tekee paljon suuremmalla todennäköisyydellä maalin, kuin joku SM-Liiga pelaaja, joka noudattaa meidän peliä.

 

[Tarinankertoja]

Steven Stamkos tekee paljon suuremmalla todennäköisyydellä maalin, kuin joku SM-Liiga pelaaja, joka noudattaa meidän peliä.

ja siksi he pelaavat eri sarjoissa.

Sarjojen sisällä, olkoon taso mikä hyvänsä, pelaajien taso on aika tasainen. Varsinkin kärjessä pelaajamateriaaleista on vaikea löytää erottavaa tekijää, joten tällöin kun henkilökohtainen taitotaso menee tasan, astuu valmennuksen taso esiin.. ja se pelikirja. Kuinka hyvin se valkku on kyennyt nyanssinsa läpi ajamaan alkaa näkyä. Tällä tavalla jopa se vähän heikommalla materiaalilla varustettu joukkue voi löytää voiton avaimia henkilötaidoltaan parempia vastaan.. tästä luulis esimerkiksi käyvän suomen lätkämaajoukkue jo pitemmältä ajalta.

 

[dana77]

Mielestäni on kohtuullisen vaikea löytää esimerkkejä joissa tuollainen yhteneväinen pelillinen identitetti jota on pitkään noudatettu on selkeästi ollut ongelma

Kyllähän Englannin jalkapallomenestyksestä saadaan paljon kiittää sitä nautittavaa pelaamista, jossa palloa potkitaan pitkillä potkuilla keskialueen yli ja keskitetään laidasta maalille.

 

[steepler]

Kyllähän Englannin jalkapallomenestyksestä saadaan paljon kiittää sitä nautittavaa pelaamista, jossa palloa potkitaan pitkillä potkuilla keskialueen yli ja keskitetään laidasta maalille.

No jaa, mielestäni Englanti, tai sen maajoukkue, on juurikin esimerkki siitä että mitään pelillistä identiteettiä ei oikein ole ollut, sanotaan nyt noin viimeiseen 20 vuoteen, vaan siellä on aina pelattu valmentajan mukaan erinlaista peliä tai muuten liitoissa ja muualla linjoja muuteltu kuin sukkia jne.

Ei Englanti mitenkään ekslusiivisti ole pelkkää pitkän pallon peliä pelannut, jos ajatellaan että pitkässä juoksussa olisikin sitouduttu vaikka sitten pitkän pallon pelaamiseen ja pelaajatyyppejä kehitetty sen ehdoilla, valmentaja aina valittu sen palitavan mukaan, kaikissa junioreissa pelattu vastaavalla pelikirjalla jne, niin menetys olisi ihan hyvin voinut olla parempaakin.

 

[tant gredulin]

Yhä edelleen minusta validi (vaikkakin musiikkipuolen) vertaus on se, että 'pitää osata teema ennen kuin voi improvisoida'. Kukaan ei jaksa kuunnella orkesterin soittavan pelkää teemaa, mutta kaikkien muusikoiden ei pidä myöskään antaa improvisoida sooloa.

Runko, sovittu kurinalainen pelitapa pitää olla, mutta kiinnostavuuden säilyttämiseksi ja pelin voittamiseksi pitää myös antaa tilaa henkilökohtaisille taidoille. In my opinion, kuten 'The Good Wife' -nimisessä tv-sarjassa sanotaan :)

Tarvitseeko peli mielestänne myös katsojia kehittyäkseen? Vai jarruttavatko katsojat pelin kehitystä?

 

[Johannes]

Itse asiassa pidän tätä hiukan myös "johtavan" analyysien ongelmana - jopa eräänlaisena paradoksina. Analyytikkouransa alkuvaiheissahan "johtava" koki sinänsä aivan oikein ongelmaksi sen, että 90-lukulaiseen ja valinneeseen kiekko-oppiin kasvaneiden oli vaikea muuntua, ja pinttyneet käsitykset pelistä estivät pelin kehittymisen ja sitä kautta menestyksen.

Toki "meidän pelikin" kehittyy, mutta silti: eikö tässä "meidän pelin" hegemoniassa ole jatkossa vähän sama riski? Ja eikö "johtavan analyytikon" pitäisi nähdä jo etäälle tulevaisuuteen? Pelin evoluutio ei kai pysähdy "meidän peliin"?

Vallankumous syö aina lopulta lapsensa. (La Révolution est comme Saturne: elle dévore ses propres enfants). Onko The Johtava Danton tai Robespierre, tuskin sentään giljotiiiniin päätyy teorioineen, mutta peli on armoton. Se kehittyy ja kehitys ei pysähdy "meidän peliin". Suuntaa ei tiedä kukaan kammiossaan lymyilevä "Tohtori". Hän tulee taas esiin, kun peli on edennyt uuteen vaiheeseen kehityskaaressaan ja jälkikäteen kirjaa asiat esiin, teoretisoi asian, joka on ollut käytäntöä ja tuonut menestystä.
Giljotiini – Wikipedia
TG:n vertaus musiikista on osuva: "pitää osata teema, että voi improvisoida" ja ehkä pitäisi kääntyä musiikin teorioiden puoleen, että päästäisiin eteenpäin.

 

[Viltsu]

Eihän viime viikon torstaina, jolloin juttu piti olla jo Röngällä, tiedetty, mitä seuraavan päivän eli perjantain Hockey Night pyöreässä pöydässä keskusteltaisiin. Puhumattakaan siitä Tamin terävästä härkätaistelujen matadoorivertauksesta.

Hyvä pointti. Itse en tiedä, milloin Tammis-jutun piti olla päätoimittajalla, mutta jos noin on, se antaa Sihvosen jutulle lisää selkänojaa.

Mutta sanomattakin selvää, että juttu ja sen julkistamisajankohta laittoi miettimään viime perjantain Hockey Nightia ja Tamin kommentteja pyöreän pöydän keskustelusta. Kuten joku jo edellä totesi, ei menisi kauaa, kun Sihvonen lataisi vastineen Urheilulehteen käsitellen Tamia. On kyllä muistettava, että Sihvonen on kritisoinut Tamia jo paljon aiemmin, mm. Karjala-turnauksen yhteydessä siitä, että Tami ei avaa Meidän peliä lainkaan.

Sihvonen viittaa jutussaan mm. Tamin mahdolliseen "Kummolan pelkoon"; tätä jaksan epäillä. Tamilla ei taida olla enää mitään hävittävää urallaan, mitä esimerkiksi mahdollisiin valmennuspesteihin tulee. Niitä tulee ja löytyy, sellaisiakin, joihin Rautakanslerin valta ei ulotu.

Sihvonen on kuitenkin oikeassa siinä, että Tami ajelee studiossa puolivaloilla. Itse juttukin on hyvä. Se on mielestäni erinomaisesti taustoitettu: mm. Sportin aika, studio-osuudet, Tamin toimet TuTo Hockeyssa.

Mutta onko tämä kaikki studiossa esitetty Tamilta tietoinen valinta? Eteneekö Aurinkokuningas studiossa oman "pelikirjan" mukaan ja laittaa ensin puolustuspelin kuntoon? Haluaako Tami antaa tässä vaiheessa Leijonille valmistaumisrauhan? Iskeekö Aurinkokuningas vasta itse kisoissa? Jää nähtäväksi.

 

[J.Grönvall]

Se on sitten eri asia että kuinka kauan meidän peliä liitossa edes jaksetaan, itse veikkaan että tästä ei oikeasti tule Suomalaista pelillistä identiteettiä pitkässä juoksussa vaan on enemmänkin Jalosen varassa. No avasin siitä oman ketjunkin, mutta jo nyt muutamat nimitykset näyttävät suuntaa, esimerkiksi Helmisen, joka ei mielestäni meidän peliin voimallisesti pyrkinyt, nimittäminen ja Uraman nimittäminen tätä koko hommaa johtamaan.

Tämä mietityttää itseänikin. Meidän pelistä jauhetaan nyt ainakin täällä ja jossain studiossa enemmän mutta se on vaikeaa juurruttaa syvemmälle, jos johdossa ei riitä ymmärrystä tai halua ajaa sisään suomalaista peli-identiteettiä. Tarkoitan sitä, että nimitetään vaikkapa Raimo Helminen nuorten päävalmentajaksi, vaikka Raipe on selkeästi tällainen old school-kiekkomies (tai ainakin 90-luvun kasvatti). Nyt sitten Rauli Urama perii Jukka Rautakorven paikan, vaikka on käynyt suhteellisen selväksi, ettei Uramalla ole ymmärrystä kunnollisesta kiekkokontrollijääkiekosta tai näkemystä miten peli kehittyy ja mihin sitä pitää itse kehittää. Sen osoittaa jo poukkoilu Tapparassa ja Lukossa.

Jos mietitään Jukka Jalosta ja Jukka Rautakorpea niin molemmathan ovat olleet jo reilun kymmenen vuotta ihan eturivissä joka kerta, kun pelin moderni aalto on pyyhkäissyt yli. Jalonen tosin sillä tavalla poikkeaa, ettei hän koskaan lähtenyt siihen totaalijääkiekon kelkkaan, toisin kuin Rautakorpi joka voitti sillä kaksi hopeaa ja kultamitalin. Valmentajan siis pitää osata luoda nahkansa uudestaan ja uudestaan mutta hänen pitää ymmärtää mitä silloin tekee, ja se on selkeä ero Uraman ja näiden maestrojen välillä. Erkka Westerlundin voi toki huoletta nostaa vielä samaan kategoriaan ja laskisin vielä jopa Hannu Aravirran mukaan joukkoon, vaikka Aralta on menestys jäänyt saavuttamatta Kärpissä.

Se on kuitenkin mielekiintoinen ajatus, kun miettii miten Jukka Jalonenkin on vähän puolivahingossa noussut siihen gurun asemaan. Tämä siksi, että Jalonen oli silloin 2000-luvun alussa valmentaja joka vihasi Tapparan norsukiekkoa ja halusi filosofisista ja ehkä esteettisistäkin syistä valmentaa jo tuolloin kiekkokontrollia, tai vähintäänkin sen esiastetta. Rautakorpi meni ehkä enemmän sen modernin pelin vaatimusten mukaan, minkä osoittaa hänen täydellinen muodonmuutoksensa vuosien 2003-2005 välillä. Jukka Jalosenkin peli toki jalostui mutta pääperiaate pysyi koko ajan voimakkaasti kiekollisessa pelissä.

Nollatoleranssin tultua oli Jalonen jo sitten yhtäkkiä vuosien etumatkalla suomalaisiin kollegoihin nähden ja vuonna 2006 tuli kruunu sille jästipäisyydelle. Etenkin sen vuoden 2003 välierätappion kuvittelisi syöneen rajusti Jalosta, mutta hän piti päänsä eikä tehnyt Uramalaista täyskäännöstä pelikirjassaan. Kerhossa ei menty anti-jääkiekon kelkkaan, vaan sitkeästi haluttiin pelata peliä ja kuten tiedämme niin vuonna 2011 se tuotti hedelmää.

Koska pelitapoja ja pelikirjoja on yhtä paljon kuin on koutsejakin, on välillä melko vaikea hahmottaa keskustelua omasta yhteisestä peli-identiteetistä. Keskustelu ajautuu helposti sivuraiteille ja menee lopulta tappeluksi siitä kannattaako pelata noin vai näin. Itse näen sen kuitenkin erittäin tärkeänä, että on olemassa se oma pelillinen kulttuuri, oli se sitten mitä tahansa. Varsinainen Meidän peli-termikään ei tarkoita pelikirjaa, vaan yhteneväisiä käytäntöjä, termejä ja toimintatapoja Jääkiekkoliitossa ja myös (toivottavasti) Suomen jääkiekossa.

Sikäli Meidän peli identiteettinä ja pelikirjana on toki hivenen ristiriitainen, että meidän vahvin pelillinen kulttuurimme muodostui ehkä juuri siinä 90-luvun menestysvuosien aikana. Se peli oli hyvin erilaista verrattuna tähän nykyiseen joka ottaa vaikutteensa Ruotsista ja tavallaan myös Venäjältä. 90-luvulla olimme ehkä enemmän kallellaan Kanadaan ja Tshekkeihin, arvostettiin fysiikkaa ja kovuutta sekä vastaiskupelaamista.

Paradoksi tulee siinä, että tuo 90-luvun kulttuuri näkyy edelleen joka puolella suomalaista kiekkokenttää ja on juurtunut syvälle. Mutta se ratkaiseva askel otettiin tuolla positiivisella, rohkeutta ruokkivalla "ruotsalaisella" Meidän pelillä. Jollain tavalla olemme edelleen jossain siinä kynnyksellä, että muljahdammeko takaisin 90-luvulle vai kohti 2010-lukua.

Muutamia huippuvalmentajia lukuunottamatta suomalaisen jääkiekon johtajat tuntuvat olevan edelleen 90-luvun kulttuurin lapsia. Se ajattelu näkyy tietenkin helposti jäällä mutta tärkeämpänä pidän sitä virheellistä ajattelumallia, että jääkiekkoa kuuluu pelata vain yhdellä tavalla. Tästä jälkimmäisestä on kertakaikkiaan päästävä eroon välittömästi.

En malta olla jossittelematta menneillä nuorten MM-kisoilla ja niiden pelillisellä kaarella. Helminen teki loistotyötä siinä, että sai käyrän periaatteessa nousevaksi aina välieriin asti. Samalla siinä tulee kuitenkin se sama 90-luvun kompastuskivi eli välierissä Suomi jäi matkustajan asemaan. Tietenkin on selvää, että Ruotsilla oli ja on paljon kovempi materiaali kauttaaltaan, mutta Suomellakin oli lähes historiallinen määrä taitoa ja johtajuutta, koska viimeksi on miesten maailmanmestari johtanut pikkuleijonien ykkösketjua?

Mikäli aisoissa olisi ollut ns. moderni valmentaja, niin Suomi olisi voinut olla vieläkin parempi. Moderni siis siinä mielessä, että olisi ymmärrys, halu ja kyky ajatella peliä kokonaisuutena jossa on muitakin pelitapoja kuin se yksi. Suomi oli lähellä finaalipaikkaa mutta taas niillä vanhoilla lääkkeillä, eli kovalla taistelulla ja ilmiömäisellä maalivahdilla. Se ei ole Jukka Jalosen jääkiekkoa ja siinä näen sen pienen ongelman.

Tietenkin pitää myös muistaa, että jos vaadin tässä sitä, että joukkue pystyy pelaamaan monella eri pelitavalla turnauksen ja ottelun sisällä, niin yhtä hyväksyttävä voitto on silloin myös se, jossa maalivahti torjuu 60 laukausta. Jos se voitto on otettava sillä tavoin niin sitten se otetaan sillä tavoin. Eli ei tietenkään tule hirttäytyä siihen yhteen ja oikeaan, vaikka se olisi kuinka Meidän peliä. Voittaminen on se asia.

Voitot jääkiekossa ja kaikessa urheilussa tulevat kuitenkin aina positiivisen pelaamisen kautta. Uskalla olla rohkea, luota omiin taitoihisi, uskalla yrittää, uskalla tulla pois mukavuusalueelta. Siksi Meidän peli on hyvä lähtökohta ja pelitapana hyvä pohja, se kannustaa ja pakottaa pitämään kiekkoa ja tekemään itse ne peliä edistävät ratkaisut ja sellainen pelitapa ruokkii huipputaitoa. Meidän peliäkin pitää kehittää ja jalostaa siten, että on olemassa kiekkokontrollivalmius, nopean käännön valmius, prässi ja ohjauspeli, miesvartiointi, aluepuolustus ja näiden yhdistelmä. Joukkueen pitää pystyä olemaan ns. fleksiibeli, tai joustava niin, että kaikkeen ollaan valmiita.

Toinen paradoksi tulee sen myötä, että vaikka pelillinen kulttuuri on ehdoton asia niin tavallaan menestyvän joukkueen pitäisi olla kulttuuriton. Jokainen pelillinen kulttuuri kuitenkin sisältää rajoituksensa. Tai miksei se identiteetti voisi rakentua myös sen myötä, että sitä ei olekaan? Jos Suomi tunnettaisiinkin vuosien päästä kameleonttijääkiekkoa pelaavana maana, joka pystyy muuttumaan tänään Ruotsiksi ja huomenna Tshekiksi.

PS. Tappara ja Ilves pelasivat eilen 90-lukulaista jääkiekkoa. Tähän on molemmilla perusteltu syy: rajallinen pelaajamateriaali sekä sarjatilanne. Tässä ottelussa voitettiin alueita, MUTTA jopa näin kategorisessa pystysuunnan kiekossa nähtiin kaikuja kiekkokontrollista. Se kertoo siitä, että peli muuttuu ja valmentajat miettivät näitä ihan samoja asioita päissään ja selvinpäin.

 

[Tarinankertoja]

PS. Tappara ja Ilves pelasivat eilen 90-lukulaista jääkiekkoa. Tähän on molemmilla perusteltu syy: rajallinen pelaajamateriaali sekä sarjatilanne.

Syy vai seuraus? Eikö juuri helppoihin lyhisiinsyöttöihin perustuva peli, jossa kiekko tekee töitä olisi heikomman materiaalin joukkueen ase parempiaan vastaan.. IlvesKIN on alkanut palautteleen jonkin verran, mutta olihan tuo eilinen kuin 90 -luvun matsissa olisi ollut. Dufalla on näyttöä saada pelitapa toimimaan, mutta Ilvekseltä puuttu täysin vaadittu muskeli päätykiekoissa. Ilves on pärjännyt vain silloin, kun nuorten kaverien lusitin on kulkenut vastustajaa paremmin ja laitaan ei tartte jädä nopeampana painimaan.

Tamperelaisilla, varsinkin Ilveksellä, on tuo mainitsemasi pelitapaindetiteetirasite.