Mainos

Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 847 266
  • 13 137

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tämä nyt lisäkommenttina Barcelonasta, jossa uskon, että kori- ja jalkapallo eivät jaa mitään yhteistä Barcelona-pelitapaperiaatetta tai saman tien kai kykenisivät perustamaan myös menestyvän Barcelonan jääkiekkojoukkueen, jossa pelitapa perustuisi huikeaan kiekotteluun ja sen jälkeen yksittäisen pelaajan vapautumiseen helppoon maalintekoon.

Tuon Urheilulehden artikkelin perusteella olet väärässä sillä siinä nimenomaan alleviivataan miten lajista riippumatta Barcelonan joukkueet pelaavat samalla tavalla. Jääkiekkoa ei käsittääkseni pelata mutta rullahockeyssa taisi olla 33 Espanjan mestaruutta, joten ainakin vähän sinne päin se on. Barcelona pyrkii aina "pelaamaan".

Tuohon Dettmannin kirjoitukseen sen verran, että mielestäni hän tiivistää asian hyvin viimeisessä kappaleessa. En edelleenkään ymmärrä mistä on tullut se käsitys pelikirjan ylivoimaisuudesta. Jos siitä puhutaan tällä hetkellä enemmän kuin aiemmin, niin se ei toki tarkoita, että se ratkaisisi kaikkea pelissä. Pelaaja todellakin tekee päätöksen mutta minä väitän edelleen, että joka lajissa on pakko olla pelikirja jos haluaa menestyä (ja niinhän kaikilla onkin).

TosiFanilta haluaisin edelleen kuulla sen miten määrittelet oikean ratkaisun? Onhan sinulla oltava jotain mihin sitä vertaat, sillä subjektiivinen tilastointi ei oikein toimi, paitsi juuri sinun omiin tarkoituksiisi. Fordel ja Keltainen Jaffa olivatkin hyvin perillä, eli voidaan tilastoida sekä erilaiset lähdöt, että myöhemmin analysoida niitä lukuja siten, että saadaan pelitavan mukaiset oikeat ratkaisut. Ulkopuolisen on vaikea tilastoida vain "oikeita" ratkaisuja, koska emme varmasti tiedä mikä on missäkin tilanteessa valmentajan haluama oikea ratkaisu, loppujen lopuksi teemme kaikki vain oletuksia (tai valistuneita arvauksia) siitä.

Mitä tulee jalkapalloon tai jenkkifutikseen pelikirjapeleinä niin nehän todellakin ovat todellisia pelikirjapelejä. Se ei kuitenkaan edelleenkään, edes jefussa, poista sen pelaajan päätöstä jokaisessa tilanteessa. Jenkkifutiksessa on paksu pelikirja varsinkin hyökkäyskuvioille mutta edelleen pelinrakentajan ratkaisuihin rakentuu koko paketti. Puolustuksessa reagoidaan vielä sitäkin enemmän tilanteisiin, joten ei se pelikirja poista mitään pelaajien vastuuta.

Futiksessa taktiikka ja ryhmitys on myös isossa roolissa mutta jälleen siinäkin se pelaaja tekee sen viimeisen ratkaisun aina. Pelikirjan tehtävä on todellakin vain auttaa kentällä olevia pelaajia, ei pistää heitä stiga-raiteille, se on väärä johtopäätös.

Myös jenkkifutiksessa on pelaajan luovuudella ja peliälyllä valtava merkitys, esimerkiksi siinä kummalle puolelle pallo heitetään missäkin tilanteessa, vaikka pelikutsu olisi sama joka kerta. Siinä kun on huomioitava myös puolustava pelaaja. Pelikirja kertoo sinulle kuvion (pelataan heittokuvio kulmaan), laitahyökkääjä tietää jo juoksureittinsä ja lähtee toteuttamaan sitä, mutta mitä tehdään jos vastustaja peittääkin sen kuvion? Esiin tulee pelinrakentajan luovuus ja pelin ymmärrys vaihtaa vastaanottajaa tai taito heittää sellainen pallo, että puolustaja ei pääse siihen käsiksi. Ihan saman periaatteen voi siirtää melkein sellaisenaan jalkapalloon, koripalloon tai jääkiekkoon.

Ei lätkässäkään kukaan pelaaja ole kai niin imbesilli, että jos näkee jonkun pelitavallisen ratkaisun olevan täysin mahdoton niin väkisin silti yrittää tunkea kiekkoa jonnekin.

Koripallossa en ole asiantuntija mutta sen verran ymmärrän, että siinäkin on taktiikka, on paikka- ja miespuolustus, on match-upit, Shaq O'Neiliä kannattaa lyödä koko ajan käsille jne. Siinähän tuli jo neljä asiaa jotka ovat periaatteessa pelikirja-asioita.

Kaiken keskiössä on yksittäinen pelaaja yksittäisessä tilanteessa mutta isommassa kuvassa eli yhdessä ottelussa kyse on taas pitkälle pelikirjan toteuttamisesta. Eli arvioitaessa yhtä ottelua kokonaisuutena ei ole mielestäni järkevää tuijottaa yhtä tai kahta tilannetta. Tärkein asia on hahmottaa toistuvuus ja "jatkuvuus" niissä pelaajien ratkaisuissa. Kun joku pelaaja dominoi niin on katsottava missä ja minkälaisissa tilanteissa hän dominoi. Monestihan sitä juuri sanotaan, että pelaaja on vahva siinä ja siinä osassa kenttää pallon/kiekon kanssa tai tietyissä tilanteissa (nopeat vastahyökkäykset, hitaat hyökkäykset jne). Pelikirjalla koitetaan saada se pelaaja mahdollisimman usein siihen samaan tilanteeseen ja samalla sijoittaa muut pelaajat siten, että hän voi käyttää vahvuuksiaan, vaikka nyt syöttötaitoa, niissä tilanteissa.

Pelikirja tuo mielestäni myös pelaajien hyvän fiiliksen siinä mielessä, että on olemassa jotkut jatkuvasti toistuvat periaatteet. Se on helvetisti nautinnollisempaa pelata kun tiedät jatkuvasti mistä ja miten hakea, missä kaverit ovat ja koska ajat maalille ynnä muuta. Se tuo rentoutta peliin ja pystyy keskittymään enemmän siihen pelaamiseen ja teknisiin suorituksiin. On pirun raskasta jos ottelusta toiseen pitää mennä niin, että joka tilanteen joutuu aina pähkäilemään alusta asti.

Itse olen sellaisen filosofian kannalla jossa pelissä on vahvat ja selkeät perusperiaatteet, eli vaikka niin, että pidetään keskusta ja aina pelataan tavallaan keskustan kautta (puolustuksessa ja hyökkäyksessä). Avauspeliin selkeät vaihtoehdot (pelaajan pitää itse tunnistaa tilanne!) ja hyökkäyspäähän ihan vain raamit eli yksi maalille, porrastetaan oikein ja pyritään menemään sisään leveänä. Tilanteet tulevat aina kuitenkin nopeasti joten on pakkokin jättää se tietty osa pelistä pelaajille ja puuttua vasta sitten asiaan jos pelataan jatkuvasti selkeästi vastoin pelitapaa. Hyökkäyspelin raamien lisäksi sitten yksityiskohtien läpikäymistä eli miten pelataan vaikka kulmapelit.

Kiekkokontrollin kovin haaste juuri nyt on mielestäni prässiä vastaan pelaaminen. Ja tarkoitan nyt hyvää ja tasapainoista prässiä joka ajoitetaan oikein. Puolustajien vaatimukset kasvavat sillä tavalla, että tarvitaan vieläkin enemmän käsiä (ja sitä luovuutta) voittaa yksi-ykköset kiekollisena, jotta voidaan tehdä pelitavan mukainen ratkaisu. Eli ei siis niin, että prässin alla lyödään vain pakki-pakkia maalin takana, vaan tarvittaessa sen puolustajan on voitettava oma hyökkääjänsä ja siten tehtävä tilaa itselleen.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Henrik Dettmann kirjoittaa IS-Veikkaajan 03 2012 kolumnissaan Pelikirja seuraavasti:"Suomen kaikki yksitoista koripallomaajoukkuetta tavoittelevat pelitavassaan yhteneväistä pelikirjaa. Tämä pelikirja pohjautuu koripallomme oppi-isän Petteri Petersenin 1990-luvulla lanseeraamaan tempopeliin. Hänen haaveensa oli luoda pelille malli, joka olisi kaikkien lajin opettajien käytössä."

Jääkiekkoliitto on lähtenyt Jukka Jalosen johdolla Koripalloliiton ja Dettmannin osoittamalle tielle. Jääkiekon pelikirjaa,Meidän Peliä, on viety seuroihin ja kaikkiin maajoukkueisiin Jukka Jalosen ja Jukka Rautakorven toimesta. Rautakorpi kertoi U20 MM-kisojen aikaisessa tv-haastattelussa, että hän konsultoi Helmistä ja muuta U20-valmennusjohtoa Meidän Pelistä kisojen aikana.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Jääkiekkoliitto on lähtenyt Jukka Jalosen johdolla Koripalloliiton ja Dettmannin osoittamalle tielle.

Mitä mielestäsi Dettmann tarkoittaa, kun hän sanoo: "Esimerkiksi koripallossa ja jääkiekossa tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, että pelikirjojen merkitys on vähäinen ja vähenee koko ajan."?
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Tuon Urheilulehden artikkelin perusteella olet väärässä sillä siinä nimenomaan alleviivataan miten lajista riippumatta Barcelonan joukkueet pelaavat samalla tavalla. Jääkiekkoa ei käsittääkseni pelata mutta rullahockeyssa taisi olla 33 Espanjan mestaruutta, joten ainakin vähän sinne päin se on. Barcelona pyrkii aina "pelaamaan".

Eliteprospects.com - FC Barcelona
Pelaa FC Barcelona myös jääkiekkoa ja siellä pelaa jopa pari suomalaista pelaajaa, kaudella 11-12. Pelaajat ovat Toni Vaaja ja Kalle-Veikko Koivisto. Pitäisiköhän mennä peliä katsomaan, jos joskus eksyy Barcelonaan talvella ja löytää paikallisen jäähallin, joka on "Pavello Pista de Gel", 1256 katsojapaikkaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pavello_Pista_de_Gel
First team | FC Barcelona
Arístides Maillol 12, Les Cortes - Google Maps
Halli on Nou Campin vieressä, jossa FC Barcelona pelaa jääkiekkoa.
 
Viimeksi muokattu:

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Jääkiekkoliitto on lähtenyt Jukka Jalosen johdolla Koripalloliiton ja Dettmannin osoittamalle tielle. Jääkiekon pelikirjaa,Meidän Peliä, on viety seuroihin ja kaikkiin maajoukkueisiin Jukka Jalosen ja Jukka Rautakorven toimesta. Rautakorpi kertoi U20 MM-kisojen aikaisessa tv-haastattelussa, että hän konsultoi Helmistä ja muuta U20-valmennusjohtoa Meidän Pelistä kisojen aikana.

Konsultoiko joku Rauli Uramaa "meidän pelistä", ennen kuin hän aloittaa Jukka Rautakorven työn jatkajana, keväällä 2012. Lisäksi, Jukka Jalonen joutuu miettimään miten hän rikkoo Venäjän uuden puolustuspelitavan, joka muistuttaa 0-5 tai 1-4 vetäytymistä omalle siniselle, kun Suomi valmistelee hidasta hyökkäystään. Vastustajat tuntee jo "meidän pelin" ja kevään 2011 metodeilla ei voiteta kultaa Helsingin MM-kisoista 2012, ennustaa Johannes, jos ei keksitä uusia kujeita, säilyttäen vanha Jalosen osaaminen.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...TosiFanilta haluaisin edelleen kuulla sen miten määrittelet oikean ratkaisun? Onhan sinulla oltava jotain mihin sitä vertaat, sillä subjektiivinen tilastointi ei oikein toimi, paitsi juuri sinun omiin tarkoituksiisi...

Kritisoin kirjoituksessani siffan tapaa ilmoittaa hyvä pelitapa erilaisten hyökkäykseen lähtöjen perusteella, minusta tuossa yksinkertaistetaan liikaa. Oikea ratkaisu on oikea valinta opetelluista vaihtoehdoista, jossain tilanteessa se on vastustajan maalitilanteen välttäminen, jossain tilanteessa rintamahyökkäyksen edistaminen.

Olen kanssasi samaa mieltä Fordellin ja Keltaisen Jaffan analyyseistä, nuo lähdöt kertovat tiettyjä asioita joukkueiden peleistä ja niistä voidaan johtaa tietoa vähän laajemmalla analyysillä. Mutta siffan tapa kertoa hyvä joukkue niiden perusteella on väärä.
 
Tämä Dettmannin kirjoitushan oli oikeastaan ihan pelkkä provo. Kysehän on siitä miten pelikirja määritellään.

Saattoi ollakin, mutta niinhän ne Urheilulehden (ja erityisesti Sihvosen) jututkin ovat. Lievää nokittelua olen havaitsevinani, vaikka todellisuudessa - kuten sanoit - kyse on enemmänkin siitä miten tuo termi pelikirja määritellään. Dettmann käyttää termiä pelikirja (engl. playbook), jota käytetään juurikin jenkkifutiksessa ja koripallossa. Sihvosen pelikirja tarkoittaa taasen ihan eri asiaa. Dettmanin määritelmän mukaista pelikirjaa käytetään melko vähän jääkiekossa, siinä hän on oikeassa.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Kritisoin kirjoituksessani siffan tapaa ilmoittaa hyvä pelitapa erilaisten hyökkäykseen lähtöjen perusteella, minusta tuossa yksinkertaistetaan liikaa. Oikea ratkaisu on oikea valinta opetelluista vaihtoehdoista, jossain tilanteessa se on vastustajan maalitilanteen välttäminen, jossain tilanteessa rintamahyökkäyksen edistaminen.

Olen kanssasi samaa mieltä Fordellin ja Keltaisen Jaffan analyyseistä, nuo lähdöt kertovat tiettyjä asioita joukkueiden peleistä ja niistä voidaan johtaa tietoa vähän laajemmalla analyysillä. Mutta siffan tapa kertoa hyvä joukkue niiden perusteella on väärä.

Missä minä olen ilmoittanut hyvän pelitavan olevan sitä, mitä yllä kirjoitat? Teet jälleen kerran omia johtopäätöksiäsi. Minä tutkin jatkuvasti sitä, miten eri maailman jääkiekkojoukkueet (maajoukkueet ja seurajoukkueet) lähtevät hyökkäyksiin omalta puolustusalueelta. Tutkimusteni perusteella kaikki joukkueet lähtevät omista eniten nopeasti ( nopeat ja puolinopeat hyökk. lähdöt). Monet maailman huippujoukkueista rytmittävät pelin virtausta HVP-lähdöillä omista. Olen jo useaan kertaan kertonut, että Mestis-mestaruus on voitettu kolme kertaa peräkkäin nopealla pystysuunnan jääkiekolla (Tamminen, Pikkarainen ja Törmänen). NHL:ssä viime kauden sensaatiojoukkue Tampa Bay pelasi hyvää nopean pystysuunnan jääkiekkoa ja putosi vasta kalkkiviivoilla ulos NHL:n finaaliotteluista. JYP:n ja Risto Dufvan tarina nopean pystysuunnan joukkueena tunnetaan myös hyvin.

Jukka Jalosen Meidän Pelissä pelin virtausta rytmitetään HVP-lähdöillä. Seuraan eri joukkueiden pelin virtauksen rytmittämistä HVP-lähdöillä ja totean sitten, pelaako joukkue Meidän Peliä tältä osin. Moni suomalainen jääkiekkojoukkue SM-liigassa ja Mestiksessä eivät pelaa Meidän Peliä tutkimusteni mukaan. On mielenkiintoista nähdä, miten seurat ja niiden valmentajat suhtautuvat Meidän Peliin.

Teen HVP-analyysit myös peleistä, jotka päättyvät 0-0 ja ratkeavat vasta RL-kisassa. Näitä pelejä ei nähdä Urhotv:n maalikoosteissa, mitkä ovat kaikkien käytettävissä netissä. Pyrin seuraamaan myös, miten HVP-hyökkäykset päättyvät, mutta se on kerta katsomalla usein liian työlästä. KalPa-Pelicans pelissä ( Urhotv13.1.2012) Pelicans teki avausmaalin 1. erässä ajassa 1,09. Pelicansin hyökkäys lähti kalpamaisesti palauttamalla (P) kiekko pakille. Pakki luisteli maalin taakse ja pysähtyi sinne (V) ja kokosi viisikon yhteen. Pakki avasi hyökkäyksen, mikä eteni hyökkäyssuunnassa oikeaan kulmaan kulmapeliksi. Kiekko annettiin maalin taakse, jossa KalPan puolustus riisti kiekon. Pelicansin paineistus aiheutti kiekon uudelleen riistämisen Pelicansille ja lyhyen syötön maalintekijä Sopaselle. Syöttäjät maaliin olivat Immonen ja Hodgman. Meidän Pelin HVP-hyökkäyksiinlähtö tuotti tuloksena 0-1 maalin Pelicansille. Maalikoosteissa eri tv-kanavilla näkyi kulmapeli ja kiekonriisto ja sen perusteella todettiin maalin syntyneen kulmapelinjälkeisen kiekonriiston jälkeen. Minulle maali syntyi omalta puolustusalueelta alun saaneesta P+V-hyökkäykseenlähdöstä, jossa kasattiin viisikko yhteen hyökkäystä, karvausta, kulmapeliä, kiekonriistoa ja maalintekoa varten. Lisäksi tiiviillä viisikolla oli hyvä puolustusvalmius mahdollisesta vastustajan kiekon riistosta alkavaan vastahyökkäykseen.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Jotkut osaavat lukea rivien välistä, mutta jotkut eivät huomaa, kun heidän riviensä välistä luetaan.

No jaa, ehkä tuo "meidän peli"- ja kiekkokontrolliuskovaisuus on niin härskisti näkyvissä Petterillä, että se heijastuu tahrana muittenkin pienesti samanhenkisten tekemisiin. Antaa kaikkien kukkien laskea mitä haluavat, minun puolestani.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Minä en nyt tähän ota kantaa miten tämänkaltainen tilanne lätkässä menee tai pitäisi mennä - vaikka lajia seuraan tiiviisti, en sitä riittävästi ymmärrä. Sen tiedän esimerkiksi huippusalibandystä, että tuollaisessa tilanteessa on lähes sääntö huippujengeillä, että ykkösvaihtoehto on pelata pallo keskustaan, juurikin maalin edustan tienoille. Siitä sitten nopeasti painottomalle puolelle tai pystyyn. Ja näitä tilanteita jauhetaan harjoituksissa ihan stiga-meiningillä, viidellä nollaa vastaan. Harhoja näistä tulee nykyään todella vähän.
Voisi kuvitella, että lätkässä, jossa neliöitä on pirusti enemmän, tuo olisi jopa helpompi homma. Vaatii tietenkin pirun tiivistä viisikkoa ja saumatonta luottoa ketjukavereihin.

Tämä avaussyöttö keskustaan on otettava tarkastelun alle myös jääkiekossa. Katsoin tänään ennen presidentinvaalitenttiä yhden erän Mestis-ottelua K-Vantaa-Peliitat. K-Vantaan ruotsalaisvahvistus, nuorten maailmanmestari, puolustaja John Klingberg antoi yhden vaihdon aikana kaksi kertaa malliesimerkin rohkeasta syötöstä oikealta laidalta maaliviivan tasolta onnistuneen syötön maalin eteen sentterille. Ruotsin U20 MM-kultajoukkue pelasi omista nopeasti ylöspäin juuri tällä tavalla poikkeuksellisen paljon. Pitää seurata jatkossa ja tilastoida näitä maalin eteen keskustaan annettavia avaussyöttöjä Sm-liiga- ja Mestis-joukkueilta.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Dettmann lisää, että "pelissä on aina viime kädessä kyse yksilön luovuudesta. Luovuutta ei voi monistaa, hallinnoida eikä kontrolloida. Luovuus on aina tekijässä itsessään. Siksi pelikirjan unohtaminen kulmakuppilan pöydälle ei tapa peliä, sen sijaan ylimitoitettu pyrkimys kontrolloida, hallita tai selittää peliä on sen turmioksi."

Olen aika ymmyrkäisen että mitä juttua tämä on, no ok ei varmaan se että pelikirja jätetään kuppilaan tapa peliä mutta onko Dettman tosiaan sitä mieltä että nykuisin voidaan vain ja ainoastaan luottaa pelaajien luovuuteen. Mitä tämä luovuus edes on, sekin pitäisi määritellä?

Mixu Paatelainen on aika pitkälti eri linjoilla, 10.11.12 ilmestyneessä Urheilulehdessä on juttu Mixusta. Siinä Mixu sanoo että kun hän menee katsomaan peliä niin hän seuraa toistuvia asioita, siitä hän näkee miten hyvin valmentaja on tehnyt työnsä. Jos kentällä tehdään koko ajan eri asioita niin kukaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Siihen sitten Gert Remmel(joka haastattelee) vastaa kysymyksellä että eikö tuota kutsuta Suomessa monipuolisuudeksi ja yllättävyydeksi?

Mixu vastaa:" Höpö höpö! Sellaisella pelaamisella ei yllätä muuta kuin itsensä ja joukkuekaverinsa. Oikea yllättävyys tulee siitä miten kentällä tehdään sovittuja asioita ja milloin. On tärkeää että pelaaminen on sovittu ja harjoiteltu tarkasti etukäteen. Milloin liikutaan ja mihin liikutaan. Sitä kautta saadaan pelitempo korkeammaksi. Ei tempo synny siitä, että juostaan nopeammin. Pelitempoa ei voi nostaa, jos ei tiedä, mihin syöttää. Ei jalkapalloa voi pelata enää sika säkissä".

Paatelainen sanoo myös että Suomessa pelin opettamisessa luotetaan liikaa abstrakteihin asioihin, luotetaan että asiat tulevat äidinmaidosta eikä konkreettisesti opeteta tarpeeksi.

Joskus syksyllä näin Opettaja lehdessä artikkelin joss joku Turun yliopiston professori sanoi että ihan opetuksessakin nykyisin luotetaan liikaa luovuuteen, hän käyttii siitä sanaa luovuushömpötys(tai joku vastaava sana).
 

Fordél

Jäsen
Paatelainen sanoo myös että Suomessa pelin opettamisessa luotetaan liikaa abstrakteihin asioihin, luotetaan että asiat tulevat äidinmaidosta eikä konkreettisesti opeteta tarpeeksi.

Joskus syksyllä näin Opettaja lehdessä artikkelin joss joku Turun yliopiston professori sanoi että ihan opetuksessakin nykyisin luotetaan liikaa luovuuteen, hän käyttii siitä sanaa luovuushömpötys(tai joku vastaava sana).

Summanenkin on korostanut juuri tätä, että valmentajan ei pidä jättää vaatimuksiaan liian abstraktille tasolle. Vaatimukset pitää avata niin konkreettisesti, että kaikki varmasti ymmärtävät mitä valmentaja haluaa ja mitä yhteisesti sovitaan. Jos vaatimukset jätetään liian yleiselle tasolle, valmentaja ei kanna vastuutaan eikä silloin voi edes vaatia pelaajilta mitään. Kyse on siis varmasti pitkälti valmentajan ammattitaidosta. Tiedät mitä haluat ja osaat myös avata ne vaikka käsistä pitäen.
 

Kaukosäädin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves 365 ja Real Madrid
Mikä on optimimäärä mitä ottelussa voi tehdä näitä HMV-lähtöjä?

Tästä huomaa ettet ole ymmärtänyt paskan vertaa Sihvosen sanoja ja Jalosen Meidän pelin perusperiaatteita.

HMV- lähtöjen optimimäärä riippuu täysin vastustajasta ja siitä miten on kannattavaa hyökätä. Kaikki on suhteessa vastustajan ryhmitykseen kentällä. Tämä on Jalosen pelikirjan, eli Meidän pelin nerokkuus. Katsotaan vastustajan pelaajien sijoittuminen ja päätetään sen perusteella miten pelataan.
 
Viimeksi muokattu:

Kaukosäädin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves 365 ja Real Madrid
Pari vuotta sitten...

Kekäläinen: "Mä haluan vähä aikaa vielä palata tuohon pelitapa-asiaan. Peliatakeskustelussa on Suomessa ja herra Sihvoselta mm. unohtunu semmonen asia, että kentällä on myös vastustaja ja jääkiekko on vaistopeli".

Ai että kun Sihvonen olisi tuossa ollut hereillä ja ajanut Kekäläisen Stevensmäisellä taklauksella kylmäksi kertomalla että eikö kiekkokontrollijääkiekko (sittemmin Meidän peli) ole nimenomaa vastustajaan reagointia.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Minua ihmetyttää miten siffa on nyt äkkiä koripallon sujuva tietäjä, menee vähän siffa-poloinen puolelle jo siffan kommentointi koripallosta lajina. Kyllä minäkin sujuvasti katselen koripalloa, mutta en esiintyisi itse sen lajin asiantuntijana, ainakaan en yrittäisi tulkita Henrik Dettmannin sanomisia koripallosta sanallakaan eri suuntaan kuin Dettmannin kolumnissa lukee.

Sinä tämän koripallo/jääkiekko-pelikirjakeskustelun täällä aloitit referoimalla Henrik Dettmannin kolumnin paria lausetta tänne. Tällä tempullasi harhautit sitten ne JA:n nimimerkit, jotka eivät yleensäkään tutustu näihin kirjoituksiin ollenkaan vaan innostuvat heti pelikirjojen vastaisista kirjoituksista, ottamaan kantaa Dettmannin noihin sinun tänne lainaamin sanontoihin.

Olennaista Dettmannin kirjoituksessa oli tuo jo aiemmin tänne referoimani kohta:"Suomen kaikki yksitoista koripallomaajoukkuetta tavoittelevat pelitavassaan yhteneväistä pelikirjaa. Tämä pelikirja pohjautuu koripallomme oppi-isän Petteri Petersenin 1990-luvulla lanseeraamaan tempopeliin. Hänen haaveensa oli luoda pelille malli, joka olisi kaikkien lajin opettajien käytössä". Dettmann antaa tässä selvän linkin, johon kannattaa tutustua tarkoin. Kannattaa tutustua Petteri Pedersenin lanseeraamaan koripallon pelikirjaan ja sen sisältöön ensin tarkoin ja vasta sitten ottaa kantaa esim. siihen, onko koripallo Suomessa pelikirjapeli vai ei. Koripallo on Suomessa viimeisen päälle pelikirjapeli ja Petersenin luomaa pelikirjaa on opetettu Suomessa maajoukkueiden 40:lle valmentajalle ja 150:lle maajoukkueiden pelaajalle. Mikäli asia antaa vielä aihetta lisäselvityksiin, olen valmis avaamaan suomalaisen koripallon yhteneväistä pelikirjaa tarkemmin.
 

Fordél

Jäsen
Koripallo on Suomessa viimeisen päälle pelikirjapeli ja Petersenin luomaa pelikirjaa on opetettu Suomessa maajoukkueiden 40:lle valmentajalle ja 150:lle maajoukkueiden pelaajalle.

Hienoa, nyt on viesti mennyt perille ja nyt koripallo todetaan pelikirjapeliksi eikä Dettmania viimisen päälle pelikirjavalmentajaksi.

Mielenkiintoista seurata käykö kuten yksi Suomen ansiokkaimmista valmentajista ennustaa eli pelikirjojen merkitys tulee koripallossa vähenemään.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Hienoa, nyt on viesti mennyt perille ja nyt koripallo todetaan pelikirjapeliksi eikä Dettmania viimisen päälle pelikirjavalmentajaksi.

Mielenkiintoista seurata käykö kuten yksi Suomen ansiokkaimmista valmentajista ennustaa eli pelikirjojen merkitys tulee koripallossa vähenemään.

Dettmann on nimenomaan viimisen päälle koripallon pelikirjavalmentaja, sillä Dettmannin valmentamien koripallojoukkueiden peli on osoittanut sen jo kymmenien vuosien ajan. Se jää nähtäväksi, tuleeko pelikirjojen merkitys koripallossa vähenemään. Minun veikkaukseni on päinvastainen. Koripallo tulee käsitykseni mukaan menemään FC Barcelonan osoittamaan suuntaan. Toinen linja on Los Angeles Lakersin ja muiden NBA-joukkueiden suuntaus, jossa peli on luovutettu suurten tähtien temmellyskentäksi. Olen lähes varma siitä, että suomalainen koripallo menee FC Barcelonan viitoittamaa tietä eli pelikirjojen merkitys kasvaa tulevaisuudessa niinkuin se kasvaa koko ajan suomalaisessa jääkiekossakin. Tämä jää nähtäväksi.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Sinä tämän koripallo/jääkiekko-pelikirjakeskustelun täällä aloitit referoimalla Henrik Dettmannin kolumnin paria lausetta tänne. Tällä tempullasi harhautit sitten ne JA:n nimimerkit, jotka eivät yleensäkään tutustu näihin kirjoituksiin ollenkaan vaan innostuvat heti pelikirjojen vastaisista kirjoituksista, ottamaan kantaa Dettmannin noihin sinun tänne lainaamin sanontoihin.

Jos lainaan Dettmannia, niin se on sinusta "harhauttamista". Ylität jo itsesi siffa, onnitteluni.

Toistan, että Jalosen Suomen "meidän pelin" tulee kehittyä keväästä 2011. Tämän todistaa Biljaletdinovin Venäjän puolustuspelitapa Suomea vastaan, jossa vetäydytään nopeasti oman sinisen ja entisen punaviivan väliin odottamaan Suomen hitaita hyökkäyksiä. Venäjä on lyönyt Suomen jo kaksi kertaa EH-turnauksissa, ensin Helsingissä 2-1 vm-kisan jälkeen ja 3-0 Moskovassa. Suomen "meidän peli" on jo luettu ja tiedetään miten sitä vastaan tulee puolustaa siten, että Suomi häviää pelin. Saa nähdä keksiiko Jalonen jotain uutta Suomen pelitapaan, ennen kevään 2012 MM-kisoja vai ei. En usko ainakaan MM-kultaan Helsingistä toukokuussa, jos ei pelitapaa uusita, säilyttäen tietysti vanha osaaminen. Kaikkea ei tarvitse muuttaa, mutta jotain uutta on keksittävä, koska tietysti muut maat tutkivat tarkkaan miten voitettiin MM-kultaa keväällä 2011 ja miksi saavutukseen päästiin, vaikka Suomen pelaajamateriaali ei ollut kokonaisuutena kisojen paras laadultaan. Lisäksi Suomi kohtaa P-Amerikan joukkueet jo alkulohkossaan ja nyt pelataan puolivälierät lohkojen sisällä, joten Kanada tai USA lienee Suomen vastustaja puolivälierässä, jos emme voita alkulohkoa. P-amerikan maita vastaan pelaminen voittavasti ei ollut "meidän peli"-pelitavalle se helpoin rasti, ennenkään, tuskin myös keväällä 2012.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Dettmann on nimenomaan viimisen päälle koripallon pelikirjavalmentaja, sillä Dettmannin valmentamien koripallojoukkueiden peli on osoittanut sen jo kymmenien vuosien ajan. Se jää nähtäväksi, tuleeko pelikirjojen merkitys koripallossa vähenemään. Minun veikkaukseni on päinvastainen.

Tässähän tämä koko pelikirjakeskustelun ongelma kiteytyy varsin näppärästi. Kun Petteri Sihvonen ja vaikkapa nyt siffa puhuu pelikirjasta, puhuvat he eri asiasta kuin Henrik Dettmann puhuessaan pelikirjasta. Ongelma juontuu siihen, että Suomessa pelikirja on Petteri Sihvosen lanseeraama termi ja sen määrittely on hyvin laaja ja varsin epämääräinen, kun taas amerikkalaisessa kielenkäytössä termi on hyvinkin tiukasti määritetty ja pohjautuu jenkkifutikseen. Ilmeisesti Henrik Dettmann ei vain ole tietoinen Sihvosen lanseeraamasta merkityksestä "pelikirjalle" tai sitten hän älykkäänä miehenä tahalleen ironisoi termiä.

Siitä varmasti suuri enemmistö on samaa mieltä erilaiset valmennusfilosofiat, pelitavat ja taktiikat kehittyvät ja valmentajalla on tässä prosessissa suuri merkitys ja silläkin on varmasti positiivisia vaikutuksia, että vaikkapa nyt eri ikäluokkien maajoukkueilla on yhtenäinen pelitapa, Sihvosen sanoin pelikirja.
 

Fordél

Jäsen
Dettmann on nimenomaan viimisen päälle koripallon pelikirjavalmentaja, sillä Dettmannin valmentamien koripallojoukkueiden peli on osoittanut sen jo kymmenien vuosien ajan.

Kyllä kun kyse on vain sinun mielipiteestä ja johtopäätöksestä.

Se jää nähtäväksi, tuleeko pelikirjojen merkitys koripallossa vähenemään. Minun veikkaukseni on päinvastainen. Koripallo tulee käsitykseni mukaan menemään FC Barcelonan osoittamaan suuntaan.

Oma käsitykseni on myös sama. Toteutuu juuri se, josta Dettmankaan ei pidä eli peliä pyritään ottaa yhä enemmän ulkopuolelta haltuun. Pelitapoihin tullaan siis jatkossakin kiinnittämään vähintään yhtä paljon huomiota.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Dettmann on nimenomaan viimisen päälle koripallon pelikirjavalmentaja, sillä Dettmannin valmentamien koripallojoukkueiden peli on osoittanut sen jo kymmenien vuosien ajan. Se jää nähtäväksi, tuleeko pelikirjojen merkitys koripallossa vähenemään. Minun veikkaukseni on päinvastainen. Koripallo tulee käsitykseni mukaan menemään FC Barcelonan osoittamaan suuntaan. Toinen linja on Los Angeles Lakersin ja muiden NBA-joukkueiden suuntaus, jossa peli on luovutettu suurten tähtien temmellyskentäksi. Olen lähes varma siitä, että suomalainen koripallo menee FC Barcelonan viitoittamaa tietä eli pelikirjojen merkitys kasvaa tulevaisuudessa niinkuin se kasvaa koko ajan suomalaisessa jääkiekossakin. Tämä jää nähtäväksi.

Tässä on uudestaan referointini 17.1.2012 IS-veikkaajasta, sivulta 69 ja on näissä Dettmannin ja siffan näkökulmissa hyvä pohja keskustelulla, jos hyväksytään ne pohjaksi keskustelulle erilaisista näkökulmista, eikä kaikenkattavan totuuden esille kirjaamiseksi:

Tämä jää myös nähtäväksi:
"Henrik Dettmann kirjoittaa kolumnissaan (17.1.2012/IS-Veikkaaja, sivu 69) seuraavaa: "Pelikirja tarkoittaa siis lyhykäisyydessään pelitilanteisiin liittyviä ratkaisumalleja. Mitä mekaanisempi peli on (amerikkalainen jalkapallo) tai hitaampi (jalkapallo), sitä enemmän peliä pääsee ulkoa hallitsemaan. Esimerkiksi koripallossa ja jääkiekossa tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, että pelikirjojen merkitys on vähäinen ja vähenee koko ajan."

Dettmann lisää, että "pelissä on aina viime kädessä kyse yksilön luovuudesta. Luovuutta ei voi monistaa, hallinnoida eikä kontrolloida. Luovuus on aina tekijässä itsessään. Siksi pelikirjan unohtaminen kulmakuppilan pöydälle ei tapa peliä, sen sijaan ylimitoitettu pyrkimys kontrolloida, hallita tai selittää peliä on sen turmioksi.""

On siis tietty erimielisyys pelaajan ja valmennuksen merkityksestä pelille ja siitä mikä on tuleva kehityssuunta esim. koripallossa ja jääkiekossa. Oma näkemys on ainakin se, että tulevaisuuden valmentajien reagoimiskykyvaatimus pelin aikana muuttuviin tilanteisin kasvaa entisestään ja samoin pelaajien oma kyky reagoida eri tilanteisiin, sovituin tavoin, mutta itse ratkaisumalleista parhaat valiten, kasvaa. Pallopelit tavallaan aikuistuvat vähitellen, mutta mihin suuntaan. saa nähdä. Jatketaan.
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
Dettmann lisää, että "pelissä on aina viime kädessä kyse yksilön luovuudesta. Luovuutta ei voi monistaa, hallinnoida eikä kontrolloida. Luovuus on aina tekijässä itsessään. Siksi pelikirjan unohtaminen kulmakuppilan pöydälle ei tapa peliä, sen sijaan ylimitoitettu pyrkimys kontrolloida, hallita tai selittää peliä on sen turmioksi.""

On siis tietty erimielisyys pelaajan ja valmennuksen merkityksestä pelille ja siitä mikä on tuleva kehityssuunta esim. koripallossa ja jääkiekossa. Oma näkemys on ainakin se, että tulevaisuuden valmentajien reagoimiskykyvaatimus pelin aikana muuttuviin tilanteisin kasvaa entisestään ja samoin pelaajien oma kyky reagoida eri tilanteisiin, sovituin tavoin, mutta itse ratkaisumalleista parhaat valiten, kasvaa. Pallopelit tavallaan aikuistuvat vähitellen, mutta mihin suuntaan. saa nähdä. Jatketaan.

Pelistä on todellakin lopulta kyse aina yksilön luovuudesta. Pelitapa luo "vain" mahdollisuuksia ja vie peliä yhtenäisesti eteenpäin, kun pelaajat reagoivat samaan tilanteeseen samalla tavalla. Pelitavan avulla koko viisikko toimii siis yhtenäisesti. Tämä vie peliäkin parhaiten eteenpäin ja Miksu Paatelaisen sanoin tuo peliin kovempaa tempoa.

Lopulta pelin kuitenkin ratkaisee yksilön luovuus, koska viisikon yhtenäisen reagoinnin ja toiminnan lisäksi peli pitää sisälllään paljon tilanteita, joissa pelaaja joutuu toimimaan yksin ja joihin pelitavalla ei puututa. Kyse on esimerkiksi 1vs1 tilanteista. Okei, pelaajalle on annettu siihenkin ehkä tietty aihio eli vaikka pelaa kiekko maalille, jonne muu viisikko on suuntaamassa, mutta miten pelaaja tämän toteuttaa, antaa tilaa luovuudelle.

Eli todellakin se lopullinen ratkaisu, jolla pelaaja toteuttaa pelitapaa, jää pelaajalle ja tämän luovuudelle. Eri lajeissa pelitavoilla on siis keskeinen merkitys, mutta lopulta peli on todellakin pelaajien peli, joiden osaaminen ratkaisee pelin. Siksi myös peli lähtee aina yksilöistä ja päätyy yksilöön, kuten esim. Suhonen ja Dettman ovat korostaneet.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Ongelma juontuu siihen, että Suomessa pelikirja on Petteri Sihvosen lanseeraama termi ja sen määrittely on hyvin laaja ja varsin epämääräinen, kun taas amerikkalaisessa kielenkäytössä termi on hyvinkin tiukasti määritetty ja pohjautuu jenkkifutikseen.

Kerrotko minulle se miten Amerikassa jenkkifutiksen pelikirja on määritelty ja mikä merkittävä ero sillä on Sihvosen määrittelyy, tai siihen miten termiä käytetään jääkiekon yhteydessä. Väitän kyllä että tämä on ihan höpö höpö juttua, mutta vaikea tietenkään sanoa kun et määrittele sen tarkemimin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tässähän tämä koko pelikirjakeskustelun ongelma kiteytyy varsin näppärästi. Kun Petteri Sihvonen ja vaikkapa nyt siffa puhuu pelikirjasta, puhuvat he eri asiasta kuin Henrik Dettmann puhuessaan pelikirjasta. Ongelma juontuu siihen, että Suomessa pelikirja on Petteri Sihvosen lanseeraama termi ja sen määrittely on hyvin laaja ja varsin epämääräinen, kun taas amerikkalaisessa kielenkäytössä termi on hyvinkin tiukasti määritetty ja pohjautuu jenkkifutikseen. Ilmeisesti Henrik Dettmann ei vain ole tietoinen Sihvosen lanseeraamasta merkityksestä "pelikirjalle" tai sitten hän älykkäänä miehenä tahalleen ironisoi termiä.

Et ole kovin tarkkaan seurannut pelikirjakeskustelua, kun näin virheellisesti väität. Et ole tosin ainoa JA:n nimimerkki, jonka kirjoituksia olen joutunut korjaamaan ko. asiasta.

Alpo Suhonen oikaisi minun lisäkseni sen väärän tulkinnan, että Petteri Sihvonen olisi pelikirjamäärittelyn synnyttäjä Suomessa. Petteri Sihvonen on avannut jääkiekon pelikirjoja suuren yleisön tietoisuuteen vuodesta 2004 lähtien, saatuaan siihen Jarmo Röngältä ja Urheilulehdeltä ainutlaatuisen mahdollisuuden. Pelikirjakeskustelu etenee ja se on hieno asia, terminä olen kuullut käytettävän sanontaa: Röngän keihäs lentää!

Alpo Suhonen kirjoitti HS:n kolumnissaan 14.1.2007 syntyjä syviä pelikirjojen historiasta hälventääksen sen väärän käsityksen, että Petteri Sihvonen olisi lanseerannut Suomessa termin pelikirja. Olen referoinut Apen kirjoitusta jo pariinkin kertaan, mutta pari sanaa siitä vielä. Alpo kirjoittaa, että pelikirjan historia liittyy pohjois-amerikkalaisten lajien, lähinnä koripallon ja amerikkalaisen jalkapallon historiaan. Pelikirja on ollut 1940-luvulta lähtien palloiluvalmentajien käytössä joukkueille ja pelaajille käsikirjana. NHL:n ensimmäisiä pelikirjamiehiä oli Apen mukaan Philadelphia Flyersin valmentaja Fred Shero. Alpo oli tutustunut Sheron pelikirjaan vuonna 1974.

Minulle pelikirjat tulivat tutuiksi 1980-luvun puolivälissä, mutta en tutustunut niiden sisältöihin kuin vasta sitten, kun Petteri Sihvonen alkoi avata jääkiekon pelikirjojen saloja Suomessa suurelle yleisölle. Jääkiekkoliitto jakoi 1980-luvun juniorimaajoukkueiden pelaajille jokaiselle pelikirjan. Esimerkiksi yhden pelikirjan kannessa lukee: PELIKIRJA, 16-v. MAAJOUKKUE 1986-1987. Näitä suomalaisia jääkiekon pelikirjoja on sittemmin kerääntynyt kirjahyllyyni iso pino. Olen avannut JA:ssa Erkka Westerlundin yhden seurajoukkueen ja Torinon olympiakisojen pelikirjat. Kauden 2000-2001 HIFK:n pelikirja on laajin eteeni tullut pelikirja ja olen senkin esitellyt täällä. Jukka Jalosen pelikirjoja olen avannut tänne, viimeisenä Meidän Pelin pelikirjan.

Henrik Dettmannin väite IS-Veikkaajassa:"esimerkiksi koripallossa tai jääkiekossa tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, että pelikirjojen merkitys on vähäinen ja vähenee koko ajan", on totaalisen väärä ja uppoaa täällä viimeisiin jääkiekon pelikirjoihin kielteisesti suhtautuviin jääkiekon kannattajiin täysillä. Detmannin kolumnin positiivinen anti oli siinä, että se herätti jälleen palloilupelien pelikirjakeskustelun käyntiin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös