Nämä ja muutkin mitä mainitsit ovat sen systeemin sisältökysymyksiä, ei tässä kuitenkaan siitä ole kysymys että ei mentäisi pelisysteemi edellä, vaan siitä että mikä sen systeemin sisältö on.
Ei se maalinteon tehokkuuskaan auto mitään jos niille maalipaikoille ei päästä, mutta siinä varmasti olet oikeassa että maalinteko ei ole hyvällä tasolla, mutta edelleen tämä on juurikin sen systeemin sisältökysymys.
Siitä pelisysteemistä kokonaisuutena puuttuu se olennaisin, jota ei voida systematisoida. Mikään pelisysteemi ei johda maalin, vaan joku siellä kentällä sen kiekon sinne verkkoon aina lopuksi laittaa. Kun mennään pelisysteemi edellä, joukkue todennäköisesti pelaa organisoitua peliä, mutta voittaako se välttämättä yhtään mitään? Suomalainen valmennus ei tällä hetkellä kasvata pelaajia, jotka olisivat vahvoja maalinedessä, koska pelisysteemin noudattaminen on paljon tärkeämpää, kuin maalintekotilanteiden loppuun saattaminen.
Pelisysteemin noudattaminen johtaa totta kai maalintekotilanteisiin, mutta omasta mielestäni systeemin vaikutus loppuu tasan siihen hetkeen, kun se kiekko räpsähtää lapaan 10 metrin säteellä maalista. Tässä kohtaa jääkiekossa alkaa ns. taidon esiinmarssi yhdistettynä asenteeseen. Maalintekopaikan luonti voi olla sisältökysymys, jos asioista on oikeasti sovittu.
Se, että uskotaan viimeiseen asti siihen omaan systeemiin on totta kai tärkeää, mutta jos systeemistä tulee se olennaisin asia, voi käydä niin että pelaajille riittää vain systeemin noudattaminen. Joku ne maalit sitten kuitenkin tekee, vai tekeekö?
Maalintekotilanne on yleensä kaikkea muuta kuin systeemin sisältökysymys, koska tapahtumia maalinedustalla on vaikea ennustaa. Varsinkin nykypäivänä, kun suora laukaus harvoin edes menee maaliin. Tulee yksi muuttuja lisää, eli maalivahti. Ei tiedä venyyko maalivahti kiekon eteen, tuleeko ripareita, pelaako vastustaja kiekon kulmaan, vai mitä tapahtuu. On aivan mahdotonta systemaattisesti pelata itse maalintekotilanteita, vaan vastuu siirtyy täysin yksilöille. Ellei vastustaja ole sitten selvästi huonompi taidollisesti. Ero esim. avauspelaamiseen on mielestäni täysin selvä, sitä on paljon helpompi sopia ja tehdä siitä sisältökysymys, joka on helposti nähtävissä suorittamisena kentällä.
Maalintekotilanteessa, syntyi se sitten suorasta hyökkäksestä tai päätypelistä, yksilöt sijoittuvat täysin vaistonvaraisesti yrittäen arvata mihin se kiekko seuraavaksi menee tai miten muuten voisi auttaa maalin syntymistä, vaikka nostamalla oikea-aikaisesti vastustajan mailaa. (Tästä johtuu mm. se, että yleensä vastustajan maalintekotilanteen purkautumisesta aukeaa parhaat vastaiskun paikat, koska ollaan enemmän ja vähemmän epäjärjestyksen tilassa.) Kun tämä tilanne on ohi, kiekon mennessä ulos 10m säteeltä, systeemin noudattaminen yleensä palaa tilanteeseen, eli onko käsky käynyt vaikka niin, että yksi hyökkääjistä ottaa välittömästi askeleita kohti omaa päätyä, vai aletaanko prässäämään vai mitä tehdään, saako pakit kurkata jne. jne.
Jos maalinteko olisi pelkkä systeemin sisältökysymys, niin maaleja tulisi säännöllisesti vastustajasta riippumatta.