Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

Haluaisin vielä kysyä siffalta, että onko pakki-pakki-pakki -avaus sen lisäksi, että luokittelet sen viivelähdöksi myös kontrollilähtö? Eli sijoittuvatko siinä hyökkääjät säännönmukaisesti samoin? Ja kuinka sijoittuminen sitten eroaa puolinopeasta avauksesta? Näin joukkuepelejä itsekin pelanneena, mietin vain, että kuinka hyökkääjä tunnistaa tilanteen tullaanko nyt puolinopeana vai pitääkö lähteä ennaltamäärättyyn uuteen hakuun, kun nyt sieltä tuleekin vielä toinen syöttö.

Tämä on olennainen kysymys, eli miten hyökkääjät reagoivat pakki-pakki puolinopeaan tai pakki-pakki-pakki viivelähtöön. Vastauksestani tulee aika pitkä, koska mahdolliset tilanteet on käytävä kaikki läpi. Pakki-pakki-pakki viivelähtö on kontrollilähtö.

Tätä kysymystäsi on vain lähestyttävä loogisesti askel askeleelta. Pakki-pakki puolinopean avauksen jälkeen eri vaihtoehdot ovat: 1) pakki nostaa nopeasti jalalla ylös aina punaviivalle ja lyö päätykiekon, 2) pakki syöttää nopeasti keskustaan sentterille, 3) pakki nostaa jalalla ylöspäin ja syöttää painottoman laidan laiturille vauhtiin ja laituri syöttää sentterille keskustaan lyhyen syötön tai kuljettaa kiekon hyökkäysalueelle tai ohjaa kiekon hyökkäyspäätyyn, 4) pakki syöttää painottomaan laitaan hyökkäyssiniviivalle, josta laituri etenee hyökkäysalueelle tai ohjaa kiekon päätyyn.

Pakki-pakki-pakki viivelähtöön hyökkääjät reagoivat ensimmäisen levityksen jälkeen kuin pakki-pakki hyökkäykseen, mutta, kun pakki levittää takaisin toiselle pakille, on hyökkääjien reagoitava siihen uudelleen ja palattava pelattaviksi uuteen pakki-pakki hyökkäykseen lähtöön. Laiturit palaavat suurin piirtein keskialueen A-pisteen tasolle. Tärkeää ovat aina kulloisenkin painottoman laidan laiturin ja sentterin uudelleen reagoinnit.

 

[Mänizeri]

Tätä kysymystäsi on vain lähestyttävä loogisesti askel askeleelta. Pakki-pakki puolinopean avauksen jälkeen eri vaihtoehdot ovat: 1) pakki nostaa nopeasti jalalla ylös aina punaviivalle ja lyö päätykiekon, 2) pakki syöttää nopeasti keskustaan sentterille, 3) pakki nostaa jalalla ylöspäin ja syöttää painottoman laidan laiturille vauhtiin ja laituri syöttää sentterille keskustaan lyhyen syötön tai kuljettaa kiekon hyökkäysalueelle tai ohjaa kiekon hyökkäyspäätyyn, 4) pakki syöttää painottomaan laitaan hyökkäyssiniviivalle, josta laituri etenee hyökkäysalueelle tai ohjaa kiekon päätyyn.

Tässäkö se sitten taas on? Ihan ok, päästiin hyökkäysalueelle. Miten tästä homma sitten realisoituu tulostaululle? Samaa voisi kysyä viivelähdön osalta.

Laukaus tulee, ok. Mutta mihin kannattaisi laukoa? Miten sijoittuvat muut? Jne jne...

Nostetaan nyt hieman vaatimustasoa pelaajien suuntaan, eikä vain palkita kurinalaisesta suorittamisesta.

 

[steepler]

Jotenkin me olemme kääntäneet tämän asian täysin päälaelleen, että tulos tulee ikään kuin itsestään, kunhan jaksetaan jauhaa omaa systeemiä ja lauotaan riittävästi.

Siis hetkinen miten tämä asia on käännetty päälaelleen, siis tarkoitatko jotain sellaista ajattelua että pitäisi olla ensin tulos josta sitten systeemi tulee jotenkin itsestään, en oikein ymmärrä miten tälläinen ajattelumalli toimisi edes käytännössä.

Jos nyt ajatellaan että joku systeemi on kehitetty siitä lähtökohdasta että luoja kokee sen parhaimmaksi tavaksi voittaa niin silloinhan homma toimii juuri niin että paras tulos tulee kun jaksetaan systeemiä noudattaa. Nyt on sitten asia erikseen jos koet että systeemit ovat vääriä, tai että on parempia systeemejä jotka ovat tehokkaampia jne, mutta ei se sitä ajattelumaailmaa muuta.

Tai mikä on tässä sen ajattelun vaihtoehto? Ajatellaan ensin että pitää voittaa, mutta mitä sitten? Kai siinä pitää lähteä niitä keinoja voittamiseen kuitenkin ajattelemaan, joista siis tulee systeemi ja tilanne on kuitenkin se että voittoon päästään jotain systeemiä noudattamalla.

Se on sitten eri asia jos koet että systeemejä tehdään jotain muita arvoja varten kuin voittaminen, mutta silti tuo ajattelumalli ei välttämättä muutu vaan sisältöä pitää vain muuttaa.

 

[Mänizeri]

Siis hetkinen miten tämä asia on käännetty päälaelleen, siis tarkoitatko jotain sellaista ajattelua että pitäisi olla ensin tulos josta sitten systeemi tulee jotenkin itsestään, en oikein ymmärrä miten tälläinen ajattelumalli toimisi edes käytännössä.

Tarkoitan sitä, että me lähdemme kaikkeen pelisysteemit edellä, josta puuttuu se viimeinen silaus, toisin sanoen tulos. Eli analyysinjärjestyksessä tuntuu olevan puutteita.

Emme ajattele ensin maalintekoa, vaan sitä miten vältämme ns. "maalintekokilpailun". Koko ajan takaraivossa jyskyttää virheiden pelko. Haluamme, että vastustaja pelaa meidän nuoteilla, mikä on ihan hyvä tavoite.

Sitten tulee vaihe, jossa yksilöt säntäilevät kentällä. Hetkiä pelissä, kun kaikki ei mene keskialueen pelin osalta suunnitellusti. Tällöin ratkaisee se, hyödynnetäänkö hyökkäyspelialueelle syntyneet maalintekotilanteet. Vai jäädytäänkö tilanteissa, jotka olisi voinut hoitaa hyvillä hyökkäyspelikuvioilla.

Toisin sanoen, jos maalin johtaneen tilanteen kelaisi pikakelauksella taaksepäin, niin kärjistettynä suomiversiosta on poistettu se osuus jossa maali tehdään. Se kuitenkin näytettäisiin, missä kiekko riistettiin tai miten lähdettiin maalin takaa. Näinhän se meni Ylenkin studiossa, kynät viuhuivat aina, kun joku teki virheen, mutta kukaan ei puttunut loppuun asti pelattuihin maalintekopaikkoihin. Saatika siihen, miten lauottiin ja miten muut reagoivat tilanteessa. Yleensä näistä jälkimmäisistä löytyy se syy, miksi kiekko löysi loppujen lopuksi verkon perukoille.

Eihän mikään irrallaan ole, mutta nyt tämä keskustelu päättyy aina ennen kuin maali pitäisi tehdä. Eihän se tietenkään ole mikään automaatio, joka keskustelemalla muuttuu miksikään, mutta siirtäisi painopistettä sinne, mikä oikeasti jääkiekossa ratkaisee.

 

[Fordél]

Tarkoitan sitä, että me lähdemme kaikkeen pelisysteemit edellä, josta puuttuu se viimeinen silaus, toisin sanoen tulos. Eli analyysinjärjestyksessä tuntuu olevan puutteita.

Pelin lopputuloshan ei ole Sihvosenkaan analyyseissa kovin korkealla vaan pelikirja menee edelle. Kuvaa hyvin kuinka vääristynyt ajatusmalli Sihvosellakin on. Kyllä, ymmärrän pointin tämän ajatuksen taustalla, mutta kyse on kuitenkin tulosurheilusta. Sihvoselle peli kertoo kaiken, mutta entäs lopputulos? Se kertoo vain kaiken silloin kun se tukee hänen ajatteluaan.

 

[Johannes]

Siffa osaa laskea, että 1+2=3 ja kukaan muu ei osaa ja ovat siis asiantuntemattomia. Tämän olet saanut todistettua laskelmillasi viivelähdöistä, et muuta. Olet kokenut itse ahaa-elämyksen ja levität nyt sanomaasi aika piinallisella tavalla, mutta jatka toki tilastointiasi viivelähdöistä. Ne todistavat paljon jostain henkilöstä, vaikka eivät ehkä mitään jääkiekko-otteluiden voittamisesta. Kiva lukea aitoa huuhaata aina pelien jälkeen.

 

[dana77]

Olet kokenut itse ahaa-elämyksen ja levität nyt sanomaasi aika piinallisella tavalla

Tästä tulee ihan mieleen erään toisen kirjoittajan vastaavanlainen ahaa-elämys todennäköisyyslaskennasta ja Suomen maajoukkueen mitalimahdollisuuksista.

Helpointa olisi tietenkin jättää nuo lukematta ja kommentoimatta.

 

[steepler]

Toisin sanoen, jos maalin johtaneen tilanteen kelaisi pikakelauksella taaksepäin, niin kärjistettynä suomiversiosta on poistettu se osuus jossa maali tehdään. Se kuitenkin näytettäisiin, missä kiekko riistettiin tai miten lähdettiin maalin takaa. Näinhän se meni Ylenkin studiossa, kynät viuhuivat aina, kun joku teki virheen, mutta kukaan ei puttunut loppuun asti pelattuihin maalintekopaikkoihin. Saatika siihen, miten lauottiin ja miten muut reagoivat tilanteessa. Yleensä näistä jälkimmäisistä löytyy se syy, miksi kiekko löysi loppujen lopuksi verkon perukoille.

Nämä ja muutkin mitä mainitsit ovat sen systeemin sisältökysymyksiä, ei tässä kuitenkaan siitä ole kysymys että ei mentäisi pelisysteemi edellä, vaan siitä että mikä sen systeemin sisältö on.

En ota siihen kantaa, koska ei varsinaisesti kompetenssi riitä, että onko esimerkiksi joku Jalosen pelikirja väärä vai oikea, tai huono vai hyvä, mutta pelikirjaa ja systeemejä tarvitaan jos peliä meinataan ylipäätään pelata se on varma. Ei se maalinteon tehokkuuskaan auto mitään jos niille maalipaikoille ei päästä, mutta siinä varmasti olet oikeassa että maalinteko ei ole hyvällä tasolla, mutta edelleen tämä on juurikin sen systeemin sisältökysymys.

 

[Johannes]

dana77, sinua kiukuttaa edelleen osaamattomuutesi todennäköisyyslaskennassa, ei kannattaisi. Lainaa kirjastosta joku kirja ja opettele asia, ei se voi olla vaikeaa, kun minäkin sen olen oppinut. : ) Ei kannata jäädä 1x2-tasolle, kun miettii etukäteen pelejä, kuten UL:n analyyseissä tehdään.

J Jalonen kiinnitti muuten itse mielenkiintonsa Vancouverin kisojen jälkeisessä TV-haastattelussa Suomen kehnoon av-peliin ja lupasi korjata asian ennen Saksan mm-kisoja. Huomasiko joku paraniko Suomen av-peli vai ei, mm-kisoissa.

 

[Viljuri]

Itselleni tuli outo vaikutelma 27.5 ilmestyneessä Urheilulehdessä olleesta Sihvosen jutusta.

Ihan tarkkaan en osaa sitä referoida (edelleenkään en lue Urheilulehteä muualla kuin baarissa), mutta aivan kuin se olisi sisältänyt intertekstuaalisen viittauksen tässä ketjussa kirjoittamaani Arsenal-aiheiseen viestiin.

Asiasta toiseen, vaikka osa meistä näyttää fanittavan Sihvosta tämän aiheuttaman "shock and awe"-ilmiön vuoksi, niin jotakin sisältöäkin pelkän muodon sijasta Sihvosen jutut kaipaisivat.

Jääkiekko ei ole kovin kummoista taktista shakkia, sen sijaan se voi tarjota tunne-elämyksiä. Sihvonen (tai sitten Veikkaaja) voisivat yrittää tarjota analyyttisiä näkökulmia siihen, että mikä merkitys voittamiselle ja koko voittoon tähtäävälle kulttuurille pitäisi postmodernina aikanamme antaa? Hymiö.

Ottaen siis huomioon, että voittaminen kärsinyt inflaatiosta sekä maajoukkuetoiminnassa (esimerkiksi EHT-sirkuksen korostaminen valmennusjohtomme toimesta, MM-kisojen karnevalistinen rooli kilpaurheilullisten arvojen sijasta) että myöskin kotoisessa SM-liigassa.

Jälkimmäisen osalta paradoksaalisesti sitä kautta, että Sihvoselle henkilökohtaisesti läheisten maakuntajoukkueiden halu voittaa (tai siis niiden käyttämät keinot voittamisen mahdollistamiseksi) ovat olleet omiaan romahduttamaan lajiin assosioituvia urheilullisia arvoja?

 

[dana77]

dana77, sinua kiukuttaa edelleen osaamattomuutesi todennäköisyyslaskennassa, ei kannattaisi. Lainaa kirjastosta joku kirja ja opettele asia, ei se voi olla vaikeaa, kun minäkin sen olen oppinut. : )

Olen ihan tyytyväinen aiheesta saamiini arvosanoihin sekä Ylioppilaskirjoituksista (Laudatur) sekä myöhemmin yliopistosta. Ja sinäkin kieltämättä osaat mekaaniset laskut, aivan samalla tavalla kuin siffakin taitaa ynnälaskut laskiessaan viivelähtöjen määrää. Tässä ei siis mitään ongelmaa.

Jos Suomen yv-pelistä pitäisi jotain sanoa, niin mielestäni Suomen puolustajavalinnoista oli nähtävissä, että oli nimenomaan panostettu pelaajiin jotka ovat seurajoukkueissaan olleet hyviä YV:ssä. Niskala, Mäenpää ja Vatanen
tästä esimerkkeinä. Lopputulos ei silti ollut toivotunlainen.

 

[siffa]

Omasta päästä hyökkäyksiin lähtöjen tilastointi on helppoa sen jälkeen, kun tietää mikä on nopea, puolinopea ja hidas lähtö (viive tai kiekottelu). Sen jälkeen kaikki on äärimmäisen helppoa. Muutamalle nyt nimeltä mainitsemattomalle nimimerkille olen joutunut kertomaan sen tosiasian jo muutamaan kertaan, että pakki-pakki hyökkäyksiinlähtö ei ole viive- vaan puolinopea lähtö. Sensijaan pakki-pakki-pakki hyökkäyksiinlähtö on viivelähtö. Samoin maalin taakse pysähtyminen ja viisikon kokoon kasaaminen on viivelähtö. Kun kiekko palautetaan taaksepäin ei ole kyse pystysuunnan nopeasta kiekkoilusta vaan viivepelaamisesta. Silloin ollaan jo oman pään kiekottelun puolella, kun oman joukkueen pelaajat syöttelevät omassa päädyssä neljä tai useamman kerran keskenään.

Pelin eri elementtien tunnistaminen ei ole matematiikkaa. Se ei ole sen enempää yhteenlaskua kuin todennäköisyyslaskentaakaan. Oppimalla tunnistamaan jääkiekkojoukkueiden pelin rytmittämisen eri hyökkäyksiinlähtötavoilla, ei tarvitse enää pistää näistä asioista hanttiin vaan todeta kylmät faktat peliä seuraamalla. Katsokaa nyt NHL:n 6. finaalipelistä nämä jo useaan eri otteeseen esittämäni viivelähtöhyökkäykset, niin pääsette helposti siltä osin perille jääkiekosta pelikirjapelinä.

 

[axe]

Oppimalla tunnistamaan jääkiekkojoukkueiden pelin rytmittämisen eri hyökkäyksiinlähtötavoilla, ei tarvitse enää pistää näistä asioista hanttiin vaan todeta kylmät faktat peliä seuraamalla. Katsokaa nyt NHL:n 6. finaalipelistä nämä jo useaan eri otteeseen esittämäni viivelähtöhyökkäykset, niin pääsette helposti siltä osin perille jääkiekosta pelikirjapelinä.

Eli me opimme tietämään, että jääkiekossa hyökätään joskus nopeasti ja joskus taas ei. Aika mullistavaa. Mihinköhän tää peli on menossa?

 

[ms.qvist]

Eli me opimme tietämään, että jääkiekossa hyökätään joskus nopeasti ja joskus taas ei. Aika mullistavaa. Mihinköhän tää peli on menossa?

Ehkä ne vielä joku päivä saavat aikaan niitä maalejakin...

vlad.

 

[Maple Leaf]

Eli me opimme tietämään, että jääkiekossa hyökätään joskus nopeasti ja joskus taas ei. Aika mullistavaa. Mihinköhän tää peli on menossa?

Mielenkiintoiseen suuntaan, se on selvää. Olemmehan jo asiantuntijalta oppineet, että modernissa jääkiekossa pakki syöttää joko toiselle pakille, sentterille tai laiturille. Pelin evoluutio on arvaamaton.

 

[Reinomies]

Niinkuin Antti Mäkinen 4SportPro:n jääkiekkoselostajana poikkeuksellisesti rekisteröi niitä 1. finaalisarjan ottelussa: "Seabrook levittää TAKAISIN Keithille". Eli Keith sai kiekon omassa päädyssä ja levitti pakki-pakin Seabrookille ja Seabrook levitti takaisin pakki-pakin Keithille ja syntyi tämä pakki-pakki-pakki viivelähtö kahden levityksen jälkeen.

Laitatko jonkinlaisen hahmotelman, miten kyseisen tilanteen selostaisi jääkiekkoselostaja, joka ei poikkeuksellisesti rekisteröi pakki x3 viivelähtöä? Näin monitorilta luettuna ei tässä näy mitään ihmeellisen poikkeuksellista.

 

[siffa]

Ehkä ne vielä joku päivä saavat aikaan niitä maalejakin...

Minusta Chicagon ja Philadelphian välisissä finaaliotteluissa on tehty riittävästi maaleja. Nyt on pelattuna viisi ottelua ja maaleja on tehty 40. Molemmat pelaavat modernia kolmen rytmin hyökkäyksiinlähtöpeliä omasta päädystä.

 

[Johannes]

Dana77 elvistelee matematiikan osaamisellaan, onneksi olkoon. Olet osaamisesi todistanut jo aikoja sitten ja aika tyhjä arpa on tullut esiin, mutta hyvä että olet itse tyytyväinen osaamisesi. Minussa herätät lähinnä hilpeyttä, kun yrität epätoivoisesti kivuta asioiden yläpuolelle. Olet 1x2-osastoa, vaikka olisit suorittanut mitä tutkintoja, kunnes todistat asian toisin. Et tajua osaamisesi tasoa, mutta niinhän se menee. Kaikki on typerää, mitä ei itse ymmärrä. Tämä koskettaa myös Johannesta, joten sitä ei erikseen tarvitse minulle kertoa. : )

Voitaisiinko välillä puhua lätkästä, eikä kettuilla toisillemme, alkaa haukotuttamaan kaikkien "karpaattien nerojen" luulot itsestään ja kuulun samaan porukkaan, en sitä kiellä.

 

[Wäinö#16]

Pakki-pakki-pakki viivelähtöön hyökkääjät reagoivat ensimmäisen levityksen jälkeen kuin pakki-pakki hyökkäykseen, mutta, kun pakki levittää takaisin toiselle pakille, on hyökkääjien reagoitava siihen uudelleen ja palattava pelattaviksi uuteen pakki-pakki hyökkäykseen lähtöön. Laiturit palaavat suurin piirtein keskialueen A-pisteen tasolle. Tärkeää ovat aina kulloisenkin painottoman laidan laiturin ja sentterin uudelleen reagoinnit.

No eipä kuulosta järin tehokkaalta tavalta hyökätä, johtuen juurikin reagoimisen vaikeudesta siihen jos pakki ei pelaakaan kiekkoa yhden syötön jälkeen liikkeessä olevalle hyökkääjälle. Joudutaan peruuttelemaan ja kääntyilemään, jolloin peli ja vauhti väistämättä hidastuu. Ajattelin josko Stanley-cup-finalistit olisivat jotenkin saaneet harjoiteltua tehokkaamman kiekotteluavauksen, mutta näin ei ilmeisesti ole, vaan siffan analyysin perusteella homma perustuu muuttuvaan tilanteeseen reagointiin.

Perinteisessä maalintakaa lähtevässä hitaassa lähdössä optimaalisessa tilanteessa koko viisikon vauhti kiihtyy ja saadaan aikaiseksi hyvin miehitetty hyökkäys, joka varsinkin heikompia joukkueita vastaan johtaa usein jopa hyvään maalinteko paikkaan. Tämä oli pitkään myös Jalosen HPK:n pelin ytimessä, tosin maajoukkueessa homma ei ole toiminut läheskään yhtä hyvin. Minusta kiekottelun idea ei ole jotenkin tehokkaasti rakennetussa hyökkäyksessa vaan ainoastaan varmistelussa, ettei turhaan luovuta kiekosta.

Siffan analyysin voinee jälleen tiivistää siihen, että jopa Stanley-cup joukkueilla on kuin onkin pelikirjat (kuten Mypalla 80-luvulla), eikä peli ole vain sinne tänne säntäilyä oman mielen mukaan. Ja jopa pakit osaavat syötellä keskenään. Huikeaa evoluutiota ei voi muuta sanoa. Siffalla kuten Petteri Sihvosella briljantiksi asiantuntijaksi tällä hetkellä riittää se, että mainitsee sanan viive, kolme rytmiä tai kiekottelu, mieluiten kaikki kolme. Jääkiekkoa on minusta turha yrittää saada yhtä taktiseksi peliksi kuin vaikkapa jalkapalloa. Jääkiekko on huomattavasti enemmän Tamia lainatakseni momentum-game ja maalivahti vs. maalivahti -peli. Joukkueen henkinen valmius ja viretila on erittäin oleellinen asia. Toki pohjalla täytyy olla viisikkopelin perusasiat vähintään hyvällä mallilla, mutta niistä on turha tehdä sen suurempaa tiedettä. Periaatteena se on kuitenkin hyvä, jos pyritään siihen, ettei tyhmästi menetetä kiekkoa. Onko se sitten briljanttia?

 

[Mänizeri]

Nämä ja muutkin mitä mainitsit ovat sen systeemin sisältökysymyksiä, ei tässä kuitenkaan siitä ole kysymys että ei mentäisi pelisysteemi edellä, vaan siitä että mikä sen systeemin sisältö on.

Ei se maalinteon tehokkuuskaan auto mitään jos niille maalipaikoille ei päästä, mutta siinä varmasti olet oikeassa että maalinteko ei ole hyvällä tasolla, mutta edelleen tämä on juurikin sen systeemin sisältökysymys.

Siitä pelisysteemistä kokonaisuutena puuttuu se olennaisin, jota ei voida systematisoida. Mikään pelisysteemi ei johda maalin, vaan joku siellä kentällä sen kiekon sinne verkkoon aina lopuksi laittaa. Kun mennään pelisysteemi edellä, joukkue todennäköisesti pelaa organisoitua peliä, mutta voittaako se välttämättä yhtään mitään? Suomalainen valmennus ei tällä hetkellä kasvata pelaajia, jotka olisivat vahvoja maalinedessä, koska pelisysteemin noudattaminen on paljon tärkeämpää, kuin maalintekotilanteiden loppuun saattaminen.

Pelisysteemin noudattaminen johtaa totta kai maalintekotilanteisiin, mutta omasta mielestäni systeemin vaikutus loppuu tasan siihen hetkeen, kun se kiekko räpsähtää lapaan 10 metrin säteellä maalista. Tässä kohtaa jääkiekossa alkaa ns. taidon esiinmarssi yhdistettynä asenteeseen. Maalintekopaikan luonti voi olla sisältökysymys, jos asioista on oikeasti sovittu.

Se, että uskotaan viimeiseen asti siihen omaan systeemiin on totta kai tärkeää, mutta jos systeemistä tulee se olennaisin asia, voi käydä niin että pelaajille riittää vain systeemin noudattaminen. Joku ne maalit sitten kuitenkin tekee, vai tekeekö?

Maalintekotilanne on yleensä kaikkea muuta kuin systeemin sisältökysymys, koska tapahtumia maalinedustalla on vaikea ennustaa. Varsinkin nykypäivänä, kun suora laukaus harvoin edes menee maaliin. Tulee yksi muuttuja lisää, eli maalivahti. Ei tiedä venyyko maalivahti kiekon eteen, tuleeko ripareita, pelaako vastustaja kiekon kulmaan, vai mitä tapahtuu. On aivan mahdotonta systemaattisesti pelata itse maalintekotilanteita, vaan vastuu siirtyy täysin yksilöille. Ellei vastustaja ole sitten selvästi huonompi taidollisesti. Ero esim. avauspelaamiseen on mielestäni täysin selvä, sitä on paljon helpompi sopia ja tehdä siitä sisältökysymys, joka on helposti nähtävissä suorittamisena kentällä.

Maalintekotilanteessa, syntyi se sitten suorasta hyökkäksestä tai päätypelistä, yksilöt sijoittuvat täysin vaistonvaraisesti yrittäen arvata mihin se kiekko seuraavaksi menee tai miten muuten voisi auttaa maalin syntymistä, vaikka nostamalla oikea-aikaisesti vastustajan mailaa. (Tästä johtuu mm. se, että yleensä vastustajan maalintekotilanteen purkautumisesta aukeaa parhaat vastaiskun paikat, koska ollaan enemmän ja vähemmän epäjärjestyksen tilassa.) Kun tämä tilanne on ohi, kiekon mennessä ulos 10m säteeltä, systeemin noudattaminen yleensä palaa tilanteeseen, eli onko käsky käynyt vaikka niin, että yksi hyökkääjistä ottaa välittömästi askeleita kohti omaa päätyä, vai aletaanko prässäämään vai mitä tehdään, saako pakit kurkata jne. jne.

Jos maalinteko olisi pelkkä systeemin sisältökysymys, niin maaleja tulisi säännöllisesti vastustajasta riippumatta.

 

[Fordél]

Suomalainen valmennus ei tällä hetkellä kasvata pelaajia, jotka olisivat vahvoja maalinedessä, koska pelisysteemin noudattaminen on paljon tärkeämpää, kuin maalintekotilanteiden loppuun saattaminen.

En näe näitä asioita millään tavalla toisiaan poissulkevina. Pelitavan nouttamiseen voi kuulua maalintekotilanteiden loppuun saattaminen ja näin varmasti on lähes pelitavassa kuin pelitavassa. Juuri hallittu pelitapa mahdollistaa sen, että maalintekotilanteet voidaan viedä loppuun ilman, että esim. kenttätasapaino järkkyy liikaa.

Mielestäni tässä kohdin ongelmana ovat puutteet taitotasossa ja henkisellä puolella eli yksilöissä eikä pelitavassa tai sen ajattelussa. Suomalaiset pääsevät kyllä tekopaikoille, mutta taitotaso ja laukausten laatu ovat liian heikkoja. Asiaa paranna myöskään se, että henkinen kantti ei riitä kylmäpäiseen viimeistelyyn. Jo pelkästään siirtämällä painopistettä ainaisen luistelun treenamisen sijasta enemmän laukomiseen ja maalinteon harjoitteluun, saadaan tulevaisuudessa Suomeen yhä parempia maalintekijöitä. Myös henkiseen valmentamiseen pitäisi keskittyä nykyistä enemmän. Tällöin pystymme yhä paremmin hyödyntämään pelitapamme luomat maalipaikat.

 

[Mänizeri]

En näe näitä asioita millään tavalla toisiaan poissulkevina. Pelitavan nouttamiseen voi kuulua maalintekotilanteiden loppuun saattaminen ja näin varmasti on lähes pelitavassa kuin pelitavassa. Juuri hallittu pelitapa mahdollistaa sen, että maalintekotilanteet voidaan viedä loppuun ilman, että esim. kenttätasapaino järkkyy liikaa..

En tarkoittanutkaan poissulkeviksi. Totta kai pelitavalla on merkitystä, mutta nyt luistelua painottavat pelitavat tekevät sen, että isokokoiset pelaajat putoavat kelkasta liian aikaisin pois. Vai mitä muuta tulee mieleen, kun katsoo meidän lahjakkaimpia pelaajia, jotka ovat jaksaneet 20-ikävuoteen asti. Eikä meidän kevään maajoukkuekaan ollut koolla pilattu, koska pelisysteemin mukaisesti piti olla riittävästi liikettä ja käsiä. Eli mentiin pelisysteemi edellä, jossa ei ehkä riittävästi mietitty sitä, miten nämä kaverit pärjäävät maalinedustoilla tärkeissä peleissä, jossa tuomarilinja aina hieman löystyy. Toki valmentajat valitsevat parhaat mahdolliset pelaajat, mutta kyllä SM-liigastakin muutama hyvä voimahyökkääjäkin olisi ollut tarjolla. Tai kokeilla Osalaa muuallakin kuin nelosketjussa.

Isoja poikia pitäisi osata valmentaa koko heidän uransa siten, että he saavat isosta koostaan kaiken irti. Eikä aina sysätä syrjään, koska liike ei riitä. Liike voi olla verkkaisempaa (tai näyttää siltä), mutta kyllä he tilanteisiin aina ehtivät. Maalinedustoilla isot miehet ovat todella tärkeitä, mutta tätä ei meillä vieläkään oikein myönnetä. Ihmetellään vain aina jälkeenpäin, kun ei maaleja tärkeimmältä sektorilta taaskaan tehty.

Jos otetaan esimerkiksi vaikka Dustyn Bufyglien, niin Suomessa mies olisi ajat sitten naurettu ulos juniorijoukkueista, koska mies oli ylipainonsa takia hidas ja kömpelö. Pienessä kaukalossa mies sai tämän anteeksi ja nyt kun mies on laihtunut ja saanut sitä aavistuksen lisää liikettä, hän on todella vaarallinen maalinedustalla, koska nykysäännöillä miehen siirtäminen tilanteista ei onnistu. Eikä hän edelleenkään ole mikään raketti.

Samaten Marko Anttilasta kukaan suomalainen valmentaja ei ole yrittänyt tehdä maalinedustapelaajaa, vaan mies pörrää kulmissa, ilmeisesti siksi koska hänen on käsketty liikkua, liikkua ja liikkua. No, iso mies ei ole kulmissa välttämättä parhaimmillaan, jos ei ole käsiä, mutta maalinedustalla mies voisi olla todella hyvä. Mutta ensin jonkun pitäisi opettaa hänelle maalinedustapelaamisen salat ja pikku kikat.

Mielestäni Jaromir Jagr näytti MM-kisoissa aika hyvin sen, mikä on jääkiekossa nykysäännöillä optimaalisin tapa pelata maalin lähistöllä kiekon kanssa ja miten päätypelejä dominoidaan. Liike on hidastunut parhaista vuosista, mutta kun kiekko napsahti päätypelissä lapaan, mies parilla ravistuksella heitti Sami Vataset ja Janne Niskalat sivuun, tai piti susikädellä kaverit sivussa.

Voi olla, että nollatoleranssin ajateltiin tuovan pienikokoisille pelaajille paremmat mahdollisuudet menestyä ja osittain näin on ehkä käynytkin. Mutta jos olet iso ja taitava, olet tällä hetkellä pahin mahdollinen vastus pakille noustessasi maalineteen. Millä keinoin sellaisen pysäytät, jos ensimmäinen tökkäys mailalla menee ohi kiekosta?

 

[ms.qvist]

Samaten Marko Anttilasta kukaan suomalainen valmentaja ei ole yrittänyt tehdä maalinedustapelaajaa, vaan mies pörrää kulmissa, ilmeisesti siksi koska hänen on käsketty liikkua, liikkua ja liikkua. No, iso mies ei ole kulmissa välttämättä parhaimmillaan, jos ei ole käsiä, mutta maalinedustalla mies voisi olla todella hyvä. Mutta ensin jonkun pitäisi opettaa hänelle maalinedustapelaamisen salat ja pikku kikat.

Red Wingseistä voi eräs Tomas Holmström tulla opettamaan suomalaisille sitä kuinka maalinedustalla pelataan ja kuinka niitä maaleja tehdään ahtaassa tilassa. Liike on jo hiljalleen vähentynyt ja rooli normaaleissa ketjuissa pienentynyt mutta edelleen ylivoimassa on eräs tärkeimmistä pelaajista parkkeeratessaan itsensä vastustajan maalivahdin eteen. Huomioitavaa on myös se, että Holmström ei ole koolla pilattu, kuitenkin "vain" 90 kiloinen jässikkä eli keskivertokiekkoilijan kokoinenkin pelaaja pärjää tässä tehtävässä mainiosti kun tekniikka ja tahto ovat kohdallaan, ja etenkin tahtotaso.

Enpä kyllä muista viimevuosilta Suomen maajoukkueesta ainoatakaan samaan rooliin roolitettua pelaajaa ja kuitenkin hekin ovat olennaisen tärkeitä joukkueelle. Jonkun on osattava ja uskallettava mennä sinne maalille hakattavaksi ja tökittäväksi. Taitavien kiekonkäsittelijöiden ohella nuoria tulisi kannustaa muihinkin rooleihin. Ei jääkiekko kuitenkaan ole pelkkää syöttelyä ja liikettä paikasta toiseen yhdistettynä laukauksiin kohden vastustajan maalia, toki kiekko on tätäkin mutta siihen sisältyy paljon paljon muitakin rooleja ja tuntuu siltä, että osa rooleista on Suomi-kiekossa unohdettu tai sitten niitä väheksytään liikaa. Johtuuko tämä sitten kaikki-pelaa-asenteesta nuorten kohdalla vai mistä, vai heikosta valmennustasosta nuorten kohdalla? Vaikea sanoa kun en ole tekemisissä nuoriskokiekkoilun parissa, (jos olisin niin kannustussysteemi olisi toinen ja myös muille kuin joukkueen nopeimmille koettaisin löytää mielekkään roolin, jossa pelata omin vahvuuksin).

vlad.

 

[steepler]

Jos maalinteko olisi pelkkä systeemin sisältökysymys, niin maaleja tulisi säännöllisesti vastustajasta riippumatta.

En pysy tässä ajatuksenjuoksussa ihan mukana, tilanne on ehkä se että meillä on erinlainen käsitys siitä mitä pelisysteemi tai pelikirja sisältää.

Itse näen asian niin että pelikirjaan tai systeemiin kuuluu mm. suunnittelu siitä kenelle laukaisupaikkoja ensisijaisesti pelataan, mille sektorille niitä pyritään pelaamaan, millaisia laukauksia pyritään ampumaan, kuka menee maalille, miten pelataan maskia, mihin ensisijaisesti lauotaan (mahdollisen maalivahdin scouttauksen seurauksena), miten harjoitellaan näitä asioita, miten harjoitellaan laukomista, kulmapelaaminen, millaisia roolituksia pelaajien vahvuuksille haetaan, miten valmistaudutaan henkisesti, plus mahdollisesti vielä muitakin asioita joita ei nyt tähän hätään tule mieleen.

En millään muotoa näe että hyökkäysalueella toiminen, tai maalin edessä toimiminen kannattaisi olla pelaajien täysin mielivaltaista toimintaa, miten sinä ilmeisesti tilanteen näet. Tai toisaalta et näe sitä minään mielivaltana koska juurikin kritisoit että tiettyjen ominaisuuksien pelaajia ei rooliteta oikein, eli jos touhu olisi jotain täyttä mielivaltaa niin silloinhan siellä isot ja pienet pyörisivät missä sattuu miten haluaisivat. Nyt jos jollekin isolle kaverilla valmentaja ohjeistaa maskipelaamista ja milloin/miten sitä suoritetaan niin eikä tästä tule silloin osa pelikirjaa ja systeemiä, vai eikö sinusta tule, eli tälläinen ohjeistus olisi jotain muuta irrallaan olevaa, en tiedä mitä?

Eli tätä kautta itse näen että jos maalinteossa on ongelmia niin se on ensisijaisesti systeemikysymys. En vain oikein ymmärrä ajatusmaailmaasi, siis puhut siitä että pitäisi olla roolitusta ja ohjeistusta maalin tekoon, mutta silti näet että maalintekotilanteessa toimitaan täysin vaistonvaraisesti ja hyökkäysalueelle liikutaan jotenkin arvausperusteisesti, eli onko jostain Anttilan ohjeistamisesta sitten tässä katsonnassa mitään hyötyä jos/kun hän kuitenkin siellä vain arvailee ja touhuaa jotain täysin mielivaltaista? En vain pysy mukana tässä ajattelussa.

Nyt minun ei ole tarkoitus ottaa siihen kantaa mitä Suomessa tehdään ta ei tehdä, tai tehdäänkö oikein vai väärin, tai miten valmennetaan, koska en näitä sillä tavalla, varsinkaan junioripuolen juttuja, tunne tai ole ollut niiden juttujen kanssa tekemisissä. Se on selvää että joku Jukka Jalonen ei voi kuitenkin ihan aakkosista tätä kaikkea, esimerkiksi vaikka laukaisemista opettaa sen parin viikon leirin aikana jolla MM-kisoihin valmistaudutaan.

Esko Seppänen muutama viikko sitten kirjoitti näistä Jääkiekkoliiton leireistä jutun UL:dessä, on ilmeisesti entinen pelaaja koska väitti olleensa itse leireillä mukana.

 

[Mänizeri]

En pysy tässä ajatuksenjuoksussa ihan mukana, tilanne on ehkä se että meillä on erinlainen käsitys siitä mitä pelisysteemi tai pelikirja sisältää.

Itse näen asian niin että pelikirjaan tai systeemiin kuuluu mm. suunnittelu siitä kenelle laukaisupaikkoja ensisijaisesti pelataan, mille sektorille niitä pyritään pelaamaan, millaisia laukauksia pyritään ampumaan, kuka menee maalille, miten pelataan maskia, mihin ensisijaisesti lauotaan (mahdollisen maalivahdin scouttauksen seurauksena), miten harjoitellaan näitä asioita, miten harjoitellaan laukomista, kulmapelaaminen, millaisia roolituksia pelaajien vahvuuksille haetaan, miten valmistaudutaan henkisesti, plus mahdollisesti vielä muitakin asioita joita ei nyt tähän hätään tule mieleen.

Ok, tuossahan on paljon asioita, jotka siellä pelikirjassa pitäisikin olla. Ehkä olen vähän poukkoillut asiasta toiseen, myönnettäköön. Olen kuitenkin pyrkinyt erottamaan maalintekopaikan luomisen ja maalin tekemisen toisistaan ja miten nämä kaksi ovat pelisysteemistä riippuvaisia, kun kiekko putoaa jäähän ottelutilanteessa.

Onko siinä sitten mitään järkeä, johtaako se mihinkään en tiedä? Vaikka nuo mainitsemasi asiat kirjoitettaisiin pelikirjaan, ei se tarkoita välttämättä sitä, että jääkiekkojoukkueen hyökkäyspeli toimisi sen kirjan mukaisesti. Yleensä ongelmaksi tulee se, että yksilöiden taidossa on eroja, jolloin pelisysteemistä painottuvat tietyt asiat. Suomalainen pelaajatyyppi toteuttaa pelisysteemiä niiltä osin, kuin taidot riittävät, mikä on ihan ok ja yleensä pelisysteemi tukee pelaajaa. Mutta sitten kun systeemin merkitys vähenee, suomalainen pelaaja ei ole omimmillaan.

Vaikka kaikki olisi huomioitu omasta mielestäni kaikkein vähiten systeemi auttaa kun kiekko on 10m säteellä maalista, vaikka kuinka sovittaisiin asioita. Johtuen jo ihan pelkästään puolustavasta joukkueesta. Hyökkäävän joukkueen osalta yksilöiden taidon on astuttava esiin. Ja kiekon poistuessa 10m alueelta sovitut asiat palaavat enemmän kuvaan.

Noh, ehkä sekin sitten on eräänlainen pelisysteemin osa, jossa sitten yritetään yksilöille kertoa, että menkää sinne maalille. On kuitenkin eri asia käskeä miestä maalille, kuin että siellä oikeasti tapahtuu hyviä asioita.

En millään muotoa näe että hyökkäysalueella toiminen, tai maalin edessä toimiminen kannattaisi olla pelaajien täysin mielivaltaista toimintaa, miten sinä ilmeisesti tilanteen näet.

Ei sen kannata olla, ideaalissa tilanteessa jopa syöttökombinaatiot maalinedustoillekin saadaan sovittua. Mutta kyllä esim. maalintekosektoriin syöttäminen on taitokysymys, jos mikä.

Tai toisaalta et näe sitä minään mielivaltana koska juurikin kritisoit että tiettyjen ominaisuuksien pelaajia ei rooliteta oikein, eli jos touhu olisi jotain täyttä mielivaltaa niin silloinhan siellä isot ja pienet pyörisivät missä sattuu miten haluaisivat. Nyt jos jollekin isolle kaverilla valmentaja ohjeistaa maskipelaamista ja milloin/miten sitä suoritetaan niin eikä tästä tule silloin osa pelikirjaa ja systeemiä, vai eikö sinusta tule, eli tälläinen ohejeistus olisi jotain muuta irrallaan olevaa, en tiedä mitä?

Eli tätä kautta itse näen että jos maalinteossa on ongelmia niin se on ensisijaisesti systeemikysymys. En vain oikein ymmärrä ajatusmaailmaasi, siis puhut siitä että pitäisi olla roolitusta ja ohjeistusta maalin tekoon, mutta silti näet että maalintekotilanteessa toimitaan täysin vaistonvaraisesti ja hyökkäysalueelle liikutaan jotenkin arvausperusteisesti, eli onko jostain Anttilan ohjeistamisesta sitten tässä katsonnassa mitään hyötyä jos/kun hän kuitenkin siellä vain arvailee ja touhuaa jotain täysin mielivaltaista? En vain pysy mukana tässä ajattelussa.

Hain sitä, että jos pelaaja osaa pelata maalinedessä/10m säteellä maalista, tai tehdä 10m säteellä kiekon saadessaan maalin, hän pärjää tällä alueella pelisysteemistä riippumatta, koska sen merkitys mielestäni vähenee. Enkä mielestäni puhunut hyökkäysalueelle liikkumisesta arvauksenvaraisesti, maalintekopaikan voi luoda pelisysteemillä. Tuskinpa se maalinteko-ongelma pelisysteemissä on, eiköhän ne asiat ole piirretty taululle ja harjoiteltukin yleensä?

Sen sijaan muut, 10m säteen ulkopuoliset, pelilliset asiat, pelaaja joutuu käymäään valmentajansa kanssa läpi. Voi olla, että se 10m säteen alue saadaan hallintaan jonkin pelisysteemin kautta, hienoahan se olisi. Harvoin siinä kuitenkaan onnistutaan, jolloin taas palataan siihen, mitä yksilö osaa/pystyy tekemään tällä alueella.