Jääkiekko on ollut ja on edelleen kiekonriisto- ja vastaiskupeli. Taitaville solisteille syntyy kiekonriistojen jälkeen kymmeniä mahdollisuuksia peliä kohden luoviin ratkaisuihin lähteä nopeisiin hyökkäyksiin organisoimatonta vastustajaa kohti.
Jos näin olisi, Tsekki voittaisi joka vuosi maailmanmestaruuden.
Tämä on niin suomalainen ajattelutapa, että levisi kunnon hymy taas kasvoille. Viimeeksi kun tarkistin, enemmän maaleja tehnyt joukkue voittaa ottelut.
Sitten kun me tämän hyväksymme, emmekä jatka tätä jokavuotista tekosyiden keksimistä, miten kiekkopelit voi voittaa, me otamme Ruotsin kiinni.
Toki kaikki täälläkin jauhettu kuuluu jääkiekkoon, mutta ne ovat seurausta pyrkimyksestä maalintekoon päästä sinne maalintekoon. Tai niinhän sitä luulisi.
Jotenkin me olemme kääntäneet tämän asian täysin päälaelleen, että tulos tulee ikään kuin itsestään, kunhan jaksetaan jauhaa omaa systeemiä ja lauotaan riittävästi. Mutta laukaus ei ole maali, vaikka paikan luomisesta meillä saa melkein isommat selkään taputukset kuin maalista.
Jotenkin huvittavaa on seurata sitä, miten pelaajatkin näihin muoti-ilmiöiden perään saadaan. 2000-luvun alussa kaikki puhuivat, että pitää liikkua paremmin, siksi hävittiin. Siiten muutaman vuoden päästä tuli, että pitää puolustaa paremmin, oltaisiin voitettu jos oltaisiin puolustettu paremmin. Ja nyt sitten selitys tappiolle on, ettei noudatettu meidän omaa pelisysteemiä.
Vaikka kaikki näkivät, että taas siellä Suomi poika ampui kiekon ainakin 20 kertaa kohti vastustajan maalivahdin vatsaa, kakkoskiekolla ei ollut kertaakaan ketään ja tilanteen jälkeen kukaan ei edes jäänyt maalille nahistelemaan. Miksi? Nämä tulevat selkärangasta, ja kun ei ole opetettu ja vaadittu, niin se vaikea sitä on enää myöhemmin oppia. Luontainen halu tehdä sitä maalia puuttuu suurimmalta osalta täysin, kunhan nyt kikkaillaan kiekko päätyyn asti ja sitten vaihtoon.
Mutta kivahan se on jauhaa pelisysteemeistä, niin päättymätön suo se näyttää olevan. Pelisysteemi on kuitenkin vain sapluuna, ei mitään muuta. Maaleja se ei tee ainuttakaan, korkeintaan lisää maalintekopaikkoja ja todennäköisyyttä päästä niille. Huipputasolla on vuodesta toiseen kuitenkin samat kaverit tilastojen kärjessä, poislukien haamukautta pelaavat. Kertonee siitä, että jääkiekko on sittenkin ennen kaikkea maalintekopeli.
