Sanoisin melkeinpä kuitenkin niin, että ennen kuin aloitin Urheilulehdessä, vallitseva asian tila, eräänlainen teesi oli, ettei jääkiekkoilussa ole pelikirjoja. Täällä Jatkoajassa oltiin laajalti vieläpä sitä mieltä, ettei jalkapalloilu ole pelikirjapeli.
Tuolle teesille minä sitten vyörytin vaivojani säästämättä monelta rintamalta (lehti, netti, televisio ja radio) antiteesin, että jääkiekkoilu on mielestäni pelikirjapeli.
Synteesi tässä tapauksessa on sitten se, mitä kukin asiasta ajattelee sen jälkeen, kun on tutustunut sekä teesiin että antiteesiin. Ehkä edelleen jotkut ovat sitä mieltä, ettei jääkiekkoilussa ole pelikirjoja. Heillä on mielipiteeseensä täysi oikeus.
Pelikirjalle on sittemmin käynyt hieman samanlainen kulku, jonka muotoili joku oli filosofi, olikohan Schopenhauer: ensin asialle naureskellaan, sitten sitä vähätellään ja lopulta kaikki pitävät sitä itsestäänselvyytenä.
Tosin oli edettävä kärsivällisesti. Ensin oli saatava jääkiekkoilun ystävät oivaltamaan ja ymmärtämään, että jääkiekkoilu ylipäätään on pelikirjapeli. Vasta sitten saattoi siirtyä puhumaan täsmällisemmin sisällöllisistä pelitapa-asioista kuten pystysuunnan jääkiekosta ja kiekkokontrollijääkiekosta.
Kiitos vastauksesta. Lainaan siitä mielestäni tärkeät kohdat kokonaisuutena. Antiteesisi ovat kirvoittaneet JA:n nimimerkkejä avaamaan omat keskustelunsa koskien pelikirjoja ja niiden sisältöjä.
Johannes esim. avasi 20.1.2007 pelikirjakeskustelun, joka löytyy Liiga-osion otsikkosivulta 15, sinne pääsee, kun valitsee kaikki otsikko viestit. Kirjoitin siellä otsikkotasolla erään 2000-luvun SM-liigajoukkueen pelikirjan. Tämä pelikirja on tähän asti yksityiskohtaisin ja laajin, mihin olen päässyt tutustumaan. Esittelemäni pelikirja löytyy sivulta 2 viestissä #34. Luulin, että tämän jälkeen ei tarvitsisi keskustella siitä, mitä on pelikirja. Olin väärässä ja avasin sen jälkeen useita muitakin todellisia pelikirjoja, mutta jälleen osittain huonolla tuloksella, koska jatkuvasti on esiintynyt vielä nytkin väitteitä, että jääkiekon pelikirja on epämääräinen ilmaisu.
Fordél avasi Yleinen jääkiekkokeskustelu-osiossa Pelitapakeskustelun 23.5.2011. Se on huomattavan laaja ja edelleen käytössä oleva keskustelu, johon viestejä tulee (tosin turhan vähän) edelleenkin. Pelitapakeskustelun ytimessä on Jukka Jalosen Meidän Peli ja nyt toivoisi sinne viestejä Erkka Westerlundin Yhteistyön jääkiekon sisällöstä. Meidän Pelin yksi ansiokkaimmista keskusteluista löytyy Pelitapakeskustelun viestistäni # 257 sivulta 11, jossa linkitän Jukka Jalosen ja Petteri Sihvosen 14 min kestävän keskustelun Meidän Pelin hyökkäyspelikirjasta. Jos se on jäänyt katsomatta, niin kannattaa tutustua, jolloin jää monet turhat väännöt pois, kun itse maestro kertoo kehittämästään pelikirjasta. Fordélin viestiketjussa keskusteltiin laajasti NHL-joukkueiden pelikirjojen sisällöistä ja Tamin 60 minuutin painepelin esittelin siitä saamani aineiston perusteella sekä omin silmin tekemäni havaintojen perusteella. Mielenkiintoisia olivat myös keskustelut siitä, miten pelikirjat tukevat maalivahtien työskentelyä.
Fordélin viestiketjussa laitoin myös pelikirjat niille kuuluvaan asemaan yleiskäsitteen Jääkiekko pelinä alle. Jääkiekko pelinä on:
1. Fysiikkaa (kuntotekijät, liike ja kaksinkamppailut)
2. Tekniikkaa ja taktiikkaa (henkilökohtainen taito ja pelikirja)
3. Spiriittiä (luottamus siihen, että pystyy tekemään oikeita ratkaisuja pelin aikana)
Yllä olevan jouduin kirjoittamaan, kun jatkuvasti esitettiin väitteitä, että sihvoslaiset pelikirjauskovaiset painottavat vain pelikirjojen merkitystä jääkiekossa. Mutta ei sekään mennyt kaikille perille, vaan samat väitteet ovat jatkuneet koko pelikirjakeskustelun ajan.
Kolmas, mutta ei viimeinen pelikirjakeskustelu täällä oli avaamani kautta 2010-2011 koskeva pelikirjakeskusteu. Otsikkoavaus löytyy myös Liiga-osiosta valitsemalla kaikki otsikkoviestit. Siellä avaan jälleen yhden jääkiekon pelikirjan viestissä #10.
Pelikirjakeskusteluja on käyty myös tässä Petteri Sihvosta koskevassa viestiketjussa ja lähes kaikkien SM-liigajoukkueiden ja Mestis-joukkueiden keskusteluissa sekä otteluseurantakeskusteluissa. Kaiken kaikkiaan JA:sta löytyy massiivinen määrä pelikirjakeskusteluja. Jos on niistä kiinnostunut, niin vaatii vähän tutkimista ja paljon aikaa viestien lukemisiin. Sieltä selviävät hyvin teesin ja antiteesin kannattajat, mikä on ollut välttämätöntä keskustelun jatkumiselle.