Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[P.Sihvonen]

Muutama korjaus

Sallinette, että korjaan muutaman seikan ja ilmeisen väärinkäsityksen, joita tässä viimeisen kuukauden aikana, kun olen ollut jäähyllä, on ilmestynyt tähän sinänsä muutoin mielestäni ihan hyvään keskusteluun.

1. En ole ollut pyrkimällä pyrkimässä Liigajoukkueiden valmentajaksi, kuten joku nimimerkki antoi ymmärtää. Vain yhden kerran, KalPaan, olen ilmoittanut olevani halukas valmennushommiin. Se tapahtui Pekka Virran aikakauden päättyessä. Minnekään muualle on ole pyrkinyt. KalPa valitsi Tuomas Tuokkolan.

2. Jos olisin halunnut Liigaan apuvalmentajaksi, se olisi ollut muutaman kerran mahdollista viimeisen 10 vuoden aikana, jotka olin Urheilulehden jääkiekkoanalyytikko. Viimeksi pyydettiin ennen tätä käsillä olevaa kautta, kun erään joukkueen päävalmentaja halusi minut tiimiinsä. Perheeseen liittyvät järjestelyt ja ennen muuta vastuuvalmentajapesti HPK:n D2-junioreissa esti ja estää kaikki Liiga- ja muut pestit osaltani kevääseen 2017 asti.

3. Mika Toivola vetäytyi aikoinaan TPS:n koutsikandidaatin paikalta itse, kun TPS vetkutteli liian kauan Hannu Virran potkujen kanssa. TPS:n silloinen pelaajakoordinaattori Ari Vuori valehteli jälkikäteen julkisuuteen, että Toivolan pesti olisi mennyt ohi sen tähden, että Toivola halusi minut apuvalmentajakseen.

ystävällisesti ja rikasta mutta faktapitoista jääkiekkokeskustelua jatkossakin toivoen,
P.Sihvonen

 

[LaTe_Show]

En ole ollut pyrkimällä pyrkimässä Liigajoukkueiden valmentajaksi, kuten joku nimimerkki antoi ymmärtää.

Kai olet nimimerkki gordionille maksanut sen lupaamasi satasen?

Sata euroa vetoa, ettet valmenna kolmen vuoden sisällä Suomessa Mestiksessä, saati liigassa?

Kiinni veti.

 

[Ilmari Ahde]

Kai olet nimimerkki gordionille maksanut sen lupaamasi satasen?

On hiljaista, niin hiljaista.

 

[siffa]

Hain juuri Seinäjoen Suomalaisesta kirjakaupasta tilaamani kirjan "Kiven kovat". Mestarivalmentaja Karri Kivestä kertova upea kirja on ollut niin suosittu, että en ehtinyt saada sitä 1.painosta, mutta 2. painos on nyt valmistunut.

Kirjassa on pääotsikon "SYNKKÄ SYKSY" alla pienempi otsikko "Yllättävä kannustusviesti". Karri Kivi kertoo omista ja Ässien vaikeuksista, kunnes hän saa Hämeenlinnassa pelatun ottelun, jonka Ässät hävisi VL 3-2, jälkeen parin päivän kuluttua odottamattoman tekstiviestin:"Rohkaisen sinua. Pelaatte tällä hetkellä helvetin hyvää lätkää. Jatka samaan malliin. Kyllä se maalinteko vielä alkaa toimia, se on enää siitä kiinni. Ja tietty yv toisi pienen lisän." "Oho, tulipa yllättävä viesti yllättävästä suunnasta, Kivi ihmettelee". Lähettäjä on Urheilulehden analyytikko Petteri Sihvonen. Kivi ja Sihvonen tuntevat toisensa jo pelaajauralta, mutta viime vuosina he eivät ole ollet tekemisissä. Urheilulehden sivuilla Sihvonen ei ole kirjoittanut Ässistä mitään yhtä positiivista. Jokainen kannustava kommentti tuntuu hyvältä, niin harvassa ne ovat. Kivi kiittää Sihvosta tuesta.

Moni JA:n nimimerkki on kirjoittanut, että Sihvosen kompetenssi jääkiekosta kirjoittamiseen on hyvä, mutta häneltä puuttuu arvostus jääkiekkopiireissä. Jääkiekkopiirin kova ydin on eri asia kuin JA:n määrätyt nimimerkit.

 

[TosiFani]

...Moni JA:n nimimerkki on kirjoittanut, että Sihvosen kompetenssi jääkiekosta kirjoittamiseen on hyvä, mutta häneltä puuttuu arvostus jääkiekkopiireissä. Jääkiekkopiirin kova ydin on eri asia kuin JA:n määrätyt nimimerkit.

Tuo tekstiviesti ei muuta sitä tosiasiaa, että P. Sihvonen on sivuraiteella jääkiekkomaailmassa. Kaikki tunnustavat hänen osaamisensa, mutta Johtavan rooli on tehnyt hänestä jääkiekkosirkuksen klovin. Hän käy viihdyttämässä yleisöä, silloin kun päätähdet ovat tauolla.

Sihvonen lupasi lähettää vastaavan viestin Pekka Virralle. Mahdetaanko tästä viestistä mainita ensi syksynä julkaistavassa mestaruuskirjassa?

 

[Leelian Lepotuoli]

Moni JA:n nimimerkki on kirjoittanut, että Sihvosen kompetenssi jääkiekosta kirjoittamiseen on hyvä, mutta häneltä puuttuu arvostus jääkiekkopiireissä.

Tästäkin voidaan olla erimieltä. Meillä loppui Urheilulehden tilaus, koska se kelvannut miehelle edes vessalukemiseksi enää. Kyllästyin Sihvosen juttuihin. Niin nokkelaa ja pikkunäppärää olevinaan, suoranaista vittuilua välillä ja tiettyihin joukkueisiin ja pelaajiin kohvistuvaa jumalallista palvontaa. Henkilökohtainen mielipide vaikutti kaikkeen sanomiseen, vaikka puoleeton näkökulma olisi ollut ihan paikallaan.

 

[Palstalegenda]

Minusta on jo vuosia tuntunut siltä, että amisjengi ei pidä Sihvosesta ollenkaan, siis hyvin harva pitää, akateemisesta jengistä löytyy kummallakin puolella olevia, tykkääjiä ja ei-tykkääjiä. Aina on poikkeuksia, mutta päälinja on se, että mitä alempitasoinen koulutus, sen vähemmän ymmärtää Sihvosen juttuja ja ei sitten pidä niistä. Kasvatustiedettä ja muita savikippolinjoja en laske akateemiseksi alaksi vaan nuo menevät amislinjan kanssa yksi yhteen.

 

[P.Sihvonen]

Sivuraiteella? Kenen mielestä? Mistä näkökulmasta katsoen?

En ole sivuraiteella suomalaisessa jääkiekkoilussa. Päinvastoin. Mielestäni olen aivan ytimen ytimessä, kun koutsaan tavoitteellisesti ja ammattimaisesti 12-vuotiaita kiekkojunioreita. Parempaa ja tärkeämpää tehtävää en saata itselleni kuvitella. On huikea etuoikeus saada palvella tätä hienoa lajia ja sen innokkaita junioripelaajia.

P.Sihvonen

 

[Gags]

Mielestäni olen aivan ytimen ytimessä, kun koutsaan tavoitteellisesti ja ammattimaisesti 12-vuotiaita kiekkojunioreita.

Vilpittömät onnittelut tästä. Juniorivalmennus on mitä palkitsevinta hommaa ja muistaakseni olet tätä tehnyt aiemminkin jossain hiukan pienemmässäkin seurassa?

Varsinainen kysymykseni koskee tuotaa käyttämääsi termiä "ammattimaisesti" eli mitä se tarkoittaa tässä kontekstissa ja miten sen määrittelet?

 

[Korkin Torpedo]

Tästäkin voidaan olla erimieltä. Meillä loppui Urheilulehden tilaus, koska se kelvannut miehelle edes vessalukemiseksi enää. Kyllästyin Sihvosen juttuihin. Niin nokkelaa ja pikkunäppärää olevinaan, suoranaista vittuilua välillä ja tiettyihin joukkueisiin ja pelaajiin kohvistuvaa jumalallista palvontaa. Henkilökohtainen mielipide vaikutti kaikkeen sanomiseen, vaikka puoleeton näkökulma olisi ollut ihan paikallaan.

Mikäli tämä oli ainoa syy tilauksen lopettamiseen, niin nyt voit tilata lehden uudestaan, Petteri ei enää UL:een kirjoita.

Itse kyllä mielenkiinnolla luin Petterin juttuja, piti vaan laittaa johtava-suodatin päälle.

 

[Dieppe]

En ole sivuraiteella suomalaisessa jääkiekkoilussa. Päinvastoin. Mielestäni olen aivan ytimen ytimessä, kun koutsaan tavoitteellisesti ja ammattimaisesti 12-vuotiaita kiekkojunioreita. Parempaa ja tärkeämpää tehtävää en saata itselleni kuvitella. On huikea etuoikeus saada palvella tätä hienoa lajia ja sen innokkaita junioripelaajia.

P.Sihvonen

Mielenkiinnosta kysyn, mikä on valmennusfilosofiasi junioreiden kanssa. Eli kumpaa pidät tuossa iässä tärkeämpänä. Pelaajien henkilökohtaisen taidon kehittämistä, vai pelitapaa?

Juniorivalmennus on tärkeää työtä ja nuorissa ikäluokissa osaavalla valmennuksella on todella suuri merkitys.

 

[canttig]

Mielestäni olen aivan ytimen ytimessä, kun koutsaan tavoitteellisesti ja ammattimaisesti 12-vuotiaita kiekkojunioreita. Parempaa ja tärkeämpää tehtävää en saata itselleni kuvitella.

Minunkin mielestä olet ytimen ytimessä. Minäkään en pysty kuvittelemaan sinulle parempaa tai tärkemämpää tehtävää.

 

[eagle]

Oman mittapuunsa mukaan Sihvonenkin siis alkaa olemaan entinen URHEILUmies. Ja esim. aika moni ammattikseen junioreita valmentava(lajissa kuin lajissa) ei ole sitä edes koskaan ollut.

 

[P.Sihvonen]

Taitoa pelitavan kautta

Mielenkiinnosta kysyn, mikä on valmennusfilosofiasi junioreiden kanssa. Eli kumpaa pidät tuossa iässä tärkeämpänä. Pelaajien henkilökohtaisen taidon kehittämistä, vai pelitapaa?

Jatkan se sapluunan kehittämistä, jonka löysimme OP Yrjänheikin kanssa HPK:n B-junioreissa 2009-2011. Siinä yhdistyvät päivittäin pelitavan ja yksilötaidon harjoitteleminen. Taitoa ei irroteta missään vaiheessa pelitavasta. Kaikki harjoittelu eli taidonkin kehittäminen perustuu pelitapaharjoitteisiin.

Silloin 2009-2011 kyse oli eräänlaisesta koelaboratoriosta. Nyt ei tarvitse enää kokeilla, koska on varmuus, että sapluuna toimii. Sapluunaa täytyy vain kehittää edelleen.

Pelitapamme on sellainen, että pyrimme kontrolloimaan kiekkoa maksimaalisen paljon. Ajattelen, että se kehittää pelaajien henkilökohtaista taitoa eniten.

12-vuotiaat osaavat jo hämmästyttävän hienosti pelata yhteistyön jääkiekkoa.

Coach P.Sihvonen

 

[eagle]

Pelitapamme on sellainen, että pyrimme kontrolloimaan kiekkoa maksimaalisen paljon. Ajattelen, että se kehittää pelaajien henkilökohtaista taitoa eniten.

Erinomaista. Toivottavasti tähän vielä yhdistyy se, että heti jos menetät sen kiekon, niin yrität mahdollisimman aggressiivisesti riistää sen takaisin itsellesi.

 

[P.Sihvonen]

Kaksi eri pelaamisen mentaliteettia

Erinomaista. Toivottavasti tähän vielä yhdistyy se, että heti jos menetät sen kiekon, niin yrität mahdollisimman aggressiivisesti riistää sen takaisin itsellesi.

Pääosin se pyritään riistämään mahdollisimman nopeasti takaisin - mutta ei aina. Olen havainnut, että kiekon kontrolloiminen ja kiekon menettämisen jälkeinen prässääminen ja takaisin riistäminen vaativat kahta pelaamisen eri mentaliteettia. Edellisessä mielen tulee olla suhteellisen rauhallinen; jälkimmäisessä mielen on oltava tulta ja tappuraa. Kahden erilaisen mentaliteetin ylläpitäminen ikään kuin yhtä aikaa on iso haaste junioreissa, kun se on sitä myös aikuisissa. Se on kovan jumppaamisen ja harjoittelemisen paikka, kun kiekko ensin riistetään kovalla "sykkeellä" ja sen jälkeen usein pitäisi vaihtaa moodia alemmalle pelaamisen "sykkeelle". No, harjoitepankissani on siihen määrättyjä juttuja. Periaatteeni on, että jos pitää valita aggressiivisen mentaliteetin (joka kohdistuu useimmiten puolustamiseen) ja rauhallisemman mentaliteetin (joka kohdistuu usein kiekkokontrollipelaamiseen) väliltä, suosin jälkimmäistä. Toisaalta lyhytsyöttöpelaaminen tuottaa luonnollisella tavalla sellaisia kiekon menetyksiä, että sen jälkimainingeissa on varsin hyvä pyrkiä kiekon nopeaan riistoon takaisin itselle.

Coach P.Sihvonen

 

[eagle]

Toisaalta lyhytsyöttöpelaaminen tuottaa luonnollisella tavalla sellaisia kiekon menetyksiä, että sen jälkimainingeissa on varsin hyvä pyrkiä kiekon nopeaan riistoon takaisin itselle.

Tätä hetkeä oikeastaan hainkin takaa. Lähinnä kysyin asiaa sen takia, että sekä sen tällä hetkellä läheisemmän lajin(jalkapallon), että aiemmin läheisemmän(jääkiekon) puolella löytyy paljon valmentajia jotka korostavat kovin nuorina muotoon palaamista, ohjaamista, jne. Kun tärkein oppi olisi aina omasta mielestäni, kun menetät, riistä se heti takaisin ja tee se kovaa. En näe ongelmaa myöskään siinä että eikö voisi pelata kiekko- tai pallokontrolliin perustuvaa peliä ns. isolla intensiteetilla. Parempihan se vain on, jos pystyt tekemään asiat nopeasti, syöttämään terävästi, liikuttamaan kiekkoa nopeammin, jne.

Tietenkin eri asia on sitten jos vauhti menee kaiken muun ohi, koska samalla kun pitäisi olla nopea, myös samalla pitäisi tehdä huolella asiat.

 

[P.Sihvonen]

Pelin jatkumon perässä tässä ollaan

Tätä hetkeä oikeastaan hainkin takaa. Lähinnä kysyin asiaa sen takia, että sekä sen tällä hetkellä läheisemmän lajin(jalkapallon), että aiemmin läheisemmän(jääkiekon) puolella löytyy paljon valmentajia jotka korostavat kovin nuorina muotoon palaamista, ohjaamista, jne. Kun tärkein oppi olisi aina omasta mielestäni, kun menetät, riistä se heti takaisin ja tee se kovaa.

Olen kovasti miettinyt tykönäni tätä tematiikkaa. Sen pohjalta pari huomiota tai retorista kysymystä.

1) Mikä siinä nopeassa pelinvälineen takaisin riistämisessä on se pointti? Mitä se kehittää enemmän kuin se, että suljetaankin ensin keskusta - tai mennään muotoon, kuten kai futiksessa sitten sanotaan - ja vasta sen jälkeen ryhdytään riistotoimiin? Onko nopea takaisin riistäminen enemmän hyväksi taktisella tasolla vai onko se hyväksi yksilöille?

2) Kun hyökkäämisen lyhytsyöttöpelirakenne on kunnossa, oikeastaan koko keskustelu siitä, prässätäänkö vai mennäänkö ensin muotoon jotenkin muuttuu kokonaan ei-relevantiksi. Nähdäkseni on ollut vain suurta viisautta mennä ensin muotoon, jos oma lyhytsyöttöpelaamisen rakenne ei ole ollut kunnossa, koska prässäämäänhän ei kannata luistella tai juosta matkaa. Prässi on järkevää, jos sen tekee niiltä sijoiltaan yhdessä ja kimpassa, jossa peliväline menetetään.

3) Havaintoni on, että kun junioreille opettaa kunnolla lyhytsyöttöpelaamisen viisikkotasolla, ei tarvitse antaa mitään ohjeita prässäämiseen tahi trappaamiseen ja niiden välillä tehtävään valintaan. Pelaajat tekevät valinnan itse ja suurimmaksi osaksi ihan oikein, eikä senkään ole niin väliä, vaikka joskus valitsisivatkin väärin. Tämä on nähdäkseni se piste, jossa on siirrytty puolustuspelisuunnitelmien valmentamisesta hyökkäyspelisuunnitelmien valmentamiseen ja sitä kautta pelin jatkumoon, jossa hyökkääminen ja puolustaminen limittyvät kuten pärekaton päreet päällekkäin.

4) Tie pelin jatkumoon kulkee hyökkäyspelisuunnitelmien kautta, siihen ei pääse käsiksi, jos etenee puolustuspelisuunnitelmat edellä.

Huomaan, että meillä eagle ei ole oikeastaan mitään kiistaa tästä aiheesta, mutta ymmärtänet rivienväleistä, että pyrin johonkin vielä aiempaa pidemmälle pelaamisen filosofian suhteen.

 

[eagle]

Olen kovasti miettinyt tykönäni tätä tematiikkaa. Sen pohjalta pari huomiota tai retorista kysymystä.

1) Mikä siinä nopeassa pelinvälineen takaisin riistämisessä on se pointti? Mitä se kehittää enemmän kuin se, että suljetaankin ensin keskusta - tai mennään muotoon, kuten kai futiksessa sitten sanotaan - ja vasta sen jälkeen ryhdytään riistotoimiin? Onko nopea takaisin riistäminen enemmän hyväksi taktisella tasolla vai onko se hyväksi yksilöille?

2) Kun hyökkäämisen lyhytsyöttöpelirakenne on kunnossa, oikeastaan koko keskustelu siitä, prässätäänkö vai mennäänkö ensin muotoon jotenkin muuttuu kokonaan ei-relevantiksi. Nähdäkseni on ollut vain suurta viisautta mennä ensin muotoon, jos oma lyhytsyöttöpelaamisen rakenne ei ole ollut kunnossa, koska prässäämäänhän ei kannata luistella tai juosta matkaa. Prässi on järkevää, jos sen tekee niiltä sijoiltaan yhdessä ja kimpassa, jossa peliväline menetetään.

3) Havaintoni on, että kun junioreille opettaa kunnolla lyhytsyöttöpelaamisen viisikkotasolla, ei tarvitse antaa mitään ohjeita prässäämiseen tahi trappaamiseen ja niiden välillä tehtävään valintaan. Pelaajat tekevät valinnan itse ja suurimmaksi osaksi ihan oikein, eikä senkään ole niin väliä, vaikka joskus valitsisivatkin väärin. Tämä on nähdäkseni se piste, jossa on siirrytty puolustuspelisuunnitelmien valmentamisesta hyökkäyspelisuunnitelmien valmentamiseen ja sitä kautta pelin jatkumoon, jossa hyökkääminen ja puolustaminen limittyvät kuten pärekaton päreet päällekkäin.

4) Tie pelin jatkumoon kulkee hyökkäyspelisuunnitelmien kautta, siihen ei pääse käsiksi, jos etenee puolustuspelisuunnitelmat edellä.

Huomaan, että meillä eagle ei ole oikeastaan mitään kiistaa tästä aiheesta, mutta ymmärtänet rivienväleistä, että pyrin johonkin vielä aiempaa pidemmälle pelaamisen filosofian suhteen.

1) Se miksi haluan tuota nopeata pelivälineen voittamista heti menetyksen jälkeen on juurikin yksilön itsensä oppimisen kannalta. Sekä sen pelivälineen juuri menettäneen, että myös pelivälineen voittaneen. Tämä aiheuttaa ensinnäkin sen, että menettänyt ymmärtää taistella heti uudestaan pelivälinettä itselleen(opit reagoimaan tilanteen vaihtumiseen nopeasti). Sekä samalla ymmärtää, että yleensä juuri riiston jälkeen on pelivälineen riistänyt pelaaja heikoimmillaan kontrollin kanssa. Tämä korostuu toki jalkapallossa vielä enemmän, jossa iso tila antaa mahdollisuuden yleensä hyvillä etäisyyksillä liikutta pelivälinettä niin että vastustaja ei pääse enää edes prässämään. Toisaalta jääkiekossa tilanne on myös isossa kaukalossa ajoittain sama, varsinkin omalla puolustusalueella missä yleensä kiekollisena on selkeähkö pelaaja ylivoima, jolloin karvaaminen on vaikeaa.

Kiekon(tai pallon) saanelle pelaajalle taas tämä kehittää sitä sen takia, että jos tilaa ja aikaa on vähän, niin joudut tekemään hyviä ratkaisuja nopeasti pienessä tilassa. Eli et voi pelivälineen riiston jälkeen vain jäädä katselemaan että mihis pelaisin(vaikkapa nyt alas, kun sinne voi aina pelata). Jälleen jalkapallossa homma korostuu entisestään. Useat joukkueet pelaavat nätisti palloa kierrättäen alhaalla, kun on aikaa ja tilaa, mutta ylöspäin pelaaminen pieniin väleihin onkin vaikeaa ja siihen ei sitten riitä taito/uskallus myöhemminkään. Kuitenkin jääkiekossakin pitäisi osata reagoida tilanteeseen kun voitat kiekon ja on mahdollisuus pelata heti sitä ylöspäin tai muuten pienessä tilassa pitää pystyä ratkaisemaan tilanne niin että siitä on maksimaalinen hyöty omalle joukkueelle.

Koen siis, että tuo on tärkeää sekä yksilön, että myös taktisella puolella, mutta ennenkaikkea ensimmäistä.

2) Tästä hyvinkin samaa mieltä. Varsinkin siis siitä, että turha prässätä/karvata yksin, vaan etäisyydet pitää olla kunnossa. Pitää osata havainnoida kaverien liike ja liikkua sen mukaan. Jääkiekossa toki etäisyyksien välinen ero hyökkäys->puolustus on selkeästi pienempi kuin jalkapallossa, mutta siinäkin tavoite kiekollisena on saada itselle tilaa ja välejä mihin pelata kiekkoa. Ja taas kiekottomana viedä tila pois ja tukkia ne välit.

3) Voi olla että jääkiekon puolella on erilaista, mutta ainakin jalkapallon puolella(missä nykyisin tulee selvästi enemmän oltua) juuri se että ei prässätä heti aggressiivisesti luo mielikuvan siitä että osataan syötellä hyvin, vaikka todellisuudessa sitten kovassa temmossa/tiukkoihin väleihin ei uskalleta/osata pelata. Tämän takia varsinkin nuorissa joutuu kokoajan korostamaan prässiä ja 1vs1 pelaamista. Sen terävyyden kasvaessa kun samalla luo parempaa ympäristöä syöttää paremmin, hyökätä terävämmin, jne.

4) Tästä olemme samaa mieltä. Itselläni on ollut ohje jalkapallon puolella 7-9vuotiaille puolustattessa vain että lähin iskee kiinni ja muut miettivät samalla mihin pallo voisi mennä seuraavaksi. Muuten koko homma mennyt hyökkäyksen kautta. Pelikeskeisessä valmennuksessa tuo toimii erittäin hyvin. Toki vähän tässä kärjistin, mutta kuitenkin pääpiirteissään näin.

Tässä toki tullaan siihen, että varmasti lajien välillä on eroavaisuuksia, mutta toisaalta yllättävän paljon yhteneväisyyksiä. Valmentamisen suhteen varsinkin.

Lisättäköön tähän se miksi puhun tästä asiasta. Eli jalkapallon puolella, nyt kun Barcelona ja Espanja ovat menestyneet, niin on alettu "kopioida" näiden pelaamista. Tämä tosin tehty vain niin että syötellään päämäärättömästi, ilman painetta tai suuntaa. Tämä sitten aiheuttaa sen, että Suomessa on tällä hetkellä paljon juniorijoukkueita jotka hienosti kierrävät paineettomassa tilanteessa palloa alhaalla kun pelataan tyyiin 3vs1 tai 4vs1 tilanteita. Kuitenkaan peli ei edisty, kun ei edes uskalleta pelata ylöspäin. Vähän vastaava tilanne, kuin jääkiekon puolella on paljon pelaajia jotka pelkäävät kiekon menetystä ja tämän takia sitten kiekko a) heitetään päähän b) mennään kulmiin pyörimään.

 

[P.Sihvonen]

3) Voi olla että jääkiekon puolella on erilaista, mutta ainakin jalkapallon puolella(missä nykyisin tulee selvästi enemmän oltua) juuri se että ei prässätä heti aggressiivisesti luo mielikuvan siitä että osataan syötellä hyvin, vaikka todellisuudessa sitten kovassa temmossa/tiukkoihin väleihin ei uskalleta/osata pelata. Tämän takia varsinkin nuorissa joutuu kokoajan korostamaan prässiä ja 1vs1 pelaamista. Sen terävyyden kasvaessa kun samalla luo parempaa ympäristöä syöttää paremmin, hyökätä terävämmin, jne.

Kiitos ansiokkaasta ja laajasta kommentistasi, olen suurimmaksi osaksi kaikesta samaa mieltä.

Tämä sinun "kohta 3" ansaitsee kuitenkin hieman jumppaamista.

Tässä 2000-luvun mittaan jääkiekkoilussa edistyneimmät valmentajat ovat oivaltaneet, ettei "väleihin meneminen" ja etenkään sen puute ollutkaan kiinni siitä, ettei pelaajalla ole pelirohkeutta mennä väleihin. On käynyt ilmi, että kyse onkin enemmän siitä, miten oikein (tai väärin) pelaajien sijoittuminen ja liikkuminen viisikkona on organisoitu. Vanhassa todella kaaosmaisessa 90-luvun jääkiekossa se väleihin meneminen vaati toden totta suorastaan hullun rohkeutta. Edistyneempien hyökkäyspelisuunnitelmien aikakaudella ei ole enää konsti eikä mikään mennä väleihin. On ylipäätään yhä vähemmän ja vähemmän mitään "välejä", mihin mennä. Lyhytsyöttöpelaamisen periaatehan on, että ideaalitilanteessa jokainen syöttö otetaan vastaan niin, että vastaanottajalla on riittävästi etäisyyttä siihen pelaajaan, joka puolustaa häntä.

Ja tuohon edellä mainitsemaani liittyy se, ettei ehkä olekaan enää tarvis siirtää sitä puolustuspelaamisen aggressiivisuutta mentaliteettina hyökkäyspelaamiseen, johon viittaat.

 

[MustatKortit]

Pekka Virta lähtee omien sanojensa mukaan itse Ässistä ja ensi kaudella Pataa valmentaa uusi valmentaja. Toisin sanoen Virta on saanut kenkää ja organisaation kanssa ollaan sovittu kompensaatiosta ensi kauden sopparia koskien.

Hetken ihmettelin, miksei Urheilulehden sivuille ole jo tullut juttua, jossa Virran potkut tuomitaan "järkyttävänä ammattivirheenä", mutta sitten muistin, ettei Sihvonen enää kirjoittele lehteen.

Sinällään sääli, Petterin provokatiivisia juttuja oli välillä hauska lueskella.

 

[TosiFani]

...Hetken ihmettelin, miksei Urheilulehden sivuille ole jo tullut juttua, jossa Virran potkut tuomitaan "järkyttävänä ammattivirheenä", mutta sitten muistin, ettei Sihvonen enää kirjoittele lehteen...

Eikä P. Sihvonen olisi muutenkaan kirjoittanut tuollaista juttua, hänen mukaansa Ässien pelaaminen oli tällä kaudella hyvässä kuosissa. Tämä tuli ilmi ennen joulua, kun lupasi lähettää Virralle vastaavan tekstiviestin, mitä lähetti Kivelle vähän yli vuosi sitten.

 

[MustatKortit]

Eikä P. Sihvonen olisi muutenkaan kirjoittanut tuollaista juttua, hänen mukaansa Ässien pelaaminen oli tällä kaudella hyvässä kuosissa. Tämä tuli ilmi ennen joulua, kun lupasi lähettää Virralle vastaavan tekstiviestin, mitä lähetti Kivelle vähän yli vuosi sitten.

Itse asiassa tuotahan juuri tarkoitin..

Viittasin juurikin tuohon tällä(kin) palstalla Sihvosen toimesta esitettyyn mielipiteeseen, että Ässien peli on jengoillaan.

Mielestäni sopisi hyvin Sihvosen linjaan, että liki kaikkien muiden huokaistessa helpotuksesta Virran lähdön jälkeen, tuomitsee Sihvonen tämän lyhytnäköisenä ja erheellisenä toimintana.

 

[Mänizeri]

Pelitapamme on sellainen, että pyrimme kontrolloimaan kiekkoa maksimaalisen paljon. Ajattelen, että se kehittää pelaajien henkilökohtaista taitoa eniten

Tästä tuli mieleen, kun tuolla toisessa ketjuissa kommentoin aloituksia... Paljonko te panostatte aloitusten voittamiseen ja niiden harjoitteluun, jotta saatte kiekon omille?

 

[P.Sihvonen]

Tästä tuli mieleen, kun tuolla toisessa ketjuissa kommentoin aloituksia... Paljonko te panostatte aloitusten voittamiseen ja niiden harjoitteluun, jotta saatte kiekon omille?

Jonkin verran on panostettu, mutta lisää pitää panostaa jatkossa, koska voitetut aloitukset tuottavat kiekkokontrollia. No, koska valmennan vasta 12-vuotiaita, en toivo menestystä aloituksista vain omalle joukkueelleni, vaan olisi suotavaa, että kaikki treenaisivat asiaa suomalaisessa juniorilätkässä.