Mikäli väitteesi HMV-lähdöistä pitää paikkansa, osoittaa se tämän tilastoinnin tarpeettomuuden, tilastosta ei pysty vetämään johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Suurin määrä näitä lähtöjä ja yksi heikoimmista eristä. Sinä yllättäen nostit esiin pelin ainoan rintamahyökkäysmaalin, vaikka pelin ratkaisi virheiden kyttääminen eli Komarovin maali. Tässä pelissä ratkasevaa oli Suomen hyvä puolustuspeli ja Tsekkien virheet, ei Meidän Peli.
Se on tullut matkan varrella selväksi, että sinulle ei HVP-tilastointi kerro yhtään mitään. Minulle ne kertovat paljon ja siksi olen tuota tilastointia tehnyt. Olen yrittänyt perusteellisesti kirjoittaa siitä Meidän Pelin historiasta, minkä tuloksena näemme nyt, kuinka Leijonat pelaa. Mikäli haluat edes auttavasti päästä perille Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen jääkiekon pelin kehitystyöstä, niin käy lukemassa kirjoitukseni. Niistä selviää, miksi HVP-tilastonnilla voidaan todeta se, miten joukkueet lähtevät hyökkäyksiin omalta puolustusalueelta. Jukka Jalosen Meidän Pelissä lähdetään omista pääosin nopeasti ylöspäin. Meidän Pelissä omista lähtöjä rytmitetään myös HVP-lähdöillä. Miksi peliä rytmitetään, niin siitä on pelikirjojen JA:n erikoisasiantuntija J. Grönvall kirjoittanut paljon ja ansiokkaasti. Kannattaa tutustua ja opetella peliä, kun siihen täällä JA:ssa on jokaisella mahdollisuus.
Jukka Jalonen on kertonut nyt sekä Venäjä- että Tshekkiottelua ennen, että on tyytyväinen siihen, jos pystytään pelaamaan Meidän Peliä. Ennen eilistä Tshekki-peliä Jukka Jalonen selitti tätä Meidän Pelin pelaamisen tärkeyttä maajoukkueen valmentajien kannalta. Jalonen sanoi, että me (valmentajat) arvioimme peliä eri tavoilla kuin yleisö. Jalosen mukaan valmentajat arvioivat pelitapaa ja sen noudattamista. Jalonen ymmärtää sen, että yleisolle arvioinnin kohde on voitto tai tappio.
Valmentajien pelikirjan ottelukohtainen pelisuunnitelma tehdään vastustajan mukaan. Vastustajan mukaan tehty pelisuunnitelma näkyy parhaiten pelien 1. erissä. Pelisuunnitelmaa muutetaan tarvittaessa ottelun aikana. Kun seurasin Suomen Venäjä-pelin, tilastoin sen 1. erästä Suomelta lähes ennennäkemättömän suuret HVP-luvut 7+9+9=25. Ne kertoivat minulle sen Jalosen toiveen, että pystyttäisiin pelaamaan Meidän Peliä. Peli oli hyvin Suomen hallinnassa ja Suomi sai pelitavallaan tehdyksi riittävästi maalipaikkoja. Se, että erä päättyi Venäjän voitoksi 1-0, oli epäoleellisempi asia, tärkeintä oli pystyä noudattaa Meidän Peliä. Tshekki-ottelun 1. erä oli myös erinomaista Meidän Peliä, jossa HVP-lukemat olivat myös erittäin suuret 5+7+9=21, Suomi johti peliä 1. erän jälkeen 3-0, vaikka maalipaikkoja oli vähemmän kuin Venäjä-pelin 1. erässä.
EHT-turnaukset ovat valmistavia turnauksia kohti MM-kisoja. Niissä testataan joukkueiden pelikirjoja ja sitä, miten pelaajat pystyvät niitä toteuttamaan. Tottakai otteluja pyritään voittamaan. Näkihän sen Jukka Jalosen ilmeistä Venäjä-pelin ja Tshekki-pelin jälkeen, että voitto maistui paremmalta, vaikka molempien pelien peli-ilmeeseen ja pelitavan hyvään toteuttamiseen hän oli tyytyväinen.
HVP-tilastointiani on arvosteltu monien nimimerkkien, ei ainoastaan TosiFanin, tahoilta. Seuraavan kerran, kun arvostelette sitä, kertokaa minulle, mitä minun pitäisi tuollaisella kevyellä seurannalla seurata, että siitä saisi enemmän informaatiota pelistä. Katsoin joku aika sitten Anaheimin pelistä Teemu Selänteen sijoittumisen silloin, kun hyökkäyksiin avaava syöttö lähti alakerrasta. Oikea laita Teemu Selänne oli sijoittunut 10 kertaa oikeaan laitaan, 10 kertaa vasempaan laitaan ja 9 kertaa sentterin paikalle keskustaan. Teemu ja hyökkäysvitjakaverinsa Saku Koivu ja Matt Beleskey olivat joskus kaikki samassa laidassa rinnakkain tai peräkkäin, joskus heistä vain kaksi oli sijoittunut samalle kaistalle. En arvostele Anaheimin pelitapaa mitenkään, mutta se ei ole Jukka Jalosen hyökkäysvitjan pelitapa. Mikäli Teemu tulee omiin MM-kisoihin, on hänen mukauduttava Jukka Jalosen Meidän Peliin, muuten Suomen Meidän Pelin peli-identiteetiltä menee pohja pois. Maajoukkueessa mennään tasan tarkkaan Jukka Jalosen Meidän Pelin pelitavan mukaan, koska se on osoittautunut erittäin hyväksi ja menestyväksi pelitavaksi niin Suomessa kuin kansainvälisissäkin turnauksissa.
Miten tämä kaikki sitten liittyy Petteri Sihvonen-viestiketjuun? Omalta osaltani voin kertoa sen, että ilman hänen kirjoituksiaan Urheilulehdssä pian 8 vuoden ajan, en olisi tutustunut jääkiekon pelikirjoihin, niiden sisältöihin enkä toteuttamiseen. Ihmettelin Kouvolan jäähallissa, miten Jukka Jalosen HPK on voinut menestyä SM-liigassa niin hyvin, kun ei se oikein meinannut pärjätä Mestis-KooKoolle joka syksyisissä harjoitusotteluissa. Nyt en enää ihmettele, koska tiedän jo, että pelitavan opettaminen ja oppiminen on iso projekti ja keväällä jaetaan mitalit. Sen takia jaksoin odottaa myös Tamin Sportin hedelmän kypsymistä kovan ja tunnollisen pelitavan oppimisen myötä. Vähää vaille jäi Tamin työ kohti suomalaisen jääkiekkoilun suurinta sensaatiota, mutta itselleni se vahvisti sen, että myös nopealla pystysuunnan 60 minuutin painepelillä pystytään menestymään, kun joukkue uskoo omaan pelitapaansa.
