Pelikirja-analyysihän on vielä 1-ulotteisella tasolla. Se puhuu vain pelaamisesta ilman aikamäärettä. Milloin saamme pelikirja-analyysin, joka sisältää ajan merkityksen? Esimerkiksi kunnonajoitus, jonka vuoksi pelkällä pelikirjasilmällä keskitalven taapertaminen saattaa näyttää huonolta, mutta jälkeenpäin paljastuukin, että asiaan liittyi selvä ajastus? Fyysiset tekijät vaikuttavat olennaisesti siihen, kuinka hyvin pelikirja toteutuu käytännössä ja avainasemassa tässä on pelaajien kunto. Huono fysiikka tuhoaa hyvänkin pelikirjan. Lisäksi pelikirja-analyysistä puuttuu nerouden / oivallusten / soveltamisen sekä raa'an voiman ja voitontahdon "kertoimet". Esimerkiksi Micke Granlundin ilmaveivimaali saattoi olla pelikirjan vastaisesti tehty ja ainakaan sitä ei ollut sinne kirjoitettu, mutta käytännössä se oli helvetin paljon isompi asia joukkueelle kuin vain 1 maali. Sen vaikutus generoitui nimenomaan voitontahdon puolelle. Myöskin maalivahtipeli on täysin pelikirja-ajattelun ulkopuolella. Jokainen tietää, että huono maalivahti tappaa liigan muuten parhaan joukkueen ja hyvä maalivahti kannattelee keskinkertaistakin joukkuetta. Pelikirjahurmiossa vierastan sitä, että oikeasti moniulotteinen peli, jota eivät pelaa robotit, on purettu pelkiksi syötöiksi ja lähdöiksi ja lisäksi maalivahteja ei edes ole kirjoitettu mukaan pelikirjaan.
Tämän viestisi olet oletettavasti kirjoittanut pelianalyysin kehittäjille. En tunne Jyväskylän
yliopiston tai muiden urheilua tutkivien oppilaitosten nykytilannetta, mutta 1980-luvulta lähtien on Jyväskylässä mm. Erkka Westerlundin toimesta ja johdolla tehty pelianalyysitutkimusta. Erkka kirjoitti syyskuussa 1991 Kiekkolehdessä artikkelin pelianalyysitutkimuksesta, joka oli tehty opinnäytetyönä Jyväskylän yliopistossa Erkan ohjaamana. Tutkimuksen taustasta Erkka kirjoitti mm. seuraavasti:"Kun haluamme säilyttää ja parantaa kansainvälistä kilpailuasemaamme, tarvitsemme ulkomailta saatavan tiedon lisäksi omaa tutkimustoimintaa. Jotta voimme visioida lajin kehityksen suunnan ja olla vastustajaa askeleen edellä, oman valmennustiedon on oltava välttämätöntä. Kun tiedämme, että suomalaista pelitapaa on mahdollista selkeyttää ja linjata, kehittämismahdollisuuksia on. Suomalaisen jääkiekon nykyisten vahvuuksien ja heikkouksien tietäminen on keskeistä pelitavan kehittämisessä". Erkka Westerlund oli ja on pelin kehittäjä, joka sai aikaan 1990-luvun suomalaisen menestysjääkiekon pelitavan. Kehitys on jatkunut suomalaisin voimin ja nyt on Jukka Jalosen Meidän Pelin, jonka hienosti määrittelit, aika näyttää kyntensä, kunnes kehitetään parempi suomalainen pelifilosofia. Mistä ilmaantuu se uusi tekijä, joka ottaisi noita sinun mainitsemia asioita pelianalyysitutkimuksessaan mukaan, jää nähtäväksi.
Maalivahtien osuudet ovat olleet jo pelikirjoissa mukana kymmenet vuodet. Tässä Jukka Jalosen uusimmassa(?) pelikirjassa se on oma kohtansa 5. MAALIVAHTI- JA MAALINTEKOHARJOITE ja se on jaoteltu pienempiin otsikoihin: Fyysisesti palauttava osio; Yksinkertaisuus ja nopeus; Häirinnällä vai ilman?; Pelipaikkakohtaisuus; Reboundin tuottaminen; Lyhyt loppuunastipelaaminen; Maski- ja ohjauspelaaminen; Ottelut. Tästä voinee Jukka Ropponen avata lisää, mikäli on tarvetta.