Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[msg]

Toisaalta kunnia on katoavaista, sillä otsikon mediapersoona on vaatinut tällä kaudella finaalien Parhaan Pelikirja -sarjan voittajille (Matikainen & Marjamäki) potkuja.

Juu, mutta paremmuus tässäkin riippuu vastustajasta. Risto D:n sanoin ei tarvitse olla hyvä kunhan on paras paikalla olevista.
Mutta ei tuo johtavaksi itseään kutsuvan rotsin käännös vie Paras pelikirja 2011 -viiriä pois Baronan katosta.

 

[Vesuri]

Et saa lyhyttä vastausta, koska silloin harvoin, kun joku on kiinnostunut pelikirja-asioista, niin vastaankin hieman perusteellisemmin, koska pelikirjakeskustelu on sitä jääkiekon kovassa ytimessä olemista. Suosikkijoukkueeni ovat Kärpät SM-liigassa ja Sport Mestiksessä. Minulle tärkeintä on se, että suosikkijoukkueeni voittavat pelejä ja menestvät hyvin sarjoissaan. Menestystä on tullut matkan varrella roppakaupalla, niinkuin kirveleviä vastoinkäymisiäkin. Minulla on ollut onni kannattaa useita seuroja, kuten hyvin tiedätkin.

Kiitokset vastauksesta. Aikaisemman viestisi perusteella olin aivan päinvastaisessa käsityksessä.

Olennaista on seurata aina kunkin joukkueen pelitapaa riippumatta siitä, että voittiko joukkue vai ei ottelunsa ja miten se pelitavallaan sijoittui omassa sarjassaan.

Mikäli olet todella kiinnostunut jääkiekon pelikirjojen sisällöistä, voin raportoida sinulle toisen suosikkijoukkueeni, Kärppien pelistä, kunhan olen katsonut Kärppien pelin ja tehnyt siitä tarvittavan tilastoinnin.

Kiitokset raportista ja tarjouksesta raporteista vastaisuudessakin. Katselin myös eilisen Sportin pelin, mutta en tälläkään kertaa takertunut tilastoimaan HVP-lähtöjä, koska ne eivät mielestäni ole mitenkään erityisen merkityksellisiä pelkästään sellaisenaan. Sinulle ne ovat tärkeitä, joten jatka ihmeessä tilastointiasi, niin saat kaiken haluamasi pelistä irti. Aion myös katsoa ensi tiistain Kalpa-Kärpät pelin, joten en ainakaan siitä pelistä raporttia tarvitse. Kiitokset kuitenkin tarjouksesta. Illan maaottelua odotellessa voisit tietenkin ystävällisesti vastata myös muihin aikaisemmin esittämiini kysymyksiin.

 

[siffa]

Kiitokset vastauksesta. Aikaisemman viestisi perusteella olin aivan päinvastaisessa käsityksessä.

Kyllä siitä sellaiseen käsitykseen saattoi oikeutetusti päästäkin. Suosikkijoukkueiden voittaminen on aina minulle ensisijaista, tulkoon se vielä kerran sanotuksi. Katsoin tuota sinun suosikkijoukkuelistaasi, niin onkohan se aivan täydellinen? Puuttuvatkohan sieltä Ketterä, Jokipojat, KooKoo, Hockey Reipas ja Sport sekä maajoukkueet?

 

[JHag]

siffa: Pelikirja on kiehtova lisäelementti pitkässä sarjassa. Aivan kuten vaikkapa pakkien pistepörssi. Mutta tulosurheilua tämä on, enkä tiedä pelaajien tai valmentajienkaan puolelta ketään, joka ei kamppailisi aina ensisijaisesti parhaasta mahdollisesta loppusijoituksesta. Pelikirjojen rankkaaminen on syvällisyyksiä arvostavien fanien ja analyytikkojen ilonlähde ja mikäs minä olen sitä kieltämään? Haluan vain muistuttaa, että myös jään tasolla ja aitiossa tähtäin on tässä tulosurheilussa aina voitossa ja loppusijoituksessa. Pelikirjan puolesta ei kannata silti huolestua. 60 matsin + playoffien jälkeen mestaruuden on taatusti voittanut juuri se joukkue, joka on sen ansainnutkin.

Pelikirja-analyysihän on vielä 1-ulotteisella tasolla. Se puhuu vain pelaamisesta ilman aikamäärettä. Milloin saamme pelikirja-analyysin, joka sisältää ajan merkityksen? Esimerkiksi kunnonajoitus, jonka vuoksi pelkällä pelikirjasilmällä keskitalven taapertaminen saattaa näyttää huonolta, mutta jälkeenpäin paljastuukin, että asiaan liittyi selvä ajastus? Fyysiset tekijät vaikuttavat olennaisesti siihen, kuinka hyvin pelikirja toteutuu käytännössä ja avainasemassa tässä on pelaajien kunto. Huono fysiikka tuhoaa hyvänkin pelikirjan. Lisäksi pelikirja-analyysistä puuttuu nerouden / oivallusten / soveltamisen sekä raa'an voiman ja voitontahdon "kertoimet". Esimerkiksi Micke Granlundin ilmaveivimaali saattoi olla pelikirjan vastaisesti tehty ja ainakaan sitä ei ollut sinne kirjoitettu, mutta käytännössä se oli helvetin paljon isompi asia joukkueelle kuin vain 1 maali. Sen vaikutus generoitui nimenomaan voitontahdon puolelle. Myöskin maalivahtipeli on täysin pelikirja-ajattelun ulkopuolella. Jokainen tietää, että huono maalivahti tappaa liigan muuten parhaan joukkueen ja hyvä maalivahti kannattelee keskinkertaistakin joukkuetta. Pelikirjahurmiossa vierastan sitä, että oikeasti moniulotteinen peli, jota eivät pelaa robotit, on purettu pelkiksi syötöiksi ja lähdöiksi ja lisäksi maalivahteja ei edes ole kirjoitettu mukaan pelikirjaan.

 

[Johannes]

Pelikirjahurmiossa vierastan sitä, että oikeasti moniulotteinen peli, jota eivät pelaa robotit, on purettu pelkiksi syötöiksi ja lähdöiksi ja lisäksi maalivahteja ei edes ole kirjoitettu mukaan pelikirjaan.

Juu, Tamilla valmennuksen osuus oli 15% ja mv-pelin 20%, muun pelaajamateriaalin kokonaisuutena 65%. Ei kannataa tuijottaa prosentteihin muuten kuin mikä on Tamin tärkeysjärjestys ja siinä maalivahtipeli on erittäin tärkeä osa voittamisessa. Lätkää pelataan loppujen lopuksi vain siksi, että voitetaan pelissä vastustaja vai onko tästä syntynyt erimielisyys.

 

[JHag]

Lätkää pelataan loppujen lopuksi vain siksi, että voitetaan pelissä vastustaja vai onko tästä syntynyt erimielisyys.

Joskus tuntuu, että tästä on syntynyt erimielisyys ja mm. Sheddenin Suomi voitti väärin.

Odotan pelikirjafanien kommentteja näihin elementteihin:

-maalivahtipeli
-aika / kunnonajoitus
-joukkueen fyysinen kunto
-joukkueen sisältämä nerous/oivaltavuus/poikkeusyksilöt

Ja ei siis kommentteja tyyliin "tottakai maalivahtipeli on tärkeää". Tavallaan haen sitä, että esimerkiksi siffa voisi myöntää, että pelikirja on vain yksi elementti, ei kaiken ratkaiseva talismaani. Jos kahdella joukkueella on "yhtä hyvät pelikirjat", se voittaa jolla on parempi maalivahti. Sitten katsotaan kenttäpelaajien taitotasot. Joukkue A pelaa junnupitoisella materiaalilla, joukkueessa B on taikakäsiä. Molemmat tekevät viiltävän hienolla pelikirjalla 15 maalipaikkaa per matsi. A tekee pomminvarmasti vähemmän maaleja, jos maalivahdit ovat tasaväkiset. Jos B:llä on tämän lisäksi parempi maalivahti, on ottelun pelaaminen pelkkä muodollisuus.

 

[siffa]

Pelikirja-analyysihän on vielä 1-ulotteisella tasolla. Se puhuu vain pelaamisesta ilman aikamäärettä. Milloin saamme pelikirja-analyysin, joka sisältää ajan merkityksen? Esimerkiksi kunnonajoitus, jonka vuoksi pelkällä pelikirjasilmällä keskitalven taapertaminen saattaa näyttää huonolta, mutta jälkeenpäin paljastuukin, että asiaan liittyi selvä ajastus? Fyysiset tekijät vaikuttavat olennaisesti siihen, kuinka hyvin pelikirja toteutuu käytännössä ja avainasemassa tässä on pelaajien kunto. Huono fysiikka tuhoaa hyvänkin pelikirjan. Lisäksi pelikirja-analyysistä puuttuu nerouden / oivallusten / soveltamisen sekä raa'an voiman ja voitontahdon "kertoimet". Esimerkiksi Micke Granlundin ilmaveivimaali saattoi olla pelikirjan vastaisesti tehty ja ainakaan sitä ei ollut sinne kirjoitettu, mutta käytännössä se oli helvetin paljon isompi asia joukkueelle kuin vain 1 maali. Sen vaikutus generoitui nimenomaan voitontahdon puolelle. Myöskin maalivahtipeli on täysin pelikirja-ajattelun ulkopuolella. Jokainen tietää, että huono maalivahti tappaa liigan muuten parhaan joukkueen ja hyvä maalivahti kannattelee keskinkertaistakin joukkuetta. Pelikirjahurmiossa vierastan sitä, että oikeasti moniulotteinen peli, jota eivät pelaa robotit, on purettu pelkiksi syötöiksi ja lähdöiksi ja lisäksi maalivahteja ei edes ole kirjoitettu mukaan pelikirjaan.

Tämän viestisi olet oletettavasti kirjoittanut pelianalyysin kehittäjille. En tunne Jyväskylän
yliopiston tai muiden urheilua tutkivien oppilaitosten nykytilannetta, mutta 1980-luvulta lähtien on Jyväskylässä mm. Erkka Westerlundin toimesta ja johdolla tehty pelianalyysitutkimusta. Erkka kirjoitti syyskuussa 1991 Kiekkolehdessä artikkelin pelianalyysitutkimuksesta, joka oli tehty opinnäytetyönä Jyväskylän yliopistossa Erkan ohjaamana. Tutkimuksen taustasta Erkka kirjoitti mm. seuraavasti:"Kun haluamme säilyttää ja parantaa kansainvälistä kilpailuasemaamme, tarvitsemme ulkomailta saatavan tiedon lisäksi omaa tutkimustoimintaa. Jotta voimme visioida lajin kehityksen suunnan ja olla vastustajaa askeleen edellä, oman valmennustiedon on oltava välttämätöntä. Kun tiedämme, että suomalaista pelitapaa on mahdollista selkeyttää ja linjata, kehittämismahdollisuuksia on. Suomalaisen jääkiekon nykyisten vahvuuksien ja heikkouksien tietäminen on keskeistä pelitavan kehittämisessä". Erkka Westerlund oli ja on pelin kehittäjä, joka sai aikaan 1990-luvun suomalaisen menestysjääkiekon pelitavan. Kehitys on jatkunut suomalaisin voimin ja nyt on Jukka Jalosen Meidän Pelin, jonka hienosti määrittelit, aika näyttää kyntensä, kunnes kehitetään parempi suomalainen pelifilosofia. Mistä ilmaantuu se uusi tekijä, joka ottaisi noita sinun mainitsemia asioita pelianalyysitutkimuksessaan mukaan, jää nähtäväksi.

Maalivahtien osuudet ovat olleet jo pelikirjoissa mukana kymmenet vuodet. Tässä Jukka Jalosen uusimmassa(?) pelikirjassa se on oma kohtansa 5. MAALIVAHTI- JA MAALINTEKOHARJOITE ja se on jaoteltu pienempiin otsikoihin: Fyysisesti palauttava osio; Yksinkertaisuus ja nopeus; Häirinnällä vai ilman?; Pelipaikkakohtaisuus; Reboundin tuottaminen; Lyhyt loppuunastipelaaminen; Maski- ja ohjauspelaaminen; Ottelut. Tästä voinee Jukka Ropponen avata lisää, mikäli on tarvetta.

 

[JHag]

siffa: Kiitokset vastauksesta. Olen itse kuullut Erkan esitelmän joukkueen kokoamisesta ja pelitavallisesta ajattelusta muutaman kerran. Eka kertaa 90-luvulla ja viimeisin hänen maajoukkuevalmentajan uransa aikana. Mun mielestäni mitään ei kannata uudistaa uudistamisen takia eli korjata ehjää. Ei ole mitenkään pakollista, että Erkan aloittama (aika puhdas karvaus- ja vastaiskupeli) pelitapa, jota Jalonen on työstänyt kontrolloidun hyökkäyspelin suuntaan, on pakko taas 5 vuoden päästä kirjoittaa johonkin kolmanteen muotoon. Jääkiekko on -sorry vaan- pirun paljon yksinkertaisempi peli kuin sairaan monimuuttujainen jalkapallo ja muistellaanpa kuinka kauan Italia on esimerkiksi seisonut catenaccionsa takana! Jos Suomi on parhaimmillaan kontrolloidussa hyökkäyspelissä, sillä mennään, vaikka muu kiekkomaailma palaisi kilpikonnapuolustukseen. Tätä mieltä olen yleisesti.

Tottakai Meidän Peli -konseptia pitää hienosäätää, mutta en edes muuttaisi Meidän Pelin nimeä, vaikka se taipuisi enemmän puolustusorientoituneeksi. Meidän Peli = suomalainen jääkiekkokonsepti, jonka tarkoituksena on tehdä pelaajista aivan systeemaattisesti "hyviä valmennettavia" joukkueisiinsa. Kun pelaajat osaavat jo selkäytimessään, että jokaiseen tilanteeseen pitää osata reagoida sekä pelaaja- että viisikkotasolla, on valmentajalla siinä aivan valmista materiaalia hänen henkilökohtaisen pelikirjansa toteuttajina. Kun osaat ja käsität "Meidän Pelin" ytimen, on suhteellisen sama minkälaisen pelikirjan saat. Osaat mennä sen ehdoilla. Tilanne muistuttaa mäkihyppyä. Jokainen hyppääjä joutuu opiskelemaan perusasiat. Tämän jälkeen mäet vaihtelevat, mutta se ei haittaa, kun on opetellut lajin perusteet. Aina pystyy lentämään pitkälle.

 

[Johannes]

Ei minustakaan pelitapaa pidä kirjoittaa uudestaan, mutta sitä pitää hienosäätää vuosittain, Nyt on kaksi isoa tämän kevään 2012 haastetta, Biljaletdinovin Venäjän passiivisen pelitavan murtaminen ja se miten pärjätään keväällä Kanadan ja USA:n joukkueita vastaan Helsingin MM-kisojen alkulohkossa. Nämä haasteet vaativat jotain säätöjä, että Suomen voittaminen jatkuu, mutta jätän tietysti kehitystyön Jukka Jalosen valmennusryhmälle, enkä edes ehdota että mitä ja miten pelitapaa, jolla voitettiin kultaa tulee hienosäätää, mutta jotain uutta Jalosen tulisi keksiä kevääseen mennessä, että voitetaan mitali Helsingissä 2012. Ei mitalittomuuskaan ole mikään katastrofi, vaan sitten taas jatketaan kohti kautta 12-13.

Nyt on löydetty ehkä enemmän kuin pelitapa, kun puhutaan "meidän pelistä". Itse sanoisin sitä ehkä jopa pelifilosofiaksi tai ajattelutavaksi, jossa kuten JHag kirjoitti, pitää osata reagoida aina oikein yksilö- ja viisikoiden tasolla ja pelitapaa varioiden valmennuksen ohjeiden mukaan. Vaativaa, kyllä, pelaajilta ja valmennukselta, mutta ei mahdotonta, jonka kertoo jo kevään 2011 voitettu MM-kulta. "Meidän peliin" on tultu kiekotttelun kautta hyökkäyspelitavan osalta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se osa pelitapaa eläisi jatkossa, mutta suuntaa en arvaile.

 

[siffa]

Ei minustakaan pelitapaa pidä kirjoittaa uudestaan, mutta sitä pitää hienosäätää vuosittain, Nyt on kaksi isoa tämän kevään 2012 haastetta, Biljaletdinovin Venäjän passiivisen pelitavan murtaminen ja se miten pärjätään keväällä Kanadan ja USA:n joukkueita vastaan Helsingin MM-kisojen alkulohkossa. Nämä haasteet vaativat jotain säätöjä, että Suomen voittaminen jatkuu, mutta jätän tietysti kehitystyön Jukka Jalosen valmennusryhmälle, enkä edes ehdota että mitä ja miten pelitapaa, jolla voitettiin kultaa tulee hienosäätää, mutta jotain uutta Jalosen tulisi keksiä kevääseen mennessä, että voitetaan mitali Helsingissä 2012. Ei mitalittomuuskaan ole mikään katastrofi, vaan sitten taas jatketaan kohti kautta 12-13.

Tänään kuulimme tv:stä selvää tekstiä täällä käytyyn Meidän Pelin keskusteluun. Ennen ottelua Jukka Jalonen sanoi olevansa tyytyväinen, mikäli pystytään pelaamaan Meidän Peliä. Juhani Tamminen todisti 1. erätauolla ennen 2. erän alkua, että pysytään uskollisina omalle pelitavalle, tälle Meidän Pelille. Ottelun loputtua Jukka Jalonen oli tyytyväinen peliin, vaikka maalit jäivätkin puuttumaan. Tässä meidän kannattajien, jotka olemme tyytyväisiä tulokseen, ja ammattivalmentajien mielipiteet eroavat. Ammattivalmentajille on tärkeää, kun pelataan omalla identiteetillä ja pelikirjan mukaisesti, mikä Jukka Jalosen tapauksessa tarkoittaa Meidän Peliä.

 

[Johannes]

Ottelun loputtua Jukka Jalonen oli tyytyväinen peliin, vaikka maalit jäivätkin puuttumaan. Tässä meidän kannattajien, jotka olemme tyytyväisiä tulokseen, ja ammattivalmentajien mielipiteet eroavat. Ammattivalmentajille on tärkeää, kun pelataan omalla identiteetillä ja pelikirjan mukaisesti, mikä Jukka Jalosen tapauksessa tarkoittaa Meidän Peliä.

Jalonen sanoi äsken, että oli tyytyväinen illan peliesitykseen verrattuna Moskovan Venäjä-peliin siinä, että nyt luotiin maalipaikkoja. Ei Jalonen voi olla tyytyväinen ikinä tappioon tai on väärässä ammatissa päävalmentajana. Kommentaattori Tamminen saa olla mitä mieltä hyvänsä, kun ei ole tulosvastuussa Leijonien pelistä, Jalonen on. Siinä on iso ero. Näet "meidän pelin" Jalosen pelitapana ja silloin tulee seinä vastaan, kun Jalonen lähtee pois päävalmentajan tehtävästä 2013.

 

[Vesuri]

Jalonen sanoi äsken, että oli tyytyväinen illan peliesitykseen verrattuna Moskovan Venäjä-peliin siinä, että nyt luotiin maalipaikkoja. Ei Jalonen voi olla tyytyväinen ikinä tappioon tai on väärässä ammatissa päävalmentajana. Kommentaattori Tamminen saa olla mitä mieltä hyvänsä, kun ei ole tulosvastuussa Leijonien pelistä, Jalonen on. Siinä on iso ero. Näet "meidän pelin" Jalosen pelitapana ja silloin tulee seinä vastaan, kun Jalonen lähtee pois päävalmentajan tehtävästä 2013.

Hyvin pitkälle samaa mieltä. Jääkiekko on tulosurheilua, eikä koukkueen valmentaja saa olla tyytyväinen tappioon, vaikka kysessä oli harjoituspeli. Toki hommasta saa ja pitää positiivisiakin asioita käydä läpi, mutta kokonaisuuteen ei tappiopelin jälkeen saa olla koskaan tyytyväinen. Ammattivalmentaja, jolle pelikirja on voittoa tärkeämpi, on hyvin äkkiä työtön valmentaja. Tästä osaisi ketjun päähenkilö kertoa omakohtaisia kokemuksia.

 

[TosiFani]

Jalonen sanoi äsken, että oli tyytyväinen illan peliesitykseen verrattuna Moskovan Venäjä-peliin siinä, että nyt luotiin maalipaikkoja. Ei Jalonen voi olla tyytyväinen ikinä tappioon tai on väärässä ammatissa päävalmentajana. Kommentaattori Tamminen saa olla mitä mieltä hyvänsä, kun ei ole tulosvastuussa Leijonien pelistä, Jalonen on. Siinä on iso ero. Näet "meidän pelin" Jalosen pelitapana ja silloin tulee seinä vastaan, kun Jalonen lähtee pois päävalmentajan tehtävästä 2013.

Jalonen voi olla tyytyväinen tappioon helmikuun alkupäivien ulkona pelatun näytösottelun jälkeen, mutta ei enää huhtikuussa.

 

[siffa]

Jalonen sanoi äsken, että oli tyytyväinen illan peliesitykseen verrattuna Moskovan Venäjä-peliin siinä, että nyt luotiin maalipaikkoja. Ei Jalonen voi olla tyytyväinen ikinä tappioon tai on väärässä ammatissa päävalmentajana. Kommentaattori Tamminen saa olla mitä mieltä hyvänsä, kun ei ole tulosvastuussa Leijonien pelistä, Jalonen on. Siinä on iso ero. Näet "meidän pelin" Jalosen pelitapana ja silloin tulee seinä vastaan, kun Jalonen lähtee pois päävalmentajan tehtävästä 2013.

Tällä lausunnollasi nouset arvoon arvaamattomaan. Sinä pystyt arvostelemaan Vancouverin olympiakisojen, joissa oli tähän mennessä kaikkien aikojen kovatasoisin jääkiekkoturnaus, pronssijoukkueen valmentajaa. Tämän päivän Urheilulehti rankkasi Jukka Jalosen Suomen kaikkien aikojen toiseksi parhaimmaksi palloiluvalmentajaksi. UL:n listassa Jukka Jalosen taakse jäivät välittömässä tuntumassa Raimo Summanen, Henrik Dettmann, Erkka Westerlund, Alpo Suhonen, Martti Kuusela, Urpo Ylönen, Hannu Aravirta, Hannu Jortikka ja jopa legendaarinen Kalevi Tuominen sekä 38 muuta erittäin ansioitunutta palloiluvalmentajaa. Minä luulin, Johannes, kun olimme aikoinaan kannustamassa IFK:ta SM-liigan mestaruuteen, että olisimme molemmat rivijääkiekkokannattajia, mutta sinä oletkin eri planeetalta yllä olevan lausuntosi perusteella.

 

[TosiFani]

...Tämän päivän Urheilulehti rankkasi Jukka Jalosen Suomen kaikkien aikojen toiseksi parhaimmaksi palloiluvalmentajaksi. UL:n listassa Jukka Jalosen taakse jäivät välittömässä tuntumassa Raimo Summanen, Henrik Dettmann, Erkka Westerlund, Alpo Suhonen, Martti Kuusela, Urpo Ylönen, Hannu Aravirta, Hannu Jortikka ja jopa legendaarinen Kalevi Tuominen sekä 38 muuta erittäin ansioitunutta palloiluvalmentajaa....

Missä on Timo Lehikoinen, tuo suomalaisen kiekkoilun sydän tai vähintääkin vasenkammio, Meidän Pelin arkkitehti tai ainakin rakennusmestari?

Urheilulehden toimittajien ammattitaito ei ole sillä tasolla, että se pystyisi tekemään uskottavan listan valmentajista. P. Sihvonen on myynyt oman sielunsa markkinavoimille, eikä pysty puolueettomasti analysoimaan yhtään asiaan. Siitä kertoo mm. Summasen sijoitus esim. Westerlundin edelle.

 

[MustatKortit]

Olin katsomassa peliä tänään.

Mun mielestä se, että Suomi sai luotua "enemmän maalipaikkoja" kuin Venäjän pelissä pari kk sitten oli täyttä häviäjän selittelyä.
Fakta nimittäin on, että Suomen taktiikkaa vastaan ei Venäjällä ollut edelleenkään mitään hätää. Aivan kuten ei ollut silloin pari kuukautta sitten.

Suomen ainoat hyvät paikat saatiin luotua rosoisella jäällä nopeista ja pomppivista pystysyötöistä tai sitten kulmapelin jälkeen.

Kulmapeli oli tätä ennen käynnistetty ristikulmaan heitetyllä "ajokoirahokilla".

Hitaammalla pelillä ja viisikkoa kasaamalla Suomi ei laskujeni mukaan onnistunut oikeastaan kertaakaan luomaan yhtään kunnon maalipaikkaa.

Tosin pakko todeta, että henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että koko pelissä ei sen yhden läpiajon lisäksi ollut yhtään todellista huippupaikkaa Suomella. Muutama ranne ja lämäri kauempaa, tottakai suoraan logoon.

Kysymys kuuluu: Miten tämä meidänpelivaimikäsenytoli reagoi siihen, että Venäjä kyykyttää Suomea täysin pelitavallisesti??
Kolmessa Venäjä-matsissa on Suomen "hienolla" pelitavalla tehty yhteensä yksi maali. Tuo maali syntyi Sami Vatasen lämäristä yv:llä, joten mistään kontrolloidusta pelikirjakiekosta ei silloinkaan ollut kysymys.

 

[Johannes]

Tämän päivän Urheilulehti rankkasi Jukka Jalosen Suomen kaikkien aikojen toiseksi parhaimmaksi palloiluvalmentajaksi.

Entä sitten ja kiitos, että kunnioitat mielipiteitäni. : )
Hakkaa kotisi seinälle Urho Kekkosen ja Paavo Väyrysen kuvien viereen Jukka Jalosen kuva, kun sinulle henkilökultti on noin tärkeää. Voin minä arvostella heitäkin, koska tämä on vapaa maa ja erityisesti sana on vapaa.

Tappio on tappio, vaikka voissa paistaisi, sanoisi ryssä, niin myös eilen. Ei 2-0 tappio Venäjälle ole mikään pelin kehumisen paikka, vaikka olisi menty eteenpäin maalipaikkojen luomisessa, kuten Jalonen TV:ssä totesi. Jatka sinä Urhelulehden juoksupoikana, lehteä markkinoiden ja minä hoidan lehdistön perinteistä tehtävää, tervettä kritiikkiä myös Jukka Jaloseen.

 

[msg]

Vetoaako joku aikuinen ihminen ihan vakavissaan näihin Urheilulehden väsäämiin ranking-listoihin?

 

[Nwoke]

Kysymys kuuluu: Miten tämä meidänpelivaimikäsenytoli reagoi siihen, että Venäjä kyykyttää Suomea täysin pelitavallisesti??
Kolmessa Venäjä-matsissa on Suomen "hienolla" pelitavalla tehty yhteensä yksi maali. Tuo maali syntyi Sami Vatasen lämäristä yv:llä, joten mistään kontrolloidusta pelikirjakiekosta ei silloinkaan ollut kysymys.

Tätähän muistaakseni Jukka Jalonen täysin avoimesti pohti, kuinka pelata tuota Venäjän superpassiivista ja todella kurinalaista joukkuetta vastaan. Mitään sen suurempia muutoksia en ainakaan eilisessä pelissä huomannut.

Venäjää vastaan avausmaalin merkitys tuntuisi olevan ehkä suurempi kuin koskaan oman penkkiurheilijaurani historiassa. Venäjä tuskin pysyisi samassa muotissa loputtomiin, mikäli Suomi johtaisi ja alkaisi pelaamaan entistä enemmän hitaita lähtöjä. Tähän eilen ilmeisesti pyrittiinkin, sillä avauserässä Leijona tuli kohtuu kovaa päälle.

 

[Keltainen Jaffa]

Tällä lausunnollasi nouset arvoon arvaamattomaan. Sinä pystyt arvostelemaan Vancouverin olympiakisojen, joissa oli tähän mennessä kaikkien aikojen kovatasoisin jääkiekkoturnaus, pronssijoukkueen valmentajaa. Tämän päivän Urheilulehti rankkasi Jukka Jalosen Suomen kaikkien aikojen toiseksi parhaimmaksi palloiluvalmentajaksi. UL:n listassa Jukka Jalosen taakse jäivät välittömässä tuntumassa Raimo Summanen, Henrik Dettmann, Erkka Westerlund, Alpo Suhonen, Martti Kuusela, Urpo Ylönen, Hannu Aravirta, Hannu Jortikka ja jopa legendaarinen Kalevi Tuominen sekä 38 muuta erittäin ansioitunutta palloiluvalmentajaa. Minä luulin, Johannes, kun olimme aikoinaan kannustamassa IFK:ta SM-liigan mestaruuteen, että olisimme molemmat rivijääkiekkokannattajia, mutta sinä oletkin eri planeetalta yllä olevan lausuntosi perusteella.

Tästä tuli kyllä hyvät naurut. Vittuilua, henkilö- ja Urheilulehtipalvontaa sekä terveen kritiikin demonisoimista samassa viestissä. Kiitos siitä! Vai olihan tämä itseironiaa? Olihan?

*******

Katselin tarkasti jo viime vuonna maajoukkueen epätoivoista puskemista heikkojen maiden passiiviseen muuriin, ja nyt Venäjäkin pelaa sillä tavalla. Uskallan sanoa, että Jalosen pelitapa on huonoimmillaan tällaista pelityyliä vastaan. Jotakin valmennusryhmän on pakko keksiä, mutta en todellakaan pidätä hengitystäni, että parannusta Venäjää vastaan olisi tulossa. Heikkoja maita vastaan meillä riittää henk. koht. taito tehdä maaleja, kun pelitapa ei välttämättä ihan riitä muuria vastaan. Venäjää vastaan henk.koht. taito ei enää riitäkään. Niin kuin edellä todettu, niin avausmaali on todella tärkeä ja sen jälkeen Leijonat olisivat vahvoilla.

 

[TosiFani]

...Katselintarkasti jo viime vuonna maajoukkueen epätoivoista puskemista heikkojen maiden passiiviseen muuriin, ja nyt Venäjäkin pelaa sillä tavalla. Uskallan sanoa, että Jalosen pelitapa on huonoimmillaan tällaista pelityyliä vastaan...

Mitä jos Venäjää vastaan pelattaessa pelattaisiinkin epäkiekkoa eli aina kun ei päästä ylivoimahyökkäykseen, luovutettaisiin kiekko vastustajalle ja pakotettaisiin se hyökkäämään ja kytättäisiin vain vastustajan virheitä??

 

[Keltainen Jaffa]

Mitä jos Venäjää vastaan pelattaessa pelattaisiinkin epäkiekkoa eli aina kun ei päästä ylivoimahyökkäykseen, luovutettaisiin kiekko vastustajalle ja pakotettaisiin se hyökkäämään ja kytättäisiin vain vastustajan virheitä??

Eli annettaisiin yksilötasolla paljon taitavammalle joukkueelle kiekko pelattavaksi ja pyritään epäkiekkoon pelaajamateriaalilla joka on kasattu kiekkokontrolli mielessä. Toinen vaihtoehto on jatkaa samalla, toimimattomaksi todetulla tavalla. Dilemma.

Edit. Eilinen tappio meni silti mielestäni pelaajien piikkiin. Paikkoja oli tarpeeksi, mutta kukaan ei upottanut. Paras pelaaja oli neloskentän Saipa-sentteri. Ei mitään pois Koskirannalta, mutta ei näin SM-liiga- ja KHL-tähdet. Ei näin.

Josko MM-kisoissa taitavampi Suomen joukkue pärjäisi paremmin?

 

[TosiFani]

Eli annettaisiin yksilötasolla paljon taitavammalle joukkueelle kiekko pelattavaksi ja pyritään epäkiekkoon pelaajamateriaalilla joka on kasattu kiekkokontrolli mielessä. Toinen vaihtoehto on jatkaa samalla, toimimattomaksi todetulla tavalla. Dilemma.

Venäläiset ylihyökkäisivät ja saisimme ylivoimahyökkäyksiä, mutta sitten pitäisi vielä löytää ne maalintekijät.

 

[Kersakovi]

Vetoaako joku aikuinen ihminen ihan vakavissaan näihin Urheilulehden väsäämiin ranking-listoihin?

Ja onko joku tosiaan vielä sitä mieltä, että Urheilulehti olisi muutenkaan jollain tavalla vakavasti otettava media. Täyttä pelleilyähän tuo on ollut jo vuosia, ja eilen ilmestyneessä lehdessäkin valmentajalistan vieressä oli joku hassunhauska top 10 -listaus Saipa-pelaajista. Saipa on siis iranilainen jalkapalloseura, hyvä tietää. Kylläpä nauratti hohhohhoo! Esko Seppänen, sinä olet idiootti!

Sen sijaan itse Meidänpeli-Petterin juttu oli pitkästä aikaa erinomainen, koska siinä ei edes yritetty pyrkiä mihinkään oikeaan urheilujournalismiin, vaan kärkkäällä tunteenpalolla purettiin patoutumia näitä vanhoja "vihollisia" kohtaan. Hienoa tekstiä, Johtava! Suurimmat nauruntirskahdukset aiheutti johdanto, jossa maalailtiin kuvaa siitä, että "Viimeisimpänä (Westerlundin ansiosta hyväveli-kerhon jäsenenä) korvat laittoi luimuun Tomi Lämsä." Lisäksi Petterin luettelo valelätkäjätkistä nauratti ja osaltaan jopa kummastutti. Valelätkäjätkien joukossa olivat nimittäin mm. Jukka Jalonen ja Hannu Aravirta! Havaitsenko, että suuressa rakkaudessa alkaa näkyä rakoilua?

Olen ollut Urheilulehden tilaaja jo vuosien ajan ja lehti tulee viikottain luettua kannesta kanteen yhdeltä istumalta, mutta kyllä jokaisen vähänkin sisälukutaitoa omaavan ihmisen pitää tuosta aviisista huomata, ettei siellä varsinkaan jääkiekkopuolella ole tarkoituskaan tehdä muuta kuin vammailla ja provosoida. Siksi lehteen pitäisikin ehdottomasti saada kanteen varoitus "Ei tosikoille!".

 

[JHag]

Venäjä opetti pelikirja-Suomelle, että jääkiekko on edelleen maalintekopeli. Lopussa lasketaan maalit ja enemmän tehnyt voittaa. Kun katseli vaikkapa Venäjän toiseen maaliin johtanutta ylivoimaista taitoa, nähtiin ero; maalipaikoilla ei ole mitään arvoa, jos niistä ei laiteta sisään. Venäläinen kiekkotaikuri teki vähän samanlaisen maalin kuin Maradona -86 ja takuulla yksin kuljeteltu maali ei kuulu hyvään ja hienoon pelikirjaan. Mutta hemmetti, se lasketaan kuitenkin. Maalivahtipeli, tuo arkinen asia, vaikutti myöskin. Venäjän veskari oli parempi. Jalosella ei pitäisi olla yhtään mitään syytä tyytyväisyyteen. Venäjä on voittanut Suomen nyt 3 kertaa putkeen.