Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Johannes]

Kyllä, vahvistan tämän. Kyseessä oli ihan julkinen avautuminen eli jääkiekon SM-liigakierros Yle Puheella joskus tammikuussa. Asia liittyy siihen, että Yle hieman juhlisti uusia kuvioitaan, kun lätkäkierros muutti Puheelle, kutsumalla pariin eka lähetykseen ulkopuolisia vierailijoita. Kummola oli Kaj Kunnaksen haastattelussa ennen kierrosta noin klo 18 - 18.15. Valitettavasti en muista mikä kierros oli kyseessä, mutta tammikuuta ja Yle Puhetta se oli. Kummola jyrisi Selännettä kisoihin aivan kybällä ja Kunnas otti muodolliset kannatusäänet Lindiltä ja Keskiseltä.

Ok, uskotaan. Kummola on sellainen dinosaurus, että sortuu välillä ylilyönti-tyyliseen kommentointiin. Itse en näe kovin suurena erheenä, jos Kummola vaatii Selännettä kisajoukkueeseen, koska pelaaja on nimenomaan Teemu Selänne. Hänen ei pitäisi kuitenkaan puuttua joukkueen valintaan julkisesti sanallakaan ja jättää MM-valintojen tekemiset Jukka Jaloselle.

Kummola pitäisi laittaa paljon kovempaan ruuvipenkkiin esim. MM-lippujen hinnoittelusta kuin nyt on nähty. Sihvonen ei tietysti kommentoi asiaa, kun itse pääsee halutessaan katsomaan kisapelejä lehdistökatsomoon ilmaiseksi, joten ei varmaan kiinnosta asia Petteri Sihvosta, eikä Urheilulehteä pätkääkään, että MM-liput ovat sikahintaisia MM-kisojen Suomen alkulohkopeleissä.

 

[Fordél]

Tiivistettynähän tuossa sanotaan, että Meidän Peli on oivaltamiseen ja analysointiin sekä sen purkamiseen suoritukseksi liittyvä konsepti, ei jääkiekon pelikirja. Enää ei ole merkityksettömiä toivotaan-syöttöjä ja outoja suvantovaiheita, kun tämä ymmärretään oikein. Jokainen vaihto, jokainen tilanne sisältää merkityksen ja mahdollisuuden ja kun tämä muuttuu todeksi jäällä, nähdään sellaista peliä, millä Suomen maajoukkue voitti kultaa MM-kisoissa. Juuri siksi, että pelaajilla oli selkeä käsitys rooleista ja vaihtoehdoista kiekollisena ja kiekottomana, Suomi pystyi jauhamaan takamatkasta ohi. Muilla joukkueilla oli vain "tässä ja nyt", Suomella oli kartta maaliin asti.

Meidän Peli ei ole kuitenkaan pelikirja. Se on konsepti ja peruskivi, pelikirjan rakennusaine. Pelikirjasta vastaa jokainen valmentaja itse ja Jukka Jalosella sattuu olemaan kolmenlaisia hyökkäykseenlähtöjä sisältävä kaista-ajatteluun pohjautuva hyökkäyspeli. Ei ole mitään estettä sillekään, etteikö puhdas pystysuunnan valmentaja voisi peluuttaa Meidän Pelin pohjalta. Hänen pitää avata pelaajilleen, mitä he tekevät kiekollisina, kiekottomina ja kaksinkamppailussa ja pistää pelaajat käsittämään, että he tekevät tämän aivan robotteina joka ainoa kerta samoin.

Hieno kirjoitus kokonaisuudessaan JHag:lta, mutta lainasin tähän nyt niitä olennaisimpia pointteja.

Tosiaan kun tätä Meidän Peli -filosofiaa saadaan juurrutettua kaikkialle lätkäpiireihin niin pelaajien "älykkyys" pelin ymmärtämisen suhteen kasvaa, mikä tarkoittaa mm. parempaa reagointikykyä ja pelin lukua sekä parempaa viisikkopeliä. On aivan liian suppeaa ajatella, että kyse on jostain yhdestä pelitavasta. Osa porukasta tuntuu valjastavan tämän Meidän Pelin yhteen pelitapaan ajaakseen omia näkemyksiään. Tällainen ajattelu kuitenkin johtaa yhdenmukaistamiseen ja tyytymiseen, että tässä on nyt se oikea tapa pelata. Samalla pysähtyy kehitys. Tämän vuoksi karsastan suuresti tätä yhteen totuuteen hirttäytymistä ja jengien jakamista sen suhteen kuka pelaa oikein ja kuka väärin.

 

[Wäinö#16]

Kirjoitat viestisi lopussa, että olisikohan kyse Vancouverin aikaisista tapahtumista, kun Petteri Sihvonen ei olisi valitsemassa Teemu Selännettä kevään kotikisoihin mukaan. Olen kanssasi samaa mieltä ja tilanne on Jukka Jaloselle erittäin hankala, jos Teemu Selänne on yksi noista kokeneista maajoukkuepelaajista, jotka keskustelivat joukkueen sisäisistä asioista Vesa Rantasen kanssa kisojen aikana. Rantanenhan toivoi kisojen jälkeen, että nämä kokeneet maajoukkuepelaajat tulisivat omilla nimillään esille, etteivät hän ja Tuomas Nyholm joutuisi epäillyiksi valehtelusta. Pelaajat ovat pysyneet hiljaa. Hockey Nightissa ovat ainakin Saku Koivu ja Kimmo Timonen ilmoittaneet olevansa käytettävissä omissa MM-kisoissa. Teemun ilmoitus puuttuu, vaikka kaikki Hockey Nightin asiantuntijat ovat nimenneet Teemun itsestään selvänä valintana kisoihin.

Eiköhän kannattaisi niin sinun kuin Petteri Sihvosenkin katsoa vain eteenpäin. Fakta on, että NHL-pelaajien ja Jukka Jalosen suhde Vancouverissa ei ollut kohdillaan, johtuen mm. Jussi Jokisen pudottamisesta sekä pelitavallisista hankaluuksista, jotka ainakin osittain johtuivat pienestä kaukalosta ja valmentajan ja joukkueen vähäisistä yhteisistä kokemuksista siellä. Jukka Jalonen on itsekin puhunut näistä asioista ja että oppia on tullut paljon matkan varrella tulevaa varten. Kannattaa käydä vaikka katsomassa Jalosen vetämiä harjoituksia syksyisin NHL-pelaajille Myyrmäessä ja arvoida sen pohjalta mikä on pelaajien ja valmentajan luottamussuhde nykyisin. Itse olen käynyt näitä harjoituksia seuraamassa muutamaankin kertaan. Oma arvioni on, että Jalonen ei mieti hetkeäkään ottaako Selänteen mukaan, jos vain Selänne itse on tulossa. Spekulointi jollain Vancouverin aikaisilla tapahtumilla on aivan turhaa, kun pelaajat ja valmentaja ovat keskenään puhuneet asiat selviksi jo aikaa sitten. Sekin on selvää, että kaikille NHL-pelaajille ovet eivät ole kuitenkaan auki, sillä kuten Jalonenkin hyvin sanoi, niin kaikki NHL-pelaajat ovat erinomaisia voittamaan tilaa, mutta tilan tekemisessä on monella puutteita. Tapauskohtaisesti varmasti katsotaan millaista pelaajaa tarvitaan ja mihin rooliin.

 

[Johannes]

On aivan liian suppeaa ajatella, että kyse on jostain yhdestä pelitavasta. Osa porukasta tuntuu valjastavan tämän Meidän Pelin yhteen pelitapaan ajaakseen omia näkemyksiään. Tällainen ajattelu kuitenkin johtaa yhdenmukaistamiseen ja tyytymiseen, että tässä on nyt se oikea tapa pelata. Samalla pysähtyy kehitys. Tämän vuoksi karsastan suuresti tätä yhteen totuuteen hirttäytymistä ja jengien jakamista sen suhteen kuka pelaa oikein ja kuka väärin.

Niiden kirjoitusten tavoite on vain puffata Petteri Sihvosen omia kavereita valmennustyössä, kuten Timo Lehkosta ja Pekka Virtaa. Yrjöttävää journalismia, mutta kun Rönkä sellaisen hyväksyy UL:n päätoimittajana, niin olkoon niin. Kirjoitelkaa ja julkaiskaa juttujanne, kuten lystäätte, hyvä Urheilulehti.

 

[JHag]

Tämän vuoksi karsastan suuresti tätä yhteen totuuteen hirttäytymistä ja jengien jakamista sen suhteen kuka pelaa oikein ja kuka väärin.

Juurikin näin. Suomihan on aina yhden totuuden maa. Kukapa meistä voi ihan aikuisten oikeasti moittia sellaisen joukkueen pelitapaa, joka voittaa mestaruuden kaltaistensa seurassa? Erikseen "paras pelikirja" -palkinto? Samalla voitaisiin tilastoida tolpat ja lähellä oli -lukemat?

 

[Vesuri]

Näistä Vancouverin tapahtumista keskusteltiin laajasti aikoinaan. Lähteinä olivat Iltasanomien, Iltalehden ja Avun jääkiekkotoimittajien jutut kisojen ajalta. Kisojen jälkeinen lähde on IS-Veikkaaja, jossa Jukka Jalonen vastasi Vesa Rantasen ja kokeneiden maajoukkuepelaajien kysymyksiin Vancouverin tapahtumista. Tuo keskustelu löytyy täältä. Oma kirjoitteluni perustuu siis noihin artikkileihin, jotka ovat olleet jokaisen luettavissa luettelemissani lehdissä ja nettiartikkeleissa, jotka eräs JA:n nimimerkki aina kisojen aikana linkitti ko. keskusteluun. Silloin jäätiin odottamaan Vesa Rantasen ja Tuomas Nyholmin toivetta siitä, että kokeneet maajoukkuepelaajat tulisivat omilla nimillään esille ja todistaisivat sen, että lehtien jutut joukkueen sisältä pitävät todellakin paikkansa. Katsottuani Teemun pelaamista aamuyön Anaheim-Carolina ottelussa, ajattelin nostaa nyt ajankohtaiseksi tulevan kysymyksen uudelleen keskusteluun, kun tämän viestiketjun otsikkohenkilö on ollut sitä mieltä, että Teemun pelitapa ei sovellu Jalosen pelikirjan nöyrään toteuttamiseen.

Pitäisin varsin suurena ihmeenä, jos peliuraansa jatkava pelaaja tulisi vaatimallasi tavalla kertomaan asioista, joista on toimittajan kanssa jutellut. Miksi muuten kirjoittelet näistä joukkueen sisäisistä vuodoista ja Selänteestä jatkuvasti samoissa kappaleissa. Onko sinulla jotain tarkempaa tietoa siitä, että nimenomaan Selänne on kertonut joukkueen sisäisistä asioista medialle?

Varmaa tietoa on, että Toni Sihvonen on vuotanut Sportin sisäisistä asioista henkilöille, joille nämä asiat eivät laisinkaan kuulu. Miksi et vaadi Sihvosta julkisuuteen kertomaan, mitä kaikkea hän on Sportin sisäisistä asioista kertonut ulkopuolisille?

Se on selvää, jos nuo iltapäivälehtien ja Avun jutut ovat tuulesta temmattuja, niin kokeneet maajoukkuepelaajat nimettöminä ja Jukka Jalonen on vedetty arvottomasti ikävään tilanteeseen. Mikäli kuitenkin lehtien jutut ovat tosia, niin, mitä niistä ajattelevat muut Vancouverin kisoissa mukana olleet pelaajat, esim. Koivun veljekset, joiden pelaamista IS-Veikkaajan jutussa arvosteltiin kovin sanoin?

Sakusta en tiedä, mutta Mikko ainakin ajatteli viime keväänä liittyä maajoukkueeseen kapteenina ja voittaa maailmanmestaruuden pois kuleksimasta. Tuskinpa hirveästi lueskelevat iltapäivälehtiä, joten ovatkohan olleet koko kirjoittelusta edes tietoisia. Ammattiurheilijoina ovat tietenkin tottuneet asialliseen kritiikkiin ja muuhunkin roskamedian toimintaan, joten tuskin heitä hetkauttaa suuntaan tai toiseen, vaikka olisivat moisia kirjoituksia lukeneetkin.

Siitäkin olen täällä JA:ssa lukenut (olikohan JHag:n viesti?), että Kummola oli jossain radio-ohjelmassa ärähtänyt Teemu Selänteen valinnan olevan päivän selvä asia ja viitannut kintaalla Petteri Sihvosen artikkelille, jossa perusteltiin pelitavallisin perustein se, että Teemua ei tulisi kisoihin valita. Juha Lind ja Esa Keskinen olivat myötäilleet ohjelmassa Kummolaa. Itse en ole tarkistanut tätä asiaa, mutta uskon ko. nimimerkin (JHag?) tienneen siitä.

Kummola lienee oikeassa siinä, että maajoukkueen pelaajavalinnat tehdään aivan jossain muualla, kuin Urheilulehden toimituksessa. Henkilökohtaisena mielipiteenään on kertonut, että hänelle Selänne olisi päivänselvä valinta maajoukkueeseen. Samaa ovat sanoneet kaikki median haastattelemat asiantuntijat.

Niiden kirjoitusten tavoite on vain puffata Petteri Sihvosen omia kavereita valmennustyössä, kuten Timo Lehkosta ja Pekka Virtaa. Yrjöttävää journalismia, mutta kun Rönkä sellaisen hyväksyy UL:n päätoimittajana, niin olkoon niin. Kirjoitelkaa ja julkaiskaa juttujanne, kuten lystäätte, hyvä Urheilulehti.

Jotenkin paistaa läpi, että nämä Petterin jumaloivat valmentajat löytyvät listasta, jossa on valmentajat, joiden kanssa Petteri elättelee toiveita päästä valmentamaan. Tami oli itse ukko ylijumala, kunnes Petteri hoksasi, ettei perseennuolennastaan huolimatta sovi Tamin suunnitelmiin millään lailla.

 

[siffa]

Juurikin näin. Suomihan on aina yhden totuuden maa. Kukapa meistä voi ihan aikuisten oikeasti moittia sellaisen joukkueen pelitapaa, joka voittaa mestaruuden kaltaistensa seurassa? Erikseen "paras pelikirja" -palkinto? Samalla voitaisiin tilastoida tolpat ja lähellä oli -lukemat?

Olennaista on seurata aina kunkin joukkueen pelitapaa riippumatta siitä, että voittiko joukkue vai ei ottelunsa ja miten se pelitavallaan sijoittui omassa sarjassaan. Olen seurannut tilastoimalla viime vuosina mm. nopean pystysuunnan joukkueiden Dufva/JYP, Tamminen/Sport, Pikkarainen/Jokipojat, Törmänen/Sport ja Boucher/Tampa Bay erinomaista menestystä sarjoissaan. Jukka Jalonen kehitti yhdessä Timo Lehkosen kanssa HPK:ssa 2000-luvun alkupuolella pelitavan, jolla HPK ja Jalosen maajoukkueet ovat saaneet menestystä. Jukka Jalosen pelikirjassa on elementtejä, joita mm. Jukka Rautakorpi ja Petri Matikainen ottivat "viime hetkillä" pelikirjoihinsa mukaan ja heidän joukkueensa nousivat yllätyshopeille SM-liigassa. Olennainen elementti tuossa Jukka Jalosen pelikirjassa on hyökkäysten rytmittäminen HVP-hyökkäyksiinlähdöillä, mitkä nopean pystysuunnan jääkiekon joukkueilta puuttuvat käytännössä kokonaan. On mielenkiintoista seurata, minkälaisilla pelikirjoilla pärjätään parempia pelaajamateriaaleja hankkineita joukkueita vastaan. Kiekkokontrolli on jääkiekossa lisääntynyt viime vuosina ja nopea pystysuunnan kiekko on menettänyt otettaan menestyvänä pelitapana. Tuleva kevät osoittaa sen, millä pelikirjoilla mennään menestykseen SM-liigassa, Mestiksessä, NHL:ssä, KHL:ssä, Elitserienissä ja MM-kisoissa. Mielenkiintoista pelikirjaseurattavaa riittää, jos siihen on halua ja kompetenssia. Peli näyttää kaiken, etenkin valmentajan pelikirjan.

 

[Vesuri]

Olennaista on seurata aina kunkin joukkueen pelitapaa riippumatta siitä, että voittiko joukkue vai ei ottelunsa ja miten se pelitavallaan sijoittui omassa sarjassaan. Olen seurannut tilastoimalla viime vuosina mm. nopean pystysuunnan joukkueiden Dufva/JYP, Tamminen/Sport, Pikkarainen/Jokipojat, Törmänen/Sport ja Boucher/Tampa Bay erinomaista menestystä sarjoissaan.

Mielenkiinnosta kysyn, mitä olennaista pelitavan seuraamisessa on verrattuna menestykseen? Äkkiseltään uskoisin peruskannattajan arvostavan huomattavasti enemmän joukkueen menestystä riippumatta siitä millaisella pelikirjalla moinen menestys tulee. Näin uskoisin olevan myös seurajohtajien kohdalla. Jääkiekko on tulosurheilua.

Sinulla näyttäisi olevan profiilin mukaan muutama suosikkijoukkue. Pidätkö tärkeämpänä joukkueen menestystä, vai optomaalista HVP-lähtöjen määrää? Tiedän toki, etteivät ne ole missään nimessä toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, mutta kuten todettua, puhtaalla pystysuunnan kiekolla voidaan menestyä ja kiekkokontrollilla vastaavasti flopata. Lyhyt ja ytimekäs vastaus riittää. Nyt näytät olevan paikalla, joten voit toki vastata myös muutamiin yllä esitettyihin kysymyksiin.

 

[msg]

Juurikin näin. Suomihan on aina yhden totuuden maa. Kukapa meistä voi ihan aikuisten oikeasti moittia sellaisen joukkueen pelitapaa, joka voittaa mestaruuden kaltaistensa seurassa? Erikseen "paras pelikirja" -palkinto? Samalla voitaisiin tilastoida tolpat ja lähellä oli -lukemat?

Niin itseasiassa HIFK:han hävisi viime keväänä finaalisarjan HVP-vertailun selkeästi. Juhlikaa te siellä itänaapurissa jotain kämäistä Suomen mestaruutta, niin me juhlitaan täällä Espoon puolella voittoa tuossa finaalien paras pelikirja -sarjassa. Kalsong-nokalle vaan terveisiä, että ihan totaalisen väärin voitettu mestaruus.

 

[Fordél]

Niin itseasiassa HIFK:han hävisi viime keväänä finaalisarjan HVP-vertailun selkeästi. Juhlikaa te siellä itänaapurissa jotain kämäistä Suomen mestaruutta, niin me juhlitaan täällä Espoon puolella voittoa tuossa finaalien paras pelikirja -sarjassa. Kalsong-nokalle vaan terveisiä, että ihan totaalisen väärin voitettu mestaruus.

Toisaalta kunnia on katoavaista, sillä otsikon mediapersoona on vaatinut tällä kaudella finaalien Parhaan Pelikirja -sarjan voittajille (Matikainen & Marjamäki) potkuja.

 

[Johannes]

Toisaalta kunnia on katoavaista, sillä otsikon mediapersoona on vaatinut tällä kaudella finaalien Parhaan Pelikirja -sarjan voittajille (Matikainen & Marjamäki) potkuja.

Juu, Timo Lehkonen on jo nyt liigan paras päävalmentaja ja HPK:n tavoite on sija 13, johon kukaan muu ei pystyisi HPK:n joukkuetta päävalmentamaan, joten selkeä "paras pelikirja"-valmentaja kaudella 11-12 on Timo Lehkonen. Pekka Virta-meidän peli ei taas ole "riippuvainen pelaajista" ja siksi TPS ostaa ja myy pelaajia kuin heikkopäisten palloseura. Onneksi tuli tammikuun loppu vastaan, ettei ehditty myymään niitä pelaajia pois uudestaan, jotka ostettiin kesken kauden Pekka Virran pelaajiksi.

 

[siffa]

Sinulla näyttäisi olevan profiilin mukaan muutama suosikkijoukkue. Pidätkö tärkeämpänä joukkueen menestystä, vai optomaalista HVP-lähtöjen määrää? Tiedän toki, etteivät ne ole missään nimessä toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, mutta kuten todettua, puhtaalla pystysuunnan kiekolla voidaan menestyä ja kiekkokontrollilla vastaavasti flopata. Lyhyt ja ytimekäs vastaus riittää. Nyt näytät olevan paikalla, joten voit toki vastata myös muutamiin yllä esitettyihin kysymyksiin.

Et saa lyhyttä vastausta, koska silloin harvoin, kun joku on kiinnostunut pelikirja-asioista, niin vastaankin hieman perusteellisemmin, koska pelikirjakeskustelu on sitä jääkiekon kovassa ytimessä olemista. Suosikkijoukkueeni ovat Kärpät SM-liigassa ja Sport Mestiksessä. Minulle tärkeintä on se, että suosikkijoukkueeni voittavat pelejä ja menestvät hyvin sarjoissaan. Menestystä on tullut matkan varrella roppakaupalla, niinkuin kirveleviä vastoinkäymisiäkin. Minulla on ollut onni kannattaa useita seuroja, kuten hyvin tiedätkin.

Eilen pelattiin Vaasassa mielenkiintoinen Mestis-peli, Sport-TuTo. Vastakkain olivat kaksi hyvässä nousukiidossa olevaa joukkuetta ja tunnettua valmentajaa, Pasi Räsänen ja Kari Makkonen. Peliä katsoessani tein HVP-tilastoinnit molemmilta joukkueilta 5vs5 pelistä. Sportin osalta ne olivat erittäin 4+1+7=12, 1+1+5=7 ja 5+1+9=15. TuTo pelasi noita kiekkokontrollilähtöjä erittäin 2+3+4=9, 0+0+0=0 ja 0+0+0=0. Luvut kertovat minulle pelistä olennaisia asioita. Räsäsen Sport pelasi HVP-lähtöjä yv/av-pelit huomioiden sellaisen lähelle keskitason määrän. Viivelähdöt jäivät kolmeen, koska TuTon päätykarvaus oli agressiivista läpi ottelun. Sport tuli paineen alta pois pääosin nopeilla hyökkäyksiinlähdöillä, mutta myös kohtuullisen suurilla P=palautus määrillä. Sportin iso ongelma pelissä oli liika innokkuus hyökkäyspäässä. Sportin puolustajat nousivat joukkueen hyökkäyshurmiossa liian syvälle vastustajan päätyyn, jolloin TuTo sai kiekon riistojen jälkeen vaarallisia vastahyökkäyksiä Puurulan maalilla, mutta Puurulan loistopeli esti mm. SM-liigatähti Antti Virtasen maalintekoaikeet. TuTo ja Kari Makkonen yllättivät minut 1. erän 9:llä kiekkokontrollilähdöllä, mutta kuten HVP-luvuista huomaat, siirtyi Makkonen 1. erän jälkeen puhtaaseen nopeaan pystysuunnan jääkiekkoon. Peli päättyi Sportin voittoon lukemin 5-2, mikä oli minulle tärkeintä senkin takia, että se voiton ansiosta nousi Mestiksen piikkipaikalle. Bonuksena oli Räsäsen pelitapa, johon minulle oli mahdollisuus tutustua aikoinaan, kun KooKoo ja Pelicans olivat suosikkiseurojani. Tässä nyt lyhyesti, vaikka kerrottavaa joukkueiden pelikirjoista olisi enemmänkin. Mikäli olet todella kiinnostunut jääkiekon pelikirjojen sisällöistä, voin raportoida sinulle toisen suosikkijoukkueeni, Kärppien pelistä, kunhan olen katsonut Kärppien pelin ja tehnyt siitä tarvittavan tilastoinnin.

 

[msg]

Toisaalta kunnia on katoavaista, sillä otsikon mediapersoona on vaatinut tällä kaudella finaalien Parhaan Pelikirja -sarjan voittajille (Matikainen & Marjamäki) potkuja.

Juu, mutta paremmuus tässäkin riippuu vastustajasta. Risto D:n sanoin ei tarvitse olla hyvä kunhan on paras paikalla olevista.
Mutta ei tuo johtavaksi itseään kutsuvan rotsin käännös vie Paras pelikirja 2011 -viiriä pois Baronan katosta.

 

[Vesuri]

Et saa lyhyttä vastausta, koska silloin harvoin, kun joku on kiinnostunut pelikirja-asioista, niin vastaankin hieman perusteellisemmin, koska pelikirjakeskustelu on sitä jääkiekon kovassa ytimessä olemista. Suosikkijoukkueeni ovat Kärpät SM-liigassa ja Sport Mestiksessä. Minulle tärkeintä on se, että suosikkijoukkueeni voittavat pelejä ja menestvät hyvin sarjoissaan. Menestystä on tullut matkan varrella roppakaupalla, niinkuin kirveleviä vastoinkäymisiäkin. Minulla on ollut onni kannattaa useita seuroja, kuten hyvin tiedätkin.

Kiitokset vastauksesta. Aikaisemman viestisi perusteella olin aivan päinvastaisessa käsityksessä.

Olennaista on seurata aina kunkin joukkueen pelitapaa riippumatta siitä, että voittiko joukkue vai ei ottelunsa ja miten se pelitavallaan sijoittui omassa sarjassaan.

Mikäli olet todella kiinnostunut jääkiekon pelikirjojen sisällöistä, voin raportoida sinulle toisen suosikkijoukkueeni, Kärppien pelistä, kunhan olen katsonut Kärppien pelin ja tehnyt siitä tarvittavan tilastoinnin.

Kiitokset raportista ja tarjouksesta raporteista vastaisuudessakin. Katselin myös eilisen Sportin pelin, mutta en tälläkään kertaa takertunut tilastoimaan HVP-lähtöjä, koska ne eivät mielestäni ole mitenkään erityisen merkityksellisiä pelkästään sellaisenaan. Sinulle ne ovat tärkeitä, joten jatka ihmeessä tilastointiasi, niin saat kaiken haluamasi pelistä irti. Aion myös katsoa ensi tiistain Kalpa-Kärpät pelin, joten en ainakaan siitä pelistä raporttia tarvitse. Kiitokset kuitenkin tarjouksesta. Illan maaottelua odotellessa voisit tietenkin ystävällisesti vastata myös muihin aikaisemmin esittämiini kysymyksiin.

 

[siffa]

Kiitokset vastauksesta. Aikaisemman viestisi perusteella olin aivan päinvastaisessa käsityksessä.

Kyllä siitä sellaiseen käsitykseen saattoi oikeutetusti päästäkin. Suosikkijoukkueiden voittaminen on aina minulle ensisijaista, tulkoon se vielä kerran sanotuksi. Katsoin tuota sinun suosikkijoukkuelistaasi, niin onkohan se aivan täydellinen? Puuttuvatkohan sieltä Ketterä, Jokipojat, KooKoo, Hockey Reipas ja Sport sekä maajoukkueet?

 

[JHag]

siffa: Pelikirja on kiehtova lisäelementti pitkässä sarjassa. Aivan kuten vaikkapa pakkien pistepörssi. Mutta tulosurheilua tämä on, enkä tiedä pelaajien tai valmentajienkaan puolelta ketään, joka ei kamppailisi aina ensisijaisesti parhaasta mahdollisesta loppusijoituksesta. Pelikirjojen rankkaaminen on syvällisyyksiä arvostavien fanien ja analyytikkojen ilonlähde ja mikäs minä olen sitä kieltämään? Haluan vain muistuttaa, että myös jään tasolla ja aitiossa tähtäin on tässä tulosurheilussa aina voitossa ja loppusijoituksessa. Pelikirjan puolesta ei kannata silti huolestua. 60 matsin + playoffien jälkeen mestaruuden on taatusti voittanut juuri se joukkue, joka on sen ansainnutkin.

Pelikirja-analyysihän on vielä 1-ulotteisella tasolla. Se puhuu vain pelaamisesta ilman aikamäärettä. Milloin saamme pelikirja-analyysin, joka sisältää ajan merkityksen? Esimerkiksi kunnonajoitus, jonka vuoksi pelkällä pelikirjasilmällä keskitalven taapertaminen saattaa näyttää huonolta, mutta jälkeenpäin paljastuukin, että asiaan liittyi selvä ajastus? Fyysiset tekijät vaikuttavat olennaisesti siihen, kuinka hyvin pelikirja toteutuu käytännössä ja avainasemassa tässä on pelaajien kunto. Huono fysiikka tuhoaa hyvänkin pelikirjan. Lisäksi pelikirja-analyysistä puuttuu nerouden / oivallusten / soveltamisen sekä raa'an voiman ja voitontahdon "kertoimet". Esimerkiksi Micke Granlundin ilmaveivimaali saattoi olla pelikirjan vastaisesti tehty ja ainakaan sitä ei ollut sinne kirjoitettu, mutta käytännössä se oli helvetin paljon isompi asia joukkueelle kuin vain 1 maali. Sen vaikutus generoitui nimenomaan voitontahdon puolelle. Myöskin maalivahtipeli on täysin pelikirja-ajattelun ulkopuolella. Jokainen tietää, että huono maalivahti tappaa liigan muuten parhaan joukkueen ja hyvä maalivahti kannattelee keskinkertaistakin joukkuetta. Pelikirjahurmiossa vierastan sitä, että oikeasti moniulotteinen peli, jota eivät pelaa robotit, on purettu pelkiksi syötöiksi ja lähdöiksi ja lisäksi maalivahteja ei edes ole kirjoitettu mukaan pelikirjaan.

 

[Johannes]

Pelikirjahurmiossa vierastan sitä, että oikeasti moniulotteinen peli, jota eivät pelaa robotit, on purettu pelkiksi syötöiksi ja lähdöiksi ja lisäksi maalivahteja ei edes ole kirjoitettu mukaan pelikirjaan.

Juu, Tamilla valmennuksen osuus oli 15% ja mv-pelin 20%, muun pelaajamateriaalin kokonaisuutena 65%. Ei kannataa tuijottaa prosentteihin muuten kuin mikä on Tamin tärkeysjärjestys ja siinä maalivahtipeli on erittäin tärkeä osa voittamisessa. Lätkää pelataan loppujen lopuksi vain siksi, että voitetaan pelissä vastustaja vai onko tästä syntynyt erimielisyys.

 

[JHag]

Lätkää pelataan loppujen lopuksi vain siksi, että voitetaan pelissä vastustaja vai onko tästä syntynyt erimielisyys.

Joskus tuntuu, että tästä on syntynyt erimielisyys ja mm. Sheddenin Suomi voitti väärin.

Odotan pelikirjafanien kommentteja näihin elementteihin:

-maalivahtipeli
-aika / kunnonajoitus
-joukkueen fyysinen kunto
-joukkueen sisältämä nerous/oivaltavuus/poikkeusyksilöt

Ja ei siis kommentteja tyyliin "tottakai maalivahtipeli on tärkeää". Tavallaan haen sitä, että esimerkiksi siffa voisi myöntää, että pelikirja on vain yksi elementti, ei kaiken ratkaiseva talismaani. Jos kahdella joukkueella on "yhtä hyvät pelikirjat", se voittaa jolla on parempi maalivahti. Sitten katsotaan kenttäpelaajien taitotasot. Joukkue A pelaa junnupitoisella materiaalilla, joukkueessa B on taikakäsiä. Molemmat tekevät viiltävän hienolla pelikirjalla 15 maalipaikkaa per matsi. A tekee pomminvarmasti vähemmän maaleja, jos maalivahdit ovat tasaväkiset. Jos B:llä on tämän lisäksi parempi maalivahti, on ottelun pelaaminen pelkkä muodollisuus.

 

[siffa]

Pelikirja-analyysihän on vielä 1-ulotteisella tasolla. Se puhuu vain pelaamisesta ilman aikamäärettä. Milloin saamme pelikirja-analyysin, joka sisältää ajan merkityksen? Esimerkiksi kunnonajoitus, jonka vuoksi pelkällä pelikirjasilmällä keskitalven taapertaminen saattaa näyttää huonolta, mutta jälkeenpäin paljastuukin, että asiaan liittyi selvä ajastus? Fyysiset tekijät vaikuttavat olennaisesti siihen, kuinka hyvin pelikirja toteutuu käytännössä ja avainasemassa tässä on pelaajien kunto. Huono fysiikka tuhoaa hyvänkin pelikirjan. Lisäksi pelikirja-analyysistä puuttuu nerouden / oivallusten / soveltamisen sekä raa'an voiman ja voitontahdon "kertoimet". Esimerkiksi Micke Granlundin ilmaveivimaali saattoi olla pelikirjan vastaisesti tehty ja ainakaan sitä ei ollut sinne kirjoitettu, mutta käytännössä se oli helvetin paljon isompi asia joukkueelle kuin vain 1 maali. Sen vaikutus generoitui nimenomaan voitontahdon puolelle. Myöskin maalivahtipeli on täysin pelikirja-ajattelun ulkopuolella. Jokainen tietää, että huono maalivahti tappaa liigan muuten parhaan joukkueen ja hyvä maalivahti kannattelee keskinkertaistakin joukkuetta. Pelikirjahurmiossa vierastan sitä, että oikeasti moniulotteinen peli, jota eivät pelaa robotit, on purettu pelkiksi syötöiksi ja lähdöiksi ja lisäksi maalivahteja ei edes ole kirjoitettu mukaan pelikirjaan.

Tämän viestisi olet oletettavasti kirjoittanut pelianalyysin kehittäjille. En tunne Jyväskylän
yliopiston tai muiden urheilua tutkivien oppilaitosten nykytilannetta, mutta 1980-luvulta lähtien on Jyväskylässä mm. Erkka Westerlundin toimesta ja johdolla tehty pelianalyysitutkimusta. Erkka kirjoitti syyskuussa 1991 Kiekkolehdessä artikkelin pelianalyysitutkimuksesta, joka oli tehty opinnäytetyönä Jyväskylän yliopistossa Erkan ohjaamana. Tutkimuksen taustasta Erkka kirjoitti mm. seuraavasti:"Kun haluamme säilyttää ja parantaa kansainvälistä kilpailuasemaamme, tarvitsemme ulkomailta saatavan tiedon lisäksi omaa tutkimustoimintaa. Jotta voimme visioida lajin kehityksen suunnan ja olla vastustajaa askeleen edellä, oman valmennustiedon on oltava välttämätöntä. Kun tiedämme, että suomalaista pelitapaa on mahdollista selkeyttää ja linjata, kehittämismahdollisuuksia on. Suomalaisen jääkiekon nykyisten vahvuuksien ja heikkouksien tietäminen on keskeistä pelitavan kehittämisessä". Erkka Westerlund oli ja on pelin kehittäjä, joka sai aikaan 1990-luvun suomalaisen menestysjääkiekon pelitavan. Kehitys on jatkunut suomalaisin voimin ja nyt on Jukka Jalosen Meidän Pelin, jonka hienosti määrittelit, aika näyttää kyntensä, kunnes kehitetään parempi suomalainen pelifilosofia. Mistä ilmaantuu se uusi tekijä, joka ottaisi noita sinun mainitsemia asioita pelianalyysitutkimuksessaan mukaan, jää nähtäväksi.

Maalivahtien osuudet ovat olleet jo pelikirjoissa mukana kymmenet vuodet. Tässä Jukka Jalosen uusimmassa(?) pelikirjassa se on oma kohtansa 5. MAALIVAHTI- JA MAALINTEKOHARJOITE ja se on jaoteltu pienempiin otsikoihin: Fyysisesti palauttava osio; Yksinkertaisuus ja nopeus; Häirinnällä vai ilman?; Pelipaikkakohtaisuus; Reboundin tuottaminen; Lyhyt loppuunastipelaaminen; Maski- ja ohjauspelaaminen; Ottelut. Tästä voinee Jukka Ropponen avata lisää, mikäli on tarvetta.

 

[JHag]

siffa: Kiitokset vastauksesta. Olen itse kuullut Erkan esitelmän joukkueen kokoamisesta ja pelitavallisesta ajattelusta muutaman kerran. Eka kertaa 90-luvulla ja viimeisin hänen maajoukkuevalmentajan uransa aikana. Mun mielestäni mitään ei kannata uudistaa uudistamisen takia eli korjata ehjää. Ei ole mitenkään pakollista, että Erkan aloittama (aika puhdas karvaus- ja vastaiskupeli) pelitapa, jota Jalonen on työstänyt kontrolloidun hyökkäyspelin suuntaan, on pakko taas 5 vuoden päästä kirjoittaa johonkin kolmanteen muotoon. Jääkiekko on -sorry vaan- pirun paljon yksinkertaisempi peli kuin sairaan monimuuttujainen jalkapallo ja muistellaanpa kuinka kauan Italia on esimerkiksi seisonut catenaccionsa takana! Jos Suomi on parhaimmillaan kontrolloidussa hyökkäyspelissä, sillä mennään, vaikka muu kiekkomaailma palaisi kilpikonnapuolustukseen. Tätä mieltä olen yleisesti.

Tottakai Meidän Peli -konseptia pitää hienosäätää, mutta en edes muuttaisi Meidän Pelin nimeä, vaikka se taipuisi enemmän puolustusorientoituneeksi. Meidän Peli = suomalainen jääkiekkokonsepti, jonka tarkoituksena on tehdä pelaajista aivan systeemaattisesti "hyviä valmennettavia" joukkueisiinsa. Kun pelaajat osaavat jo selkäytimessään, että jokaiseen tilanteeseen pitää osata reagoida sekä pelaaja- että viisikkotasolla, on valmentajalla siinä aivan valmista materiaalia hänen henkilökohtaisen pelikirjansa toteuttajina. Kun osaat ja käsität "Meidän Pelin" ytimen, on suhteellisen sama minkälaisen pelikirjan saat. Osaat mennä sen ehdoilla. Tilanne muistuttaa mäkihyppyä. Jokainen hyppääjä joutuu opiskelemaan perusasiat. Tämän jälkeen mäet vaihtelevat, mutta se ei haittaa, kun on opetellut lajin perusteet. Aina pystyy lentämään pitkälle.

 

[Johannes]

Ei minustakaan pelitapaa pidä kirjoittaa uudestaan, mutta sitä pitää hienosäätää vuosittain, Nyt on kaksi isoa tämän kevään 2012 haastetta, Biljaletdinovin Venäjän passiivisen pelitavan murtaminen ja se miten pärjätään keväällä Kanadan ja USA:n joukkueita vastaan Helsingin MM-kisojen alkulohkossa. Nämä haasteet vaativat jotain säätöjä, että Suomen voittaminen jatkuu, mutta jätän tietysti kehitystyön Jukka Jalosen valmennusryhmälle, enkä edes ehdota että mitä ja miten pelitapaa, jolla voitettiin kultaa tulee hienosäätää, mutta jotain uutta Jalosen tulisi keksiä kevääseen mennessä, että voitetaan mitali Helsingissä 2012. Ei mitalittomuuskaan ole mikään katastrofi, vaan sitten taas jatketaan kohti kautta 12-13.

Nyt on löydetty ehkä enemmän kuin pelitapa, kun puhutaan "meidän pelistä". Itse sanoisin sitä ehkä jopa pelifilosofiaksi tai ajattelutavaksi, jossa kuten JHag kirjoitti, pitää osata reagoida aina oikein yksilö- ja viisikoiden tasolla ja pelitapaa varioiden valmennuksen ohjeiden mukaan. Vaativaa, kyllä, pelaajilta ja valmennukselta, mutta ei mahdotonta, jonka kertoo jo kevään 2011 voitettu MM-kulta. "Meidän peliin" on tultu kiekotttelun kautta hyökkäyspelitavan osalta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se osa pelitapaa eläisi jatkossa, mutta suuntaa en arvaile.

 

[siffa]

Ei minustakaan pelitapaa pidä kirjoittaa uudestaan, mutta sitä pitää hienosäätää vuosittain, Nyt on kaksi isoa tämän kevään 2012 haastetta, Biljaletdinovin Venäjän passiivisen pelitavan murtaminen ja se miten pärjätään keväällä Kanadan ja USA:n joukkueita vastaan Helsingin MM-kisojen alkulohkossa. Nämä haasteet vaativat jotain säätöjä, että Suomen voittaminen jatkuu, mutta jätän tietysti kehitystyön Jukka Jalosen valmennusryhmälle, enkä edes ehdota että mitä ja miten pelitapaa, jolla voitettiin kultaa tulee hienosäätää, mutta jotain uutta Jalosen tulisi keksiä kevääseen mennessä, että voitetaan mitali Helsingissä 2012. Ei mitalittomuuskaan ole mikään katastrofi, vaan sitten taas jatketaan kohti kautta 12-13.

Tänään kuulimme tv:stä selvää tekstiä täällä käytyyn Meidän Pelin keskusteluun. Ennen ottelua Jukka Jalonen sanoi olevansa tyytyväinen, mikäli pystytään pelaamaan Meidän Peliä. Juhani Tamminen todisti 1. erätauolla ennen 2. erän alkua, että pysytään uskollisina omalle pelitavalle, tälle Meidän Pelille. Ottelun loputtua Jukka Jalonen oli tyytyväinen peliin, vaikka maalit jäivätkin puuttumaan. Tässä meidän kannattajien, jotka olemme tyytyväisiä tulokseen, ja ammattivalmentajien mielipiteet eroavat. Ammattivalmentajille on tärkeää, kun pelataan omalla identiteetillä ja pelikirjan mukaisesti, mikä Jukka Jalosen tapauksessa tarkoittaa Meidän Peliä.

 

[Johannes]

Ottelun loputtua Jukka Jalonen oli tyytyväinen peliin, vaikka maalit jäivätkin puuttumaan. Tässä meidän kannattajien, jotka olemme tyytyväisiä tulokseen, ja ammattivalmentajien mielipiteet eroavat. Ammattivalmentajille on tärkeää, kun pelataan omalla identiteetillä ja pelikirjan mukaisesti, mikä Jukka Jalosen tapauksessa tarkoittaa Meidän Peliä.

Jalonen sanoi äsken, että oli tyytyväinen illan peliesitykseen verrattuna Moskovan Venäjä-peliin siinä, että nyt luotiin maalipaikkoja. Ei Jalonen voi olla tyytyväinen ikinä tappioon tai on väärässä ammatissa päävalmentajana. Kommentaattori Tamminen saa olla mitä mieltä hyvänsä, kun ei ole tulosvastuussa Leijonien pelistä, Jalonen on. Siinä on iso ero. Näet "meidän pelin" Jalosen pelitapana ja silloin tulee seinä vastaan, kun Jalonen lähtee pois päävalmentajan tehtävästä 2013.

 

[Vesuri]

Jalonen sanoi äsken, että oli tyytyväinen illan peliesitykseen verrattuna Moskovan Venäjä-peliin siinä, että nyt luotiin maalipaikkoja. Ei Jalonen voi olla tyytyväinen ikinä tappioon tai on väärässä ammatissa päävalmentajana. Kommentaattori Tamminen saa olla mitä mieltä hyvänsä, kun ei ole tulosvastuussa Leijonien pelistä, Jalonen on. Siinä on iso ero. Näet "meidän pelin" Jalosen pelitapana ja silloin tulee seinä vastaan, kun Jalonen lähtee pois päävalmentajan tehtävästä 2013.

Hyvin pitkälle samaa mieltä. Jääkiekko on tulosurheilua, eikä koukkueen valmentaja saa olla tyytyväinen tappioon, vaikka kysessä oli harjoituspeli. Toki hommasta saa ja pitää positiivisiakin asioita käydä läpi, mutta kokonaisuuteen ei tappiopelin jälkeen saa olla koskaan tyytyväinen. Ammattivalmentaja, jolle pelikirja on voittoa tärkeämpi, on hyvin äkkiä työtön valmentaja. Tästä osaisi ketjun päähenkilö kertoa omakohtaisia kokemuksia.

 

[TosiFani]

Jalonen sanoi äsken, että oli tyytyväinen illan peliesitykseen verrattuna Moskovan Venäjä-peliin siinä, että nyt luotiin maalipaikkoja. Ei Jalonen voi olla tyytyväinen ikinä tappioon tai on väärässä ammatissa päävalmentajana. Kommentaattori Tamminen saa olla mitä mieltä hyvänsä, kun ei ole tulosvastuussa Leijonien pelistä, Jalonen on. Siinä on iso ero. Näet "meidän pelin" Jalosen pelitapana ja silloin tulee seinä vastaan, kun Jalonen lähtee pois päävalmentajan tehtävästä 2013.

Jalonen voi olla tyytyväinen tappioon helmikuun alkupäivien ulkona pelatun näytösottelun jälkeen, mutta ei enää huhtikuussa.