Niin, Meidän Pelissä ei voida määritellä yhtä ja ainoaa pelitapaa, tai "pelikirjaa". Tottakai on ymmärrettävää, että Jukka Jalosen leijonista ja heidän pelitavastaan puhutaan nimellä Meidän Peli, koska Jukka Jalonen on yksi niistä, jotka tätä peli-identiteettiä ovat viemässä eteenpäin.
Tottakai se yksinkertaistaa ja ehkä vähän lokeroi keskustelua, kun puhutaan Meidän Pelistä vain maajoukkueen pelitapana. Mutta toisaalta siinähän onkin se paradoksi, maajoukkueissa (U16-U20) pyritään pelaamaan Meidän Peliä, mutta kuinka moni on valmis allekirjoittamaan faktan, että Raimo Helmisen U20 joukkue pelasi Kanadassa Meidän Peliä. Varsin moni (mielestäni) näkee asian toisella tavalla.
Meidän pelin yksi ajatus on suomalaisen peli-identiteetin luominen. Se ei tarkoita kenenkään valmentajan omaa pelikirjaa, mutta se tarkoittaa kuitenkin yhtenäistä ajattelua, aivan kuten 90-luvulla ja 2000-luvun alussa Suomessa. Silloin maajoukkueet sekä liigajoukkueet pelasivat Jalosen Kerhoa lukuunottamatta samanlaista jääkiekkoa, ja esimerkiksi Jursinovin TPS:ltä ja myöhemmine Westerlundin ja Summasen HIFK:lta imettiin paljon vaikutteita. Oli yksi "oikea" tapa pelata jääkiekkoa.
Asian yksi puoli on yksilökeskeinen valmennus mutta tämähän ei onnistu mitenkään jos ei ole olemassa tavoitetta mihin peliin pelaajaa pyritään opettamaan. Fakta on kuitenkin se, että pelaaja näkee pelin aina jotain oppimaansa taustaa vasten. Pelaaja joka oppinut 90-lukulaiseen peliin, katselee peliä niillä silmillä ja muodostaa käsityksensä oikeasta ja väärästä ratkaisusta oppimaansa vasten.
Raimo Helmisen pikku-Leijonat oli ja ei ollut Meidän pelin joukkue. Toisaalta Helminen pyrki auttamaan rohkeaan pelaamiseen mutta siitä huolimatta Suomi turvautui vanhaan negatiiviseen jääkiekkoon ja yksilöiden tilannekohtaisiin ratkaisuihin. Nähtiin viisikoita joissa pelasi viisi yksilöä, ei yksi yksikkö.
Käsittääkseni Jukka Jalosen Leijonat ja sen "Meidän peli" on se malli josta lähdetään hakemaan etenkin liiton alaisten joukkueiden periaatteita. Jalosen pelitapahan sisältää kaiken, se vain vaatii pelaajalta hyvää pelikäsitystä, koska se pohjaa niin vahvasti siihen pelin rytmittämiseen ja sitä kautta tapahtuvaan pelin hallintaan. Siinä korostuvat nimenomaan sekä yksilön valmiudet pelata jääkiekkoa, että myös pelaaminen joukkueena. Se menee jotensakin niin, että ensin tulee joukkue ja sen sisällä yksilöiden ratkaisut kussakin pelitilanteessa.
Siinä olet ihan oikeassa, että yhtä ja samaa pelikirjaa/pelitapaa ei voida läntätä kaikille joukkueille. Kuitenkin on väärä lähtökohta, että pystysuunnan jääkiekko olisi Meidän peliä, koska se ei kertakaikkiaan ole sitä, vaikka yksilöt pelaisivatkin kuten Meidän peli toimintamallina "opettaa".
Voidaanhan tietysti leikkiä ajatuksellä, että joukkue pelaa joskus pystysuunnan lätkää ja joskus kiekkokontrollia, mutta tämähän jos mikä on Meidän pelin perusperiaate, eli pelaajat tietävät MIKSI pelataan tietyllä tavalla ja osaavat toteuttaa sitä.
Valmentajien kohdalla tullaan taas siihen, että minkälainen on se tulevaisuuden "liiton mies". Eli minkälaista jääkiekkoa hän peluuttaa ja mitä "arvoja" hän painottaa. Siitä ei tule mitään jos siellä on sooloilijoita siellä täällä, kyllä se menee niin, että jokaisen tulisi jollain tavalla tulla Jalosen jalanjäljissä.
Edelleen on kuitenkin niin, että vaikka kuinka taistelisit tuulimyllyjä vastaan niin pelikirjana Meidän peli tarkoittaa tällä hetkellä Jalosen Leijonia. Se on Suomen paras pelikirja tällä hetkellä ja olisi ihan perusteltua opettaa sitä junioreille. Siihen mahtuu niin valtavasti variaatioita, että se opettaa pelaajan ymmärtämään peliä laajasti.
Pointti mikä jokaisen tulee sisäistää on edelleen pelin rytmittäminen. Se on se avainasia ja kun sen hoksaa, niin Jalosen pelikirja näyttäytyy kaikessa hienoudessaan. Se ei tietenkään tarkoita, että Suomi voittaa kaikki maailman pelit mutta se on oikeasti kaikista monipuolisin pelikirja tällä hetkellä.
Kuvitelkaa nyt, että jos käytössä on jopa viisi rytmiä kiekolliseen peliin ja sen päälle pyrkimys pelata keskustan kauttaa, niin sillä pelikirjalla voi pelata aivan minkälaista kiekkoa tahansa. Pelkkään kahden rytmin pystysuunnan kiekkoon nojaavalla pelikirjalla taas ei pysty.
Kun sitä FC Barcelonaa halutaan aina käyttää esimerkkinä, niin Barcahan on juuri joukkue joka pystyy kaikkeen. Toki se lyhytsyöttöpeli on kaunista mutta asian ydin löytyy taas pelin rytmittämisestä, pelitilanteiden tunnistamisesta ja tilan tekemisestä ja tilan voittamisesta. Barcelona on siksi maailman vaikein vastustaja, että se pystyy ihan kaikkeen, se voi hieroa sinut palasiksi pitkillä hyökkäyksillä, nopeilla vastaiskuilla, keskityspalloilla, maata pitkin haastamalla ynnä muuta. Kun siihen lisätään se, että se on myös käytännössä maailman paras joukkue puolustamaan niin yhtälö on hankala ratkaista.
FC Barcelonan vahvuus perustuu juuri siihen kuuluisaan akatemiaan ja sen opetuksiin. Eivätkä siihen sovellu kaikki pelaajat. Siinä tullaan jälleen siihen mitä sille pelaajalle on opetettu edellisessä seurassaan/kotimaassaan.