Kun Alpo oli Toronto Maple Leafsissa Pat Quinnin valmennusryhmässä apuvalmentajana, ennen työtään yhden kauden ajan Chicagon päävalmentajana, sai hän paljon kehuja hyvistä harjoituksista vai pitääkö nykyään puhua harjoituspankistaan, mm. Mats Sundinilta. Eikö nykyään ole menty taas siihen suuntaan, että koko valmennusryhmän toimivuus on se iso pointti, eikä esim. päävalmentajan ulospäin näyttävä riehuminen pelin aikana "tami- tai jortsumaisesti". Pat Quinn oli Torontossa se yrmy päävalmentaja, joka näkyi vahvasti vaihtoaitiossa pelien aikana.
Alpoa on turha muuten syyllistää epäonnistumisesta Suomen A-maajoukkueen päävalmentajana. Syylllisiä olivat silloin ne henkilöt, jotka valitsivat Suhosen vähän yli kolmekympppisenä maajoukkueen päävalmentajaksi, joka nykypäivänä olisi ihan vitsi valintaprosessin osalta. Sillä kokemuksella mikä Suhosella oli 1980-luvun alussa valmentamisesta, hänen olisi pitänyt päästä korkeintaan kakkosvalmentajaksi maajoukkueeseen ja v. 2011 ehkä Lauri Marjamäki U20-päävalmentajana on suunnilleen siinä kohtaa urakehitystä missä Suhosen olisi pitänyt olla v. 1982, kun hänet jotkut henkilöt valitsivat A-maajoukkueen päävalmentajaksi. Alpo Suhonen ehti jo n. kolmekymppisenä voittaa U18-EM kultamitalit v. 1978 ja 1980 U20 MM-hopeaa Helsingissä, joiden molempien turnausten pelejä seurasin koko kisojen ajan. Suomen jääkiekkokulttuuri oli valmentamisen osalta vielä 1980-luvun alussa aika ohutta verrattuna esim. kauteen 2010-11, jolloin 34-vuotiaita päävalmentajia ei taida olla useitakaan kovinkaan korkeilla sarjatasoilla, toisin kuin esim. 1982, jolloin Suhosesta tehtiin 34-vuotiaana A-maajoukkueen päävalmentaja. Jopa Juhani Tamminen myönsi, että kun hänestä tehtii 1980-luvun puolivälin paikkeilla TPS:n päävalmentaja n. 37-38 vuotiaana, niin oikeampi valmentajan pesti olisi ollut silloin TPS:n A- tai B-junioreiden valmentajana. (UL/21.12.2010) Tammisen mukaan, kun nyt ikä ja kokemus ovat kohdallaan, niin kiinnostusta TPS:n suunnasta ei enää ole Tammiseen TPS:n päävalmentajana. Tämä on oikea perisuomalainen paradoksi tietysti lähes kaikessa muussakin toiminnassa kuin jääkiekossa.
Suhonen valmensi lähes 40 vuoden ajan ja valmennuspestejä on NHL:stä, AHL:stä, eri Suomen maajoukkueista, HIFK:sta, Jokereista, Ässistä ja Sveitsin A-liigan joukkueista, myös muualtakin. Yhdestä Ässät-Sport ottelusarjasta keväällä 2009 ei voi vetää isoa linjaa Suhosen kyvyistä valmentaa jääkiekkojoukkuetta. Lisäksi Tamin sanoin, tulee kunnioittaa pelin tulosta ja sehän oli lopulta 4-3 voitoin Ässille. Voittanut päävalmentaja oli silloin Alpo Suhonen, ei Juhani Tamminen. Kaikki muu on vain selitystä ja arvostan erittäin paljon myös Juhani Tammisen työtä kaudella 2008-09, koska hän nosti Sportin taistelemaan liigapaikasta kauden viimeiseen peliin saakka, ei väheksyttävä suoritus.
PS. Suomen kielellä on julkaistu vakavaa kirjallisuutta jääkiekosta aikuiselle lukijakunnalle vain joitakin kymmeniä kappaleita. Tiedän, että "tieto lisää tuskaa omasta tietämättömyydestä", mutta yrittäkää nyt jotkut nimimerkit lukea edes osa suomalaisesta lätkäkirjaliisuudesta. Esim. Alpo Suhonen on julkaissut useamman kuin yhden kirjan ja kirjastosta ne kaikki kyllä löytyvät, kuten muidenkin lätkäjätkien, kuten Raimo Summasen, erittäin mielenkiintoiset kirjat, jossa kuvataan tapahtumia paikanpäältä, ei mitään yökerhojournalismin tasoista lätinää.