Carl Brewer kertoi elämänkerrassaan ainoaksi suomalaiseksi todelliseksi suureksi jääkiekon ajattelijaksi ja valmentajaksi Alpo Suhosen, joka oli Brewerin ystävä ja samanlainen vaikuttaja kirjan mukaan Brewerin ajattelusta jääkiekosta kuin mm. Anatoli Tarasov, jonka Brewer tapasi Helsingissä 60-luvun lopussa. Tarasov on tietysti suuri Neuvostoliiton jääkiekon päävalmentaja 1960-70-luvulla ja suuri esikuva valmentajana ja nuorten pelaajien kouluttajana tähtipelaajiksi vieläkin, jonka oppien mukaan osittain kasvatetaan uusia ja uusia venäläisiä tähtipelaajia.
Sinähän seurasit Suhosen valmentamista HIFK:ssä läheltä. Miten hän onnistui siinä tehtävässä? Ässät-kannattajat voinevat kertoa, miten Suhosen edistyksellinen valmennusote onnistui Porissa. Senhän sinä jo kirjoititkin, että Ape luopui Suomen maajoukkueen valmentamisesta 80-luvulla ennen MM-kisoja. Mikähän hieno ja aikaansa edellä ollut ihmisjohtaminen oli tuossa tilanteessa kysymyksessä, kun hän ei halunnutkaan johtaa pelaajiaan loppuun saakka?
Miksi et käsittele ollenkaan Apen onnistumisia ja vai jätätkö jälleen kerran kokonaisuuden hahmottamatta, jottei mielikuvasi särkyisi? Odotan sinulta suoraselkäisenä pohjanmaalaisena, että käsittelet seuraavassa viestissäsi myös hänen onnistuneita valmennuspestejä tai muuten viestisi voi jättää puolittaisiksi totuuksiksi ja sitä kautta omaan arvoonsa.
Lainaan HMenthalia jatkaakseni keskustelua U20 Slovakia-Suomi studio-osuudesta. Ensin kysyn tant gredulilta, että saitko riittävän hyvän vastauksen siitä, mistä tulevat tulevaisuuden miesten maajoukkuepelaajat? Häivyit täältä, vaikka toistit oman kysymyksesi useaan kertaan ja sait niihin minusta hyvät vastaukset.
Jesh, en suoranaisesti päivystä täällä 24/7.
Joskus sitä vaan käy hitaalla :) Saatuani hyvät vastaukset en nähnyt syytä enää jatkaa samasta aiheesta. Kiitos vastanneille!
Kirjat ovat lukematta ja näillä näkymin jäävät lukemattakin. En siis voi palata Suhosen filosofisiin ajatuksiin ihmisjohtamisesta, koska en niihin teorioihin ole tutustunut.
... En siis voi palata Suhosen filosofisiin ajatuksiin ihmisjohtamisesta, koska en niihin teorioihin ole tutustunut.
Kirjat ovat lukematta ja näillä näkymin jäävät lukemattakin.
Samalla Fordèlille muistutus Tammisen fanittamisesta. Olet nyt unohtanut sen, että sinä ja kaikki Sport-kannattajat olitte viime kauden Vaasan Sportin tärkeimmästä ja monin tavoin isoimmasta asiasta Tamin kanssa samaa mieltä. Vain minä kerroin jo hyvissä ajoin ennen kauden 2009-2010 alkua, että olin tuosssa isossa kysymyksessä eri linjoilla Aurinkokuninkaan kanssa. Mutta ei siitä aiheesta täällä sen enempää, koska olemme keskustelleet sen Vaasan Sportin viestiketjuissa perusteellisesti läpi ja se on löydettävissä sille kuuluvaan JA:n osioon.
Apeen vielä sen verran, että todellakin mittaan hänen ihmisjohtamistaitojaan niillä kokemuksilla, mitä minä olen hänestä saanut. Kirjat ovat lukematta ja näillä näkymin jäävät lukemattakin. En siis voi palata Suhosen filosofisiin ajatuksiin ihmisjohtamisesta, koska en niihin teorioihin ole tutustunut.
Miksi et aio lukea Johanneksen ja Maple Leafin suosittelemia kirjoja? Uskon, että olet kuitenkin aika hyvin perillä jääkiekosta. Tiedätkö jo omasta mielestäsi tarpeeksi? Pelkäätkö, että nämä kirjat luettuasi joutuisit muuttamaan/uudellen arvioimaan näkökantaasi Alpo Suhoseen ja hänen johtamisfilosofiaan? Uskoisin, että maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen... Vai etkö ehdi näitä aviiseja lukemaan, kun niitä halkojakin pitää välillä sahata ja hakata? XD
Nimenomaan Kortelainen toi esiin joukkueen sitouttamisen, kun Sihvonen heitti vain ja ainoastaan oman jargoninsa viivelähdöistä.
Tuskin kukaan kiistää hyvän taktiikan merkitystä menestyvässä pelaamisessa, mutta Sihvonen kiisti tässä tapauksessa hyvän ihmisjohtamisen merkityksen. Hän puhui ainoastaan viivelähdöistä vertaillessaan Jortikkaa ja Marjamäkeä, vaikka jokainen jääkiekkoa seurannut voi pohtia myös Jortikan ja Marjamäen ihmisjohtamistapojen välistä eroa.
Silti, haen Seinäjoen kirjastosta tuon Fordèlin mainostaman kirjan, kunhan ehdin. Kerron sitten, löysinkö sieltä mitään uutta itselleni.
Tiedän Alpo Suhosen johtamistavoista suomalaisissa SM-liigajoukkueissa sekä miesten maajoukkueessa itselleni riittävästi. En olisi halunnut lähteä tähän Fordèlin sitkeästi tivaamaan keskusteluun mukaan, koska tiesin, että tästä tulee loputon suo.
Kerron nyt sinulle, että minua, jos ketä JA:n nimimerkkiä on koulutettu johtamisen saloihin ehkä enemmän kuin ketään muuta.
Jos unohdetaan hetkeksi nuo pelitapa-asiat, niin mitä mieltä ollaan Petteri Sihvosen mielipiteestä siitä, että autoratiivisten valmentajien aika jääkiekossa alkaa olla ohi?
No ei varmaankaan ja Carlyle missään nimessä ei näin ajattele, mutta esimerkiksi Westerlund ja Suikkanen ovat kyllä melkein tälläisellä kädestä pitämis/terapeoimis linjalla. Veikkaajan kausiennakossa Westerlund juurikin puhuu kuinka valmennuksessa on otettava huomioon pelaajan elämäntaidot johon kuuluu siviiliasiat parisuhteesta ja ystävistä lähtien, kuinka valmentaminen on parhaimmillaan luottamukseen perustuvaa vuorovaikutusta ja välittämistä. Suikkanen puhuu kuinka valmentajien ja pelaajien välinen luottamussuhde vaatii juurikin keskustelua, että pelaajia on lähestyttävä kasvotusten ja että on esimerkiksi voitava jutella baari-illastakin eikä vain pelistä. Siinä jutussa on nyt paljon muutakin mutta nämä muutamat kohdat liittyvät juurikin tähän asiaan.
Onhan tämä aika erinlainen ajatusmaailma kuin Carlylelainen maailma jossa pelaajien kanssa ei puhuta. Tuossa ennakossa oli myös Jonathan Hedstömistä juttu jossa hieman avautuu Carlylelainen ajattelu enemmän. Carlyle pitää, tai ainakin piti, punnituksen joka maanantai ja kun Hedstöm oli ollut kilon ylipainoinen niin oli luisteluttanut tätä yksinään muiden istuessa penkillä. Hedstömiin tämä oli vaikuttanut niin että sairastui anoreksiaan ja menetti 12 kiloa painoa. Eli tavallaan Carlyle kaiketi pelon kautta haluaa hallita pelaajiaan ja jollain tavalla jopa epäinhimillistää heidät, aika kaukana Westerlundilaisesta ajattelusta.
Carlyle on kuitenkin voittanut Stanley Cupin ja saanut pelikirjansa toimimaan, eli eivät nämä jutut niinkään yksinkertaisia ole jollaiseksi Westerlund ja Suikkanen ne leipovat.
Mikä sitten on oikea tapa? Siihen on vaikea ottaa kantaa. Kuitenkin itse pidän tuota Westerlundilaista juttua hieman ongelmallisena, tai se on niin yksilöstä riippuvaa. Esimerkiksi itse en nyt välttämättä hirveän innostunut olisi juttelemaan kaikista yksityisasioista työpaikalla esimiehen kanssa, no jos olisin jääkiekkoilija niin olisiko tilanne toinen sitä on vaikea sanoa.
...minua, jos ketä JA:n nimimerkkiä on koulutettu johtamisen saloihin ehkä enemmän kuin ketään muuta. Vedän linjan punaisen Tampereen yliopiston jatkokoulutuskeskuksen 8 viikkoa kestäneestä johtamiskoulutuksesta Otso Appelqvistin ja Esa Saarisen seminaareihin ja kymmeniin eri konsulttien vetämiin tilaisuuksiin ja menetelmiin siltä välin. Luulen, että Suhosen ajatuksissa ei voi olla minulle mitään uutta.
Itse en osaa oikein hyvin edes kategorioida tätä Carlylaista punnitsemista ja luisteluttamista, vaikea löytää kestäviä perusteluja mielestäni tuohon toimintaan. Toisaalta en välttämättä, kuten tuossa yllä totesin, ole hirveän suuri kannattaja Westerludlaiselle siviiliasioidan penkomisellekaan. Joka tapauksessa aika vaikea mielestäni kategorisoida tarkasti millaisen toiminnan aika ohi ja millaisen ei.
...Teemaan liittyen Venäjän U20 päävalmentaja oli lehtitietojen mukaan pitänyt kovasanaisen puhuttelun pelaajille 1. erätauolla. Liitutaulukin oli saanut siinä samalla kyytiä. Vaikea sanoa, miten tuo pelin kulkuun vaikutti, mutta venäläiset pelasivat käsittämättömän tehokkaan 3. erän perinteisesti hyvin peliin valmistettuja kanadalaisia vastaan.
Nyt kannattaa sinunkin, johtamiskoulutetun ihmisen, eroittaa kaksi asiaa, pelinaikainenjohtaminen ja muu joukkueen johtaminen. Pelinaikainenjohtaminen on aina autoritääristä käskyttämistä ja muussa valmennuksessa on näitä eri variaatioita.
Teemaan liittyen Venäjän U20 päävalmentaja oli lehtitietojen mukaan pitänyt kovasanaisen puhuttelun pelaajille 1. erätauolla. Liitutaulukin oli saanut siinä samalla kyytiä. Vaikea sanoa, miten tuo pelin kulkuun vaikutti, mutta venäläiset pelasivat käsittämättömän tehokkaan 3. erän perinteisesti hyvin peliin valmistettuja kanadalaisia vastaan.
Kun sulla johtamistausta kerran on niin ymmärrät varmasti sen, että kriisijohtaminen on aivan eri lukunsa. Silloin ei tarvitse keskustella eikä käydä dialogia.
Minulla on ollut tapana leikata lehdistä mappeihin säilytettäväksi minulle tärkeitä jääkiekkoon liittyviä artikkeleita. Kun olet kehottanut minua tutustumaan Alpo Suhosen ajatuksiin jääkiekosta ja ihmisjohtamisesta, niin kaivoin mapista Apen kirjoittaman kolumnin. Se on julkaistu HS:n AIKALISÄ-kolumni-osiossa 14.1.2007 otsikolla `Pelikirjan salat`. Referoin tänne Suhosen kirjoitusta, koska en löydä sille linkkiä HS:n netistä. Ape kirjoittaa mm. näin:
Hieno kirjoitus on Apelta kaiken kaikkiaan. Se sisältää hyvää tietoutta pelikirjojen historiasta ja niiden soveltamisesta jääkiekkoon jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Pelaajista yksilöinä hän myös kirjoittaa mielestäni osuvasti.