Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[blackhawk]

Ei, vaan pieni osa kunkin ikäkausimaajoukkueen pelaajista nousee miesten maajoukkueisiin. Miesten maajoukkue koostuu pääosin ikäkausimaajoukkueissa pelanneista junioreista. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Tämähän on ihan itsestäänselvyys, jos ajatellaan, että U20-maajoukkueessa voi pelata vain 1-3 kautta, mutta miesten maajoukkueessa voi pelata 5-10 tai jotkut jopa 15 kautta. U20-maajoukkueesta kasvaa ulos joka kausi toistakymmentä pelaajaa, mutta maajoukkueeseen ei läheskään tuota määrää yksittäistä vuosikertaa mahdu.

 

[blackhawk]

Mielenkiinnon vuoksi kysyn, mikä Kanadan U20-ikäluokka/vuosikerta on ollut sellainen joka ei ole tuottanut huipputason pelaajaa/pelaajia?

Vuonna 1982 syntyneitä ei mahtunut viime talvena Kanadan olympiajoukkueeseen ainuttakaan, vaikka heidän olisi 27-28-vuotiaina pitänyt olla parhaassa peli-iässään. En väitä, etteikö Kanadalla olisi myös 1982 vuosikerrassa hyviä pelaajia (kuten Michael Cammalleri), mutta ei sielläkään jokainen vuosikerta aina ihan samaa olympiakultatasoa ole.

 

[siffa]

Tämähän on ihan itsestäänselvyys, jos ajatellaan, että U20-maajoukkueessa voi pelata vain 1-3 kautta, mutta miesten maajoukkueessa voi pelata 5-10 tai jotkut jopa 15 kautta. U20-maajoukkueesta kasvaa ulos joka kausi toistakymmentä pelaajaa, mutta maajoukkueeseen ei läheskään tuota määrää yksittäistä vuosikertaa mahdu.

Juuri näin. Siellä on maajoukkueissa Ville Peltosesta Sami Vataseen ja siltä väliltä sitten aina kunkin ikäluokan parhaat pelaajat. Aika näyttää, montako miesten maajoukkuepelaajaa tulee tämän kauden U20-joukkueesta.

 

[blackhawk]

Siellä on maajoukkueissa Ville Peltosesta Sami Vataseen ja siltä väliltä sitten aina kunkin ikäluokan parhaat pelaajat.

Nimenomaan. Jossakin yksittäisessä maajoukkueturnauksessa voi toki päästä kokeilemaan aika moni, koska EHT:n takia maajoukkueessa pyöritetään pahimmillaan jotakin 70 pelaajan rinkiä. Itse kuitenkin ymmärrän A-maajoukkuetasolla sitä, että pelaaja on vakavasti otettava vaihtoehto parhaalla mahdollisella kokoonpanolla pelattavaan olympiaturnaukseen tai maailmancupiin.

Sille tasolle nousevat kustakin ikäluokasta vain harvat ja valitut. Vatanen on näillä näkymin vahvin ehdokas, mutta muitakin saattaa putkahtaa esiin. Aika näyttää.

 

[Fordél]

Odotamme siis kaikki jännityksellä, koska tässä keskustelussa päästään itse aiheeseen eikä vain ajeta omia henkilökohtaisia intressejä. Kuulisin sinulta mielelläni näkemyksesi Suhosen johtamistavasta eli oliko hän aikaansa edellä tällä osa-alueella?

Voisitko siffa vastata tohon yllä olevaan kysymykseen niin saataisiin keskustelua eteenpäin aiheesta, jonka sinä täällä aloitit.

 

[HMenthal]

Juuri näin. Siellä on maajoukkueissa Ville Peltosesta Sami Vataseen ja siltä väliltä sitten aina kunkin ikäluokan parhaat pelaajat. Aika näyttää, montako miesten maajoukkuepelaajaa tulee tämän kauden U20-joukkueesta.

Näin se menee ja sikäli mielestäni Köllin ajatus siitä, että tämä nykyinen U20 joukkue on tulevaisuudessa mj:n runko on jollain tavalla toisaalta absurdi, vaikkakin oletettavasti tosta(kin) joukkueesta muutama kantaa tulevaisuudessa useamman kerran Leijona-paitaa päällään.

Tämän illan Urheiluruudussa vieraili Mika Nieminen, joka toteaa ja kirjoittaa Ylen sivuilla asian mielestäni fiksusti, että olisi hyvä saada 2 - 3 huippua joka ikäluokasta, eikä jotain ns. kultaistasukupolvea joka kymmenesvuosi, kuten nyt Suomessa on ollut.

Sihvonen puhui autoritäärisestä johtamistavasta, jonka aika alkaa olla ohi. Sihvonen ei ole kuitenkaan tässä asiassa mitenkään etujunassa vaan esimerkiksi Alpo Suhonen on kirjoittanut tästä jo aikoja sitten...

Itse ajattelen tämän homman niin, että se Jortikkamainen pelkkä huutaminen, mouhoominen ja vittuilu alkaa olla totaalisesti eilistä päivää. Taas ilman auktoriteettiä ei liigatasolla pysty valmetamaan, kuten tämän kauden alla huomattiin. Valmennustyylejä on erilaisia ja jokainen valmentaja on persoonana erilainen ja tämä persoona on monesti erittäin tärkeä osa kokonaisuutta. Suikkanen nyt alkuun vaikka esimerkkinä, ja tais mm. sitouttaminenkin onnistua.

Tamilla varmasti tietotaitoa hokista riittää ihan tarpeeksi, mutta hänen persoonansa onkin sitten jo taas suurempi kysymysmerkki. Esim. Kärppien liiganousun ajoilta olen kuullut, että pelaajan näkökulmasta Tamin tyyli touhuta on erittäin raskas ja kuluttava.

Ape on taas jo persoonana ollut aivan erilainen, johan sen kertoo jo teatteri-hässäkät ym. Onkohan tässä käynyt niin, että Ape valmensi suurimman osan urastaan väärällä vuosikymmenellä.

Loppuun täytyy vielä todeta, että oli aika vitun perseestä toi Urheiluruudun teettämä "tutkimus" liigapelaajien kasvattajaseuroista! Ei pysty käsittämään. Tolla metodilla ei voikaan saada kuin muutaman muun kasvattajaseuran liigajengien lisäksi. Hienoa urheilujournalismia. Ketkä tai mitkä lasketaan lapsien kasvattajiksi, kun tarkastellaan heidän kasvuaan 15 ikävuodesta ylöäspäin... Ilmeisesti ei ainakaan vanhempia...

 

[Fordél]

Itse ajattelen tämän homman niin, että se Jortikkamainen pelkkä huutaminen, mouhoominen ja vittuilu alkaa olla totaalisesti eilistä päivää. Taas ilman auktoriteettiä ei liigatasolla pysty valmetamaan, kuten tämän kauden alla huomattiin. Valmennustyylejä on erilaisia ja jokainen valmentaja on persoonana erilainen ja tämä persoona on monesti erittäin tärkeä osa kokonaisuutta. Suikkanen nyt alkuun vaikka esimerkkinä, ja tais mm. sitouttaminenkin onnistua.

Pelkän huutamisen ja vittuilu -metodin taustalla on ajatus siitä, että pelaajat eivät itse tajua mitään vaan ovat perusluonteeltaan tyhmiä ja laiskoja. Vain valmentaja tietää asiat. Auktoriteetti tulee tällöin lähinnä aseman kautta kun valmentaja on automaattisesti auktoriteetti. Jotenkin esimerkiksi Jortikasta on paistanut viime vuosina tällainen ajatusmalli läpi.

Ilman auktoriteettia ei pysty kuitenkaan valmentamaan, se on päivän selvää. Kyse on siitä miten auktoriteetti ansaitaaan ja miten sitä käytetään. Itse näen, että nykyisin on lupa olla erilainen ja valmentaja voi tuoda yhä enemmän omaa persoonansa mukaan valmentamiseen. Kaikkien valmentajien ei tarvitse olla valettu enää samasta muotista. Petri Matikainen ja Kai Suikkanen ovat hyviä esimerkkejä tästä (muitakin toki on). Heillä on jo persoonassa sitä tarvittavaa auktoriteettia ja karismaa, joten heidän ei tarvitse tukeutua vain asemaansa. Kun heität oman persoonasi mukaan valmentamiseen, sitoudut itsekin paljon paremmin joukkueeseen etkä tee sitä vain oman asemasi takia.

Tähän em. toimintatapaan kuuluu toisenlainen ihmiskäsitys kuin mikä oli tuon huutamisen ja vittuilu -metodin taustalla. Mulla on sellainen käsitys, että Matikainen ja Suikkanen lähtevät siitä, että pelaajat ovat perusluonteeltaan fiksuja ja aikaansaavia. Kun annat heille luottoa, he sitoutuvat ja tekevät parhaansa. Tämä ajatus paistaa läpi järjestään kun näitä herroja on haastateltu: molemmat antavat vapauksia pelaajille (pelisysteemin rajoissa tottakai) ja korostavat pelaajien roolia. Valmentajan toimintatavan on tällöin oltava keskusteleva eikä huutava ja vittuileva.

Sihvonen toi myös hyvän asian esille studiokeskustelussa: virheiden sallimisen, jonka merkitys korostuu varsinkin nuorten valmentamisessa. Siellä pitää saada kokeilla omia rajojaan ja tehdä virheitä, joista sitten opitaaan. Huutavassa ja vittuilevassa -metodissa virheitä ei niinkään uskalleta tehdä, mutta jos valmentaja osaa keskustella pelaajien kanssa ja aitoa luottamusta löytyy, kannustaa ilmapiiri kokeilemaan omia rajojaan ja sitä kautta kehittymään sekä sitoutumaan.

 

[HMenthal]

Sihvonen toi myös hyvän asian esille studiokeskustelussa: virheiden sallimisen, jonka merkitys korostuu varsinkin nuorten valmentamisessa. Siellä pitää saada kokeilla omia rajojaan ja tehdä virheitä, joista sitten opitaaan. Huutavassa ja vittuilevassa -metodissa virheitä ei niinkään uskalleta tehdä, mutta jos valmentaja osaa keskustella pelaajien kanssa ja aitoa luottamusta löytyy, kannustaa ilmapiiri kokeilemaan omia rajojaan ja sitä kautta kehittymään sekä sitoutumaan.

Tässä on toisaalta myös se vaara, että junnuthan saattaa tällöin oikeasti alkaa tykätä PELATA jääkiekkoa...

Oikeasti sitten taas tämä "uusi" ja/tai "virheitä salliva" malli vaatii mielestäni valmentajalta enemmän, koska kyllä jo pikku junnutkin huomaavat, jos et osaakaan tarjota ratkaisuja "parempaan" pelaamiseen. Ehkä yksinkertaistettuna voisi todeta, että opettajuus tässä korostuu ja toisaalta laji tietämys/taito. Tämä setti lähtee jo aika syvälle ytimeen, joten jääköön tämä tällaiseksi raapaisuksi ja mutu heitoksi.

Tähänhän sitten taas Sihvonen heittäisi, että valmentajakoulutukselta vaaditaan paljon. Itse en tiedä, että onko tällä osastolla tapahtunut muutosta parempaan, vai ovatko juhlapuheet järjestelmän kehittämisestä olleet vain niitä juhlapuheita.

 

[HMenthal]

Loppuun täytyy vielä todeta, että oli aika vitun perseestä toi Urheiluruudun teettämä "tutkimus" liigapelaajien kasvattajaseuroista! Ei pysty käsittämään. Tolla metodilla ei voikaan saada kuin muutaman muun kasvattajaseuran liigajengien lisäksi. Hienoa urheilujournalismia. Ketkä tai mitkä lasketaan lapsien kasvattajiksi, kun tarkastellaan heidän kasvuaan 15 ikävuodesta ylöäspäin... Ilmeisesti ei ainakaan vanhempia...

EDITtiä tähän viimeiseen kappaleeseen liittyen eli tuolla tänään aukaistussa ja aihetta käsittelevässä ketjussa on viisaammilla tietoa, että 15 v. on ollut tuon kasvattiseuran määritelmä. Ei pysty kuin ihmettelemään.

 

[Cobol]

P Sihvosen motiivia yökerhojournalismiin "paljastamalla" Tikkasen tyrkkyys tarjota itseään valmentajaksi eri seuroihin voisi tietysti spekuloida (...)

Tikkasen pelikirjaa tulikin jo käsiteltyä ja päädyimme Tikkasella olevan pelikirjan P Sihvosen vastaväitteistä huolimatta.

Seuraavaksi vuorossa on tyrkkyys. Nostin kerran Jatkoajassa esille P Sihvosen tyrkkyyden liigavalmentajaksi ja sain häneltä suoran ja kiukkuisen palautteen kuinka se ei pidä paikkaansa ja jos pitäisikin, on kuvottavaa tuoda esille toisen ihmisen työhön liittyviä asioita. Parivaljakko Toivola-Sihvonen haki valmentajaksi TPS:n palkoille, mutta seurajohtaja Ari Vuori tyrmäsi Toivolan hakemuksen kuultuaan kuka olisi kakkosena. Jostain syystä Vuori toi asian vähän myöhemmin julkisuuteen.

Julkisesti asiaan kantaa ottanut P Sihvonen piti Vuoren menettelyä epäammattimaisena. "Ylipäätään se, että valmentajien neuvottelut tuodaan julkisuuteen, on pöyristyttävää kulttuuria", P Sihvonen latasi.

Näin varmasti onkin. Siksi on aika kysyä, millaisin motiivein ja millaista moraalia edustaen P Sihvonen paljasti Esa Tikkasen hakeneen useaan eri seuraan valmentajaksi otsikolla "Tyrkyttäjä-Tikkasella tärppäsi.". Jos P Sihvosen työasioiden paljastaminen Jatkoajassa tai Iltalehdessä on pöyristyttävää kulttuuria, mitä on viisinkertaisen Stanley Cup voittaja Esa Tikkasen työasioiden paljastaminen UL:ssa ja Tikkasen nimeäminen tyrkyttäjäksi?

Onko tämä siis uutta inhimillistä ja ihmisläheistä valmentamista jossa virheetkin sallitaan?

 

[Fordél]

Julkisesti asiaan kantaa ottanut P Sihvonen piti Vuoren menettelyä epäammattimaisena. "Ylipäätään se, että valmentajien neuvottelut tuodaan julkisuuteen, on pöyristyttävää kulttuuria", P Sihvonen latasi.

Näin varmasti onkin. Siksi on aika kysyä, millaisin motiivein ja millaista moraalia edustaen P Sihvonen paljasti Esa Tikkasen hakeneen useaan eri seuraan valmentajaksi otsikolla "Tyrkyttäjä-Tikkasella tärppäsi.". Jos P Sihvosen työasioiden paljastaminen Jatkoajassa tai Iltalehdessä on pöyristyttävää kulttuuria, mitä on viisinkertaisen Stanley Cup voittaja Esa Tikkasen työasioiden paljastaminen UL:ssa ja Tikkasen nimeäminen tyrkyttäjäksi?

Heh, loistava pointti. Eipä ollut ensimmäinen kerta eikä varmasti viimeinenkään kun Sihvosen kohdalla pitää soveltaa erilaista säännöstöä kuin muihin kiekon parissa toimiviin. Suoraselkäinen pohjanmaalainen iskee siis jälleen. Koskahan Sihvonen ymmärtäisi, että hänen kannattaisi keskittyä vain asiajournalismiin ja siihen missä hän on hyvä eli pelin analysointiin ja jättää se paskajournalismi oikeasti muille. Tuppaa tämä journalismi nimittäin aina järjestään kolahtamaan omaan nilkkaan.

Itse odotan edelleen siffalta hänen näkökantaansa Alpo Suhosta koskevaan kysymykseeni, jotta päästäisiin hänen aloittamassaan keskustelussa eteenpäin.

 

[peruspata]

Ape on taas jo persoonana ollut aivan erilainen, johan sen kertoo jo teatteri-hässäkät ym. Onkohan tässä käynyt niin, että Ape valmensi suurimman osan urastaan väärällä vuosikymmenellä.

Ehkä on käynyt niin, että Alpo Suhosen isoin anti lajille ei tule ilmi valmentajana. Näin väitän siitä huolimatta, että oli päävalmentajana NHL:ssä. Suhosen kirjassa oli niin hämmästyttäviä ajatuksia, etten usko päävalmentajan tehtävän olevan oikea areena niiden esittämiseen.

 

[siffa]

Itse odotan edelleen siffalta hänen näkökantaansa Alpo Suhosta koskevaan kysymykseeni, jotta päästäisiin hänen aloittamassaan keskustelussa eteenpäin.

Kysyit jotenkin niin, että oliko Alpo Suhonen aikaansa edellä ihmissuhdevalmentajana. En osaa vastata tähän, koska en ole ollut seuraamassa koskaan Apen vetämiä harjoituksia tai keskusteluja pelaajien kanssa. Apellahan on pitkä valmennusura. SaiPan valmentajana hän oli aikoinaan minun mielestäni ehdoton auktoriteetti, mikä näkyi teatraalisina autolla tuloina jäähallin eteen ja sieltä pois harjoitusten jälkeen. Muistelen Apen olleen tuohon aikaan pelaajiaan väkivaltaan vastustajia kohtaan käskyttävänä valmentajana sekä joukkotappelujen järjestäjä. Näitä perinteitä jatkoi sitten Apen kouluttama SaiPa:n uusi päävalmentaja Pentti Matikainen. Maajoukkueessa Alpo oli sitten ihmisjohtaja, joka ei halunnutkaan johtaa alaisiaan vaan erosi dramaattisesti maajoukkueen päävalmentajan tehtävistä. Suhosen NHL-valmentajaurasta ei minulla ole mitään tietoa siitä, miten hän siellä käsitteli pelaajiaan. HIFK:n ja Ässien valmentajana on minulla Alposta käsitys täällä JA:ssa olleista HIFK- ja Ässät viestiketjuista, joissa hänen ihmisjohtamistaan on kuvattu hyvin värikkäin viestein.

Omakohtaisin kokemus minulla syntyi Suhosen ihmisjohtamistavasta Ässät-Sport sarjan aikana. Tunnetusti Ape muuttui muumioksi joukkojensa takana, kun Tamin Sport höyrysi päälle ikävästi. Apesta tuli siis ihmisjohtaja, joka ei kyennyt johtamaan alaisiaan. Onneksi Apella oli toimintakykyiset apuvalmentajat Mika Pieniniemi ja Pasi Kaukoranta, jotka pystyivät niukin naukin viemään Ässät ottelusarjan voittoon.

Olen pannut jo vuosia merkille, kuinka olet kehunut Apesta ja hänen ajatuksistaan kertovaa kirjaa. Tuota kirjaa en ole lukenut, joten en pysty sanomaan ovatko Alpon ajatukset siellä aikaansa edellä. Käytännössä ne eivät ole kuitenkaan hänen kohdallaan ilmeisesti koskaan toteutuneet? Vai onko sinulla osoittaa niistä esimerkkejä?

 

[Fordél]

Olen pannut jo vuosia merkille, kuinka olet kehunut Apesta ja hänen ajatuksistaan kertovaa kirjaa. Tuota kirjaa en ole lukenut, joten en pysty sanomaan ovatko Alpon ajatukset siellä aikaansa edellä. Käytännössä ne eivät ole kuitenkaan hänen kohdallaan ilmeisesti koskaan toteutuneet? Vai onko sinulla osoittaa niistä esimerkkejä?

Kausi sydämestäni -kirja kertoo Apen kaudesta Blackhawksin päävalmentajana. Kirjassa hän tuo konkreettisen kauden läpi viennin lisäksi ajatuksia urheilumaailmasta, valmentamisfilosofiastaaan jne. Suosittelen ehdottomasti, että luet ensiksi hänen ajatuksiaan ennen kuin lähdet tekemään suurempia johtopäätöksiä.

Mitä tulee ajatusten toteutumiseen niin jos olet tutustunut nykyisiin johtamisteorioihin niin voit huomata kuinka ne kulkevat monessa kohdin käsi kädessä. Suhonen myös toteutti ihan käytännön tasolla hänen filosofiaansa (esim. kaikki lähtee erilaisesta ihmiskäsityksestä), joka oli varsinkin silloisessa pohjois-amerikkalaisessa kiekkokulttuurissa hyvin uudenlaista toimintatapaa. Monet pelaajat myös tykkäsivät Apen ajatuksista ja valmentamisfilosofiastaan.

Mitä tulee taas "omakohtaisimpaan kokemukseesi" Suhosesta niin sekin on vain median kautta välittynyt kuva, josta ei voi tehdä kovin suuria johtopäätöksiä, varsinkin kun se on vain yksi sarja hänen mittavalla urallaan.

 

[siffa]

Kausi sydämestäni -kirja kertoo Apen kaudesta Blackhawksin päävalmentajana. Kirjassa hän tuo konkreettisen kauden läpi viennin lisäksi ajatuksia urheilumaailmasta, valmentamisfilosofiastaaan jne. Suosittelen ehdottomasti, että luet ensiksi hänen ajatuksiaan ennen kuin lähdet tekemään suurempia johtopäätöksiä.

Miten olet ajatellut, että olisin tämän kirjan lukenut, kun kyselet minulta mitä mieltä olen Apen ajatuksista? En ole kirjaa lukenut. Voin sen joskus kyllä lukaista.

Minä tein omat johtopäätökseni Alpo Suhosesta ihmisjohtajana kirjoittamani viestin mukaisesti. Ei minulla ole muuta kuin nuo omat käsitykseni hänestä. Niiden perusteella kyse ei ole mitenkään verrattomasta ihmisjohtajasta. Ässät-Sport sarjan seurasin läheltä, joten kokemukseni Apesta oli, että hän muumioitui toimintakyvyttömäksi ainakin Kuparisaaressa eli hän ei pystynyt johtamaan joukkojaan siellä. Niinkuin kirjoitin, niin HIFK- ja Ässät-valmennusajasta on Alposta kirjoitettu kymmeniä sivuja täällä Jatkoajassa.

 

[Fordél]

Miten olet ajatellut, että olisin tämän kirjan lukenut, kun kyselet minulta mitä mieltä olen Apen ajatuksista? En ole kirjaa lukenut. Voin sen joskus kyllä lukaista.

Minä tein omat johtopäätökseni Alpo Suhosesta ihmisjohtajana kirjoittamani viestin mukaisesti. Ei minulla ole muuta kuin nuo omat käsitykseni hänestä. Niiden perusteella kyse ei ole mitenkään verrattomasta ihmisjohtajasta. Ässät-Sport sarjan seurasin läheltä, joten kokemukseni Apesta oli, että hän muumioitui toimintakyvyttömäksi ainakin Kuparisaaressa eli hän ei pystynyt johtamaan joukkojaan siellä. Niinkuin kirjoitin, niin HIFK- ja Ässät-valmennusajasta on Alposta kirjoitettu kymmeniä sivuja täällä Jatkoajassa.

Olen ajatellut, että sinulla olisi ollut käsitystä Apen ajatuksista ja valmentamisfilosofiasta, mutta näin ei siis ole. Sinulla on vain oma johtopäätöksesi, joka perustuu havaintoihisi, mutta et ole esim. lukenut hänen ajatuksistaan kuten olet esim. Tamin kohdalla tehnyt (näin muistelisin). Esimerkiksi yhden ottelusarjan havaintosi pohjalta emme pysty keskustelemaan Apen valmentamisfilosofiasta, joka olisi ollut yksi hyvä lähtökohta sille keskustelulle, jonka sinä täällä aloitit näistä uusista valmennusfilosofioista. Esimerkiksi Juhani Tamminen on tuonut esille sen, että Ape on ollut ajatuksiensa kanssa edellä aikaansa.

Täytyy siis vain odottaa kun luet hänen kirjallisuuttaan. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan monipuolisesti erilaisiin filosofioihin, varsinkin niihin, joihin suhtautuu varauksella ja jotka eivät ehkä istu omaan ajatusmaailmaan.

 

[Dee Snider]

Minä tein omat johtopäätökseni Alpo Suhosesta ihmisjohtajana kirjoittamani viestin mukaisesti. Ei minulla ole muuta kuin nuo omat käsitykseni hänestä. Niiden perusteella kyse ei ole mitenkään verrattomasta ihmisjohtajasta. Ässät-Sport sarjan seurasin läheltä, joten kokemukseni Apesta oli, että hän muumioitui toimintakyvyttömäksi ainakin Kuparisaaressa eli hän ei pystynyt johtamaan joukkojaan siellä.

Okei, mitenkä sitten kommentoit sitä, että Johtava Analyytikko Petteri Sihvonen viimeisessä karsintapelissä Urheilukanavan studiossa kertoi, että juuri pelitavallisesti Suhonen vei Tammista kuin mätää kukkoa? Miten se onnistuu pelikirjattomalta muumiolta? Unohdetaan nyt tässä kohtaa Tammisen propaganda Vuorisen antamista kotieduista ja tuomarien Ässien suosimisesta, mikä oli täyttä paskaa sekin, mikä on sitten toinen juttu... Pysytään nyt tässä kohtaa siinä, mitä Johtava sanoi.

 

[Major Julli]

Tämä viivelähtö- ja kiekkokontrollikeskustelu on vain pään työntämistä hiekkaan sen faktan edessä, että suomalainen juniorivalmennus on raskaasti epäonnistunut henkilökohtaisen kiekonkäsittelytaidon ja pelikäsityksen opettamisessa. Ikävä kyllä Suomeen on iskostunut muutaman yläkanttiin menneen äijien kv-turnausten jälkeen käsitys, että perustaitojen puutteet voidaan korjata hyvällä taktiikalla ja sen kurinalaisella toteuttamisella. Tiettyyn pisteeseen kyllä, mutta paskasta ei saa timanttia vaikka kuinka puristaisi.

Samalla kiekkokeskustelua hallitsee vuosi vuodelta entistä valmentajakeskeisempi mediakulttuuri, joka vie fokusta entistä enemmän väärään suuntaan. Yksi syy on tietysti se, että pelaajien kaikotesta liigasta muualle ovat valmentajat ainoa pysyvä asia ja suuren yleisön parhaiten tuntemat kiekkohenkilöt, toinen sitten Sihvosen etulinjassa rummuttama "analyyttisyys", mikä ikävä kyllä sisältää aivan liikaa pikkunyansseihin ja muotitrendeihin takertumista todellisten fundamenttien pureskelun sijaan.

 

[siffa]

Olen ajatellut, että sinulla olisi ollut käsitystä Apen ajatuksista ja valmentamisfilosofiasta, mutta näin ei siis ole. Sinulla on vain oma johtopäätöksesi, joka perustuu havaintoihisi, mutta et ole esim. lukenut hänen ajatuksistaan kuten olet esim. Tamin kohdalla tehnyt (näin muistelisin). Esimerkiksi yhden ottelusarjan havaintosi pohjalta emme pysty keskustelemaan Apen valmentamisfilosofiasta, joka olisi ollut yksi hyvä lähtökohta sille keskustelulle, jonka sinä täällä aloitit näistä uusista valmennusfilosofioista. Esimerkiksi Juhani Tamminen on tuonut esille sen, että Ape on ollut ajatuksiensa kanssa edellä aikaansa.

Lue nyt se minun vastaukseni sinulle. Älä vääristele asioita vaan käy nyt katsomassa, mitä kirjoitin Apen ajoista SaiPa:ssa, maajoukkueessa, HIFK:ssä ja Ässissä. Kirjoitin noista ajoista oman käsitykseni Suhosesta, kun sitä niin usein minulta kysyit. Kirjoittaahan voi mitä hyvänsä, mutta vasta käytännön toteutus esim. HIFK:ssä kertoo sen, minkälaisesta ihmisjohtajasta on kyse.

 

[Kaukosäädin]

Tämä viivelähtö- ja kiekkokontrollikeskustelu on vain pään työntämistä hiekkaan sen faktan edessä, että suomalainen juniorivalmennus on raskaasti epäonnistunut henkilökohtaisen kiekonkäsittelytaidon ja pelikäsityksen opettamisessa. Ikävä kyllä Suomeen on iskostunut muutaman yläkanttiin menneen äijien kv-turnausten jälkeen käsitys, että perustaitojen puutteet voidaan korjata hyvällä taktiikalla ja sen kurinalaisella toteuttamisella. Tiettyyn pisteeseen kyllä, mutta paskasta ei saa timanttia vaikka kuinka puristaisi.

Tummennus on minun.

Tuosta kohtaa olen eri mieltä. Toki suomalainen valmennus on joltain osin epäonnistunut tuossa, mutta kyllä se valmennus ihan marginaalinen osa tuossa asiassa. Esimerkiksi laukaisu- ja kikkailitaito kanadalaisilla on peräisin jostain aivan muualta kuin sieltä tunnin vuorolta lämpöisessä jäähallissa. Sielä jokainen junnu on hionut omat laukauksensa ja kynänsä kuntoon pihapeleissä tai vaikka sitten autotallissa tai kellarissa.

Muuten tuo pitää aivan täysin paikkaansa ja asiasta kirjoittaa mm. Esko Seppänen Urheilulehden nettiversiossa: http://www.urheilulehti.fi/jaakiekk...-”vatanen-tai-pulkkinen-liian-helppo-lynkata”

 

[Mack]

Sopii hyvin tänne Sihvosen ketjuun, koska täällä paljon näistä asiantuntijoista puhutaan. Täytyy taas kerran hehkuttaa SVT:n Wikegårdia junnujen MM-kisoissa. Miehen asiantuntijuus nyt on tuttua kauraa, mutta aina on yhtä hienoa viihdettä noissa otteluissa kommentoimiset. Miten voi äijä samaan aikaan olla loistava analyyttinen pelin salaisuuksien avaaja ja täysin hillitön tunteella elävä fani? Ulinat, huutamiset ja välierän tappion jälkeen muutama kunnon "satan" eetteriin. Paras lätkäkommentaattori ikinä, missään, milloinkaan. Veisi Sihvosta tuossa Urheilulehden viime vuonna köyhästi lanseeraamassa "kaksintaisteluiden sarjassa" ihan mielin määrin.

Mitä sillekin idealle tapahtui? Suuttuiko Sihvonen niin pahasti Hollon joululahjasta silloin vuosi sitten?

 

[Blackie]

Täytyy myöntää, että minulle jäi samanlainen kuva kuin siffalle Suhosesta karsintasarjan aikana. Omissa silmissäni ainakin Apen uskottavuus karisi johtajana aika lailla ja Tamminen jyräsi täysin henkisessä taistossa. Jälkeenpäin miettien aika vaikeaa olisi saattanut olla, mikäli Alpo olisi vielä Ässien ruorissa jatkanut, kun kauden kriittisimmillä hetkillä käytännössä vaikutti murenevan täysin.

Onneksi kuitenkin sarjapaikka säilyi, kun viimeisessä ottelussa Ässät pelasi jotakuinkin tasollaan.

 

[Fordél]

Lue nyt se minun vastaukseni sinulle. Älä vääristele asioita vaan käy nyt katsomassa, mitä kirjoitin Apen ajoista SaiPa:ssa, maajoukkueessa, HIFK:ssä ja Ässissä. Kirjoitin noista ajoista oman käsitykseni Suhosesta, kun sitä niin usein minulta kysyit. Kirjoittaahan voi mitä hyvänsä, mutta vasta käytännön toteutus esim. HIFK:ssä kertoo sen, minkälaisesta ihmisjohtajasta on kyse.

En vääristele tippaakaan sanomisiasi. Fakta on, että jos et ole lukenut Suhosen valmentajafilosofioista, et voi niistä valitettavasti keskustellakaan. Voimme toki keskustella myös omista käsityksistämme ja käytännön havainnoistamme, mutta sitä ennen olisi paikallaan käydä se keskustelu, jonka sinä aloitit uudesta valmennuskulttuurista. Apen filosofioilla on siinä keskustelussa oma merkityksensä, aivan kuten Tamminenkin on aikanaan todennut.

Ja mitä tulee käytännön toteutukseen niin on myös olemassa lukuisia esimerkkejä siitä kuinka Suhosen metodit ovat toimineet ja pelaajat ovat niistä pitäneet. Toki aina ei ole toiminutkaan kuten tuossa Ässät - Sport -sarjassa, joka oli Apen mielestä henkisesti epämiellyttävimpiä paikkoja, jossa hän on ollut. Itse ymmärrän tämän täysin, koska joukkue kamppaili viime metreille asti pudotuspelipaikasta ja vedettiin tämän jälkeen mukaan karsimaan paikasta liigassa; järjetön toimintamalli. Silti pitää nähdä tässä kohdin taas kokonaisuus Apenkin kohdalta, jotta voi tehdä johtopäätöksiä. Ei vain niitä asioita, jotka tukevat omaa ensisijaista johtopäätöstä.

 

[Johannes]

Kun Alpo oli Toronto Maple Leafsissa Pat Quinnin valmennusryhmässä apuvalmentajana, ennen työtään yhden kauden ajan Chicagon päävalmentajana, sai hän paljon kehuja hyvistä harjoituksista vai pitääkö nykyään puhua harjoituspankistaan, mm. Mats Sundinilta. Eikö nykyään ole menty taas siihen suuntaan, että koko valmennusryhmän toimivuus on se iso pointti, eikä esim. päävalmentajan ulospäin näyttävä riehuminen pelin aikana "tami- tai jortsumaisesti". Pat Quinn oli Torontossa se yrmy päävalmentaja, joka näkyi vahvasti vaihtoaitiossa pelien aikana.

Alpoa on turha muuten syyllistää epäonnistumisesta Suomen A-maajoukkueen päävalmentajana. Syylllisiä olivat silloin ne henkilöt, jotka valitsivat Suhosen vähän yli kolmekympppisenä maajoukkueen päävalmentajaksi, joka nykypäivänä olisi ihan vitsi valintaprosessin osalta. Sillä kokemuksella mikä Suhosella oli 1980-luvun alussa valmentamisesta, hänen olisi pitänyt päästä korkeintaan kakkosvalmentajaksi maajoukkueeseen ja v. 2011 ehkä Lauri Marjamäki U20-päävalmentajana on suunnilleen siinä kohtaa urakehitystä missä Suhosen olisi pitänyt olla v. 1982, kun hänet jotkut henkilöt valitsivat A-maajoukkueen päävalmentajaksi. Alpo Suhonen ehti jo n. kolmekymppisenä voittaa U18-EM kultamitalit v. 1978 ja 1980 U20 MM-hopeaa Helsingissä, joiden molempien turnausten pelejä seurasin koko kisojen ajan. Suomen jääkiekkokulttuuri oli valmentamisen osalta vielä 1980-luvun alussa aika ohutta verrattuna esim. kauteen 2010-11, jolloin 34-vuotiaita päävalmentajia ei taida olla useitakaan kovinkaan korkeilla sarjatasoilla, toisin kuin esim. 1982, jolloin Suhosesta tehtiin 34-vuotiaana A-maajoukkueen päävalmentaja. Jopa Juhani Tamminen myönsi, että kun hänestä tehtii 1980-luvun puolivälin paikkeilla TPS:n päävalmentaja n. 37-38 vuotiaana, niin oikeampi valmentajan pesti olisi ollut silloin TPS:n A- tai B-junioreiden valmentajana. (UL/21.12.2010) Tammisen mukaan, kun nyt ikä ja kokemus ovat kohdallaan, niin kiinnostusta TPS:n suunnasta ei enää ole Tammiseen TPS:n päävalmentajana. Tämä on oikea perisuomalainen paradoksi tietysti lähes kaikessa muussakin toiminnassa kuin jääkiekossa.

Suhonen valmensi lähes 40 vuoden ajan ja valmennuspestejä on NHL:stä, AHL:stä, eri Suomen maajoukkueista, HIFK:sta, Jokereista, Ässistä ja Sveitsin A-liigan joukkueista, myös muualtakin. Yhdestä Ässät-Sport ottelusarjasta keväällä 2009 ei voi vetää isoa linjaa Suhosen kyvyistä valmentaa jääkiekkojoukkuetta. Lisäksi Tamin sanoin, tulee kunnioittaa pelin tulosta ja sehän oli lopulta 4-3 voitoin Ässille. Voittanut päävalmentaja oli silloin Alpo Suhonen, ei Juhani Tamminen. Kaikki muu on vain selitystä ja arvostan erittäin paljon myös Juhani Tammisen työtä kaudella 2008-09, koska hän nosti Sportin taistelemaan liigapaikasta kauden viimeiseen peliin saakka, ei väheksyttävä suoritus.

PS. Suomen kielellä on julkaistu vakavaa kirjallisuutta jääkiekosta aikuiselle lukijakunnalle vain joitakin kymmeniä kappaleita. Tiedän, että "tieto lisää tuskaa omasta tietämättömyydestä", mutta yrittäkää nyt jotkut nimimerkit lukea edes osa suomalaisesta lätkäkirjaliisuudesta. Esim. Alpo Suhonen on julkaissut useamman kuin yhden kirjan ja kirjastosta ne kaikki kyllä löytyvät, kuten muidenkin lätkäjätkien, kuten Raimo Summasen, erittäin mielenkiintoiset kirjat, jossa kuvataan tapahtumia paikanpäältä, ei mitään yökerhojournalismin tasoista lätinää.

 

[msg]

Tiedän, että "tieto lisää tuskaa omasta tietämättömyydestä", mutta yrittäkää nyt jotkut nimimerkit lukea edes osa suomalaisesta lätkäkirjaliisuudesta

Lukeminen on niin vanhanaikaista. Johtavat kiekkomaailman tietäjät ovat siirtyneet videotuotoksiin, joiden kesto on maksimissaan minuutteja ja joiden äänestä ei saa ilman kuulokkeita selvää...