Ehkä minut lynkataan siksi mitä olen tehnyt, mutta olen valmis ottamaan vastaan ansaitsemani rangaistuksen.
Katselin Jyp-Kalpa sarjan kolmannen ottelun (30.3) telkkarista ihan kokeen vuoksi vähän niinkuin pelikirjojen kannalta.
Tarkkailin, miten joukkueet hyökkäsivät saadessaan kiekon, jakona oli viive, puolinopea ja nopea lähtö (selkeitä kiekon purkuja kauhealla kiukulla en laskenut hyökkäyksen yrityksiksi).
Syöttöketjuja laskin 5-5 pelissä 0-7 tai 7+ (yli 7 syöttöä omille 5-5) ja ylivoimalla erikseen. Oman maalin takana ylivoimalla tehtyjä neppailuja en huomioinut, koska niillä ei mielestäni ollut käytännön merkitystä.
Kolmas tarkkailemani asia oli vastustajan siniviivan ylittäminen kiekollisena niin, että hyökkääjiä oli selkeästi menossa samassa rintamassa 3 kaikki omilla kaistoillaan. Siis tarkkailin rintamahyökkäysten määrää.
Lopputulos tukkimiehen kirjanpidolla pidetystä eräkohtaisesta tarkkailusta kertoi ainakin itselleni ihan mielenkiintoisia asioita.
Jyp hyökkäsi 5-5 pelissä ainoastaan nopeita ja puolinopeita lähtöjä. Kaikki viivelähdöt tehtiin ylivoimapelissä.
Kalpa pelasi 5-5 pelissä viivelähtöjä ollessan tappiolla ja tasoissa noin kolmanneksen hyökkäyksistään, mutta johdossa ollessa paine oli niin kovaa, että usein kiekon saamisen jälkeen tuli yksi syöttö ja purku pitkänä.
Jypin syöttöketjut 5-5 pelissä huomioimatta maalitakana neppailua olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta 0,1,2,3 tai 4 syöttöä omille.
Kalpan 5-5 syöttöketjuissa oli 7 pidempää ketjua kuin 4. Samoin 0 ja 1 sarakkeessa oli huomattavan paljon vähemmän merkintöjä kuin Jypillä.
Kolmelta kaistalta hyökkäämisessä erot olivat aika minimaalisia varsinkin jos laskee pois ylivoimatilanteet. Niitä kertyi molemmille alun toistakymmentä, vaikka pelikirja olikin toisella nopeaa ja toisella viivettä painottava.
Jyp teki ainokaisensa hienolla laukauksella ja Kalpan maalivahdin hienoisella avustuksella. Rakennettujakin maalipaikkoja oli, erityisesti ylivoimalla, mutta niissä ei onnistuttu. 5-5 pelissä rakennetut 1- sektorin maalipaikat taisivat jäädä kahteen (näitä en tilastoinut erikseen, koska noihin tilanteisiin johtava problematiikka kiinosti enemmän).
Kalpan ensimmäinen maali tuli hiukan hätäisellä purulla ja onnekkasti saadulla maalipaikalla.
Kalpan voittomaali oli rakentamalla rakennettu ja Jyp oli hyvin organisoidusta puolustupelistään huolimatta melko aseeton kyseisessä tilanteessa. Valitettavasti tilanne taisi olla ko. ottelusarjassa melko ainutlaatuinen.
Pohdin ottelun jälkeen olinko oppinut mitään, ja totesin että en.
Olin nähnyt kahden erilaisella pelikirjalla pelaavan joukkueen playoff ottelun ja sen, että toinen niistä voitti.
Ehkä ainoa väite jonka uskallan esittää, on se, ettei Kalpa olisi muunlaisella pelikirjalla voinut Jyppiä vieraissa voittaa. Väite on sinänsä absurdi, mutta jos otetaan huomioon pelaajamateriaalien ero ja SM-Liigassa käytetyt pelikirjat, niin ollaan melkö lähellä totuutta (minun mielestäni).
Jääkiekko-otteluita n. 25v katselleena, on pakko kuitenkin myöntää, että ymmärsin ehkä jotakin siitä, miten jääkiekkoa voi pelata menestyksekkäästi.
Tämä kirjoitus ei ole kirjoitettu kantaaottavaksi, vaikka sisimmässäni pidinkin Kalpan puolta. Enemmänkin tähtäimessäni oli harjoituksenomaisesti katsoa ottelua astetta analyyttisemmin, kuin mitä normaalisti teen.
Toivottavasti suosikkijoukkueeni Ilveksen otteissa näkyy ensikaudella sama
nlaista johdonmukaisuutta, kuin mitä havaitsin Jypin ja Kalpan otteissa.
Valitun pelikirjan merkitys sille, että mainitut joukkueet olivat välierissä, on mielestäni kiistaton.