Mainos

Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 845 980
  • 13 136

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Ei tässä taida todistelut auttaa, pidetään Dana77 omat mielipiteemme. kun tuskin ne muuttuvat.

Kanada on jääkiekon emämaa ja esim. Neuvostoliitto tuli mukaan kansainväliseen jääkiekkoon vasta v. 1954 ja heti tietysti erittäin menestyksekkäästi. Ehkä Summanen on vienyt peliä eteenpäin, ehkä ei. Kanadan maajoukkue on kyllä pelannut pelinsä isossa kaukalossa, mm- ja olympiakisoissa. Suomen lätkä oli niin kehnoa menestykseltään 80-luvun lopulle saakka, että ei täällä ainakaan ennen viimeisiä 20 vuotta ole peliä pahemmin innovoitu. En kyllä oikein käsitä mikä tarve sinulla Dana77 on väheksyä NHL-kiekkoa, kun siellä nyt on kuitenkin pelattu jääkiekkoa ammattilaistasolla aika pitkään ja valmentajatkin ovat olleet ammattilaisia. Kirjoita sinä lista niistä vanhoista peleistä, jotka sinulla on dvd:llä ja mitä pelitapoja niistä löytyy, niin minä kommentoin vastaustasi.

Michael A. Smith näyttää kirjoittaneen oikein Hockey Play Book-kirjan. Eikös Play Book tarkoita pelikirjaa. Lloyd Percival kirjoitti v. 1951 Hockey Handbook-kirjan. Ehkä lukemalla nämä kirjat voisi selvitä sekin kuka on keksinyt minkäkin pelitavan ja milloin, jos se nyt on niin kauhean tärkeää. Menestyvän Suomi-lätkän historia on niin lyhyt, että on oikeasti todella vaikeaa uskoa, että Suomessa olisi keksitty jääkiekon pelitapoja, eikä vaan viritelty vanhoja pelitapoja nykyajan lätkän vaatimuksiin sopiviksi. Uskotko, että esim. Detroit ei pelaa NHL:ssä nykyaikaista jääkiekkoa ja Babcock ainoastaan peluuttaa joukkuettaan.

http://www.amazon.com/Hockey-Play-Book-Teaching-Systems/dp/1552090507/ref=pd_sim_b_1

http://www.amazon.com/Hockey-Handbook-Lloyd-Percival/dp/0771070160

Edit. Ettei tämä nyt menisi liian vakavaksi, niin luetaan Dana77 ensin molemmat tämä kirja. http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9780470836859

Edit. Edit. Tuo Michael A. Smith on tietysti Mike Smith, joka oli Alpo Suhosen GM Chicagon NHL-joukkueessa. http://en.wikipedia.org/wiki/Mike_Smith_(ice_hockey_b._1945)
 
Viimeksi muokattu:

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Ainakin Uraman ja Sheddenin pelikirjoja Sihvonen haukkuu epämoderneiksi. Ensimainitulla hyökkääjät leikkailevat ja jälkimmäisen hyökkääjät karkailevat niin, että kummassakaan tapauksessa ei synny kenttätasapainoisia rintamahyökkäyksiä...

Sheddenin pelitavasta vielä... se toimi sm-liigassa kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka kuinka oli "epämodernia". Erittäin aktiivinen karvaus hyökkäyspäässä ja hyvä pelinohjaus upposivat lähes illasta toiseen. Joten myös herra Sihvonen olisi voinut mielestäni välillä Sheddenille positiivistakin palautetta antaa jatkuvan haukkumisen sijaan. Varsinkin kun Sheddenillä näyttää olevan erikoinen kyky saada olemassa olevasta materiaalista aina paljon irti. Raja tulee kuitenkin siinäkin väkisin vastaan (jos materiaali ei ole riittävä), ja väitän edelleenkin, että esimerkiksi Sheddenin IFK kaatui ennemmin pelaajamateriaalin kapeuteen kuin heikkoon pelisysteemiin.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
väittäisin että NHL ei ole se paikka jossa valmennusta kehitetään.

Valmennuksen kehittämisestä en sano mitään, mutta tarkoitat muusta tekstistäsi päätellen kuitenkin enemmän pelitapaa. Itse olen seurannut NHL-kiekkoa noin parikymmentä vuotta tarkemmin ja sitä ennen jonkin verran. Ei ole ainakaan täysin väärin todeta, että esimerkiksi 70- ja 80-luvun NHL jäi ennen kaikkea Neuvostoliiton ja Tsekin sekä Ruotsin jalkoihin mitä pelitapaan tuli. Mutta lopullinen muutos tapahtui 90-luvulla (ja isoja muutoksia jo 80-luvulla Neuvostoliiton rökitettyä aiemmin Kanadan 6-0 vieraissa). Nyt esimerkiksi Detroit Red Wings on ollut jo pitkään yksi ns. modernin jääkiekon tärkeimmistä kehittäjistä koko maailmassa. Detroitissa tehtyä työtä ei voi puristaa yhden tai kahden koutsin ympärille, vaan kyseessä on paljon laajempi kehitystyö.

Sen tuloksena Detroit pelaa taktisesti ja pelitapamielessä parhaimmillaan jääkiekkoa modernimmin kuin mikään muu joukkue. Detroitin kiekkolaboratorioissa on luotu ensin pelisysteemi ja hankittu sitten siihen sopivat valmentajat ja pelaajat joista varsinkin ensin mainitut ovat tietenkin kehittäneet peliä edelleen. Niinpä Red Wings pelaa vielä enemmän ja paremmin sitä kiekkoa, joka ollaan Euroopassa vasta löytämässä. Detroit on pelannut ainakin 5-7 vuotta aivan puhtaasti periaatteella, jossa kiekko on aina se vallan väline ja jossa peliin sisältyy kaikki parhaimpina pidetyt elementit pelaamisesta keskustan kautta rintamahyökkäyksin ja oikealla kenttätasapainolla.

Yksikään joukkue ei pysty Euroopassa samaan ja sen takia Detroitin pelitapa on enemmän tai vähemmän kopioitu läpi NHL:n ja itse asiassa läpi koko pohjois-amerikkalaisen jääkiekon. Ei ole sattumaa, että Kanada nousi samaan aikaan sekä nuorissa että miesten MM-kisoissa (vaikka ne jämäkisat ovatkin sieltä katsottuna) suureksi voittajaksi 2000-luvulla. Tällä hetkellä NHL:n parhaimmat seurat pystyvät pelaamaan - ja ihan oikeasti - kahdella erilaisella pelitavalla erittäin tehokkaasti. Anaheim oli loistava esimerkki tästä toissa kaudella löydessään juuri Detroitin matkallaan Stanley Cupin voittajaksi. Tällaista tiukasti ja oikein varioitua pelaamista ei yksikään joukkue pysty Euroopassa esittämään.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Michael A. Smith näyttää kirjoittaneen oikein Hockey Play Book-kirjan. Eikös Play Book tarkoita pelikirjaa. Lloyd Percival kirjoitti v. 1951 Hockey Handbook-kirjan. Ehkä lukemalla nämä kirjat voisi selvitä sekin kuka on keksinyt minkäkin pelitavan ja milloin, jos se nyt on niin kauhean tärkeää.
Ainakin tuossa Hockey Handbook -kirjassa (sivulla 129) käsitellään muuten mm. jo nykyaikaista trap-pelaamista. Lisäksi kirjassa käsitellään mm. "Pressure play'ta" (=aggressiivinen ja suoraviivainen hyökkäyspeli), "tight game'a" (=tiivistä puolustusta), "Pattern play'ta" (=pelitapa perustuu pitkälle syöttämiseen) sekä "Percentage play'ta" (=pelaamista vastustajan ja tilanteen mukaan).

Muutenkin kirjassa on erittäin kattavasti käsiteltynä erilaisia hyökkäys- ja puolustustaktiikoita, sillä kirjassa sivut 115-206 käsittelevät pelkästään jääkiekon taktiikkapuolta. Mukana on mm. piirroksin ja selityksin kerrottu "Offensive strategy -nimikkeellä" 34 erilaista hyökkäystaktiikkaa, joita näkee käytettävän tänäkin päivänä.

Perusasiat ovat siis hyvin vanhoja. Toki eri valmentajien mukaan taktiikat aina hieman muuttuvat aikojen kuluessa, ja menestyviä seuroja halutaan kopioida tietyissä asioissa. Usein tuo kopiointi kestää sen aikaa, kunnes tulee toinen mestari hieman erilaisella tyylillä ja tämä saa vierelleen pari muuta samantyylistä seuraa. Tällä hetkellä on vallalla tietysti hallitsevan mestarin Detroitin pelitapa.

Jokaisella NHL-seuralla on tänäkin päivänä (aivan kuten Lloud Percival kirjoitti jo 1951) käytössään yksi perustapa pelata, mutta tuo perustapa ei ole välttämättä isossa kuvassa edes kovin paljon käytössä (menestys, pelaajamuutokset, vastustajat, otteluohjelmat jne. vaikuttavat tähän). Siksi jokainen joukkue pystyy pelaamaan tänäkin päivänä "Percentage play'ta" vastustajan ja tilanteen mukaan.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Minusta hieman tuntuu että sanomistani on jossain määrin tahdottu tulkita väärin (copyright Paavo Väyrynen). En minä millään tavalla halua sanoa, etteikö NHL:ssä olisi loistavia valmentajia tai taktisesti kypsää pelaamista. Tahdon vain sanoa, että se varsinainen kehitystyö ei välttämättä tapahdu NHL:ssä. Täällä on Mike Babcockin käytetty nyt jo useammassakin viestissä esimerkkinä loistavasta pelikirjavalmentajasta, enkä väitä vastaan. Kuitenkin tosiasia on että Babcock pääsi Anaheimin kanssa finaaliin ensimmäisenä NHL-valmennusvuotenaan. Hän ei siis ollut edes kakkosvalmentajana ollut imenyt oppia NHL-tasolta:
http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php?pid=42688
Kun tuota tilastoa katsoo, niin kyllä minä olen taipuvainen uskomaan, että hän on suurimman oppinsa kerännyt Spokanen vuosinaan.

Mike itse on asian suhteen tosin suhteellisen vaatimaton: "You try to improve your game by being creative, but also by stealing the best that everyone else does so you improve. "
http://redwings.nhl.com/team/app/?service=page&page=NewsPage&articleid=364362

Maailmassa on ehkä 60 potentiaalista NHL-päävalmentajaa, joista vain puolet ovat töissä. Minä uskon, että ne loput 30 ovat niitä, joilla oikeasti on aikaa pelejä katsoa, niitä miettiä ja taktiikkaaa kehittää. Minä en siis usko, että siinä juostessa ehtisi isoa kuvaa kehittämään.

Toinen juttu on että varastaminenkin voi olla innovatiivisuutta. Innovatiivisuuden määritelmään usein lasketaan myös kyky yhdistellä uudella tavalla jo entuudestaan tunnettuja asioita.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Maailmassa on ehkä 60 potentiaalista NHL-päävalmentajaa, joista vain puolet ovat töissä. Minä uskon, että ne loput 30 ovat niitä, joilla oikeasti on aikaa pelejä katsoa, niitä miettiä ja taktiikkaaa kehittää. Minä en siis usko, että siinä juostessa ehtisi isoa kuvaa kehittämään.
Niinhän se menee, että juniorisarjoissa ja farmissa valmentajat saavat perusoppinsa, joita sitten hyödynnetään myöhemmin isommissa kuvioissa. Tälläkin hetkellä CHL:ssa toimii aivan varmasti tulevia NHL-valmentajia, jotka oppivat päälle 70 pelin runkosarjan aikana (+mahdolliset playoffit, Memorial Cupit jne.) valmentamista kaikilta eri kantimilta ja ajan ollessa kypsä nousevat ylöspäin.

Tällä kaudella NHL:ssä on nähty esimerkiksi Floridan Peter DeBoer, joka teki yli 10 vuotta töitä OHL:ssa (Kitchener, Plymouth ja Detroit) ennen nousuaan ylöspäin. Ja nyt Florida on pelannut DeBoerin ensimmäisellä NHL-kaudella (ei kokemusta edes AHL:sta) parasta runkosarjaansa sitten kauden 1999-2000. Erinomaisesta nuorten pelaajien kasvattajasta on tullut erinomainen NHL-valmentaja ajan kuluessa.

DeBoerin kanssa samassa veneessä on monta muutakin nykyistä NHL-valmentajaa (heistä pääosa on tosin saanut valmennusoppia myös farmista). Kanadalaisen perusajatuksen mukaan pelit kehittävät eniten ja valmentajien pitää oppia asioita pelin mukaan. Tuo taktiikkataito on tietysti yksi tärkeä asia, mutta pitkän ja raskaan kauden aikana tuleva "isompien kenttien" valmentaja oppii monta muutakin tärkeää asiaa, joita hän ei ehkä oppisi toisenlaisessa ympäristössä.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
NHL-seuroillahan on jos jonkinlaisella nimikkeellä näitä neuvonantajia, jotka keskittyvät mm. pelin taktiseen kehittämiseen. Detroitilla Scotty Bowman oli useamman vuoden valmentajauransa jälkeen tällaisena ns. neuvonantajana. Muistelen lukeneeni joitain vuosia sitten Hockey-lehdestä haastattelun, jossa Scotty hieman kertoi työstään, johon liittyi mm. taktista ideointia.

Kanadassa on paikallisen liiton taholta valmentajakursseja, joilla mm. Shedden kehui olleensa pari kautta sitten syksyllä. En usko hetkeäkään, ettei Kanadan liitollakin olisi ohjelmia kiekon taktisen puolen kehittämiseen, kun opetustakin on.

Suomessa on vain tultu niin jälkijunassa taktisiin asioihin mukaan, koska jääkiekko on ammattimaistunut vasta 80-luvulla ja siihen saakka homma on ollut enemmän kiinni hyvistä ja innokkaista yksilöistä (valmentajat). Lisäksi, jos pelaajat ovat taidollisesti ja erityisesti fyysisesti muita maita jäljessä on erilaisten taktiikoiden toteutus suhteellisen vaikeaa, kun aina on ottavana osapuolena vaikka mitä tekisi.

Jursinov toi Suomeen oman pelitapansa, mutta myös venäläisen ja ammattimaisen harjoittelukulttuurin. Sen jälkeen pelaajien valmentaminenkin on helpottunut, kun fyysiset edellytykset pelitavan toteuttamiseen ovat parantuneet ja myös valmentajista on tullut täysammattilaisia apuvalmentajineen.

Kiekko on kuitenkin pienen pelikentän peli max. 5 vs 5 kenttäpelaajamäärällä. Jalkapalloon tai jenkkifutikseenkin verrattuna puhutaan taktisesti melko yksinkertaisesta pelistä. Vaikea on uskoa, että hirveästi mitään mullistavaa olisi mahdollista keksiä, mutta jotain hullun rohkeaahan (ruotsalaisten torpedo-kiekko) voi aina kokeilla tai ainakin keksiä hienon uuden nimen vanhalle idealle. Mitä netistä lueskelin Kanadan valmennuskoulutuksista oli lacrosse (haavipallo) ja jääkiekko mainittu yhdessä useammassa yhteydessä, joten eiköhän jääkiekkoon ole imetty jo kauan sitten vaikutteita mm. siltä suunnalta, koska haavipallo on kuitenkin huomattavasti jääkiekkoa vanhempi peli ja ollut suosittu Kanadassa.

dana77 voisi minun puolestani laskea jalat maan pinnalle ja lopettaa tuon muilta faktojen pyytämisen, kun omat kommentti alkavat tyyliin "Veikkaan että" jne.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Tässä Yle Urheilun taustapeili-ohjelmassa mielestäni Petteri Sihvosella oli faktat aika hyvin hallussa. Selkeästi paremman pään esiintyjä, annanpa positiivista palautetta välillä, kun on tullut niin paljon kritisoitua. Molempia annetaan silloin, kun koetaan tarpeelliseksi.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kanadassa on paikallisen liiton taholta valmentajakursseja, joilla mm. Shedden kehui olleensa pari kautta sitten syksyllä. En usko hetkeäkään, ettei Kanadan liitollakin olisi ohjelmia kiekon taktisen puolen kehittämiseen, kun opetustakin on.
Kun tuli puhetta aikaisemmin tuosta Hockey Handbookista (joka on siis kirjoitettu 1951), niin pelkästään tuossa kirjassa on jo paljon erilaisia aikaisemmin mainittuja pelin taktiikoita. Se mikä minut vähän yllätti, niin silloinen Sports College Survey oli tehnyt kirjaan mitä erilaisimmista asioista tutkimuksia jo tuolloin.

Sports College Survey oli mm. laskenut keskimääräisten syöttöjen määrän NHL-pelissä, ykkössektorin maalipaikkojen osumaprosentit, ohilaukausprosentit yhdessä pelissä, silloisten pelaajien (esimerkkeinä Teeder Kennedy, Bill Mosienko, Ted Lindsay, Milt Schmidt ja Roy Conacher sekä 'keskivertopelaaja') luistelumatkan pelissä, keskimääräisten minuuttien pelaamisen ottelussa ja sen, kuinka monta minuuttia keskimäärin pelaajat luistelevat "top speedilla" pelissä (tuota Sports College Surveyn listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään).

Noita tutkimuksia tehtiin siis Kanadassa tuolla tarkkuudella jo 1950-luvulla, jolloin joissakin muissa maissa vasta mietittiin suunnilleen sitä, kummasta päästä mailaa pidetään kiinni. Noilla erilaisilla tutkimustuloksilla oli luonnollisesti yhtymäkohta myös taktiikkapuoleen, kun joukkueen pyrkivät pelaamaan mahdollisimman tehokkaasti ja noista tutkimuksista saatiin tehokkaalle pelille ajatuksia.

Tämä seuraava menee hieman tuolle "veikkaan että -linjalle", mutta minulla on vankka usko siihen, että mitä enemmän jossakin on kiinnostusta johonkin, sitä enemmän on tietoa ja taitoa johonkin. Ja Kanadassa jääkiekkoon on ollut aina valtavaa kiinnostusta.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Itse olen ymmärtänyt, että JYP pelaa eritavalla modernia. Ei täydellistä kiekkokontrollia, vaan tiiviillä paketilla, jolloin "kolmiokarvaus" on helpompaa ja tehokkaampaa, pakottaen vastustajan virheisiin. Sihvonen on myös maininnut, että jos Riston JYP alkaisi pelaamaan viivelähtöä, olisi JYP äärivaarallinen. Voisin myös itsekin kuvitella asian näin..

Ilmeisesti moderneja tapoja on sitten useampia? Mitä eroa Dufvan pelitavassa on esimerkiksi Westerlundin pelitapaan Moskovassa 2007? Westerlund päätti peluuttaa Suomea vahvasti puolustuksen kautta, varsinkin isoja vastaan (Dufva oli silloinkin aitiossa). Paketti oli tiivis, "kärkikolmio" ei ehkä yhtä aktiivinen kuin JYPillä, mutta silloin tämä tyyli ammuttiin täysin alas. JYP pelaa myös ensin oman pään ja hyökkäksessä pyritään mielummin kiekonriistojen kautta tilanteiden luontiin kuin tekemällä peliä. Normaalia suomalaista 2000-luvun riistokiekkoa.

Mielestäni ero on se, että JYP pelaa selvästi aktiivisemmin ja enemmän tunteella antaen painetta paljon enemmän ja toimiessaan on varmasti vaikea pala vastustajalle. Kansainvälisissä peleissä on taas enemmän yksilötaitoa kuin kotoliigassa, jolloin karvauksenkin on oltava maltillisempaa.

Olen ymmärtänyt Sihvosen jutuista, että kiekkokontrolli on modernia. JYP ei oman tulkintani mukaan pelaa kiekkokontrollia kuin pakosta, muutoin kiekkoa mielummin roiskaistaan vastustajan päätyä kohti kuin lähdetään viemään viivelähdöillä eteenpäin. Pelitavoissa on aivan vissi ero, jos vertaa JYPiä vaikka KalPaan.

Mutta ilmeisesti sanan moderni voisi sitten vetää tästä kokonaan pois, koska kun tätä tässä veivataan ja veivataan, niin huomataan että kaikista pelitavoista saadaan modernia (eritavalla modernia, modernia, äärimodernia), jos se vain on valmentajalähtöistä ja pelaajien selkärankaan ajettua?
 

Pappa1

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Tribe, Tigers, Angels, Rangers (Texas)
Ilmeisesti moderneja tapoja on sitten useampia? Mitä eroa Dufvan pelitavassa on esimerkiksi Westerlundin pelitapaan Moskovassa 2007? Westerlund päätti peluuttaa Suomea vahvasti puolustuksen kautta, varsinkin isoja vastaan (Dufva oli silloinkin aitiossa). Paketti oli tiivis, "kärkikolmio" ei ehkä yhtä aktiivinen kuin JYPillä, mutta silloin tämä tyyli ammuttiin täysin alas. JYP pelaa myös ensin oman pään ja hyökkäksessä pyritään mielummin kiekonriistojen kautta tilanteiden luontiin kuin tekemällä peliä. Normaalia suomalaista 2000-luvun riistokiekkoa.

Mielestäni ero on se, että JYP pelaa selvästi aktiivisemmin ja enemmän tunteella antaen painetta paljon enemmän ja toimiessaan on varmasti vaikea pala vastustajalle. Kansainvälisissä peleissä on taas enemmän yksilötaitoa kuin kotoliigassa, jolloin karvauksenkin on oltava maltillisempaa.

Olen ymmärtänyt Sihvosen jutuista, että kiekkokontrolli on modernia. JYP ei oman tulkintani mukaan pelaa kiekkokontrollia kuin pakosta, muutoin kiekkoa mielummin roiskaistaan vastustajan päätyä kohti kuin lähdetään viemään viivelähdöillä eteenpäin. Pelitavoissa on aivan vissi ero, jos vertaa JYPiä vaikka KalPaan.

Mutta ilmeisesti sanan moderni voisi sitten vetää tästä kokonaan pois, koska kun tätä tässä veivataan ja veivataan, niin huomataan että kaikista pelitavoista saadaan modernia (eritavalla modernia, modernia, äärimodernia), jos se vain on valmentajalähtöistä ja pelaajien selkärankaan ajettua?

Seurasin Suomen pelejä tunteella, joten paha arvioida Suomen (Westerlundin) sekä JYP:n (RD:n) samankaltaisuuksia sekä eroja.

Tätä en niele, että JYP:n pelitapaa väitetään Sakke Piätilän kaltaiseksi "tunne"-jääkiekoksi. JYP antaa painetta silloin, kun on aihetta ja vetäytyy/tukkii keskialueen, kun on aihetta ja sehän pakottaa vastustajan "roiskaisemaan" kiekon joko JYP:lle tai JYP:n alueelle. Tällöin saatiin nopeasti pakki-pakki syötöllä uudestaa ylöspäin, ehkäpä keskikaistalta yksinläpi syöttö tms. Jos yhtään katoit JYP:n ja KalPan pelejä Kuopiosta tietäisit mitä tarkoitan. JYP tukki keskialueen pakottaen KalPan roiskaisuihin. JYP pelasi nämä tilanteet nopeasti syöttelemällä ylöspäin.

JYP:n ase karvauksessa on, että kiekko heitetään päätyyn vasta sinisen kohdalla, jolloin hyökkääjä on automaattisesti väh. yhtäaikaa puolustajan kanssa kiekolla. Tähän vaaditaan tiivis kolmenkaistan hyökkäys. Modernia? Sihvonen on sanonut, että suoran hyökkäyksen jälkeen aletaan taistelemaan irtokiekosta ja modernihyökkäys on avain irtokiekon voittamiseen.

JYP:hän yrittää autamaattisesti tuoda kiekon hyökkäysalueelle. Jos tätä mahdollisuutta ei ole, kiekko lyödään päätyyn ja mies iholle. Ja ehkäpä tämä kiekon heittäminen päätyyn osoittaa myös kurinalaisuutta, ettei aleta kikkailemaan hyökkäyssinisellä àla KalPa.

Älä heitä modernia pois. Uramallakin oli pelitapa selkäytimessä, ei tuonut tulosta, koska pelikirja oli surkea. Ei Hanloninkaa peli tuottanut tulosta vaikka pelikirja oli selkäytimessä. Minkälaisella pelillä nykyään voitetaan, se on mielestäni modernisuus. Ja KalPalla on vissi ero pelikirjoissa, verrattaessa minkä tahansa joukkueen vastaavaan. Tämän takia se on äärimoderni. Tavallaan voisi ajatella, että 1. VIRTA! 2. Matikainen, Dufva... Virta capsilla, koska on niin selkeä ykkönen, mutta tällä hetkellä myös Matikainen ja Dufva & Co taistelevat kakkossijasta tiukasti.

Väsyttää, voi olla hieman vaikea ymmärtää, mutta.
 

Jyrla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves.
Ehkä minut lynkataan siksi mitä olen tehnyt, mutta olen valmis ottamaan vastaan ansaitsemani rangaistuksen.

Katselin Jyp-Kalpa sarjan kolmannen ottelun (30.3) telkkarista ihan kokeen vuoksi vähän niinkuin pelikirjojen kannalta.

Tarkkailin, miten joukkueet hyökkäsivät saadessaan kiekon, jakona oli viive, puolinopea ja nopea lähtö (selkeitä kiekon purkuja kauhealla kiukulla en laskenut hyökkäyksen yrityksiksi).

Syöttöketjuja laskin 5-5 pelissä 0-7 tai 7+ (yli 7 syöttöä omille 5-5) ja ylivoimalla erikseen. Oman maalin takana ylivoimalla tehtyjä neppailuja en huomioinut, koska niillä ei mielestäni ollut käytännön merkitystä.

Kolmas tarkkailemani asia oli vastustajan siniviivan ylittäminen kiekollisena niin, että hyökkääjiä oli selkeästi menossa samassa rintamassa 3 kaikki omilla kaistoillaan. Siis tarkkailin rintamahyökkäysten määrää.

Lopputulos tukkimiehen kirjanpidolla pidetystä eräkohtaisesta tarkkailusta kertoi ainakin itselleni ihan mielenkiintoisia asioita.

Jyp hyökkäsi 5-5 pelissä ainoastaan nopeita ja puolinopeita lähtöjä. Kaikki viivelähdöt tehtiin ylivoimapelissä.

Kalpa pelasi 5-5 pelissä viivelähtöjä ollessan tappiolla ja tasoissa noin kolmanneksen hyökkäyksistään, mutta johdossa ollessa paine oli niin kovaa, että usein kiekon saamisen jälkeen tuli yksi syöttö ja purku pitkänä.

Jypin syöttöketjut 5-5 pelissä huomioimatta maalitakana neppailua olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta 0,1,2,3 tai 4 syöttöä omille.
Kalpan 5-5 syöttöketjuissa oli 7 pidempää ketjua kuin 4. Samoin 0 ja 1 sarakkeessa oli huomattavan paljon vähemmän merkintöjä kuin Jypillä.

Kolmelta kaistalta hyökkäämisessä erot olivat aika minimaalisia varsinkin jos laskee pois ylivoimatilanteet. Niitä kertyi molemmille alun toistakymmentä, vaikka pelikirja olikin toisella nopeaa ja toisella viivettä painottava.

Jyp teki ainokaisensa hienolla laukauksella ja Kalpan maalivahdin hienoisella avustuksella. Rakennettujakin maalipaikkoja oli, erityisesti ylivoimalla, mutta niissä ei onnistuttu. 5-5 pelissä rakennetut 1- sektorin maalipaikat taisivat jäädä kahteen (näitä en tilastoinut erikseen, koska noihin tilanteisiin johtava problematiikka kiinosti enemmän).

Kalpan ensimmäinen maali tuli hiukan hätäisellä purulla ja onnekkasti saadulla maalipaikalla.

Kalpan voittomaali oli rakentamalla rakennettu ja Jyp oli hyvin organisoidusta puolustupelistään huolimatta melko aseeton kyseisessä tilanteessa. Valitettavasti tilanne taisi olla ko. ottelusarjassa melko ainutlaatuinen.

Pohdin ottelun jälkeen olinko oppinut mitään, ja totesin että en.

Olin nähnyt kahden erilaisella pelikirjalla pelaavan joukkueen playoff ottelun ja sen, että toinen niistä voitti.

Ehkä ainoa väite jonka uskallan esittää, on se, ettei Kalpa olisi muunlaisella pelikirjalla voinut Jyppiä vieraissa voittaa. Väite on sinänsä absurdi, mutta jos otetaan huomioon pelaajamateriaalien ero ja SM-Liigassa käytetyt pelikirjat, niin ollaan melkö lähellä totuutta (minun mielestäni).

Jääkiekko-otteluita n. 25v katselleena, on pakko kuitenkin myöntää, että ymmärsin ehkä jotakin siitä, miten jääkiekkoa voi pelata menestyksekkäästi.

Tämä kirjoitus ei ole kirjoitettu kantaaottavaksi, vaikka sisimmässäni pidinkin Kalpan puolta. Enemmänkin tähtäimessäni oli harjoituksenomaisesti katsoa ottelua astetta analyyttisemmin, kuin mitä normaalisti teen.

Toivottavasti suosikkijoukkueeni Ilveksen otteissa näkyy ensikaudella sama
nlaista johdonmukaisuutta, kuin mitä havaitsin Jypin ja Kalpan otteissa.

Valitun pelikirjan merkitys sille, että mainitut joukkueet olivat välierissä, on mielestäni kiistaton.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Tätä en niele, että JYP:n pelitapaa väitetään Sakke Piätilän kaltaiseksi "tunne"-jääkiekoksi. JYP antaa painetta silloin, kun on aihetta ja vetäytyy/tukkii keskialueen, kun on aihetta ja sehän pakottaa vastustajan "roiskaisemaan" kiekon joko JYP:lle tai JYP:n alueelle. Tällöin saatiin nopeasti pakki-pakki syötöllä uudestaa ylöspäin, ehkäpä keskikaistalta yksinläpi syöttö tms. Jos yhtään katoit JYP:n ja KalPan pelejä Kuopiosta tietäisit mitä tarkoitan. JYP tukki keskialueen pakottaen KalPan roiskaisuihin. JYP pelasi nämä tilanteet nopeasti syöttelemällä ylöspäin.

JYPin tapa pelata perustuu ehdottomasti tunteeseen, mutta ei Sakke Pietilän tavalla, jossa yksilöiden pitää reagoida alitajuisesti. Tätä tukee se tapa, jolla JYP pelaa ja tosinpäin. Se on ikään kuin Tammisen 60min paineen laimempi versio, joka vaatii ehdottomasti onnistumisia. Silloin kun JYPillä meni heikommin alkuvuonna, kyse oli itseluottamuksen puutteesta ja heidän pelitavassaan ei ollut mitään lääkkeitä kurssia kääntämään. Ainoastaan ykkösketju onnistui maalinteossa ko. aikana, mutta he pelaavatkin aavistuksen vapaamilla korteilla kuin muu ryhmä. TPS-sarjassa JYPillä oli vaikeaa, koska he olivat kipsissä. Tämä näkyi varsinkin maalivahtien torjuntamäärissä (mitään Salakilta pois ottamatta). KalPa sarjassa homma oli selvästi vapautuneempaa ja siksi sarja meni poikki paljon helpommin. Silloin kun JYP saa tehtyä avausmaalin, heidän pelitapansa pääsee oikeuksiinsa, koska se tuo sitä virtaa juosta pakkeihin kiinni. Tässä oma näkemykseni.

JYP:n ase karvauksessa on, että kiekko heitetään päätyyn vasta sinisen kohdalla, jolloin hyökkääjä on automaattisesti väh. yhtäaikaa puolustajan kanssa kiekolla. Tähän vaaditaan tiivis kolmenkaistan hyökkäys. Modernia? Sihvonen on sanonut, että suoran hyökkäyksen jälkeen aletaan taistelemaan irtokiekosta ja modernihyökkäys on avain irtokiekon voittamiseen. JYP:hän yrittää autamaattisesti tuoda kiekon hyökkäysalueelle. Jos tätä mahdollisuutta ei ole, kiekko lyödään päätyyn ja mies iholle. Ja ehkäpä tämä kiekon heittäminen päätyyn osoittaa myös kurinalaisuutta, ettei aleta kikkailemaan hyökkäyssinisellä àla KalPa.

Tämä on JYPillä toiminut silloin, kun on saatu kiekonriisto. Harvemmin JYP luo syöttelemällä tätä tilannetta. Välillä on jopa tehty niin, että on heitetty irtokiekko keskialueella aivan tarkoituksella, riistetty se ja lyöty päätyyn. Kuitenkin siten, että koko viisikko antaa painetta yhtä aikaa. Tässä on kai sitten se ero, mikä tekee siitä modernia?

Älä heitä modernia pois. Uramallakin oli pelitapa selkäytimessä, ei tuonut tulosta, koska pelikirja oli surkea. Ei Hanloninkaa peli tuottanut tulosta vaikka pelikirja oli selkäytimessä. Minkälaisella pelillä nykyään voitetaan, se on mielestäni modernisuus. Ja KalPalla on vissi ero pelikirjoissa, verrattaessa minkä tahansa joukkueen vastaavaan. Tämän takia se on äärimoderni. Tavallaan voisi ajatella, että 1. VIRTA! 2. Matikainen, Dufva... Virta capsilla, koska on niin selkeä ykkönen, mutta tällä hetkellä myös Matikainen ja Dufva & Co taistelevat kakkossijasta tiukasti. Väsyttää, voi olla hieman vaikea ymmärtää, mutta.

Jos voittava pelikirja on modernius, niin koko 2000-luku on menty enemmän ja vähemmän niillä aineksilla kuin mitä JYP, Blues ja Kärpät ovat käyttäneet tänä keväänä. Ehkä aavistuksen aktiivisemmin hyökätään, kuin muutama vuosi sitten, mutta kyllä tuo kolmikko pelaa ensisijaisesti hyvän puolustuksen kautta ja on satsanut enemmän vastahyökkäyksiin (joita nykyään kutsutaan nopeaksi ja puolinopeaksi lähdöksi) kuin kiekkokontrolliin. Ainoastaan KalPa erottui tästä joukosta ja mielestäni he olivat ainoa SM-liigaan modernilla pelitavalla varustettu joukkue, joka meni neljän joukkoon. Moderni ja voittava pelikirja ovat mielestäni kuitenkin erotettavissa käsitteinä, mutta kauneus on kai katsojan silmässä.
 

Wolves

Jäsen
Kylläpä Petterin takki kääntyi nopeasti. Koko Play-out sarjan Sportin lippua heiluttanut Sihvonen käänsi takkinsa toisella erätauolla, kun Ässät johtaa 3-0.

Samaan paskakasaan näyttää miehen puheet menevän edelleen.

Edit: Edelleen mies jaksaa hehkuttaa Suhosen toimintaa. Puhutaan kuitenkin miehestä joka oli sen verran pelle, ettei uskaltautunut edes TV-kameroiden eteen vaan lähetti "kaamoskuninkaan" puolestaan. Kun ei ole munaa, niin ei ole munaa.
 
Viimeksi muokattu:

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
Kylläpä Petterin takki kääntyi nopeasti. Koko Play-out sarjan Sportin lippua heiluttanut Sihvonen käänsi takkinsa toisella erätauolla, kun Ässät johtaa 3-0.

Samaan paskakasaan näyttää miehen puheet menevän edelleen.
Niin olisiko Sihvosen pitänyt tuossa tilanteessa edelleen kehua että Sport oli parempi joukkue ja Tami kyykyttää Alpoa? Perusteli miksi Ässät tuli niin kovaa varsinkin alussa ja vei ottelun, ja miksi Sport jäi alakynteen. Mitä olisi pitänyt sanoa?
 

d2uce

Jäsen
Sihvonenhan on analyytikko, eikä mikään fanipoika, joten kyllähän tuo "takin kääntäminen" on ihan loogista, kun toinen joukkue selvästi pelasi paremmin, kuin toinen vieden peliä sen jokaisella osa-alueella melko ylivoimaiseen tyyliin.

Kummallista olisi ollut, jos Sihvonen olisi siinä vaiheessa viellä väittänyt Sportin pelanneen paremmin, kuin Ässät.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Sihvonen oli hyvä tänään. Hän analysoi hyvin ja antoi erittäin hyviä lausuntoja. Koko muu selostus/ kommentointi -ryhmä sitten hakikin sitä Sportin nousua.
 

#104

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Sihvonen oli hyvä tänään. Hän analysoi hyvin ja antoi erittäin hyviä lausuntoja. Koko muu selostus/ kommentointi -ryhmä sitten hakikin sitä Sportin nousua.

Hakiko Sakari Pietilä mielestäsi tänää kommenteillaan Sportin nousua ?
 

JonKorn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit,NUFC, Alan Shearer, John Rambo
Petteri Sihvosen viiltävää analyysiä tänään ilmestyneessä Urheiululehdessä sm-liigan päävalmentajista

Glen Hanlon 8,5
"Valmensi amatöörimäisessä tilassa olevan organisaation puolivälieriin asti.Miinusta liiallisesti puolustusvoittoisen pelitavan suosimisesta. Olisi ansainnut jatkokauden Jokereissa." (tämä siis suoralainaus lehdestä)

Ei taida Petterillä taas olla kaikki jauhot kaapissa, kuka helvetti nyt olisi Hanlonille jatkoa suonut noin kamalalla pelillä ja suorituksella. Mie en ainakaan osta tuota kommenttia.
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Ei taida Petterillä taas olla kaikki jauhot kaapissa, kuka helvetti nyt olisi Hanlonille jatkoa suonut noin kamalalla pelillä ja suorituksella. Mie en ainakaan osta tuota kommenttia.
[FONT=&quot]Milloin Sihvosta on kiinnostanut pelityylin viihdyttävyys? Tuo lyhyt pätkähän oli ainakin täysin nappiin mennyt analyysi organisaation ja pelitavan osalta.
[/FONT]
 

Vakio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Man City
Glen Hanlon 8,5
"Valmensi amatöörimäisessä tilassa olevan organisaation puolivälieriin asti.Miinusta liiallisesti puolustusvoittoisen pelitavan suosimisesta. Olisi ansainnut jatkokauden Jokereissa." (tämä siis suoralainaus lehdestä)

Käsittämätöntä paskaa. Organisaatiossa on varmasti paljonkin parantamisen varaa, mutta Hanlonilla oli kuitenkin aivan kohtuulliset työkalut kauteen lähdettäessä. Se on valmentajan tehtävä saada pelaajamateriaalista jotain irti, ei organisaation. Riksmania lukuunottamatta yksikään pelaaja ei suoranaisesti ylittänyt itseään. Alisuorittajia sen sijaan oli tolkuton määrä ja peli järkyttävää skeidaa. Tämä ei ole organisaation vika, elleivät palkat jääneet rästiin.
 

JonKorn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit,NUFC, Alan Shearer, John Rambo
[FONT=&quot]Milloin Sihvosta on kiinnostanut pelityylin viihdyttävyys? Tuo lyhyt pätkähän oli ainakin täysin nappiin mennyt analyysi organisaation ja pelitavan osalta.
[/FONT]

Kieltämättä kyllä mutta minua ainakin tässä tekstissä ihmetyttää Sihvosen kommentti siitä että Hanlon olisi ansainnut jatkon,siis millä näytöillä kysyn ma?
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Kieltämättä kyllä mutta minua ainakin tässä tekstissä ihmetyttää Sihvosen kommentti siitä että Hanlon olisi ansainnut jatkon,siis millä näytöillä kysyn ma?
En minä ottanut kantaa siihen, eikä noihin heittoihin Sihvosen teksteissä kannata kiinnittää huomiota, niillä provosoidaan = myydään. Kannattaa etsiä se asiasisältö, koska sitäkin yleensä löytyy. Yhtä turhaa kuin se otteluennakon tulosveikkaus ja niihin tarttuminen.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
[FONT=&quot]Milloin Sihvosta on kiinnostanut pelityylin viihdyttävyys? Tuo lyhyt pätkähän oli ainakin täysin nappiin mennyt analyysi organisaation ja pelitavan osalta.
[/FONT]

Varmasti organisaation osalta, mutta että oikein olisi ansainnut jatkon... Taisi Sihvonen itse olla ensimmäisenä haukkumassa Hanlonia, kun kausi pääsi vauhtiin. Sihvosen tuuliviiri pyörii taas.

Ja mikä ihme juttu tämä Petterin "johtava analyytikko"-jargon oikein on. Todella rasittavaa kun termi toistuu miehen itsensä laukomana nykyään lähes joka jutussa. Todella erikoista. Jääköhän ensi kaudella jo itse Tamminenkin kakkoseksi itsetehostamisessa?
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Petteri Sihvosen viiltävää analyysiä tänään ilmestyneessä Urheiululehdessä sm-liigan päävalmentajista

Glen Hanlon 8,5
"Valmensi amatöörimäisessä tilassa olevan organisaation puolivälieriin asti.Miinusta liiallisesti puolustusvoittoisen pelitavan suosimisesta. Olisi ansainnut jatkokauden Jokereissa." (tämä siis suoralainaus lehdestä)

Ei taida Petterillä taas olla kaikki jauhot kaapissa, kuka helvetti nyt olisi Hanlonille jatkoa suonut noin kamalalla pelillä ja suorituksella. Mie en ainakaan osta tuota kommenttia.

Voin kirjoittaa tämän auki Suomeksi. Hanlon olisi ansainnut Petteriltä jatkon, koska silloin erittäin todennäköisesti yksi Petterin lempilapsi-valmentaja Ismo Lehkonen olisi jatkanut kakkosena. Ei kai Petteri nyt oikeasti olisi halunnut Hanlonin jatkavan. Kun lukee jutun vain painetusta lehdestä, niin ei voi esittää kakkoskysymystä Petterille: "Olisitko halunnut Hanlonin jatkavan ilman Ismo Lehkosta Jokerien kakkosena."
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös