En aio hyökätä Jalosta vastaan enkä ole huolissani Suomen tulevista peleistä kahden heikomman pelin takia. Tässä on nähty se seikka, että kun vastustaja antaa Suomelle kiekollisen aloitteen täysin, niin vaikeata on. Oli valmentajana sitten kuka tahansa, niin ei se paljon auta, jos pelaajat eivät pysty sopeuttamaan harjoiteltua pelitapaa vastustajan mukaan. Viisikon sisälle päästessä homma on toiminut, 0-5 trappia vastaan ei. Esim. Tanskaa ja Norjaa vastaan peli ratkottiin ylivoimalla. Eilen näitä tilaisuuksia oli yllin kyllin ja kun meidän ykkösketjullamme on ollut ns. "normaali-illat", ei maalejakaan ole tullut. Pelillisesti ottelut Tanskaa, Norjaa, Slovakiaa ja Valko-Venäjää vastaan ovat olleet kuin kopioita toisistaan. 5-5 pelissä Suomi on ollut parempi, vastustaja on vain kytännyt vastahyökkäyksiä. Tulokset ovat sitten olleet kovin erilaisia, Slovakiaa vastaan hävittiin jopa laukaukset.
Ja tuohon, että "peli näyttää kaiken, ei tulos", ei tuohon usko Jukka Jalonenkaan. Tuloksesta pelataan ennen kaikkea, tapa miten se tulee voi sitten olla pitkäjänteisen työn tulos tai sitten ei. Lyhyessä turnauksessa on voittoja tultava ja pisteitä kerryttävä, tästä ei päästä millään pelitapahyssyttelyllä mihinkään vaikka kuinka haluaisi. On toki helpompaa pelata lyhyitä turnauksia vuodesta toiseen, jos pelitapa on kaikille tuttu.
Tässä Sihvonen on oikeassa sikäli, että ei Sheddenin aika pelitavallisesti tuonut mitään uutta, mutta toisaalta tulos oli silti ihan kohtalainen. Mutta väärin voitetuksi mitaliksi sekin meni, ikään kuin näitä ropisisi Suomelle joka vuosi.
Uskon siihen, että kun pelit kovenevat ja Suomi pääsee hyökkämään enemmän vastaan, olemme ns. "vahvuusalueillamme". Näistä vastustajat joutuvat todennäköisesti enemmän rikkomaan, kuin Suomen kulmapelaamisen tuloksena.
On jotenkin surkuhupaisaa, että Sihvonenkin on alkanut puhua yksittäisten otteluiden voitoista, kun hän on aiemmin enemmän ja vähemmän kiistänyt tällaiset puheet. Eikä Suomen ongelma eilen ollut "vielä nopeampien ja lyhyempien syöttöjen puute" vaan se, ettei kiekkoa laitettu verkkoon silloin kun paikka tuli. Tässä on ero esim. Kanadan ja Suomen välillä.
Tässä ajattelutavassa meillä suomalaisilla on jotain isosti pielessä, Tässä maassa ei katsota hyvällä, jos joku sattuu menestymään ja ilmoittaa kunnian kuuluvan itselleen. Ja sitten ihmetellään kun ei tule hyviä maalintekijöitä ja kovapäisiä ratkasijoita. Ilja Kovalchuk olisi todennäköisesti lopettanut jääkiekonpeluun suomalaisessa ilmapiirissä, koska häntä puolustaminen ei ole koskaan kiinnostanut pennin vertaa. Silti ihan komean uran hän on henk.koht. tasolla tehnyt...
Jos Valko-Venäjä olisi hallinnut ja dominoinut peliä, niin ehkä sitten pelitavassa olisi jotain pielessä. Mutta ei, Suomi teki Mezinistä sankarin ampumalla huonoja laukauksia. Kaikki ei missään nimessä ollut hänen hyvyyttään..