Varmasti kuten sanot, tässä on kuitenkin pari pointtia.Koululla ei ole päätäntävaltaa koulumatkaan, joten puhelimien kieltävän lain säätäminen kadulla liikkuville ihmisille on sitten eri juttu.
Minä tiedän työurani kautta hyvinkin paljon lasten ja nuorten maailmasta, siksi kannatankin älypuhelimiin ikärajaa.
Totta kai keskustelu jatkuu, mutta minusta taas haetaan helppoa ratkaisua monimutkaiseen ongelmaan. Kännykkä koulussa on kuin salatupakointi, suurin osa oppilaista toimii sääntöjen mukaan, mutta sitten on se pieni vähemmistö, joka käy kulmalla tupakalla ja tutkii salaa puhelintaan. Nämä eivät itseasiassa ole koulun ongelmia vaan kodin. Koulu antaa lain ja järjestyssääntöjen mukaisen rangaistuksen ja koti jatkaa kasvatustaan.
Ymmärtää se asia että kyse ei ole pelkästään oppituntien sujuvuus -asiasta vaan myöskin lasten hyvinvoinnista. Koska tiedät työurasi kautta paljon lasten ja nuorten maailmasta, tiedät myös mielenterveysongelmista, joiden aiheuttaja on some. Nähdäänkö arvoa sille että ainakin koulupäivät olisi aikaa jolloin lapset saisivat olla tältä rauhassa.
Ja sen sijaan että kaivetaan esille näkökohdat joiden mukaan joku muu lainsäädäntö estää tietyn toiminnan kuin vaikka määräyksen jonka mukaan kännykkä on jätettävä kotiin taikka huomauttamalla kodin vastuusta, pidetään mielessä se että me määritämme millainen laki on ja edetään kohti korjaustoimia jotka mahdollistavat haluamamme kaltaisen lainsäädännön. Haluamme lastemme etua ja toteutuuko se jos kännykkä jätetään kotiin. Minusta vastaus on kyllä ja asia on kiistaton.
Minä en ymmärrä mihin lapset tarvitsevat kännykkää koulumatkan taikka koulupäivän aikana.