Maailma on täysin erilainen nyt kuin 60 vuotta sitten. Raha esimerkiksi pysyi aivan eri tavalla Suomessa, kun kotimaisten tuotteiden lisäksi ei ollut ulkomaisia halpisvaihtoehtoja. Ei ollut lähikaupassa ulkomaantuontina Rainbowia ja Xtraa, ei tilattu vaatteita Sheinistä ja tusinaturhakkeita Wishistä. Asenne työntekoon oli aivan toinen, sillä sotien jälkeen töitä oli yksinkertaisesti pakko tehdä. Ei ollut vaihtoehtoja.En ymmärrä miten 60-luvulla uskallettiin lanseerata lapsilisä, peruskoulu yms. jutut. Silloin talous ja vauraus olivat ihan eri tasolla nykypäivään nähden ja pressana Kekkonen.
Ongelmana on ennemminkin se, ettei Suomi ole muuttunut tarpeeksi ympäröivän maailman muuttuessa. Enää ei Kekkosen opeilla pärjätä ja se tämä suunta on valitettavasti konkretisoitunut esimerkiksi jos Suomen tilannetta vertaa muihin Pohjoismaihin. Me ollaan jääty hyvinvoinnissa selkeästi jälkeen. Suomessa on ollut liian suuri muutosvastarinta kaikkeen uuteen, täällä on haluttu pysytellä itsepintaisesti omalla mukavuusalueella ja hyvinvointia on pyritty pitämään yllä ainoastaan kasvattamalla jatkuvasti valtionvelkaa. Se ei ole kuitenkaan kestävä ratkaisu ja seuraukset alkavat näkymään pikku hiljaa. Ketään ei ole aiemmin kiinnostanut tehdä asioille mitään, seuraukset on aina vaan siirretty tuleville hallituksille.