Petteri Orpon hallitus

[Kimmo_Ahteri]

Näitä tapauksia on paljon, ja vielä paljon pahempaan tilanteeseen joutuneita. Yhteistä kaikille on huono onni (= harkinta) isojen päätösten ajoituksessa. On ostettu perheen tulotasoon nähden kallis asunto matalan koron aikakaudella, ja mitoitettu perheen talous muutaman vuoden takaisen kustannustason aikakauteen. Pahimmissa tapauksissa asuntolainan takaisinmaksuaika on ollut jo alunperin pisin mahdollinen, ja muutenkin perheen talous on ollut jo ennen Venäjän ”erikoisoperaatiota” sitä luokkaa, ettei ylimääräisiä säästöjä ole jäänyt paljoa käteen. No huonostihan siinä saattaa käydä.

Nämäkin suht nuoria ihmisiä, jotka ovat päättäneet hankkia itselleen keskiluokkaisen unelman velkarahalla, pari lasta, ja ovat tietysti halunneet myös kuluttaa ”normaalisti” ulkomaanmatkoihin, ulkona syömiseen ja kaikenlaiseen kivaan. Nyt on pitänyt tinkiä siitä kaikenlaisesta kivasta. No voihan.

Hallitustako tässä pitäisi pyytää apuun pelastamaan kaikki ne, jotka ovat ottaneet tuloihinsa nähden liikaa riskiä, eikä täten ole varaa käydä leffassa, ulkomaanmatkoilla ja teppanyaki-ravintoloissa?

Ensinnäkin, meidän joiden asuntojen arvot kaksinkertaistuivat n. 15 vuodessa ja lainoista maksettiin 0,25% korkoa, on helppo huudella nykyisille 3-kymppisille asunnonhankkijoille harkinnan pettämisestä. Mikään pakkohan ei ole edes yrittää hypätä nuoren pariskunnan saappaisiin nykytilanteessa, mutta kai sitä voisi joskus edes harkita?

Jos nyt kuitenkin hypätään niihin saappaisiin ja vähän katsotaan tilannetta nuoren perheen näkökulmasta, niin vaihtoehdot ovat asua omistusasunnossa tai vuokralla lähellä omaa työpaikkaansa. Kun päätöstä uudesta asunnon hankkimisesta on aikanaan tehty, vallitseva vuokrataso varmasti vaikuttanut oman asunnon hankintaan ja sitä tämä valtio on toivonut vuosikymmeniä. Pankki, rahoitustalouden asiantuntija, tekee riskitestit asuntolainalle ja toteaa ettei mitään hätää ole, voi siirtyä etsimään asuntoa, joka täyttää arkielämän tarpeet. Itse hankin oman asunnon 2000-luvun alussa ja jos en olisi hankkinut, olisi harkinta pettänyt pahemman kerran, ainakin tilastojen valossa. Sama päätelmän voinee tehdä kaikille, jotka ostivat asuntonsa juuri ennen koronaa.

Valtio, joka on ”ikuinen” koostuu meistä joiden elinikä on rajallinen. Molemmilla on omat talousongelmansa. Ihmisillä on omat unelmansa ensisijaisesti omasta tulevaisuudestaan, ja osaa kansasta kiinnostaa myös valtion tulevaisuus. Vanhemmat varmasti haluavat ensisijaisesti parasta lapsillensa, ja ovat valmiina ottamaan taloudellista riskiä mm asunnonhankkimisessa vai taatakseen paremman arjen. Siihen varmasti vaikuttaa mikä itse kullakin on näkemys valtion tulevaisuudesta ja muusta yhteiskunnasta.

Hallitus pääpiirteessään tekee sitä politiikkaan johon enemmistö kansasta antoi mandaatin. Hallituksen arvovalinta on minkälaista perhepolitiikkaa he tekevät jotta nuorten perheiden tulevaisuuden näkymät näyttävät edes jossain määrin positiivisilta. Nykyhallitus on lisännyt varainsiirtoveron, kannustaa opiskelijoita nostamaan opintolainaa, asuntolainan korkovähennystä ei ole enää ollenkaan. Näitäkään ei ollut meillä setämiehillä rasitteena 25 v sitten. Päinvastoin, edessä oli pitkä kasvukausi.

Kaikki ne joilla ei ole ylimääräistä rahaa, ovat jo lopettaneet leffoissa ja ravintoloissa käynnin, ulkomaanmatkoista nyt puhumattakaan. Ne ovat nykyään perheiden unelmia, toki aika vaatimattomia setämiesten näkökulmasta.

 

[Patarouva]

Ei täällä käsittääkseni ole vittuiltu. On täysin korrektia ja rehellistä todeta, että kotitaloudet tekevät päätöksiä asumisestaan ja hankinnoistaan itse, ja tähän sisältyy aina riskejä. Jokainen kuluttaja ja perhe voi itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon pakollisten menojen jälkeen ylimääräisestä fyrkasta laitetaan etupainotteisesti vaikka ulkomaanmatkoihin, leffoihin ja ravintolakäynteihin, ja kuinka paljon laitetaan säästöön pahan päivän varalta.

Meidän on täällä vaikeaa ja usein mahdotonta vaikuttaa maailmantalouden megatrendeihin, roistovaltioiden päähänpistoihin, tai edes näihin viittaamiisi ”bonarinnostajiin”, jos oikeudentajusi vaatii niin sanottujen isojen vääryyksien oikomista. Tämä on ihan oma keskustelunsa, ja on mielestäni kohtalaista sumuttamista viedä kotitalouksien pärjäämiseen ja palvelujen kuluttamiseen liittyvä keskustelu sivuraiteelle puhumalla joistakin bonarien nostajista ja varsinkin Venäjästä. Tällaisia venäjäjuttuja vaan maailmassa tapahtuu, vaikka oikeudenmukaisuuden nimissä ei saisi.

Jos keskitymme pienen ihmisen näkökulmaan, niin tuo oman talouden riskien ymmärtäminen ja taloudellisen pärjäämisen perusteiden ymmärtäminen on ihan niitä konkreettisimpia asioita, joilla jokainen voi vaikuttaa oman taloustilanteensa kehittymiseen. Ja ennen kaikkea ilman, että ollaan sen enempää Riikan saksien kuin megatrendien armoilla ihan heti, kun jotain negatiivista tapahtuu. Aina on tietysti heitä, joilla ei ole työtä ja edellytyksiä kerätä säästöjä edes pienistä puroista, mutta he ovat taas toinen juttu, eikä heistä tässä yhteydessä nyt puhuttukaan.

Ennen kaikkea ihmettelen eniten ihan mukavaa elävien ihmisten alituisesti valitusta, kun ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen. Ei tavallisella hyvin toimeentulevallakaan ihmisille ole varaa kaikkeen, vaan jokainen priorisoi itselleen tärkeät asiat.

Jollakin on jääkiekkoseuran kausikortti ja hän juo siellä kallista olutta, toinen haluaa kaydä usein ulkona syömässä ja juoda baareissa, joku haluaa panostaa kampaajaan ja kalliisiin kauneudenhoitopalveluihin ja joku haluaa tehdä säännöllisesti ulkomaan reissuja. On hulluutta kuvitella, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus saada tuo kaikki mistään tinkimättä.

Ihmiset miettivät liikaa, että pitää saada kaikki, mitä muillakin on ja eivät tunnu huomaavan, mitä itsellä on muita enemmän. Isoa kivitaloa rakentava vittuilee työkaverilleen tämän uudesta autosta, että joillakin on varaa huomaamatta ollenkaan, että kyseinen työkaveri on tyytynyt puolestaan vaatimattomampaan asumiseen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ensinnäkin, meidän joiden asuntojen arvot kaksinkertaistuivat n. 15 vuodessa ja lainoista maksettiin 0,25% korkoa, on helppo huudella nykyisille 3-kymppisille asunnonhankkijoille harkinnan pettämisestä. Mikään pakkohan ei ole edes yrittää hypätä nuoren pariskunnan saappaisiin nykytilanteessa, mutta kai sitä voisi joskus edes harkita?

Näin kyllä, mutta minä en kuulu näihin ”meihin” siinä mielessä, että ok-taloni ja sen alla olevan tontin arvo ei ole noussut tuona aikana, vaan paremminkin laskenut. Mitäs ostin taloni parhaiden seutujen ulkopuolelta, oma syyni. Lainan lyhentäminen onnistui matalien korkojen aikana mukavasti, totta, hyvä ajoitus. Tosin ex-rouvan alkoholistiksi osoittautuminen, suht kallis ero, ja itselleni lunastamani talon lainojen osittainen ”toiseen kertaan maksaminen” ovat kohdallani taas tätä omaa henkilökohtaista ”Venäjän erikoisoperaatioiden seurausta”, jolle en voinut paljoakaan. Sama juttu tietysti joutua yt-neuvotteluissa ulos firmasta 5-kympin haminoissa ja etsiä aikansa ns. ikääntyneenä työntekijänä hommia, ja löytyihän niitä lopulta. Onneksi oli säästöjäkin.

Joskus vituttaa tuollaiset saakelin paremmintietäjät, mutta onneksi olen kermaperse, niin ei tunnu missään.

 

[Jakedeus]

Riikan tyylilajista voi olla montaa mieltä, mutta arvelisin ettei ole sinun tai minun asia syyllistää Riikka omasta elintasostaan, millainen se sitten onkaan.

No siihen nähden, että Riikka on ennen poliitikon uraa nostanut apurahoja, ja voisin veikata että myös tukia, melkoisen määrän väitöskirjan tekoa varten, joka ei koskaan valmistunut, on hänen syyllistäminen elintasostaan enemmän oikeutettua kuin monen muun.

Samoin Halla-ahohan kirjoitteli blogiaan aikoinaan Suomi-Ukraina-sanakirjaan saamansa apurahan tuodessa elantoa. Joka ei muuten koskaan valmistunut. Sentään väitöskirjansa hurjan tuottavasta aiheesta, eli muinaiskirkkoslaavista, valmistui.

Että jos puhutaan yhteiskunnan eläteistä, niin kaksi varsin tunnettua esimerkkiä voidaan nostaa sekä pahimmanlaatuisina elätteinä että elättien hymyilevinä kurittajina.

Ja siis ns. oikeita töitä kumpikaan ei ole tehnyt.

 

[Tadu]

On tuo luokanopettajan lähtöpalkka silti hävyttömän alhainen siihen nähden, että koulutus on kuitenkin ylempi korkeakoulututkinto. Ikälisillä, erityiskorvattavilla tehtävillä ja ylitunneilla palkkaa voi nostaa, mutta ylitunteja ei läheskään aina ole tarjolla. Pienten lasten vanhemmilla ei myöskään välttämättä ole mahdollisuutta haalia aikaa vieviä lisätehtäviä, mutta se on oma valinta.

On on. En missään tapauksessa ole eri mieltä.

T: aineenopettajan puoliso

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

No siihen nähden, että Riikka on ennen poliitikon uraa nostanut apurahoja, ja voisin veikata että myös tukia, melkoisen määrän väitöskirjan tekoa varten, joka ei koskaan valmistunut, on hänen syyllistäminen elintasostaan enemmän oikeutettua kuin monen muun.

Samoin Halla-ahohan kirjoitteli blogiaan aikoinaan Suomi-Ukraina-sanakirjaan saamansa apurahan tuodessa elantoa. Joka ei muuten koskaan valmistunut. Sentään väitöskirjansa hurjan tuottavasta aiheesta, eli muinaiskirkkoslaavista, valmistui.

Että jos puhutaan yhteiskunnan eläteistä, niin kaksi varsin tunnettua esimerkkiä voidaan nostaa sekä pahimmanlaatuisina elätteinä että elättien hymyilevinä kurittajina.

Ja siis ns. oikeita töitä kumpikaan ei ole tehnyt.

Kirjataan ylös mielipiteesi, tosin en tiedä mihin se liittyy, mutta onko väliäkään. Sinänsä minulla ei ole tarvetta syytellä eikä puolustella perussuomalaisten (tai muitakaan puolueita edustavien) poliitikkojen elintasoa. Näin varsinkin, kun en ole koskaan Perussuomalaisten ehdokasta äänestänyt. Mutta jos he ovat sääntöjen mukaan toimineet, niin mikäs siinä. Mutta sivumennen, on kyllä ihan saakelin hukkaan heitettyä aikaa ja aivokapasiteettia käydä kitisemään siitä, että sanotaanko vaikka apurahaa nostava kirjailija Alapäätalo käy apurahojen turvin kirjoittamassa Jatkoaikaan lätkäjuttuja ja ilta-aikaan pikkuhävyttömyyksiä.

 

[Tadu]

Varmastikin on yksi parhaita maita, mutta se ei liene syy muuttaa niitä huonompaan. Väitän myös, että Suomi - mittareista riippuen - on myös yksi parhaista maista toimia yrittäjänäkin. Nyt on vai menossa vaihe, jossa kuvitellaan onnen lepäävän alisteisemmassa sekä ahneemmassa tulevaisuudessa, välittämättä lainkaan sen seurauksista mm yhteiskuntarauhaan.

Tämä Suomen hankala ”vaihe” on jatkunut jo 16 vuotta. Missä vaiheessa mielestäsi pitää hyväksyä, että kyse ei ole ”vaiheesta”, vaan siitä, että emme yksinkertaisesti pysy niin sanottujen verrokkimaiden perässä.

Mitä parempi maa Suomi on yrittäjälle, sitä enemmän täällä on yrityksiä, sitä enemmän täällä on menestyviä yrityksiä, sitä enemmän talouskasvua, sitä enemmän työpaikkoja, sitä paremmin palkattuja työpaikkoja jne.

Emmekä me ole lähelläkään Yhdysvaltoja tai sellaiseksi pyrkimässä. Heh. Noh käytetäänhän oikeallakin kommunisti-retoriikkaa. Samaa sarjaa.

 

[ipaz]

Kaikki ne joilla ei ole ylimääräistä rahaa, ovat jo lopettaneet leffoissa ja ravintoloissa käynnin, ulkomaanmatkoista nyt puhumattakaan. Ne ovat nykyään perheiden unelmia, toki aika vaatimattomia setämiesten näkökulmasta.

Kuulostaa ihan meidän perheeltä lapsuudessani 80-luvulla. Isä ja äiti painoivat pienipalkkaista duunia eivätkä valittaneet, vaan säästivät, kiristivät ja etsivät keinoja millä voitiin elää kuitenkin ihan täysipainoista elämää - toki ilman niitä ravintolaillallisia ja etälänmatkoja. Isä harrasti onneksi metsästystä niin sitä kautta saatiin lihaa pakastimeen, perunat nostettiin koko suvun voimin eri sukulaisten pelloista ja äiti neuloi sukat, lapaset ja villapaidat meille muksuille.

Siihen aikaan monessa muussakin perheessä elettiin asenteella, että se hankitaan mihin on varaa. Autona oli joku vanha Toyota, jonka pystyi itse korjaamaan. Vaatteet, lätkävarusteet ja polkupyörät perin aina isoveljeltä. Silti ei koskaan tuntunut että olisimme olleet köyhiä. Kaikki muuttui kun vanhemmat saivat 15% korolla olleen asuntolainan maksettua pois 8-9 vuodessa. Sitten lähdettiinkin yhtäkkiä Ruotsinlaivalle risteilylle ja hankittiin Commodore 64, jolla tosin pelattiin pitkään vanhasta jatkuvasti sammuilevasta televisiosta. Ei haitannut menoa. Niin hieno se oli, vaikka joku ennätys saattoi pelissä saattoi mennä sivu sun kun ruutu pimeni yhtäkkiä. Pyydettiin isää ostamaan uusi tv, mutta vastaus oli tyly että ostakaa itse sitten kun tienaatte.

Kyllä nykään on vähän liikaa sellainen asenne ihmisillä, että asioita pitää olla ja saada, vaikka niihin ei varaa olisikaan. Ei pidetään mitenkään pahana, että valtio tukee kun itsellä ei varat riitä. On kyse sitten asumistuesta tai vaikkapa maksusitoumuksen hankkimisesta. Onneksi minut on opetettu siihen, että valtiolta ei pyydetä, eikä sitä pyritä omalta osalta rasittamaan yhtään enempää kun mitä on aivan pakko. Se on viimeinen taho josta lähdetään apua kinuamaan. Aina on kuitenkin joku, jolla on asiat vieläkin huonommin, niin jeesatkoon verovaroista heitä sitten.

Ainoa suora tuki mitä olen viimeksi saanut taitaa olla ollut opintotuki. Sekä tietysti ensiasunnon verovähennys, jonka asteittaisesta poistosta olen minäkin "kärsinyt". Ihan oikein kuitenkin että se poistuu, niin markkina on edes hivenen terveempi.

 

[Tadu]

Kuulostaa ihan meidän perheeltä lapsuudessani 80-luvulla. Isä ja äiti painoivat pienipalkkaista duunia eivätkä valittaneet, vaan säästivät, kiristivät ja etsivät keinoja millä voitiin elää kuitenkin ihan täysipainoista elämää - toki ilman niitä ravintolaillallisia ja etälänmatkoja. Isä harrasti onneksi metsästystä niin sitä kautta saatiin lihaa pakastimeen, perunat nostettiin koko suvun voimin eri sukulaisten pelloista ja äiti neuloi sukat, lapaset ja villapaidat meille muksuille.

Siihen aikaan monessa muussakin perheessä elettiin asenteella, että se hankitaan mihin on varaa. Autona oli joku vanha Toyota, jonka pystyi itse korjaamaan. Vaatteet, lätkävarusteet ja polkupyörät perin aina isoveljeltä. Silti ei koskaan tuntunut että olisimme olleet köyhiä. Kaikki muuttui kun vanhemmat saivat 15% korolla olleen asuntolainan maksettua pois 8-9 vuodessa. Sitten lähdettiinkin yhtäkkiä Ruotsinlaivalle risteilylle ja hankittiin Commodore 64, jolla tosin pelattiin pitkään vanhasta jatkuvasti sammuilevasta televisiosta. Ei haitannut menoa. Niin hieno se oli, vaikka joku ennätys saattoi pelissä saattoi mennä sivu sun kun ruutu pimeni yhtäkkiä. Pyydettiin isää ostamaan uusi tv, mutta vastaus oli tyly että ostakaa itse sitten kun tienaatte.

Kyllä nykään on vähän liikaa sellainen asenne ihmisillä, että asioita pitää olla ja saada, vaikka niihin ei varaa olisikaan. Ei pidetään mitenkään pahana, että valtio tukee kun itsellä ei varat riitä. On kyse sitten asumistuesta tai vaikkapa maksusitoumuksen hankkimisesta. Onneksi minut on opetettu siihen, että valtiolta ei pyydetä, eikä sitä pyritä omalta osalta rasittamaan yhtään enempää kun mitä on aivan pakko. Se on viimeinen taho josta lähdetään apua kinuamaan. Aina on kuitenkin joku, jolla on asiat vieläkin huonommin, niin jeesatkoon verovaroista heitä sitten.

Ainoa suora tuki mitä olen viimeksi saanut taitaa olla ollut opintotuki. Sekä tietysti ensiasunnon verovähennys, jonka asteittaisesta poistosta olen minäkin "kärsinyt". Ihan oikein kuitenkin että se poistuu, niin markkina on edes hivenen terveempi.

Sama omassakin lapsuudessa. 90-luvulla syntyneet ja nuoremmat eivät muista kuin hyvät ajat ja ovat tottuneet Nokian vetämiin hyviin aikoihin sekä näihin jälkiliukkaisiin.

Olisihan se kaikkien mielestä kivaa jos asiat olisi paremmin.

 

[Cobol]

No siihen nähden, että Riikka on ennen poliitikon uraa nostanut apurahoja, ja voisin veikata että myös tukia, melkoisen määrän väitöskirjan tekoa varten, joka ei koskaan valmistunut, on hänen syyllistäminen elintasostaan enemmän oikeutettua kuin monen muun.

Samoin Halla-ahohan kirjoitteli blogiaan aikoinaan Suomi-Ukraina-sanakirjaan saamansa apurahan tuodessa elantoa. Joka ei muuten koskaan valmistunut. Sentään väitöskirjansa hurjan tuottavasta aiheesta, eli muinaiskirkkoslaavista, valmistui.

Että jos puhutaan yhteiskunnan eläteistä, niin kaksi varsin tunnettua esimerkkiä voidaan nostaa sekä pahimmanlaatuisina elätteinä että elättien hymyilevinä kurittajina.

Ja siis ns. oikeita töitä kumpikaan ei ole tehnyt.

Mielenkiintoista hallituspuolen poliitikkojen syyllistämistä siitä, että ovat tehneet tieteellistä työtä. Kyse ei ole pahimmanlaatuisista eläteistä Purran ja Halla-ahon tapauksissakaan. Satosta väitettiin jonkun muun viestissä todella tyhmäksi, mitä hän muuten ei ole. Päinvastoin.

 

[ipaz]

Olisihan se kaikkien mielestä kivaa jos asiat olisi paremmin.

Tottakai kaikki haluaa että asiat olisivat paremmin, mutta kun se paremmin ei yleensä tule ilmaiseksi. Sen eteen pitää ihan yksilötasollakin suunnitella pidemmällä tähtäimellä, eikä odottaa että joku tekee sen itsensä puolesta.
Kaikki-tänne-mulle-heti-asenne on kyllä ikävän näkyvä osa nykyaikaa.

 

[Cobol]

Hallitus pääpiirteessään tekee sitä politiikkaan johon enemmistö kansasta antoi mandaatin. Hallituksen arvovalinta on minkälaista perhepolitiikkaa he tekevät jotta nuorten perheiden tulevaisuuden näkymät näyttävät edes jossain määrin positiivisilta. Nykyhallitus on lisännyt varainsiirtoveron, kannustaa opiskelijoita nostamaan opintolainaa, asuntolainan korkovähennystä ei ole enää ollenkaan. Näitäkään ei ollut meillä setämiehillä rasitteena 25 v sitten. Päinvastoin, edessä oli pitkä kasvukausi.

Kaikki ne joilla ei ole ylimääräistä rahaa, ovat jo lopettaneet leffoissa ja ravintoloissa käynnin, ulkomaanmatkoista nyt puhumattakaan. Ne ovat nykyään perheiden unelmia, toki aika vaatimattomia setämiesten näkökulmasta.

Vaikka olen tarkemmin analysoimatta setämiesten rasitteista setämiehenä hieman toista mieltä, Orpon hallitus tekee onnistunutta ja vähemmän onnistunutta politiikkaa kuten muutkin hallitukset. Vähemmän onnistunutta on positiivisen uskon luominen tulevaisuuteen ja siihen, että Suomeen kannattaa hankkia lapsia.

Kyse on osin hallituksen huonosta viestinnästä. Pyrkimykset estää julkisen puolen lisävelkaantumista ovat tulevien sukupolvien tulevaisuuden rakentamista.

 

[Jakedeus]

Mutta sivumennen, on kyllä ihan saakelin hukkaan heitettyä aikaa ja aivokapasiteettia käydä kitisemään siitä, että sanotaanko vaikka apurahaa nostava kirjailija Alapäätalo käy apurahojen turvin kirjoittamassa Jatkoaikaan lätkäjuttuja ja ilta-aikaan pikkuhävyttömyyksiä.

En kyllä ymmärrä, mihin tämä liittyy. Olettavasti esimerkki-henkilön kirja kuitenkin valmistuu, ja olettavasti hän ei ole julistamassa kuinka olemme tottuneet liian hyvää elintasoon ja hymyillyt kuvissa, kun tästä ''elintasosta'' leikataan.

Mutta jos pointtini ei avaudu, niin ei sitten.

 

[Jakedeus]

Mielenkiintoista hallituspuolen poliitikkojen syyllistämistä siitä, että ovat tehneet tieteellistä työtä.

No jos talonrakentaja rakentaa kymmenen vuotta taloa ja viimehetkellä jättää katon asentamatta, niin en nyt hirveästi lähtisi kehumaan hyvästä työstä. Ja joo, varmaan nyt lähdet toitottamaan, kuinka Purra on varmasti osallistunut konferensseihin ja tehnyt sitä ja tätä, ja kun kysyn että no mitä noin niin kuin varsinaisesti, niin vastaat että ei sinulla ole mitään velvollisuutta näitä lähteä avaamaan. Samalla tavalla kuin Ruotsin yritysverotuksen kohdalla. Että jätetään tämä tähän.

 

[Cobol]

No jos talonrakentaja rakentaa kymmenen vuotta taloa ja viimehetkellä jättää katon asentamatta, niin en nyt hirveästi lähtisi kehumaan hyvästä työstä. Ja joo, varmaan nyt lähdet toitottamaan, kuinka Purra on varmasti osallistunut konferensseihin ja tehnyt sitä ja tätä, ja kun kysyn että no mitä noin niin kuin varsinaisesti, niin vastaat että ei sinulla ole mitään velvollisuutta näitä lähteä avaamaan. Samalla tavalla kuin Ruotsin yritysverotuksen kohdalla. Että jätetään tämä tähän.

Tieteellisessä työssä kyse ei edelleenkään ole mistään eläteistä silloinkaan, jos toiselta väitöskirja jää kesken. Fiksuna kirjoittajana voit kyllä tämän myöntää lähtemättä rakentelemaan olkiukkojasi.

Mitä tulee "elätteihin", menossa on nyt toinen hallitus, jolla on minusta jonkin verran väärä suhtautuminen kulttuuriin. Leikkaukset olivat kovia jo M-hallituksen aikana ja Orpon hallitus jatkaa samalla tavalla. Ihan en ole varma, onko tämä kaikilla tavoilla järkevää. Tekijät kokevat olevansa vaikeassa tilanteessa.

 

[Euro71]

On tuo luokanopettajan lähtöpalkka silti hävyttömän alhainen siihen nähden, että koulutus on kuitenkin ylempi korkeakoulututkinto.

Toisaalta palkka yksityisellä puolella ei ole millään tavoin sidottuna sen enempää koulutukseen, kokemukseen tai muuhunkaan sellaiseen. Yksityinen puoli maksaa palkkaa sen mukaan, miten tehdystä työstä saa rahaa asiakkailta.

Omassa viiteryhmässäni (korkeakoulutetut) on tästä olemassa sitkeä harha. Olen pitkään antanut esimerkin aiheesta. Toinen työskentelee itseoppineena koodarina PK-seudulla olevassa menestyneessä ja kovaa tulosta takovassa firmassa. Hän on koodarina projektissa, joka tahkoaa rahaa firmalle. Toisella on tohtorintutkinto ja hän työskentelee kokonaisvaltaisena projektipäällikkönä, kehitysjohtajana, tiiminvetäjänä ja koodarina yhden hengen ryhmässä, kahden hengen firmassa Perähikiällä. Firma tekee about plusmiinusnolla-tulosta. Ihan ymmärrettävistä syistä ensimmäinen henkilö mitä todennäköisemmin saa palkkaa ainakin yhtä paljon kuin jälkimmäinen, jos ei enemmänkin, eikä jälkimmäisen laajasta toimenkuvasta ja isoista vastuista tule juuri korvausta.

Julkisella puolella tilanne on toki erilainen. Mutta siihen en osaa oikeasti sanoa mitään, että miten julkisen puolen palkkapotti pitäisi jakaa niin, että se olisi oikeudenmukainen. Missään tapauksessa yksityisen puolen palkat eivät ole oikeudenmukaisia, paitsi jos asiaa katselee markkinatalouden näkökantilta.

 

[Hermes#41]

Vaikka olen tarkemmin analysoimatta setämiesten rasitteista setämiehenä hieman toista mieltä, Orpon hallitus tekee onnistunutta ja vähemmän onnistunutta politiikkaa kuten muutkin hallitukset. Vähemmän onnistunutta on positiivisen uskon luominen tulevaisuuteen ja siihen, että Suomeen kannattaa hankkia lapsia.

Kyse on osin hallituksen huonosta viestinnästä. Pyrkimykset estää julkisen puolen lisävelkaantumista ovat tulevien sukupolvien tulevaisuuden rakentamista.

Onnistumisten tulokset nähdään ehkä muutaman vuoden päästä. Onnistuuko velkaantumisen taittaminen ja työllisyyden kasvu?

Epäonnistumisten tulokset on nähtävillä jo nyt ja kohtalaisen lähitulevaisuudessa. Mm. lakot, kuun vaihteen jälkeen voimaan tulevat leikkaukset sosiaaliturvaan jne.

Toivon sydämmeni pohjasta onnistumisia, mutta luottamus ei ole kovin korkealla.

 

[Cobol]

Onnistumisten tulokset nähdään ehkä muutaman vuoden päästä. Onnistuuko velkaantumisen taittaminen ja työllisyyden kasvu?

Riippuu pitkälti mm. kansainvälisistä suhdanteista, Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista ja erityisesti päävientimaa Saksan talouden kehityksestä. Suomen talous ei ole irrallisessa kuplassa eikä hallitusten juhlinnat saavutuksistaan ole koskaan yksin niiden ansiota. Usein hallituksella on ollut rooli, mutta edeltäneellä tai edeltäneillä hallituksilla.

Jos Eurooppa pääsee nousuun 2025 alkaen, Orpon hallituksen talous- ja työllisyystavoitteet saattavat jopa pääosin toteutua. Ellei pääse, tavoitteista jäädään kauaksi.

Epäonnistumisten tulokset on nähtävillä jo nyt ja kohtalaisen lähitulevaisuudessa. Mm. lakot, kuun vaihteen jälkeen voimaan tulevat leikkaukset sosiaaliturvaan jne.

Toivon sydämmeni pohjasta onnistumisia, mutta luottamus ei ole kovin korkealla.

Leikkaukset sosiaaliturvaan ovat erittäin ison määrän asiantuntijoita mielestä oikeaa politiikkaa. Se mistä voidaan Orpoja arvostella, on leikkausten jakauma sekä veronkorotusten kanssa viivyttely. Julkinen talous | IMF: Suomi tarvitsee leikkauksia ja veronkiristyksiä – ”Julkisia menoja on vähennettävä”

Orpon hallitus toivottavasti ottaa työpöydälle mm. listaamattomien yritysten osinkojen verouudistuksen. IMF antaa muistaakseni myöhemmin yksityiskohtaisemman raportin, mutta jo nyt esillä olevat verouudistukset ovat kyllä niitä, jotka tulisi tehdä. Ja ne ovat vaikeita mm. Kokoomuksesta sekä erityisesti PS:n ja Yrittäjien hyvästä yhteistyöstä johtuen.

 

[Cobol]

Kyllä hän on. Jos ei ole mitään muuta mielessä kuin talouskasvu yhteiskunnassa, niin on tyhmä.

Provokatiivinen viestisi Satosta koskien on varmasti joidenkin mielestä osuva ja huvittavakin. Itse en viitsi tämän enempää siihen reagoida.

 

[tommy36]

Tämä Suomen hankala ”vaihe” on jatkunut jo 16 vuotta. Missä vaiheessa mielestäsi pitää hyväksyä, että kyse ei ole ”vaiheesta”, vaan siitä, että emme yksinkertaisesti pysy niin sanottujen verrokkimaiden perässä.

Mitä parempi maa Suomi on yrittäjälle, sitä enemmän täällä on yrityksiä, sitä enemmän täällä on menestyviä yrityksiä, sitä enemmän talouskasvua, sitä enemmän työpaikkoja, sitä paremmin palkattuja työpaikkoja jne.

Emmekä me ole lähelläkään Yhdysvaltoja tai sellaiseksi pyrkimässä. Heh. Noh käytetäänhän oikeallakin kommunisti-retoriikkaa. Samaa sarjaa.

Edelleenkään en näe itse vaan sitä, että ongelmat kulminoituisivat niihin työntekijöihin, ja heidän syytänsä olisi se kilpailukyvyttömyys sitten kuitenkaan. Voidaan iänkaikkisesti pyöritellä niitä lukuja suuntaan ja toiseen, ja tulkita kuka itse mitenkin haluaa. Yksimielisyyttä ei ole edes ekonomien keskuudessa siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Mutta jos sekaisin ollaan kuin seinäkellot, niin ainakin inhmilliset aspektit on syytä mukana pitää.

Nyt hallituksella ei ole yksinkertaistettuna mitään muuta työkalu pakissaan, kun helvetinmoinen leka työttömien ja ison osan työtätekevienkin suuntaan. Kun ei siis edes yrityksissä kyetä muuta keksimään, niin sitten toimitaan näin, että revitään vielä vähän enemmän irti tekijöistä, ja kurnuutetaan ihmisiä, joita ei oteta työpaikkoihin, joita on vapaana kuulema pilivn pimein.

Hallituksen koulutusajatuksetaan ei edistä tulevaisuutta lainkaan, tai sitten vain siinä smassa yksinsarvisten maailmassa, jossa touhuillaa luulevat työpaikkoja ilmaantuvan solkenaan, ja ihmisten niihin työllistyvän. Pitäisi varmaan saada samoja nappeja, jos iahn tosissaan uskovat tuohon touhuiluun. Ja huomaa nyt kuitenkin sekin, että en tässä ole kehumassa muitakaan hallituksia. No vaikka sittenkin olen iloinen, että monen vihaama ja mielensä katkeroittama Marin oli vallassa vaikeana aikana, eikä esim Orpo tai Sipilä.

En minäkään väitä, että mitään ei tarvitse tehdä, mutta kyllä nyt sitä yhteishenkeä vailla kitinää tarvitaan koko rintamalla. Eli yrityksetkin voi nyt alkaa katsomaan omaan peiliinsä, ja miettiä sitä, mikä siellä on mennyt pieleen. Eikö hyvänäkään aikana osattu tehdä mitään, joka nyt auttaisi.

 

[Kimmo_Ahteri]

Kuulostaa ihan meidän perheeltä lapsuudessani 80-luvulla. Isä ja äiti painoivat pienipalkkaista duunia eivätkä valittaneet, vaan säästivät, kiristivät ja etsivät keinoja millä voitiin elää kuitenkin ihan täysipainoista elämää - toki ilman niitä ravintolaillallisia ja etälänmatkoja. Isä harrasti onneksi metsästystä niin sitä kautta saatiin lihaa pakastimeen, perunat nostettiin koko suvun voimin eri sukulaisten pelloista ja äiti neuloi sukat, lapaset ja villapaidat meille muksuille.

*****************

Kyllä nykään on vähän liikaa sellainen asenne ihmisillä, että asioita pitää olla ja saada, vaikka niihin ei varaa olisikaan. Ei pidetään mitenkään pahana, että valtio tukee kun itsellä ei varat riitä. On kyse sitten asumistuesta tai vaikkapa maksusitoumuksen hankkimisesta. Onneksi minut on opetettu siihen, että valtiolta ei pyydetä, eikä sitä pyritä omalta osalta rasittamaan yhtään enempää kun mitä on aivan pakko. Se on viimeinen taho josta lähdetään apua kinuamaan. Aina on kuitenkin joku, jolla on asiat vieläkin huonommin, niin jeesatkoon verovaroista heitä sitten.

Ainoa suora tuki mitä olen viimeksi saanut taitaa olla ollut opintotuki. Sekä tietysti ensiasunnon verovähennys, jonka asteittaisesta poistosta olen minäkin "kärsinyt". Ihan oikein kuitenkin että se poistuu, niin markkina on edes hivenen terveempi.

Zori, näiden viestien pilkkominen on vähän vaikeaa..

Olen itse elänyt ihan saman lapsuuden 80-luvulla. Ero mikä nyky 3-kymppisillä on esimerkiksi 2000-luvun alun tai omien vanhempien 70-luvun perheenperustamisen hetkeen on, ettei kasvua ole juurikaan luvassa. 80-luvulla meidän kaikki lomat meni mökillä, oman perheeni kanssa käytiin ulkomailla kerran vuodessa, myös ravintolassa syömässä. Nykyperheet eivät pääse mökille, ravintolaan eivätkä ulkomaille. Samalla varallisuus on kasvanut niillä, joilla on ollut kaupungissa omistusasunto pitkään.

90-luvun lamasta huolimatta koulutus on taannut hyvän toimeentulon nykyään ja tulin opiskeluaikoina toimeen opintotuella. Ei ole tarvinnut tehdä opintojen ohella duunia, pl kesätyöt. Pääsin helpolla. Kun sain jalkani työelämään 2000-luvun alussa, se on edesauttanut vaurastumisessa koska koulutetusta työvoimasta oli pulaa.

En yhtään ihmettele, miksi nykyperheet haluavat tavoitella samoja asioita kuin edelliset sukupolvet. Ikävä kyllä, keskiluokkaiset eivät näytä saavuttavan samaa elintasoa kuin edelliset sukupolvet ja tähän tilanteeseen on herätty nyt sodan myötä. En itse osoittaisi sormella heitä oikean asenteen puutteesta, koska osittain nykytilanne on aiheutunut syistä, joita kukaan ei 5v sitten pystynyt kuvittelemaan.

Vaikka olen tarkemmin analysoimatta setämiesten rasitteista setämiehenä hieman toista mieltä, Orpon hallitus tekee onnistunutta ja vähemmän onnistunutta politiikkaa kuten muutkin hallitukset. Vähemmän onnistunutta on positiivisen uskon luominen tulevaisuuteen ja siihen, että Suomeen kannattaa hankkia lapsia.

Kyse on osin hallituksen huonosta viestinnästä. Pyrkimykset estää julkisen puolen lisävelkaantumista ovat tulevien sukupolvien tulevaisuuden rakentamista.

Hallitus ansaitsee tunnustusta yhtenäisyydestä. Kok+PS ovat vieneet omia tavoitteitansa eteenpäin yhdessä eikä rakoilua ole juurikaan ollut. Orpo on saanut hallituksen menemään eteenpäin askel askeleelta kesän rasismikohun jälkeen. En itse ole täysin samaa mieltä tavoitteista tai keinoista, mutta toivon kuitenkin että ennen kauden loppua, työllisyystilanne ja palkansaajan reaaliansiot olisivat siinä määrin nousseet, ettei seuraava enemmistöhallitus tule perumaan nyt tehtyjä päätöksiä. Jos duunareilla olisi hyvä työtilanne, tuskin olisi tarvetta palata muokkaamaan tämän hallituksen läpisaamiaan päätöksiä.

Hallituksen puolustukseksi on sanottava, ettei paremman tulevaisuuden maalaaminen ole juuri nyt helppoa. Mediaan mahtuu vain yksi aihe kerrallaan, nyt se on lakot ja työelämän uudistukset. Jos hallituspuolueet haluavat kansan mandaatin myös jatkossa, kuvaa paremmasta huomisesta olisi syytä alkaa maalailemaan hyvissä ajoin ennen seuraavia vaaleja.

 

[Tadu]

Edelleenkään en näe itse vaan sitä, että ongelmat kulminoituisivat niihin työntekijöihin, ja heidän syytänsä olisi se kilpailukyvyttömyys sitten kuitenkaan. Voidaan iänkaikkisesti pyöritellä niitä lukuja suuntaan ja toiseen, ja tulkita kuka itse mitenkin haluaa. Yksimielisyyttä ei ole edes ekonomien keskuudessa siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Mutta jos sekaisin ollaan kuin seinäkellot, niin ainakin inhmilliset aspektit on syytä mukana pitää.

Nyt hallituksella ei ole yksinkertaistettuna mitään muuta työkalu pakissaan, kun helvetinmoinen leka työttömien ja ison osan työtätekevienkin suuntaan.

Enhän minäkään väittänyt, että tämän tilanteen syyllisiä olisivat työntekijät. Eikä ole tainnut hallituskaan niin väittää. Ei näitä toimenpiteitä tehdä sen perusteella kuka on syyllinen tilanteeseen.

Valtiohan jatkaa vasemmistolaista elvyttämispolitiikkaa velkaantumalla edelleen helvetisti ihan laskettuna velka/bkt.

 

[tommy36]

Enhän minäkään väittänyt, että tämän tilanteen syyllisiä olisivat työntekijät. Eikä ole tainnut hallituskaan niin väittää. Ei näitä toimenpiteitä tehdä sen perusteella kuka on syyllinen tilanteeseen.

Valtiohan jatkaa vasemmistolaista elvyttämispolitiikkaa velkaantumalla edelleen helvetisti ihan laskettuna velka/bkt.

Ei hallituksen tarvitse mitään väittää, jos kuitenkin touhuaminen kertoo sen, kenen niskaan halutaan hommat kaataa. Ei hyvät yritykset -joita täälläkin mainostetaan olevan- tarvitse kyllä yhtään apuja suhteessa työntekijöihin, vaan sen pitää olla koko ajan mahdollisimman tasa-arvoinen, mutta sosiaalisesti oikeudenmukaisessa hengessä.
En siis itsekään toki usko (liian) vapaaseen markkinatalouteen, vaan uskon kyllä sääntelyn olevan ihan järkevää touhua, ja jossakin tapauksessa sitä voisi olla vieläkin enemmän. Mutta nythän yritykset haluavat sääntelyä heidän hyväkseen, jotta saisivat periaatteessa mahdollisuuden kohdistaa toimet työntekijöihinsä tulevaisuudessa.
Jos siis asiat ovat nyt hyvin, niin sitten pidetään edes siitä kiinni, mutta omassa maailmassani demokratian pitää aina pyrkiä parempaan, mitä tulee laajenevaan hyvinvointiin. Silloin siis kilpailuetua pitää hakea muualtakin, kuin siitä, että saataisiin globaalisti tilanne, jossa halpatyö olisi päivän sanana.
Ei siis voi harmittaa, että jossakin joku tenava vetää euron päiväpalkalla (joka kuulema riittää liki siihen, ettei enää ole köyhä), ja siksi pyrkiä asteittaain muuttamaan samaan suuntaan asioita muualla.

Ja pyydän nyt ymmärtämään, että tämä on -jjuti nyt ja tässä kohtaa- hyvin paljon kärjistetty, mutta askel kuitenkin sinne väärään suuntaan.
Jos itselllä intoa riittäisi, niin toki pistäisi ammattiyhdistysajattelunkin ihan uuteen suuntaan, mutta se onkin toinen juttu se. Kaikesta huolimatta ammattiliittojaj tarvitaan niin kauan, kun hallinnot ovat heikkoja ja keskittyvät maansa (=kansansa, jota ilman sitä maatakan ei ole) asioiden hoitamiseen sen edeltä, ettei se oma perse ja tulevaisuus ole ensimmäisenä päätöksiä ohjaamassa.

 

[444]

Kuulostaa ihan meidän perheeltä lapsuudessani 80-luvulla. Isä ja äiti painoivat pienipalkkaista duunia eivätkä valittaneet, vaan säästivät, kiristivät ja etsivät keinoja millä voitiin elää kuitenkin ihan täysipainoista elämää - toki ilman niitä ravintolaillallisia ja etälänmatkoja. Isä harrasti onneksi metsästystä niin sitä kautta saatiin lihaa pakastimeen, perunat nostettiin koko suvun voimin eri sukulaisten pelloista ja äiti neuloi sukat, lapaset ja villapaidat meille muksuille.

Siihen aikaan monessa muussakin perheessä elettiin asenteella, että se hankitaan mihin on varaa. Autona oli joku vanha Toyota, jonka pystyi itse korjaamaan. Vaatteet, lätkävarusteet ja polkupyörät perin aina isoveljeltä. Silti ei koskaan tuntunut että olisimme olleet köyhiä. Kaikki muuttui kun vanhemmat saivat 15% korolla olleen asuntolainan maksettua pois 8-9 vuodessa. Sitten lähdettiinkin yhtäkkiä Ruotsinlaivalle risteilylle ja hankittiin Commodore 64, jolla tosin pelattiin pitkään vanhasta jatkuvasti sammuilevasta televisiosta. Ei haitannut menoa. Niin hieno se oli, vaikka joku ennätys saattoi pelissä saattoi mennä sivu sun kun ruutu pimeni yhtäkkiä. Pyydettiin isää ostamaan uusi tv, mutta vastaus oli tyly että ostakaa itse sitten kun tienaatte.

Kyllä nykään on vähän liikaa sellainen asenne ihmisillä, että asioita pitää olla ja saada, vaikka niihin ei varaa olisikaan. Ei pidetään mitenkään pahana, että valtio tukee kun itsellä ei varat riitä. On kyse sitten asumistuesta tai vaikkapa maksusitoumuksen hankkimisesta. Onneksi minut on opetettu siihen, että valtiolta ei pyydetä, eikä sitä pyritä omalta osalta rasittamaan yhtään enempää kun mitä on aivan pakko. Se on viimeinen taho josta lähdetään apua kinuamaan. Aina on kuitenkin joku, jolla on asiat vieläkin huonommin, niin jeesatkoon verovaroista heitä sitten.

Ainoa suora tuki mitä olen viimeksi saanut taitaa olla ollut opintotuki. Sekä tietysti ensiasunnon verovähennys, jonka asteittaisesta poistosta olen minäkin "kärsinyt". Ihan oikein kuitenkin että se poistuu, niin markkina on edes hivenen terveempi.

Kuulostaa niin kovin tutulta. Mun vanhemmat maksoivat 90-luvun alussa ”maltillisella” korolla kahta asuntolainaa, kun vuonna -89 myyntiin laitettu kantakaupungin kaksio ei mennytkään syystä tai toisesta niin rivakasti kaupaksi. Mulle lapsuus näytti silti onnelliselta, koska pöydässä oli aina maittavaa kotiruokaa ja vähintäänkin toinen vanhemmista kotona, kun päästiin koulusta. Ei ollut pelikonsoleita, tietokoneita, ei tehty etelänmatkoja, ajettiin Carina II:lla ja kerran kesässä käytiin autolla jossain pohjoisempana telttailemassa. Ravintolassa käytiin syömässä kerran vuodessa, vappuna. Joskus sitten ysärin puolivälissä taloon tuli Sony Trinitron, joka itselleni näyttäytyi vain isompana telkkarina, näkyi Muumit vähän isompina.
Pikakelaus aikuisuuteen. Otettiin eka asuntolaina, kun oli 29-vuotias. Jälkiviisaana voin sanoa, että olisi kannattanut lyhentää maksimit kaiken aikaa ja perustaa perhe jo silloin. Sen sijaan tuli myöhemmin ero, omaisuuden ositus ja muut kivat. Perustin perheen 9 vuotta myöhemmin, seuraavana vuonna jäin työttömäksi ja korot pomppasivat ennätyslukemiin. Samoihin aikoihin tuli tieto, että odotetaan toista lasta. Kyllähän se oman jännityksensä luo, kun päällä on se asuntolaina, talo pöndellä (eli auto pakollinen) ja tieto siitä, että kohta eletään vain yhden ihmisen tuloilla, mikäli sattuu saamaan töitä. Nykyään käydään ehkä kahdesti kuukaudessa ravintolassa, sellaisessa jossa lounasajan ulkopuolella annos maksaa max 20€. Asunto- ja autolaina pitävät huolen siitä, että liikaa ei tarvitse tuhlata. Etelässä käytiin alkuvuodesta 2022, seuraavan kerran ehkä joskus. Pohjoisessa pyritään käymään vuosittain autolla, mutta sekin on kohtsillään hankalampaa, kun autoon pitää pakata ne kaksi turvaistuinta, rattaat ja koira. Olisihan se kivaa, jos voisi elää leveämmin, mutta olisi varmaan kannattanut ottaa se nykyisen asuntolainan yhteyteen se korkokatto ja työttömyysturvavakuutus. En ottanut. Valintojen maailma, ja nyt kaikki ikävä sen suhteen realisoitui yhdellä kertaa. Mutta ainakin lapset tulevat oppimaan sen, että ihan kaikkea ei aina voi saada, ja se on vain hyvä asia.

 

[Raid76]

IL-analyysi: Ministeri Juuso piiloutuu – Sairaaloihin ja palveluihin tulossa järisyttävät muutokset

Sairaaloiden tehtävien karsintaa ja julkisten palveluiden rajaamista valmistellaan ministeriössä, mutta vastuuministeri Kaisa Juuso on vältellyt niistä kertomista, kirjoittaa Iltalehden politiikan toimittaja Hanna Gråsten-Lahtinen.

www.iltalehti.fi

Siitä voi lukea, millainen epäselvyyksien ja ristiriitaisuuksien soppa on keitettynä. Vastaan omasta puolestani ja ammattini edustajana artikkelissa esitettyyn kysymykseen: ei ole tehtäviensä tasalla.