Näitä tapauksia on paljon, ja vielä paljon pahempaan tilanteeseen joutuneita. Yhteistä kaikille on huono onni (= harkinta) isojen päätösten ajoituksessa. On ostettu perheen tulotasoon nähden kallis asunto matalan koron aikakaudella, ja mitoitettu perheen talous muutaman vuoden takaisen kustannustason aikakauteen. Pahimmissa tapauksissa asuntolainan takaisinmaksuaika on ollut jo alunperin pisin mahdollinen, ja muutenkin perheen talous on ollut jo ennen Venäjän ”erikoisoperaatiota” sitä luokkaa, ettei ylimääräisiä säästöjä ole jäänyt paljoa käteen. No huonostihan siinä saattaa käydä.
Ei täällä käsittääkseni ole vittuiltu. On täysin korrektia ja rehellistä todeta, että kotitaloudet tekevät päätöksiä asumisestaan ja hankinnoistaan itse, ja tähän sisältyy aina riskejä. Jokainen kuluttaja ja perhe voi itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon pakollisten menojen jälkeen ylimääräisestä fyrkasta laitetaan etupainotteisesti vaikka ulkomaanmatkoihin, leffoihin ja ravintolakäynteihin, ja kuinka paljon laitetaan säästöön pahan päivän varalta.Kaikella tällä tarkoitan nyt vain sitä, ettei voida riskien realisoitumisesta vittuilla ja ivailla vain sitä ihmistä yksinomaan. Heillä sitäpaitsi saattaa käydä vielä huonommin, kuin sillä yrittäjänriskillä olevalle käy.
Samanlaiset haaveet ja tavoitteet kuutenkin molemilla lienee ollut, mutta vain eri suunnista katsoen. Olisi siis ehkä syytä alkaa pistämään enemmän vastuuta heille, jotka ongelmat pääosin synnytyävöt. Nytkin siellä tilanteeseen syyllisen instanssin (tällä kertaa venäjä) rahat makailevat koskemattomina tileillä, ja seurauksista vastaa nyt tavallinen kansa, ja sekin käy jatkoajassa vittuilemassa toisilleen, että oma syysi.
Juuri näin. Joskus asunnonostopäätös tehdään vain onnettoman huonolla hetkellä. Tuokin perhe jos olisi voinut tehdä päätöksensä noin 10 vuotta aiemmin, niin heidän tilanteensa olisi nyt paljon helpompi, vaikka muiden lailla joutuisivat edelleenkin tinkimään jostakin.Uskaltaisin väittää että aika moni on kuitenkin nimenomaan harkiten tehnyt tuon sijoituksen asuntoon. Koronan aikana rahaa jäi monella säästöön kun menoja karsittiin ja samaan aikaan tarve esim. etätyön osalta nosti asunnoissakin sen +1 työhuone pykälän verran standardeja ylöspäin.
Laina pitää tottakai suhteuttaa tulotasoon, mutta jos 4v sitten olisi kysytty onko nyt hyvä aika ostaa asunto jos säästöissä oli kertynyt puskuria niin aika harva olisi pitänyt sitä huonona tulevaisuuden ratkaisuna.
Ensinnäkin, meidän joiden asuntojen arvot kaksinkertaistuivat n. 15 vuodessa ja lainoista maksettiin 0,25% korkoa, on helppo huudella nykyisille 3-kymppisille asunnonhankkijoille harkinnan pettämisestä. Mikään pakkohan ei ole edes yrittää hypätä nuoren pariskunnan saappaisiin nykytilanteessa, mutta kai sitä voisi joskus edes harkita?Näitä tapauksia on paljon, ja vielä paljon pahempaan tilanteeseen joutuneita. Yhteistä kaikille on huono onni (= harkinta) isojen päätösten ajoituksessa. On ostettu perheen tulotasoon nähden kallis asunto matalan koron aikakaudella, ja mitoitettu perheen talous muutaman vuoden takaisen kustannustason aikakauteen. Pahimmissa tapauksissa asuntolainan takaisinmaksuaika on ollut jo alunperin pisin mahdollinen, ja muutenkin perheen talous on ollut jo ennen Venäjän ”erikoisoperaatiota” sitä luokkaa, ettei ylimääräisiä säästöjä ole jäänyt paljoa käteen. No huonostihan siinä saattaa käydä.
Nämäkin suht nuoria ihmisiä, jotka ovat päättäneet hankkia itselleen keskiluokkaisen unelman velkarahalla, pari lasta, ja ovat tietysti halunneet myös kuluttaa ”normaalisti” ulkomaanmatkoihin, ulkona syömiseen ja kaikenlaiseen kivaan. Nyt on pitänyt tinkiä siitä kaikenlaisesta kivasta. No voihan.
Hallitustako tässä pitäisi pyytää apuun pelastamaan kaikki ne, jotka ovat ottaneet tuloihinsa nähden liikaa riskiä, eikä täten ole varaa käydä leffassa, ulkomaanmatkoilla ja teppanyaki-ravintoloissa?
Ennen kaikkea ihmettelen eniten ihan mukavaa elävien ihmisten alituisesti valitusta, kun ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen. Ei tavallisella hyvin toimeentulevallakaan ihmisille ole varaa kaikkeen, vaan jokainen priorisoi itselleen tärkeät asiat.Ei täällä käsittääkseni ole vittuiltu. On täysin korrektia ja rehellistä todeta, että kotitaloudet tekevät päätöksiä asumisestaan ja hankinnoistaan itse, ja tähän sisältyy aina riskejä. Jokainen kuluttaja ja perhe voi itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon pakollisten menojen jälkeen ylimääräisestä fyrkasta laitetaan etupainotteisesti vaikka ulkomaanmatkoihin, leffoihin ja ravintolakäynteihin, ja kuinka paljon laitetaan säästöön pahan päivän varalta.
Meidän on täällä vaikeaa ja usein mahdotonta vaikuttaa maailmantalouden megatrendeihin, roistovaltioiden päähänpistoihin, tai edes näihin viittaamiisi ”bonarinnostajiin”, jos oikeudentajusi vaatii niin sanottujen isojen vääryyksien oikomista. Tämä on ihan oma keskustelunsa, ja on mielestäni kohtalaista sumuttamista viedä kotitalouksien pärjäämiseen ja palvelujen kuluttamiseen liittyvä keskustelu sivuraiteelle puhumalla joistakin bonarien nostajista ja varsinkin Venäjästä. Tällaisia venäjäjuttuja vaan maailmassa tapahtuu, vaikka oikeudenmukaisuuden nimissä ei saisi.
Jos keskitymme pienen ihmisen näkökulmaan, niin tuo oman talouden riskien ymmärtäminen ja taloudellisen pärjäämisen perusteiden ymmärtäminen on ihan niitä konkreettisimpia asioita, joilla jokainen voi vaikuttaa oman taloustilanteensa kehittymiseen. Ja ennen kaikkea ilman, että ollaan sen enempää Riikan saksien kuin megatrendien armoilla ihan heti, kun jotain negatiivista tapahtuu. Aina on tietysti heitä, joilla ei ole työtä ja edellytyksiä kerätä säästöjä edes pienistä puroista, mutta he ovat taas toinen juttu, eikä heistä tässä yhteydessä nyt puhuttukaan.
Näin kyllä, mutta minä en kuulu näihin ”meihin” siinä mielessä, että ok-taloni ja sen alla olevan tontin arvo ei ole noussut tuona aikana, vaan paremminkin laskenut. Mitäs ostin taloni parhaiden seutujen ulkopuolelta, oma syyni. Lainan lyhentäminen onnistui matalien korkojen aikana mukavasti, totta, hyvä ajoitus. Tosin ex-rouvan alkoholistiksi osoittautuminen, suht kallis ero, ja itselleni lunastamani talon lainojen osittainen ”toiseen kertaan maksaminen” ovat kohdallani taas tätä omaa henkilökohtaista ”Venäjän erikoisoperaatioiden seurausta”, jolle en voinut paljoakaan. Sama juttu tietysti joutua yt-neuvotteluissa ulos firmasta 5-kympin haminoissa ja etsiä aikansa ns. ikääntyneenä työntekijänä hommia, ja löytyihän niitä lopulta. Onneksi oli säästöjäkin.Ensinnäkin, meidän joiden asuntojen arvot kaksinkertaistuivat n. 15 vuodessa ja lainoista maksettiin 0,25% korkoa, on helppo huudella nykyisille 3-kymppisille asunnonhankkijoille harkinnan pettämisestä. Mikään pakkohan ei ole edes yrittää hypätä nuoren pariskunnan saappaisiin nykytilanteessa, mutta kai sitä voisi joskus edes harkita?
Riikan tyylilajista voi olla montaa mieltä, mutta arvelisin ettei ole sinun tai minun asia syyllistää Riikka omasta elintasostaan, millainen se sitten onkaan.
On on. En missään tapauksessa ole eri mieltä.On tuo luokanopettajan lähtöpalkka silti hävyttömän alhainen siihen nähden, että koulutus on kuitenkin ylempi korkeakoulututkinto. Ikälisillä, erityiskorvattavilla tehtävillä ja ylitunneilla palkkaa voi nostaa, mutta ylitunteja ei läheskään aina ole tarjolla. Pienten lasten vanhemmilla ei myöskään välttämättä ole mahdollisuutta haalia aikaa vieviä lisätehtäviä, mutta se on oma valinta.
Kirjataan ylös mielipiteesi, tosin en tiedä mihin se liittyy, mutta onko väliäkään. Sinänsä minulla ei ole tarvetta syytellä eikä puolustella perussuomalaisten (tai muitakaan puolueita edustavien) poliitikkojen elintasoa. Näin varsinkin, kun en ole koskaan Perussuomalaisten ehdokasta äänestänyt. Mutta jos he ovat sääntöjen mukaan toimineet, niin mikäs siinä. Mutta sivumennen, on kyllä ihan saakelin hukkaan heitettyä aikaa ja aivokapasiteettia käydä kitisemään siitä, että sanotaanko vaikka apurahaa nostava kirjailija Alapäätalo käy apurahojen turvin kirjoittamassa Jatkoaikaan lätkäjuttuja ja ilta-aikaan pikkuhävyttömyyksiä.No siihen nähden, että Riikka on ennen poliitikon uraa nostanut apurahoja, ja voisin veikata että myös tukia, melkoisen määrän väitöskirjan tekoa varten, joka ei koskaan valmistunut, on hänen syyllistäminen elintasostaan enemmän oikeutettua kuin monen muun.
Samoin Halla-ahohan kirjoitteli blogiaan aikoinaan Suomi-Ukraina-sanakirjaan saamansa apurahan tuodessa elantoa. Joka ei muuten koskaan valmistunut. Sentään väitöskirjansa hurjan tuottavasta aiheesta, eli muinaiskirkkoslaavista, valmistui.
Että jos puhutaan yhteiskunnan eläteistä, niin kaksi varsin tunnettua esimerkkiä voidaan nostaa sekä pahimmanlaatuisina elätteinä että elättien hymyilevinä kurittajina.
Ja siis ns. oikeita töitä kumpikaan ei ole tehnyt.
Tämä Suomen hankala ”vaihe” on jatkunut jo 16 vuotta. Missä vaiheessa mielestäsi pitää hyväksyä, että kyse ei ole ”vaiheesta”, vaan siitä, että emme yksinkertaisesti pysy niin sanottujen verrokkimaiden perässä.Varmastikin on yksi parhaita maita, mutta se ei liene syy muuttaa niitä huonompaan. Väitän myös, että Suomi - mittareista riippuen - on myös yksi parhaista maista toimia yrittäjänäkin. Nyt on vai menossa vaihe, jossa kuvitellaan onnen lepäävän alisteisemmassa sekä ahneemmassa tulevaisuudessa, välittämättä lainkaan sen seurauksista mm yhteiskuntarauhaan.
Kuulostaa ihan meidän perheeltä lapsuudessani 80-luvulla. Isä ja äiti painoivat pienipalkkaista duunia eivätkä valittaneet, vaan säästivät, kiristivät ja etsivät keinoja millä voitiin elää kuitenkin ihan täysipainoista elämää - toki ilman niitä ravintolaillallisia ja etälänmatkoja. Isä harrasti onneksi metsästystä niin sitä kautta saatiin lihaa pakastimeen, perunat nostettiin koko suvun voimin eri sukulaisten pelloista ja äiti neuloi sukat, lapaset ja villapaidat meille muksuille.Kaikki ne joilla ei ole ylimääräistä rahaa, ovat jo lopettaneet leffoissa ja ravintoloissa käynnin, ulkomaanmatkoista nyt puhumattakaan. Ne ovat nykyään perheiden unelmia, toki aika vaatimattomia setämiesten näkökulmasta.
Sama omassakin lapsuudessa. 90-luvulla syntyneet ja nuoremmat eivät muista kuin hyvät ajat ja ovat tottuneet Nokian vetämiin hyviin aikoihin sekä näihin jälkiliukkaisiin.Kuulostaa ihan meidän perheeltä lapsuudessani 80-luvulla. Isä ja äiti painoivat pienipalkkaista duunia eivätkä valittaneet, vaan säästivät, kiristivät ja etsivät keinoja millä voitiin elää kuitenkin ihan täysipainoista elämää - toki ilman niitä ravintolaillallisia ja etälänmatkoja. Isä harrasti onneksi metsästystä niin sitä kautta saatiin lihaa pakastimeen, perunat nostettiin koko suvun voimin eri sukulaisten pelloista ja äiti neuloi sukat, lapaset ja villapaidat meille muksuille.
Siihen aikaan monessa muussakin perheessä elettiin asenteella, että se hankitaan mihin on varaa. Autona oli joku vanha Toyota, jonka pystyi itse korjaamaan. Vaatteet, lätkävarusteet ja polkupyörät perin aina isoveljeltä. Silti ei koskaan tuntunut että olisimme olleet köyhiä. Kaikki muuttui kun vanhemmat saivat 15% korolla olleen asuntolainan maksettua pois 8-9 vuodessa. Sitten lähdettiinkin yhtäkkiä Ruotsinlaivalle risteilylle ja hankittiin Commodore 64, jolla tosin pelattiin pitkään vanhasta jatkuvasti sammuilevasta televisiosta. Ei haitannut menoa. Niin hieno se oli, vaikka joku ennätys saattoi pelissä saattoi mennä sivu sun kun ruutu pimeni yhtäkkiä. Pyydettiin isää ostamaan uusi tv, mutta vastaus oli tyly että ostakaa itse sitten kun tienaatte.
Kyllä nykään on vähän liikaa sellainen asenne ihmisillä, että asioita pitää olla ja saada, vaikka niihin ei varaa olisikaan. Ei pidetään mitenkään pahana, että valtio tukee kun itsellä ei varat riitä. On kyse sitten asumistuesta tai vaikkapa maksusitoumuksen hankkimisesta. Onneksi minut on opetettu siihen, että valtiolta ei pyydetä, eikä sitä pyritä omalta osalta rasittamaan yhtään enempää kun mitä on aivan pakko. Se on viimeinen taho josta lähdetään apua kinuamaan. Aina on kuitenkin joku, jolla on asiat vieläkin huonommin, niin jeesatkoon verovaroista heitä sitten.
Ainoa suora tuki mitä olen viimeksi saanut taitaa olla ollut opintotuki. Sekä tietysti ensiasunnon verovähennys, jonka asteittaisesta poistosta olen minäkin "kärsinyt". Ihan oikein kuitenkin että se poistuu, niin markkina on edes hivenen terveempi.
No siihen nähden, että Riikka on ennen poliitikon uraa nostanut apurahoja, ja voisin veikata että myös tukia, melkoisen määrän väitöskirjan tekoa varten, joka ei koskaan valmistunut, on hänen syyllistäminen elintasostaan enemmän oikeutettua kuin monen muun.
Samoin Halla-ahohan kirjoitteli blogiaan aikoinaan Suomi-Ukraina-sanakirjaan saamansa apurahan tuodessa elantoa. Joka ei muuten koskaan valmistunut. Sentään väitöskirjansa hurjan tuottavasta aiheesta, eli muinaiskirkkoslaavista, valmistui.
Että jos puhutaan yhteiskunnan eläteistä, niin kaksi varsin tunnettua esimerkkiä voidaan nostaa sekä pahimmanlaatuisina elätteinä että elättien hymyilevinä kurittajina.
Ja siis ns. oikeita töitä kumpikaan ei ole tehnyt.
Tottakai kaikki haluaa että asiat olisivat paremmin, mutta kun se paremmin ei yleensä tule ilmaiseksi. Sen eteen pitää ihan yksilötasollakin suunnitella pidemmällä tähtäimellä, eikä odottaa että joku tekee sen itsensä puolesta.Olisihan se kaikkien mielestä kivaa jos asiat olisi paremmin.
Hallitus pääpiirteessään tekee sitä politiikkaan johon enemmistö kansasta antoi mandaatin. Hallituksen arvovalinta on minkälaista perhepolitiikkaa he tekevät jotta nuorten perheiden tulevaisuuden näkymät näyttävät edes jossain määrin positiivisilta. Nykyhallitus on lisännyt varainsiirtoveron, kannustaa opiskelijoita nostamaan opintolainaa, asuntolainan korkovähennystä ei ole enää ollenkaan. Näitäkään ei ollut meillä setämiehillä rasitteena 25 v sitten. Päinvastoin, edessä oli pitkä kasvukausi.
Kaikki ne joilla ei ole ylimääräistä rahaa, ovat jo lopettaneet leffoissa ja ravintoloissa käynnin, ulkomaanmatkoista nyt puhumattakaan. Ne ovat nykyään perheiden unelmia, toki aika vaatimattomia setämiesten näkökulmasta.
Mutta sivumennen, on kyllä ihan saakelin hukkaan heitettyä aikaa ja aivokapasiteettia käydä kitisemään siitä, että sanotaanko vaikka apurahaa nostava kirjailija Alapäätalo käy apurahojen turvin kirjoittamassa Jatkoaikaan lätkäjuttuja ja ilta-aikaan pikkuhävyttömyyksiä.
Mielenkiintoista hallituspuolen poliitikkojen syyllistämistä siitä, että ovat tehneet tieteellistä työtä.
No jos talonrakentaja rakentaa kymmenen vuotta taloa ja viimehetkellä jättää katon asentamatta, niin en nyt hirveästi lähtisi kehumaan hyvästä työstä. Ja joo, varmaan nyt lähdet toitottamaan, kuinka Purra on varmasti osallistunut konferensseihin ja tehnyt sitä ja tätä, ja kun kysyn että no mitä noin niin kuin varsinaisesti, niin vastaat että ei sinulla ole mitään velvollisuutta näitä lähteä avaamaan. Samalla tavalla kuin Ruotsin yritysverotuksen kohdalla. Että jätetään tämä tähän.
Toisaalta palkka yksityisellä puolella ei ole millään tavoin sidottuna sen enempää koulutukseen, kokemukseen tai muuhunkaan sellaiseen. Yksityinen puoli maksaa palkkaa sen mukaan, miten tehdystä työstä saa rahaa asiakkailta.On tuo luokanopettajan lähtöpalkka silti hävyttömän alhainen siihen nähden, että koulutus on kuitenkin ylempi korkeakoulututkinto.
Vaikka olen tarkemmin analysoimatta setämiesten rasitteista setämiehenä hieman toista mieltä, Orpon hallitus tekee onnistunutta ja vähemmän onnistunutta politiikkaa kuten muutkin hallitukset. Vähemmän onnistunutta on positiivisen uskon luominen tulevaisuuteen ja siihen, että Suomeen kannattaa hankkia lapsia.
Kyse on osin hallituksen huonosta viestinnästä. Pyrkimykset estää julkisen puolen lisävelkaantumista ovat tulevien sukupolvien tulevaisuuden rakentamista.
Onnistumisten tulokset nähdään ehkä muutaman vuoden päästä. Onnistuuko velkaantumisen taittaminen ja työllisyyden kasvu?
Epäonnistumisten tulokset on nähtävillä jo nyt ja kohtalaisen lähitulevaisuudessa. Mm. lakot, kuun vaihteen jälkeen voimaan tulevat leikkaukset sosiaaliturvaan jne.
Toivon sydämmeni pohjasta onnistumisia, mutta luottamus ei ole kovin korkealla.
Kyllä hän on. Jos ei ole mitään muuta mielessä kuin talouskasvu yhteiskunnassa, niin on tyhmä.
Edelleenkään en näe itse vaan sitä, että ongelmat kulminoituisivat niihin työntekijöihin, ja heidän syytänsä olisi se kilpailukyvyttömyys sitten kuitenkaan. Voidaan iänkaikkisesti pyöritellä niitä lukuja suuntaan ja toiseen, ja tulkita kuka itse mitenkin haluaa. Yksimielisyyttä ei ole edes ekonomien keskuudessa siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Mutta jos sekaisin ollaan kuin seinäkellot, niin ainakin inhmilliset aspektit on syytä mukana pitää.Tämä Suomen hankala ”vaihe” on jatkunut jo 16 vuotta. Missä vaiheessa mielestäsi pitää hyväksyä, että kyse ei ole ”vaiheesta”, vaan siitä, että emme yksinkertaisesti pysy niin sanottujen verrokkimaiden perässä.
Mitä parempi maa Suomi on yrittäjälle, sitä enemmän täällä on yrityksiä, sitä enemmän täällä on menestyviä yrityksiä, sitä enemmän talouskasvua, sitä enemmän työpaikkoja, sitä paremmin palkattuja työpaikkoja jne.
Emmekä me ole lähelläkään Yhdysvaltoja tai sellaiseksi pyrkimässä. Heh. Noh käytetäänhän oikeallakin kommunisti-retoriikkaa. Samaa sarjaa.
Zori, näiden viestien pilkkominen on vähän vaikeaa..Kuulostaa ihan meidän perheeltä lapsuudessani 80-luvulla. Isä ja äiti painoivat pienipalkkaista duunia eivätkä valittaneet, vaan säästivät, kiristivät ja etsivät keinoja millä voitiin elää kuitenkin ihan täysipainoista elämää - toki ilman niitä ravintolaillallisia ja etälänmatkoja. Isä harrasti onneksi metsästystä niin sitä kautta saatiin lihaa pakastimeen, perunat nostettiin koko suvun voimin eri sukulaisten pelloista ja äiti neuloi sukat, lapaset ja villapaidat meille muksuille.
*****************
Kyllä nykään on vähän liikaa sellainen asenne ihmisillä, että asioita pitää olla ja saada, vaikka niihin ei varaa olisikaan. Ei pidetään mitenkään pahana, että valtio tukee kun itsellä ei varat riitä. On kyse sitten asumistuesta tai vaikkapa maksusitoumuksen hankkimisesta. Onneksi minut on opetettu siihen, että valtiolta ei pyydetä, eikä sitä pyritä omalta osalta rasittamaan yhtään enempää kun mitä on aivan pakko. Se on viimeinen taho josta lähdetään apua kinuamaan. Aina on kuitenkin joku, jolla on asiat vieläkin huonommin, niin jeesatkoon verovaroista heitä sitten.
Ainoa suora tuki mitä olen viimeksi saanut taitaa olla ollut opintotuki. Sekä tietysti ensiasunnon verovähennys, jonka asteittaisesta poistosta olen minäkin "kärsinyt". Ihan oikein kuitenkin että se poistuu, niin markkina on edes hivenen terveempi.
Vaikka olen tarkemmin analysoimatta setämiesten rasitteista setämiehenä hieman toista mieltä, Orpon hallitus tekee onnistunutta ja vähemmän onnistunutta politiikkaa kuten muutkin hallitukset. Vähemmän onnistunutta on positiivisen uskon luominen tulevaisuuteen ja siihen, että Suomeen kannattaa hankkia lapsia.
Kyse on osin hallituksen huonosta viestinnästä. Pyrkimykset estää julkisen puolen lisävelkaantumista ovat tulevien sukupolvien tulevaisuuden rakentamista.
Enhän minäkään väittänyt, että tämän tilanteen syyllisiä olisivat työntekijät. Eikä ole tainnut hallituskaan niin väittää. Ei näitä toimenpiteitä tehdä sen perusteella kuka on syyllinen tilanteeseen.Edelleenkään en näe itse vaan sitä, että ongelmat kulminoituisivat niihin työntekijöihin, ja heidän syytänsä olisi se kilpailukyvyttömyys sitten kuitenkaan. Voidaan iänkaikkisesti pyöritellä niitä lukuja suuntaan ja toiseen, ja tulkita kuka itse mitenkin haluaa. Yksimielisyyttä ei ole edes ekonomien keskuudessa siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Mutta jos sekaisin ollaan kuin seinäkellot, niin ainakin inhmilliset aspektit on syytä mukana pitää.
Nyt hallituksella ei ole yksinkertaistettuna mitään muuta työkalu pakissaan, kun helvetinmoinen leka työttömien ja ison osan työtätekevienkin suuntaan.